Ruoka riittää - jos se saadaan tehtaaseen ja kauppaan.
Jos öljykauppa tyrehtyy, peltoalaa on annettava polttoainekasveille ja ruokavalio rukattava uusiksi.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla


Vielä pari vuotta sitten kaupunkilaisten small talkiin kuului maataloustukien järjettömyyden päivittely. Täällä ihmeteltiin, mitä voivuorelle pitäisi tehdä, ja Euroopassa tuotettiin vähän kaikkea yli oman tarpeen. Ylituotanto rahoitettiin kaupunkilaisten verorahoilla ja sitten poltettiin lämmöksi tai dumpattiin kehitysmaihin.

Mutta vuosi sitten eduskunnan puhemies vaati Suomea lisäämään omavaraisuuttaan energian ja elintarvikkeiden tuotannossa. Puhemiehen mielestä raaka-ainevaroista oli maailmassa käynnissä ennennäkemättömän kova taistelu, johon myös Suomen olisi varauduttava.

- Omavaraisuudesta kannattaa vähän maksaakin, puhemies sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa - vaikka se tarkoittaisi suurempia maataloustukia.

Eikä kyse ollut maaseututaustaisesta keskustapoliitikosta. Eduskunnan puhemies oli ja on kokoomuksen Sauli Niinistö.

On keskustakin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Pääministeri Matti Vanhanen puolusti omavaraista maataloustuotantoa huoltovarmuusargumentilla vain kuukausi sitten.


Pulassa monta tekijää

Pitkään väitettiin, että maailmassa olisi kyllä riittävästi ruokaa jokaiselle - maailman köyhimmillä ei vain ole varaa ostaa sitä. Nyt jotkut jo epäilevät, että ruoasta ihan aidosti saattaa tulla pula.

Kiinan ja Intian keskiluokka on alkanut mieltyä lihaan ja maitotuotteisiin. Lisäksi aivan viime vuosina raakaöljyn ja viljan hinnat ovat alkaneet ensimmäistä kertaa korreloida keskenään, kun osa viljelypinta-alasta käytetään öljyä korvaavien biopolttoaineiden tuotantoon.

Maailman väestönkasvu on onneksi hidastumassa, mutta ruokittavien suiden määrä kasvaa silti vielä ainakin puoli vuosisataa. Pitäisikö tosiaan vähän maksaa siitä, että Suomi pystyy ruokkimaan kansalaisensa, mitä tahansa maailmassa sitten tapahtuukaan?


Viljaa pidetään varastossa

Ruoan loppumiseen on toki varauduttu ennenkin. Valtion viljavarasto perustettiin jo vuonna 1928 hankkimaan viljaa puolustusvoimille ja muille valtion virastoille. Vuonna 1980 säädettiin laki, jonka mukaan varmuusvarastossa on oltava 900 miljoonaa kiloa viljaa.

Tuntemattoman sotilaan Lahtinen purnaa, että herrat ovat laskeneet kalorit, "vai mitä perkeleitä ne on, jota siinä syömisessä pitäisi olla". "Menes valittaan nälkääs, niin lyödään semmonen rätinki etees, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä."

Jatkosodassa sotilaan päivittäinen muona-annos oli runsaat 3 400 kilokaloria. Elintarvikehuollon nykyrätinkien mukaan jokaiselle turvataan kaikissa oloissa 2 800 kilokaloria päivässä.

Jos jostakin tulee pulaa, varmuusvarastoja käytetään puskureina. Varastoissa on muun muassa viljaa, siemenviljaa, nurmikasvien siemeniä, rehun raaka-ainekomponentteja sekä torjunta-aineita ja typpilannoitteisiin tarvittavaa ammoniakkia.

- Elintarvikekäyttöön on varastoitu viljaa vuoden normaalikulutusta vastaava määrä, kertoo valmiusasiamies Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta.


Keskimäärin omavaraisia

Ruokahuollon perustana on kuitenkin kansallinen maataloustuotanto. Mitä jos tuonti lakkaisi ja joutuisimme kokonaan oman tuotantomme varaan?

