Afrikkalaiset jättiläisrotat haistavat räjähteet maan alta. Belgialaistutkijoiden mukaan oppivaiset ja tarkkavainuiset siimahännät soveltuisivat myös tullivalvontaan.


Belgialaistutkijoiden mukaan oppivaiset ja tarkkavainuiset
siimahännät soveltuisivat myös tullivalvontaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Antwerpenin yliopiston Apopo-ohjelmassa on jo vuosia valmennettu jättiläisrottia (Cricetomys gambianus) haistelutehtäviin. Apopo on lyhenne flaaminkielisistä sanoista antipersoonsmijnen ontmijnende productontwikkeling eli tuotekehitystä henkilömiinojen raivaamiseen. Ohjelman tieteellisen johtajan professori Ron Verhagenin mukaan tähänastiset rottaoppilaat on totutettu etsimään maahan kätkettyjä räjähteitä ruokapalkkiota vastaan.

- Afrikkalaiset jättiläisrotat ovat pienen kissan kokoisia, Verhagen kuvailee. - Luonnossa ne voivat käyttäytyä hyvin aggressiivisesti, mutta jos ne kasvattaa pienestä pi-täen, ne kiintyvät ihmiseen.

- Alamme huolehtia niistä noin kolme- tai viisiviikkoisina, kun ne on juuri vieroitettu emostaan. Jotkin niistä leimaantuvat kouluttajiinsa niin, että seuraavat ihmisten perässä kuin ankanpojat. Monet työntekijöistämme ovat ottaneet niitä kotiinsa hoidettaviksi.

Verhagen arvioi rottien hajuaistin vastaavan koirien kykyjä joskin huomauttaa samalla, ettei oikein pitävää tieteellistä vertailutapaa ole keksitty.


Kevyt eläin ei laukaise miinaa

Rottaraivaajilla on monia valtteja koiriin verrattuna. Rotat ovat halvempia kasvattaa. Ne ovat myös turvallisempia käyttää, koska ne ovat niin kevyitä, ettei niiden paino laukaise miinoja. Sitä paitsi vaikka koirat liikkuvat nopeammin, niiden käyttäminen tulee aikaa myöten hitaammaksi kuin rottien, sillä koirat myös väsyvät nopeammin.

Rotta on myös helpompi luovuttaa toiselle ohjaajalle kuin koira. Koirat suhtautuvat nimittäin uusiin isäntiin tai emäntiin rottia varauksellisemmin.

Rotat koulutetaan keinotekoisessa ympäristössä, missä hiekkaan on piilotettu räjähteitä. Ne ehdollistetaan ruokapalkkioon ja naksutinlaitteen ääneen. Kun oppilas nuuskii kätköä, kouluttaja naksuttelee ja tarjoaa banaaneja ja pähkinöitä. Rotat oppivat pian yhdistämään räjähdysaineen hajun ruokapalkkioon. Vähitellen palkkioksi kelpaa pelkkä naksautus, kunhan myöhemmin saa ruokaakin. Haistelutehtävän vaatimusastetta nostetaan vähitellen. Työn ohessa kouluttajan ja rotan välille syntyy luottamuksellinen suhde.


Nopeampia kuin ihminen

Belgialaiset ovat käyttäneet rottia miinanraivauksessa Tansaniassa, Mosambikissa, Sudanissa ja Angolassa jo kahdeksan vuotta. Varmuuden vuoksi saman miinakentän haistelee aina kolme yksilöä.

Tositilanteessa miinanraivaajarotat sidotaan talutushihnoihin ja talutushihnat puolestaan raivattavan alueen yli vedettyihin lankoihin ja kouluttajan hihnoihin. Näin rotat saadaan nuuskimaan koko alue säännönmukaisesti.

Esimerkiksi jalkapallokentän kokoinen alue, jonka tutkimiseen menisi miinaharavalla varustetulta ihmiseltä monta päivää, saadaan rottien avulla tutkituksi runsaassa tunnissa. Miinaharavan kanssa aikaa tuhraantuu, koska laitetta hämäävät monenlaiset maahan uponneet esineet.

- Haistaessaan miinakentillä räjähteen rotta pysähtyy paikalleen. Sitten kouluttaja merkitsee paikan, ja miinanraivaajat huolehtivat lopusta, Verhagen kertoo.

Apopon pääjohtaja professori Mic Billet seurasi maastotyöskentelyä Mosambikissa: - Näin, kuinka rotat haistelivat 300 neliön aluetta ja osoittivat sieltä 20 epäilyttävää kohtaa. Kolmesta löytyi räjähteiden sirpaleita ja muutamista kohdista luoteja. Loput olivat jalkaväkimiinoja.


Idea virisi implanttikokeista

Idean miinarotista keksi koko ikänsä jyrsijöiden kanssa puuhaillut Verhagenin oppilas Bart Weetjens. Herätteen hän sai lukiessaan lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin haistelijarottien kokeilemisesta lentokentillä. Kokeilussa yhdysvaltalaistutkijat kytkivät rottiin mikropiirejä, joilla niiden aivoja stimuloitiin, kun ne nuuskivat räjähteitä. He kuitenkin luopuivat hankkeesta, koska implantin saaneet rotat yleensä kuolivat muutamassa kuukaudessa.

Weetjens ei turvannut elektroniikkaan, vaan onnistui pelkkien ruokapalkkioiden avulla. Aivan ensimmäiset yritykset eivät kuitenkaan menneet toiveiden mukaan. Alussa häkit olivat liian pieniä, jolloin eläimet tulivat aggressiivisiksi ja alkoivat taistella reviireistä. Lopulta opetusohjelma onnistui, kun rotille annettiin isommat häkit ja muutenkin viihtyisämmät tilat.

Nyt Weetjens johtaa Tansaniassa Apopon maatilaa. Siellä on 300 miinanraivaukseen opetettavaa rottaa ja 80 työntekijää, joista 30 työskentelee rottien kouluttajina.

Apopo-ohjelma valmistautuu myös uusiin haasteisiin. - Olemme melko varmoja, että rottia aletaan käyttää rajavalvonnassa haistelemaan salakuljetettavia aseita ja räjähteitä, kertoo Mic Billet Antwerpenissa. Lisäksi rottia yritetään kouluttaa tunnistamaan hajusta vaarallisia tauteja, esimerkiksi tuberkuloosia ihmisten ysköksistä.


Risto Rumpunen on vapaa toimittaja, joka on viime kuukausina työskennellyt Belgiassa.


Rottien koulutuksesta lisää: http://www.apopo.org/
Uusista miinaharavista ja mehiläisten käytöstä raivauksessa: Uutta toivoa miinakentille, Tiede 2000 4/00, s. 44-46.
Koiran hajuaistin hyödyntämisestä: Mestarinuuskija jäljittää riistan ja syövän, Tiede 6/02, s. 42-43.
Tekstit myös nettiarkistossa: http://www.tiede.fi/

Sisältö jatkuu mainoksen alla