Me olemme oppineet tuntemaan Draculan verenhimoisena vampyyrikreivinä. Oikeakin Dracula oli verenvuodattaja, mutta kauhuviihteen verenimijä hänestä tuli vasta, kun irlantilaiskirjailija äkkäsi Balkanin historiasta väkevän nimen romaaninsa päähenkilölle.

Myyttien takana -sarja:

Teksti: Tuomas Hovi

Me olemme oppineet tuntemaan Draculan verenhimoisena vampyyrikreivinä. Oikeakin Dracula oli verenvuodattaja, mutta kauhuviihteen verenimijä hänestätuli vasta, kun irlantilaiskirjailija äkkäsi Balkanin historiasta väkevän nimen romaaninsa päähenkilölle.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Ruhtinas Dracula eli voivodi Vlad III Dracula ehti johtaa Valakiaa, nykyisen Romanian eteläkolkkaa, vain seitsemisen vuotta. Tästä huolimatta hän on Romanian historian tunnetuimpia hallitsijoita. Hänen maineensa kiiri yli Euroopan jo hänen elinaikanaan.Draculasta löytyy historiallisia merkintöjä turkkilaisista ja bysanttilaisista aikakirjoista ja paavi Pius II:n muistelmista, mutta mielikuvan ruhtinaasta ovat muokanneet tarinat, jotka kertovat ankarasta hallitsijasta. Draculasta tiedetäänkin tarinoita vähintään yhtä paljon kuin historiallisia tosiseikkoja.

Panttivangista valtiaaksiVlad Dracula syntyi mitä luultavimmin 1431 Transilvanian Sighisoarassa, missä hänen isänsä Vlad Dracul toimi maaherrana. Draculan lapsuudesta ei tiedetä oikeastaan mitään, vaikka isästä tuli vallankaappauksella Valakian hallitsija, voivodi Vlad II Dracul, pojan ollessa vasta viisivuotias.Huonosti tunnetaan myös nuoruusvuodet, jotka Dracula vietti ottomaanien hallitsemassa Turkissa. Sinne hän päätyi, kun isä 1442 ajautui riitoihin Unkarin kanssa jättäydyttään pois sodasta Turkkia vastaan. Pitääkseen kruununsa Vlad pyysi apua sulttaani Murad II:lta ja lähetti uskollisuutensa osoituksena nuorimmat poikansa, Draculan ja Radu Komean, panttivangeiksi tämän hoviin.Vankeus päättyi viimeistään 1448, jolloin Dra¬culasta tuli Valakian voivodi Vlad III Dracula. Unkarin kuningas oli edellisenä vuonna tapattanut Draculan isän, ja myös perheen vanhin poika Mircea oli murhattu. Sekavissa oloissa ottomaanit kiirehtivät auttamaan valtaan kieltään ja tapojaan tuntevan "oman miehensä".

Kausi päättyi lyhyeenDraculan ensimmäinen valtakausi kesti vain kaksi kuukautta. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä Valakian ruhtinaiden hallituskaudet olivat olleet erittäin lyhyitä siitä pitäen, kun Valakiaa 21 vuotta hallinnut ja maan valtiolliset käytännöt lujittanut Draculan isoisä Mircea Vanha kuoli 1418 ja kruunusta alkoi loputon kamppailu, jota kävivät etenkin Mircean perilliset Drăculeştit ja hänen veljensä ja edeltäjänsä Dan I:n jälkeläiset Dăneştit. Valtataistelua ruokki ennen kaikkea hallitsijan valintatapa. Kruunu ei periytynyt isältä vanhimmalle pojalle, vaan voivodin valitsi aatelisto ruhtinassuvun miespuolisten jäsenten keskuudesta. Ylhäisöllä oli omia intressejään ja suosikkejaan, ja - kuten edellä on käynyt ilmi - valtapeliin puuttuivat myös naapurivaltiot Unkari ja Turkki. Unkarin sotaväki päätti Draculankin ensimmäisen valtakauden anastamalla kruunun Dăneştien Vladislav II:lle.

