Suomen ainoalle kivikautiselle ruuhelle kävi onnettomasti, mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.


mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.



Ihmisen ensimmäinen helposti hallittava ja tehokas väline vesillä liikkumiseen on ollut yhdestä puunrungosta veistetty ruuhi. Tällaista ruuhta on käytetty lähes kaikkialla maailmassa, missä on kasvanut riittävän suuria puita. Vielä nytkin sillä liikutaan perinteisissä kulttuureissa niin Afrikassa, Aasiassa kuin Amerikassa.

Suomessa varhaiset asuinpaikat sijaitsivat yleensä rannoilla, usein saarissakin. Vesillepääsy oli tärkeää, koska vesi antoi elannon.

Kaikkein vanhimmasta vesiliikenteestä meillä on vain epäsuoria todisteita. Karjalankannakselta Antreasta on löytynyt yli 10 000 vuotta vanha kalaverkko, jonka otaksutaan joutuneen löytöpaikkaansa yksipuisen ruuhen kaatuessa. Myöhäiskivikautisella Porin Tuorsniemen verkolla on kohojen lukumäärän perusteella arveltu olleen mittaa peräti 1,5 kilometriä; pyyntiin lienee tarvittu kokonainen kylä.

Kalanluu säilyy huomattavasti heikommin kuin nisäkkäiden luu, mutta silti sisämaastakin on luulöytöjä, jotka kertovat kalastuksen tärkey¬destä. Rannikolla pyydettiin runsaasti myös hylkeitä.

Ahvenanmaan pääsaarille asutus tuli Suomen mantereelta noin 7 000 vuotta sitten. Tuolloin merenpinnan yläpuolella oli vain muutamia pieniä saaria keskellä aavaa merta. Niille pääsy vaati hyviä veneitä - ja melojilta myös taitoa suunnistaa avomerellä.


Meillä vain yksi kivikautinen

Arkeologisesti yksipuisten ruuhien historia alkaa 10 000 vuoden takaa. Tuolta ajalta on Hollannin Pessestä löytynyt ruuhi, joka on koverrettu yhdestä suurikokoisesta tukista. Starr Carrin asuinpaikalta Englannista on löydetty tätäkin vanhempi mela, jolla oletettavasti on liikutettu vastaavanlaista ruuhta.

Suomessa ruuhilöytöjä on monien paikallismuseoiden kokoelmissa, mutta ne ovat yleensä viime vuosisadoilta. Koska ruuhien malli on pysynyt tuhansia vuosia jokseenkin samanlaisena, löytöjä ei ole pidetty riittävän mielenkiintoisina kallista ajoitusta varten. Vain muutaman ruuhen tosiasiallinen ikä tiedetään.

Kivikauteen on meillä ajoitettu vain yksi ruuhi. Se tuli esiin 1950-luvulla Helsingin Kalliossa rakennustöitä tehtäessä. Löytöpaikka oli nykyisen Aleksis Kiven kadun osoitteessa 4-8.


Ja sekin hajosi

Mittaa mäntypuisella ruuhella, honkiolla, oli alun pitäen seitsemisen metriä, mutta museoon siitä saatiin vain osa. Ruuhta ei voitu konservoida, ja se hajosi kappaleiksi.

1990-luvulla jäännöksiä etsittiin niin näyttelyitä kuin radiohiiliajoitusta varten, mutta ne olivat kadonneet, ilmeisesti heitetty pois. Näin radiohiiliajoitus jäi saamatta.




- jätä se veteen! Kuivuessaan ruuhi helposti hajoaa, ellei sitä konservoida. Merkitse ruuhen löytöpaikka. Ilmoita löydöstäsi joko Museovirastoon tai lähimpään maakuntamuseoon. 

Vedessä puu säilyy tuhansia vuosia. Lampiin ja järviin kertyy kuitenkin liejua vuosituhansien aikana yleensä metrikaupalla. Vesijättöä tongitaan harvoin niin syvältä, että kivikautiset ruuhet löytyisivät, eikä mudan väriseksi muuttunut ruuhi  erotu kovinkaan helposti.






Yksipuisia tehdään taas

Ruuhen valmistus on suuritöistä. Enimmillään tukista on poistettu jopa 95 prosenttia puuaineesta, jolloin tukin kantavuus on lisääntynyt vastaavasti. Ruuhia on vanhastaan veistetty kirveellä tai kuokan tapaan poikittain vartetulla telsolla.

Suomessa yksipuisilla ruuhilla koettiin liistekatiskoita vielä ennen toista maailmansotaa, mutta sitten ruuhien teko loppui. Nyt perinnettä elvytetään uudestaan Saarijärven Kivikauden kylän tarpeisiin.

Matti Luotola tekee mahdollisimman aidon näköisiä ruuhia kivikauden mallien mukaan. Mallina hänellä ovat olleet Kallion ruuhi ja 7 000 vuoden ikäinen tanskalaisruuhi, jolla on mittaa peräti kymmenen metriä.

Karkean työn Luotola tekee proosallisesti moottorisahalla, viimeistelyn taas kyläseppien aikaisilla välineillä, joista osan on itse asiassa kyläseppä hänelle valmistanut. Kivikirveen toimivuutta Luotola on myös kokeillut.  
- Kaarevien poikkisyisten kohtien työstäminen ruuhessa oli tosi hankalaa. Jälki on leikkaavuuden puuttuessa kuin pensselinpäätä, hän toteaa. - Myötäsyyhyn homma onnistuu poikkisyytä paremmin.


Pelkällä kirveellä pitkä urakka

Nykyaikaisilla välineillä autettuna ruuhen teko kestää toista kuukautta. llman koneita Luotola arvelee työn vievän kolme-neljä kertaa enemmän aikaa. Hän ei uskalla edes arvailla, kuinka pitkään työ kestäisi pelkällä kivikirveellä.

Luotola pitää todennäköisenä, että kivikaudella valmistuksessa on käytetty apuna tulta. Tukin päälle on pantu tuli, ja reunat on saatu säilymään peittämällä reunat savella tai valemalla niitä vedellä. Kun puu on hiiltynyt, se on kovererttu tukista irti.


Eero Muurimäki on filosofian lisensiaatti, joka on vuodesta 1989 alkaen työskennellyt osavuotisesti Saarijärven museon Kivikauden kylän kehittämisestä vastaavana arkeologina.