Näinhän voi käydä, jos maailman elintarvikemarkkinoita kohtaa iso kriisi. Samat ongelmat ovat edessä, jos vaikka poliittisen tai jopa sotilaallisen selkkauksen takia kauppamerenkulku estyy.

- Ruokavalio painottuisi kotimaiseen ruokaan, Mantila kertoo. Muun muassa tuontihedelmät, kahvi, kaakao, tee ja riisi katoaisivat vähitellen ruokapöydästä.

Olemme nykyään kuitenkin keskimäärin omavaraisia. Tuomme hienoja ranskalaisia juustoja mutta viemme myös omia maitojalosteitamme. Jos emme voi tuoda naudanlihaa, voimme sen korvikkeeksi syödä sianlihaa ja kanaa, jota nyt tuotamme yli oman kysyntämme.


Säännöstely auttaa alkuun

Omavaraisuusajattelua on joskus kritisoitu lyhytnäköisyydestä. Jos kriisitilanteessa tuonti pysähtyy eikä maahan saada tuontiruokaa, ei saada tuontiöljyäkään. Omista pelloista ei ole paljon iloa, jos traktoreihin ei riitä polttoainetta. Öljyä tarvitaan myös siihen, että ruoka kulkee pellolta elintarviketeollisuuteen ja lähikauppaan.

Suomessa öljyä on varastoitu viiden kuukauden normaalikulutusta vastaava määrä. Sitä käytettäisiin silloin, kun öljykuljetukset Suomeen olisivat hidastuneet tai kokonaan katkoksissa.

- Todennäköisesti öljyä riittäisi pitempään. Vakavissa häiriötilanteissa ryhdyttäisiin säännöstelyyn, ja silloin kuljetukset ja elintarviketuotanto turvattaisiin ensimmäisinä, Mantila sanoo.

Jos kriisi jatkuisi useampia vuosia, olisi pakko tuottaa biopolttoaineita. Tämä supistaisi ruoan ja rehun viljelyalaa ja voisi kasvattaa jo entuudestaan suurta vuotuisten satovaihteluiden riskiä. Jos koko kansainvälisen ruokakriisin perimmäinen syy olisi jokin yllättävä sääilmiö, katovuodetkin voisivat koittaa.


Perusruoka pelastaa pitkään

Jos viljavarastot on syöty ja sadot jäävät alle normaalin, tuontia ei ole ja yhä isompi osa pelloista on pantu tuottamaan polttonesteitä, alkaa sopeutuminen suhteelliseen kurjuuteen. Absoluuttiseen kurjuuteen - nälkiintymiseen - on onneksi matkaa. Siitä voi tavallaan kiittää lihaan mieltynyttä suomalaista perusäijää.

Kuluttajaviraston mukaan lihantuotanto vie energiaa ja luonnonvaroja huomattavasti enemmän kuin kasvisten kasvatus. Lihakarja tarvitsee keskimäärin 10 kiloa kasvivalkuaista tuottaakseen kilon eläinvalkuaista.

Suurimpia syömäreitä ovat naudat. Ne vaativat rehua lähes kaksi kertaa niin paljon kuin siat ja melkein neljä kertaa niin paljon kuin siipikarja. Toisaalta lehmiä voidaan ruokkia ravinnolla, jota ihminen ei pysty syömään, joten todella pahassa kriisissä luovuttaisiin lopulta ensin sioista ja kanoista.

Positiivisesti ajatellen lihansyönti on siis  eräänlainen puskuri huonoja aikoja vastaan. Vaikka sadot pienenisivät, ruokaa riittää jokaiselle - kunhan tingimme kulutustottumuksistamme ja palaamme perinteiseen ruokavalioon. Siinä peruna, puuro ja leipä ovat perusruokaa ja liha pyhäpäivän herkkua.

Kriisiajan menyy




Elintarviketeollisuudellamme on luettelo noin sadasta tuotteesta, joita valmistettaisiin myös kriisiaikana. Listalla on muun muassa
- jauhelihapullia
- makaronilaatikkoa
- maksalaatikkoa
- hernekeittoa
- pinaattiohukaisia
- veriohukaisia
- raejuustoa
- karjalanpiirakoita
- jäätelöä
- suklaata
- mallasjuomaa.


Sisältö jatkuu mainoksen alla