Kaikki me maailman ihmiset olemme perimältämme niin identtisiä, ettei rodulle enää ole sijaa tieteen käsitteissä. Arkipuheessakin siitä haluttaisiin eroon.


ettei rodulle enää ole sijaa tieteen käsitteissä.
Arkipuheessakin siitä haluttaisiin eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ihmiset näyttävät eri puolilla maapalloa erilaisilta: ihon väri, hiukset, silmät ja nenän muoto vaihtelevat maanosittain. Samoin on varmasti joidenkin näkymättömien ominaisuuksien laita. Geneetikkojen mielestä rotu on silti tyhjä tai vähintään sekaannusta aiheuttava käsite.

Jotkut epäilevät, että rotu-sanasta luopuminen on vain poliittisesti korrekti vastaisku rasismille. Määrääväthän lääkäritkin lääkkeitä sen mukaan, mihin kansanryhmään potilaat kuuluvat. Esimerkiksi keuhkosyöpälääke gefitinibi tehoaa kymmeneen prosenttiin eurooppalaisista ja kolmeenkymmeneen prosenttiin aasialaisista.

- Ainoastaan geenitestin avulla voidaan ennustaa varmasti, keneen geenimuotojen mukaan räätälöity lääke puree ja keneen ei. Etnisen taustan perusteella voi esittää vain jonkinlaisen todennäköisyyden, sanoo Lynn Jorde, yhdysvaltalaisen Utahin yliopiston genetiikan professori, joka kesäkuussa kävi Helsingissä ihmisen genomia tutkivien geneetikkojen konferenssissa.


Eroja eniten yksilöissä

Genomitutkimuksesta kertynyt tieto osoittaa, että ihmiset ovat keskenään tavattoman samanlaisia: vain yksi tuhannesosa dna:sta vaihtelee yksilöiden välillä. 99,9 prosenttia perimästämme on identtistä.

Perimän pienimpiä mahdollisia eroja, yhden emäksen poikkeamia eli snipejä (single nucleotide polymorphism) tutkittaessa on havaittu, että melkein kaikki variaatiot löytyvät kaikilta mantereilta. Vaihtelusta 90 prosenttia esiintyy samalla mantereella asuvien yksilöiden välillä ja 10 prosenttia eri mantereiden väestöjen välillä. Yksilöt ovat siis erilaisempia kuin väestöt.

Jotkin snipit ja niiden yhdistelmät sentään ovat ominaisia tietyille väestöryhmille. Eräässä tutkimuksessa käytiin läpi lähes 12 000 snipiä ja saatiin näkyviin ryhmiä, jotka vastasivat joitakin väestöjä. Esimerkiksi osa amerikanafrikkalaisista asettui samaan ryhmään. Kaikkia ei kuitenkaan saatu siististi ryhmiteltyä minnekään.


Rajakiveä turha hakea

Ihmisten samanlaisuus johtuu siitä, että yhteinen alkuperämme on vain 100 000 vuoden takana Afrikassa. Siellä on koko nykyisen ihmiskunnan koti. Sieltä lähti aikoinaan suhteellisen pieni joukko asuttamaan muuta maailmaa.

Asutushistorian valossa järkeenkäypää ja totta on, että naapurit ovat keskenään geneettisesti samanlaisempia kuin vastakkaisella puolella maapalloa asuvat ihmiset. Keskimäärin erilaisuus lisääntyy kauemmaksi mentäessä. Ominaisuudet muuttuvat kuitenkin niin vähittäin, ettei ole olemassa kohtaa, johon olisi järkevää lyödä rodun rajakivi.

Alusta alkaen ihmispopulaatiot ovat myös sekoittuneet keskenään, toisin sanoen jatkaneet sukua muidenkin kuin lähipiirin kanssa. Tästä syystä myös geneetikko Jorden norjalaisten juurten seassa voi olla geenimuotoja, jotka ovat yleisimpiä jossakin muualla. Ottaen huomioon norjalaisten viikinkihistorian se ei olisi ihme ollenkaan.

- Me ihmiset olemme tosi hyviä vaihtamaan dna:ta. Uutta otetaan aina, kun on tilaisuus, Jorde sanoo. - Olemme hyvin sekalaista joukkoa. Puhdasta rotua ei ole koskaan ollutkaan.


Tilalle etninen tausta

Olisiko sitten parempi, jos rodun käsitteestä luovuttaisiin myös arkikielessä? Voisi olla. Rodun käyttö aiheuttaa sekaannusta ja kiihtymystä.

- Ihmiset puhuvat irlantilaisesta rodusta ja jopa juutalaisesta rodusta, vaikka juutalaisuus on uskonto, Jorde huomauttaa.

Käytännöllisempää olisi puhua ihmisten etnisestä taustasta. Siihen sisältyvät myös kasvuympäristö ja kulttuuri. Tai vaikkapa sukujuurista, jotka ovat aina moninaiset ja juontuvat konkreettisista esi-isistä ja -äideistä eivätkä oletetuista ominaisuuksista.



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla