Me olemme oppineet tuntemaan Draculan verenhimoisena vampyyrikreivinä. Oikeakin Dracula oli verenvuodattaja, mutta kauhuviihteen verenimijä hänestä tuli vasta, kun irlantilaiskirjailija äkkäsi Balkanin historiasta väkevän nimen romaaninsa päähenkilölle.

Myyttien takana -sarja:

Teksti: Tuomas Hovi

Me olemme oppineet tuntemaan Draculan verenhimoisena vampyyrikreivinä. Oikeakin Dracula oli verenvuodattaja, mutta kauhuviihteen verenimijä hänestätuli vasta, kun irlantilaiskirjailija äkkäsi Balkanin historiasta väkevän nimen romaaninsa päähenkilölle.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2007

Ruhtinas Dracula eli voivodi Vlad III Dracula ehti johtaa Valakiaa, nykyisen Romanian eteläkolkkaa, vain seitsemisen vuotta. Tästä huolimatta hän on Romanian historian tunnetuimpia hallitsijoita. Hänen maineensa kiiri yli Euroopan jo hänen elinaikanaan.Draculasta löytyy historiallisia merkintöjä turkkilaisista ja bysanttilaisista aikakirjoista ja paavi Pius II:n muistelmista, mutta mielikuvan ruhtinaasta ovat muokanneet tarinat, jotka kertovat ankarasta hallitsijasta. Draculasta tiedetäänkin tarinoita vähintään yhtä paljon kuin historiallisia tosiseikkoja.

Panttivangista valtiaaksiVlad Dracula syntyi mitä luultavimmin 1431 Transilvanian Sighisoarassa, missä hänen isänsä Vlad Dracul toimi maaherrana. Draculan lapsuudesta ei tiedetä oikeastaan mitään, vaikka isästä tuli vallankaappauksella Valakian hallitsija, voivodi Vlad II Dracul, pojan ollessa vasta viisivuotias.Huonosti tunnetaan myös nuoruusvuodet, jotka Dracula vietti ottomaanien hallitsemassa Turkissa. Sinne hän päätyi, kun isä 1442 ajautui riitoihin Unkarin kanssa jättäydyttään pois sodasta Turkkia vastaan. Pitääkseen kruununsa Vlad pyysi apua sulttaani Murad II:lta ja lähetti uskollisuutensa osoituksena nuorimmat poikansa, Draculan ja Radu Komean, panttivangeiksi tämän hoviin.Vankeus päättyi viimeistään 1448, jolloin Dra¬culasta tuli Valakian voivodi Vlad III Dracula. Unkarin kuningas oli edellisenä vuonna tapattanut Draculan isän, ja myös perheen vanhin poika Mircea oli murhattu. Sekavissa oloissa ottomaanit kiirehtivät auttamaan valtaan kieltään ja tapojaan tuntevan "oman miehensä".

Kausi päättyi lyhyeenDraculan ensimmäinen valtakausi kesti vain kaksi kuukautta. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä Valakian ruhtinaiden hallituskaudet olivat olleet erittäin lyhyitä siitä pitäen, kun Valakiaa 21 vuotta hallinnut ja maan valtiolliset käytännöt lujittanut Draculan isoisä Mircea Vanha kuoli 1418 ja kruunusta alkoi loputon kamppailu, jota kävivät etenkin Mircean perilliset Drăculeştit ja hänen veljensä ja edeltäjänsä Dan I:n jälkeläiset Dăneştit. Valtataistelua ruokki ennen kaikkea hallitsijan valintatapa. Kruunu ei periytynyt isältä vanhimmalle pojalle, vaan voivodin valitsi aatelisto ruhtinassuvun miespuolisten jäsenten keskuudesta. Ylhäisöllä oli omia intressejään ja suosikkejaan, ja - kuten edellä on käynyt ilmi - valtapeliin puuttuivat myös naapurivaltiot Unkari ja Turkki. Unkarin sotaväki päätti Draculankin ensimmäisen valtakauden anastamalla kruunun Dăneştien Vladislav II:lle.