Toinen rupeama ankaraPoliittiset tuulet kääntyivät, ja 1456 Dracula palasi Unkarin avustamana Valakian valtaistuimelle. Tämä hallituskausi kesti vuoteen 1462, ja juuri näiltä kuudelta vuodelta on peräisin Draculan julma, jopa hurmeinen maine.Heti kruunun saatuaan Dracula alkoi siirtää valtaa aatelistolta itselleen. Hän ryhtyi myös vahvistamaan oikeusjärjestelmää ja ulotti kuolemantuomion kaikkiin kansankerroksiin. Tarinoiden mukaan Dracula vihasi pahuutta ja petturuutta niin paljon, ettei yksikään rikoksentekijä säilyttänyt henkeään, oli hän sitten mies, nainen tai lapsi, rikas tai köyhä, kauppias, pappi tai munkki, aatelinen tai talonpoika.Uusi järjestys herätti vastustusta aatelisten keskuudessa, mutta tavallisen kansan silmissä Dracula vaikutti aiempaa oikeudenmukaiseltammalta, joskin ankaralta hallitsijalta. Näiden aikojen peruina Dracula sai lisänimen Tepeş eli Seivästäjä. Nimi juontui hänen käyttämästään kivuliaasta teloitusmenetelmästä: seivästyksestä. Draculan kerrotaan seivästyttäneen tuhansia, jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, niin vieraita vihollisia kuin maanmiehiään. Ensimmäisinä seipääseen päätyivät rikkaat kauppiaat, joiden Dracula katsoi sekaantuneen veljensä Mircean murhaan. Kuuluisan tarinan mukaan Dracula kokosi pääkaupungin Targovisten vaikutusvaltaiset asukkaat yhteen ja seivästytti kaikki aikamiehet. Nuorukaiset, naiset ja lapset hän kuljetutti Poenariin rakentamaan linnaansa. Siellä ihmiset raatoivat, kunnes vaatteet putosivat riekaleina heidän päältään.

Sotaonni valui hukkaanDracula järjesteli myös ulkopolitiikkaa. Hän halusi kasvattaa Valakian riippumattomuutta ja lopettaa naapureiden puuttumisen ruhtinaskunnan asioihin.Tilaisuus tuli, kun paavi Pius II alkoi 1461 koota sotajoukkoja ristiretkelle ottomaaneja vastaan. Dracula katkaisi siteet Turkkiin ja kieltäytyi suorittamasta vuotuista veroa, jota Valakia oli Turkille maksanut Mircea Vanhan ajoista asti. Sulttaani Mehmed Suuri kimpaantui, ja pian¬ korkea-arvoinen lähettiläs Hamza Pašša saapui vaatimaan veroa. Dracula vastasi seivästyttämällä lähettilään ja hyökkäämällä Turkkiin. Unkarin kuninkaalle lähettämässään kirjeessä Dracula kertoo tapattaneensa 23 883 vihollista, jos mukaan ei lasketa niitä, jotka paloivat taloihinsa tai joiden päitä ei ollut tuotu hänen upseereilleen.Nyt Mehmed Suuri hyökkäsi Valakiaan. Hänen armeijansa oli huomattavasti Draculan armeijaa suurempi, ja se eteni muutamien kilometrien päähän Targovistesta. Sitten sitä kohtasi järkyttävä näky. Sissisotaan ja öisiin yllätyshyökkäyksiin turvautunut Dracula oli pystyttänyt seivästetyistä turkkilaisista "metsän" tien varteen. Eri lähteiden mukaan seipäissä retkotti 10 000-40 000 ruumiista. Vaikka luku on mitä luultavimmin liioiteltu, näyn kerrotaan olleen sen verran vaikuttava, että sulttaani keskeytti hyökkäyksensä ja palasi Turkkiin.Dracula ei kuitenkaan voittanut sotaa. Hänen veljensä Radu Komea, joka oli koko ajan pysynyt uskollisena sulttaanille, jäi Valakiaan, sai aateliset puolelleen ja nousi ruhtinaaksi. Dra¬cula pakeni Transilvanian vuorille.

Unkari petti kumppaninsaDraculan oli tarkoitus kohdata Transilvaniassa Unkarin kuningas Matias Corvinus, joka Draculan lailla oli päättänyt osallistua ristiretkeen. Dracula uskoi, että Corvinuksen armeija auttaisi häntä syrjäyttämään Radun valtaistuimelta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yllättäen Corvinuksen miehet vangitsivat Draculan.Corvinus oli ajautunut ongelmiin Saksan keisarin Fredrik III:n kanssa. Keskittyäkseen niiden hoitoon hän halusi irrottautua ristiretkestä paavia loukkaamatta. Vatikaani oli näet antanut huomattavat määrärahat retkeä varten.Dracula tarjosi hyvän tekosyyn. Transilva¬nian saksalaisten kauppaiden avustuksella Corvinus väärensi Draculan nimissä kirjeen, jossa vannottiin alamaisuutta sulttaanille. Lisäksi kauppiailta lähti paaville viestejä Draculan aiheuttamista kauheuksista. Näin he kostivat riidat, joita heillä oli koko ajan ollut Draculan kanssa.