Toinen rupeama ankaraPoliittiset tuulet kääntyivät, ja 1456 Dracula palasi Unkarin avustamana Valakian valtaistuimelle. Tämä hallituskausi kesti vuoteen 1462, ja juuri näiltä kuudelta vuodelta on peräisin Draculan julma, jopa hurmeinen maine.Heti kruunun saatuaan Dracula alkoi siirtää valtaa aatelistolta itselleen. Hän ryhtyi myös vahvistamaan oikeusjärjestelmää ja ulotti kuolemantuomion kaikkiin kansankerroksiin. Tarinoiden mukaan Dracula vihasi pahuutta ja petturuutta niin paljon, ettei yksikään rikoksentekijä säilyttänyt henkeään, oli hän sitten mies, nainen tai lapsi, rikas tai köyhä, kauppias, pappi tai munkki, aatelinen tai talonpoika.Uusi järjestys herätti vastustusta aatelisten keskuudessa, mutta tavallisen kansan silmissä Dracula vaikutti aiempaa oikeudenmukaiseltammalta, joskin ankaralta hallitsijalta. Näiden aikojen peruina Dracula sai lisänimen Tepeş eli Seivästäjä. Nimi juontui hänen käyttämästään kivuliaasta teloitusmenetelmästä: seivästyksestä. Draculan kerrotaan seivästyttäneen tuhansia, jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, niin vieraita vihollisia kuin maanmiehiään. Ensimmäisinä seipääseen päätyivät rikkaat kauppiaat, joiden Dracula katsoi sekaantuneen veljensä Mircean murhaan. Kuuluisan tarinan mukaan Dracula kokosi pääkaupungin Targovisten vaikutusvaltaiset asukkaat yhteen ja seivästytti kaikki aikamiehet. Nuorukaiset, naiset ja lapset hän kuljetutti Poenariin rakentamaan linnaansa. Siellä ihmiset raatoivat, kunnes vaatteet putosivat riekaleina heidän päältään.

Sotaonni valui hukkaanDracula järjesteli myös ulkopolitiikkaa. Hän halusi kasvattaa Valakian riippumattomuutta ja lopettaa naapureiden puuttumisen ruhtinaskunnan asioihin.Tilaisuus tuli, kun paavi Pius II alkoi 1461 koota sotajoukkoja ristiretkelle ottomaaneja vastaan. Dracula katkaisi siteet Turkkiin ja kieltäytyi suorittamasta vuotuista veroa, jota Valakia oli Turkille maksanut Mircea Vanhan ajoista asti. Sulttaani Mehmed Suuri kimpaantui, ja pian¬ korkea-arvoinen lähettiläs Hamza Pašša saapui vaatimaan veroa. Dracula vastasi seivästyttämällä lähettilään ja hyökkäämällä Turkkiin. Unkarin kuninkaalle lähettämässään kirjeessä Dracula kertoo tapattaneensa 23 883 vihollista, jos mukaan ei lasketa niitä, jotka paloivat taloihinsa tai joiden päitä ei ollut tuotu hänen upseereilleen.Nyt Mehmed Suuri hyökkäsi Valakiaan. Hänen armeijansa oli huomattavasti Draculan armeijaa suurempi, ja se eteni muutamien kilometrien päähän Targovistesta. Sitten sitä kohtasi järkyttävä näky. Sissisotaan ja öisiin yllätyshyökkäyksiin turvautunut Dracula oli pystyttänyt seivästetyistä turkkilaisista "metsän" tien varteen. Eri lähteiden mukaan seipäissä retkotti 10 000-40 000 ruumiista. Vaikka luku on mitä luultavimmin liioiteltu, näyn kerrotaan olleen sen verran vaikuttava, että sulttaani keskeytti hyökkäyksensä ja palasi Turkkiin.Dracula ei kuitenkaan voittanut sotaa. Hänen veljensä Radu Komea, joka oli koko ajan pysynyt uskollisena sulttaanille, jäi Valakiaan, sai aateliset puolelleen ja nousi ruhtinaaksi. Dra¬cula pakeni Transilvanian vuorille.

Unkari petti kumppaninsaDraculan oli tarkoitus kohdata Transilvaniassa Unkarin kuningas Matias Corvinus, joka Draculan lailla oli päättänyt osallistua ristiretkeen. Dracula uskoi, että Corvinuksen armeija auttaisi häntä syrjäyttämään Radun valtaistuimelta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yllättäen Corvinuksen miehet vangitsivat Draculan.Corvinus oli ajautunut ongelmiin Saksan keisarin Fredrik III:n kanssa. Keskittyäkseen niiden hoitoon hän halusi irrottautua ristiretkestä paavia loukkaamatta. Vatikaani oli näet antanut huomattavat määrärahat retkeä varten.Dracula tarjosi hyvän tekosyyn. Transilva¬nian saksalaisten kauppaiden avustuksella Corvinus väärensi Draculan nimissä kirjeen, jossa vannottiin alamaisuutta sulttaanille. Lisäksi kauppiailta lähti paaville viestejä Draculan aiheuttamista kauheuksista. Näin he kostivat riidat, joita heillä oli koko ajan ollut Draculan kanssa.