Vielä kerran ruhtinaaksiDracula oli Unkarin kuninkaan vankina 13 vuotta. Aluksi vankeus lienee ollut todellista vankeutta, mutta melko nopeasti se muuttui pikemmin kotiarestiksi. Dracula jopa meni naimisiin erään Corvinuksen sukulaisen kanssa, luopui ortodoksiuskostaan ja kääntyi katoliseksi.Silti hovi piti Draculaa eräänlaisena nähtävyytenä. Tarinoiden mukaan julmuuksistaan kuuluisa ruhtinas tuotiin paikalle aina, kun kuningas otti vastaan Turkin lähettiläitä. Pelkkä Draculan läsnäolo pelotti sulttaanin toimimaan kuten kuningas halusi.Dracula vapautui vankeudesta 1475, ja seuraavana vuonna hän nousi kolmannen kerran Valakian valtaistuimelle. Corvinus oli muuttanut mielensä ja ryhtynyt tukemaan Draculaa, ja apua tuli myös Moldavian voivodilta TapaniSuurelta.

Valakia tasapainoili politiikan ytimessäValakia oli pieni muttei merkityksetön ruhtinaskunta. Vaikka se sijaitsi Euroopan laidalla, sillä oli tärkeä asema 1400-luvun valtapolitiikassa kahden aikansa suurvallan välissä.Etelässä naapuriksi työntyi ottomaanien Turkki, joka pyrki Balkanin herraksi. Draculan noustessa Valakian voivodiksi Turkki käytti määräysvaltaa Bulgariassa ja Serbiassa, ja toisen kauden alla 1453 se kukisti Konstantinopolin ja samalla koko Bysantin keisarikunnan, joka oli yli tuhat vuotta toiminut kristityn Euroopan etuvartiona muslimeja vastaan.Pohjoisessa oli naapurina Unkari, joka eli voimanvuosiaan. Se oli saalistanut vasalleikseen useita Balkanin ruhtinaskuntia, ja Bysantin kaaduttua se otti tehtäväkseen kristikunnan suojelemisen Vähän-Aasian vääräuskoisilta.Näissä oloissa Valakian asema ei ollut helppo. Suuret naapurit sekaantuivat tavan takaa hallitsijanvaaliin ajaen voivodeiksi omia suosikkejaan, ja voivodit tasapainoilivat miten parhaiten taisivat heittäytyen tilanteen mukaan jommankumman naapurinsa kelkkaan näiden keskinäisissä mittelöissä. Kun vielä sisäpolitiikkaa repivät ruhtinassukujen valtataistelut, voivodien hallituskaudet jäivät lyhyiksi, keskimäärin kahteen vuoteen. Dra¬culan ajan päättyessä hallitsijaa oli 1400-luvulla vaihdettu jo 27 kertaa.Myös tästä eteenpäin olot pysyivät epävakaina, mutta Valakia säilyi jotakuinkin itsenäisenä - siinäkin vaiheessa, kun ottomaanit 1500-luvulla vyöryivät Unkariin. Ruhtinaskunnan autonomia kapeni selvästi vasta 1700-luvulla ottomaanien ryhtyessä nimittämään Istanbulin kreikkalaisylimyksiä Valakian voivodeiksi.

Valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Vain runsaan kuukauden hallittuaan Dracula kuoli taistelussa, jota hän kävi Bukarestin lähellä syrjäyttämäänsä Dăneşti-ruhtinasta Basarab Vanhaa vastaan.Kuoleman yksityiskohdista ei ole varmuutta. Lähteet antavat tapahtumista kolmenlaista tietoa: Dracula kuoli joko Basarabia avustaneiden turkkilaisten tai Valakian aatelisten salajuonen uhrina tai hänen omat sotilaansa tappoivat hänet vahingossa. Perimätiedon mukaan Draculan pää katkaistiin ja vietiin Konstantinopoliin lahjaksi Mehmed Suurelle.

Pamfletit vievät sanaaSeivästäjä oli poissa, mutta tarinat jäivät - ja levisivät laajalle ja nopeasti, sillä kirjapainotaito oli keksitty vähän aikaisemmin. Voidaan sanoa, että painatteet, joita tehtailivat etenkin saksalaiset ja venäläiset, olivat aikansa bestsellereitä, joita ahmittiin kuin menekkiteoksia nykyään.Pamflettien mukaan Dracula oli julma tyranni, joka keitti ihmisiä elävältä, nautti aamiaisensa seivästettyjen ruumiiden keskellä ja tuotti enemmän marttyyreitä kuin Herodes, Nero, Diocletianus ja kaikki pakanat yhteensä. Vampyyreihin nimi Dracula yhdistettiin vasta 1897, kun irlantilainen kirjailija Bram Stoker julkaisi uraauurtavan kauhuromaaninsa. Siitä pitäen kreivi Dracula ja ruhtinas Dracula onkin sitten samastettu toisiinsa varsinkin populaarikulttuurissa.Eri yhteyksissä on esitetty, että Bram Stokerin fiktiivinen Dracula perustuu täysin historialliseen Draculaan. Tämä on liioittelua, sillä Stoker ei muistiinpanojensa perusteella tiennyt Vlad Draculasta juuri mitään. Koska Stoker muuten hyödynsi tarkasti lähdekirjallisuutta, on erittäin epätodennäköistä, ettei hän olisi ottanut mukaan Draculan julmuuksia, jos hän olisi ollut niistä perillä.