Vielä kerran ruhtinaaksiDracula oli Unkarin kuninkaan vankina 13 vuotta. Aluksi vankeus lienee ollut todellista vankeutta, mutta melko nopeasti se muuttui pikemmin kotiarestiksi. Dracula jopa meni naimisiin erään Corvinuksen sukulaisen kanssa, luopui ortodoksiuskostaan ja kääntyi katoliseksi.Silti hovi piti Draculaa eräänlaisena nähtävyytenä. Tarinoiden mukaan julmuuksistaan kuuluisa ruhtinas tuotiin paikalle aina, kun kuningas otti vastaan Turkin lähettiläitä. Pelkkä Draculan läsnäolo pelotti sulttaanin toimimaan kuten kuningas halusi.Dracula vapautui vankeudesta 1475, ja seuraavana vuonna hän nousi kolmannen kerran Valakian valtaistuimelle. Corvinus oli muuttanut mielensä ja ryhtynyt tukemaan Draculaa, ja apua tuli myös Moldavian voivodilta TapaniSuurelta.

Valakia tasapainoili politiikan ytimessäValakia oli pieni muttei merkityksetön ruhtinaskunta. Vaikka se sijaitsi Euroopan laidalla, sillä oli tärkeä asema 1400-luvun valtapolitiikassa kahden aikansa suurvallan välissä.Etelässä naapuriksi työntyi ottomaanien Turkki, joka pyrki Balkanin herraksi. Draculan noustessa Valakian voivodiksi Turkki käytti määräysvaltaa Bulgariassa ja Serbiassa, ja toisen kauden alla 1453 se kukisti Konstantinopolin ja samalla koko Bysantin keisarikunnan, joka oli yli tuhat vuotta toiminut kristityn Euroopan etuvartiona muslimeja vastaan.Pohjoisessa oli naapurina Unkari, joka eli voimanvuosiaan. Se oli saalistanut vasalleikseen useita Balkanin ruhtinaskuntia, ja Bysantin kaaduttua se otti tehtäväkseen kristikunnan suojelemisen Vähän-Aasian vääräuskoisilta.Näissä oloissa Valakian asema ei ollut helppo. Suuret naapurit sekaantuivat tavan takaa hallitsijanvaaliin ajaen voivodeiksi omia suosikkejaan, ja voivodit tasapainoilivat miten parhaiten taisivat heittäytyen tilanteen mukaan jommankumman naapurinsa kelkkaan näiden keskinäisissä mittelöissä. Kun vielä sisäpolitiikkaa repivät ruhtinassukujen valtataistelut, voivodien hallituskaudet jäivät lyhyiksi, keskimäärin kahteen vuoteen. Dra¬culan ajan päättyessä hallitsijaa oli 1400-luvulla vaihdettu jo 27 kertaa.Myös tästä eteenpäin olot pysyivät epävakaina, mutta Valakia säilyi jotakuinkin itsenäisenä - siinäkin vaiheessa, kun ottomaanit 1500-luvulla vyöryivät Unkariin. Ruhtinaskunnan autonomia kapeni selvästi vasta 1700-luvulla ottomaanien ryhtyessä nimittämään Istanbulin kreikkalaisylimyksiä Valakian voivodeiksi.

Valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi. Vain runsaan kuukauden hallittuaan Dracula kuoli taistelussa, jota hän kävi Bukarestin lähellä syrjäyttämäänsä Dăneşti-ruhtinasta Basarab Vanhaa vastaan.Kuoleman yksityiskohdista ei ole varmuutta. Lähteet antavat tapahtumista kolmenlaista tietoa: Dracula kuoli joko Basarabia avustaneiden turkkilaisten tai Valakian aatelisten salajuonen uhrina tai hänen omat sotilaansa tappoivat hänet vahingossa. Perimätiedon mukaan Draculan pää katkaistiin ja vietiin Konstantinopoliin lahjaksi Mehmed Suurelle.

Pamfletit vievät sanaaSeivästäjä oli poissa, mutta tarinat jäivät - ja levisivät laajalle ja nopeasti, sillä kirjapainotaito oli keksitty vähän aikaisemmin. Voidaan sanoa, että painatteet, joita tehtailivat etenkin saksalaiset ja venäläiset, olivat aikansa bestsellereitä, joita ahmittiin kuin menekkiteoksia nykyään.Pamflettien mukaan Dracula oli julma tyranni, joka keitti ihmisiä elävältä, nautti aamiaisensa seivästettyjen ruumiiden keskellä ja tuotti enemmän marttyyreitä kuin Herodes, Nero, Diocletianus ja kaikki pakanat yhteensä. Vampyyreihin nimi Dracula yhdistettiin vasta 1897, kun irlantilainen kirjailija Bram Stoker julkaisi uraauurtavan kauhuromaaninsa. Siitä pitäen kreivi Dracula ja ruhtinas Dracula onkin sitten samastettu toisiinsa varsinkin populaarikulttuurissa.Eri yhteyksissä on esitetty, että Bram Stokerin fiktiivinen Dracula perustuu täysin historialliseen Draculaan. Tämä on liioittelua, sillä Stoker ei muistiinpanojensa perusteella tiennyt Vlad Draculasta juuri mitään. Koska Stoker muuten hyödynsi tarkasti lähdekirjallisuutta, on erittäin epätodennäköistä, ettei hän olisi ottanut mukaan Draculan julmuuksia, jos hän olisi ollut niistä perillä.