Stoker poimi kaksi faktaaKun Stoker ryhtyi kirjoittamaan kauhuromaaniaan, hän antoi päähenkilölle nimeksi kreivi Vampyyri. Hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin luettuaan Bukarestissa Britannian konsulina toimineen William Wilkinsonin muistelmat, joissa Draculasta kerrotaan lyhyesti.Wilkinson mainitsee sekä Draculan että hänen isänsä kutsuen kumpaakin Draculaksi. Lisäksi hän kertoo Draculan hyökänneen Tonavan yli ottomaanien kimppuun. Vaikka Stoker ei tiennyt, kumpi Dracula oli kyseessä, hän lainasi tiedon romaaniinsa.Toinen fakta, johon Stoker tarttui, oli Dracula-nimen etymologia. Sille löytyy kaksi juurta.Ensinnäkin nimi Dracul juontuu latinan lohikäärmettä tarkoittavasta sanasta draco, ja tässä merkityksessä siitä tuli Drăculeştien nimi. Draculan isä näet kuului Unkarin kuninkaan, sittemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Sigismund Luxemburgilaisen perustamaan Lohikäärme-ritarikuntaan. Dracula tarkoitti siis Draculin eli lohikäärmeen poikaa.Nimen toinen juuri on pahaenteisempi, sillä romanian sana drac tarkoittaa pirua ja perkelettä. Tämä viehätti Stokeria, olihan hänen hahmottelemansa vampyyrikreivi pahuuden henkilöitymä.

Vampyyri vain ulkomaillaYhteys fiktiivisen ja historiallisen Draculan välillä on siis löyhä. Edes vampyyri¬kreivin asuinpaikka ei ole peräisin ruhtinas Draculan elämäkerrasta. Stoker vaihtoi jo valitsemansa Itävallan Transilvaniaan sen jälkeen, kun hän oli lukenut alueen vahvasta taikauskosta kertovan kirjan.Romaniassa usko vampyyreihin on aina ollut erittäin voimakas. Kansantarinoissa esiintyy useita vampyyrejä ja ohjeita, miten niitä voi tunnistaa ja tuhota. Vielä 1900-luvun alussa ihmiset avasivat omaistensa hautoja varmistaakseen, etteivät vainajat olleet muuttuneet vampyyreiksi.Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei ruhtinas Draculaa ole koskaan kotimaassaan yhdistetty vampyyreihin. Edes Draculan suurimmat vihamiehet eivät tehneet niin, vaikka muuten häntä verenhimoiseksi ja hulluksi kutsuivatkin.Nykyaikanakaan kytköstä ei juuri ole. Poik¬keuksen tekee matkailubisnes, joka on ryhtynyt hyödyntämään fiktion ja faktan kiinnostavaa sekoitusta. Romaniassa järjestetään erilaisia kiertomatkoja, joilla käydään "aidoilla" Dra¬culan paikoilla. Esimerkiksi Branin linnaa kaupataan yleisesti Draculan linnana. Todellisuudessa romaanin tapahtumat sijoittuvat useita satoja kilometrejä pohjoisemmaksi, eikä historiallinen Draculakaan linnassa tiettävästi koskaan asunut.

Maine turhan mustaVlad Dracula ei todellisuudessa ollut niin julma ja sekopäinen tyranni kuin kauhutarinat antavat ymmärtää. Hän ei myöskään ollut verenhimoinen vampyyrikreivi tai edes hänen suora esikuvansa. Täysin vailla totuuspohjaa tarinat eivät kuitenkaan ole. Niiden takaa löytyy historiallisia pyrkimyksiä ja tapahtumia.Ruhtinaan teot olivat omalla tavallaan ja omana aikanaan tarkoituksenmukaisia. Dracula pyrki vahvistamaan hallitsijan valtaa, vakauttamaan talouselämää ja tuomaan maahan järjestystä ja oikeutta. Täytyy muistaa, ettei Draculan suosima seivästyskään ollut hänen keksintönsä. Sitä käyttivät myös muut Balkanin kansat ja turkkilaiset. Romaniassa Vlad Draculaa pidetäänkin suurena sankarina, joka puolusti maataan ja kansaansa vihollisia vastaan. Hän on julma, mutta oikeudenmukainen hallitsija, jonkalaista monen mielestä kaivattaisiin nykyaikanakin.

Tuomas Hovi opiskelee folkloristiikkaa Turun yliopistossa ja tekee pro gradu -tutkielmaa historialliseen Draculaan liittyvästä perinteestä.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.