Stoker poimi kaksi faktaaKun Stoker ryhtyi kirjoittamaan kauhuromaaniaan, hän antoi päähenkilölle nimeksi kreivi Vampyyri. Hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin luettuaan Bukarestissa Britannian konsulina toimineen William Wilkinsonin muistelmat, joissa Draculasta kerrotaan lyhyesti.Wilkinson mainitsee sekä Draculan että hänen isänsä kutsuen kumpaakin Draculaksi. Lisäksi hän kertoo Draculan hyökänneen Tonavan yli ottomaanien kimppuun. Vaikka Stoker ei tiennyt, kumpi Dracula oli kyseessä, hän lainasi tiedon romaaniinsa.Toinen fakta, johon Stoker tarttui, oli Dracula-nimen etymologia. Sille löytyy kaksi juurta.Ensinnäkin nimi Dracul juontuu latinan lohikäärmettä tarkoittavasta sanasta draco, ja tässä merkityksessä siitä tuli Drăculeştien nimi. Draculan isä näet kuului Unkarin kuninkaan, sittemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Sigismund Luxemburgilaisen perustamaan Lohikäärme-ritarikuntaan. Dracula tarkoitti siis Draculin eli lohikäärmeen poikaa.Nimen toinen juuri on pahaenteisempi, sillä romanian sana drac tarkoittaa pirua ja perkelettä. Tämä viehätti Stokeria, olihan hänen hahmottelemansa vampyyrikreivi pahuuden henkilöitymä.

Vampyyri vain ulkomaillaYhteys fiktiivisen ja historiallisen Draculan välillä on siis löyhä. Edes vampyyri¬kreivin asuinpaikka ei ole peräisin ruhtinas Draculan elämäkerrasta. Stoker vaihtoi jo valitsemansa Itävallan Transilvaniaan sen jälkeen, kun hän oli lukenut alueen vahvasta taikauskosta kertovan kirjan.Romaniassa usko vampyyreihin on aina ollut erittäin voimakas. Kansantarinoissa esiintyy useita vampyyrejä ja ohjeita, miten niitä voi tunnistaa ja tuhota. Vielä 1900-luvun alussa ihmiset avasivat omaistensa hautoja varmistaakseen, etteivät vainajat olleet muuttuneet vampyyreiksi.Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, ettei ruhtinas Draculaa ole koskaan kotimaassaan yhdistetty vampyyreihin. Edes Draculan suurimmat vihamiehet eivät tehneet niin, vaikka muuten häntä verenhimoiseksi ja hulluksi kutsuivatkin.Nykyaikanakaan kytköstä ei juuri ole. Poik¬keuksen tekee matkailubisnes, joka on ryhtynyt hyödyntämään fiktion ja faktan kiinnostavaa sekoitusta. Romaniassa järjestetään erilaisia kiertomatkoja, joilla käydään "aidoilla" Dra¬culan paikoilla. Esimerkiksi Branin linnaa kaupataan yleisesti Draculan linnana. Todellisuudessa romaanin tapahtumat sijoittuvat useita satoja kilometrejä pohjoisemmaksi, eikä historiallinen Draculakaan linnassa tiettävästi koskaan asunut.

Maine turhan mustaVlad Dracula ei todellisuudessa ollut niin julma ja sekopäinen tyranni kuin kauhutarinat antavat ymmärtää. Hän ei myöskään ollut verenhimoinen vampyyrikreivi tai edes hänen suora esikuvansa. Täysin vailla totuuspohjaa tarinat eivät kuitenkaan ole. Niiden takaa löytyy historiallisia pyrkimyksiä ja tapahtumia.Ruhtinaan teot olivat omalla tavallaan ja omana aikanaan tarkoituksenmukaisia. Dracula pyrki vahvistamaan hallitsijan valtaa, vakauttamaan talouselämää ja tuomaan maahan järjestystä ja oikeutta. Täytyy muistaa, ettei Draculan suosima seivästyskään ollut hänen keksintönsä. Sitä käyttivät myös muut Balkanin kansat ja turkkilaiset. Romaniassa Vlad Draculaa pidetäänkin suurena sankarina, joka puolusti maataan ja kansaansa vihollisia vastaan. Hän on julma, mutta oikeudenmukainen hallitsija, jonkalaista monen mielestä kaivattaisiin nykyaikanakin.

Tuomas Hovi opiskelee folkloristiikkaa Turun yliopistossa ja tekee pro gradu -tutkielmaa historialliseen Draculaan liittyvästä perinteestä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.