Suomen ainoalle kivikautiselle ruuhelle kävi onnettomasti, mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.


mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.



Ihmisen ensimmäinen helposti hallittava ja tehokas väline vesillä liikkumiseen on ollut yhdestä puunrungosta veistetty ruuhi. Tällaista ruuhta on käytetty lähes kaikkialla maailmassa, missä on kasvanut riittävän suuria puita. Vielä nytkin sillä liikutaan perinteisissä kulttuureissa niin Afrikassa, Aasiassa kuin Amerikassa.

Suomessa varhaiset asuinpaikat sijaitsivat yleensä rannoilla, usein saarissakin. Vesillepääsy oli tärkeää, koska vesi antoi elannon.

Kaikkein vanhimmasta vesiliikenteestä meillä on vain epäsuoria todisteita. Karjalankannakselta Antreasta on löytynyt yli 10 000 vuotta vanha kalaverkko, jonka otaksutaan joutuneen löytöpaikkaansa yksipuisen ruuhen kaatuessa. Myöhäiskivikautisella Porin Tuorsniemen verkolla on kohojen lukumäärän perusteella arveltu olleen mittaa peräti 1,5 kilometriä; pyyntiin lienee tarvittu kokonainen kylä.

Kalanluu säilyy huomattavasti heikommin kuin nisäkkäiden luu, mutta silti sisämaastakin on luulöytöjä, jotka kertovat kalastuksen tärkey¬destä. Rannikolla pyydettiin runsaasti myös hylkeitä.

Ahvenanmaan pääsaarille asutus tuli Suomen mantereelta noin 7 000 vuotta sitten. Tuolloin merenpinnan yläpuolella oli vain muutamia pieniä saaria keskellä aavaa merta. Niille pääsy vaati hyviä veneitä - ja melojilta myös taitoa suunnistaa avomerellä.


Meillä vain yksi kivikautinen

Arkeologisesti yksipuisten ruuhien historia alkaa 10 000 vuoden takaa. Tuolta ajalta on Hollannin Pessestä löytynyt ruuhi, joka on koverrettu yhdestä suurikokoisesta tukista. Starr Carrin asuinpaikalta Englannista on löydetty tätäkin vanhempi mela, jolla oletettavasti on liikutettu vastaavanlaista ruuhta.

Suomessa ruuhilöytöjä on monien paikallismuseoiden kokoelmissa, mutta ne ovat yleensä viime vuosisadoilta. Koska ruuhien malli on pysynyt tuhansia vuosia jokseenkin samanlaisena, löytöjä ei ole pidetty riittävän mielenkiintoisina kallista ajoitusta varten. Vain muutaman ruuhen tosiasiallinen ikä tiedetään.

Kivikauteen on meillä ajoitettu vain yksi ruuhi. Se tuli esiin 1950-luvulla Helsingin Kalliossa rakennustöitä tehtäessä. Löytöpaikka oli nykyisen Aleksis Kiven kadun osoitteessa 4-8.


Ja sekin hajosi

Mittaa mäntypuisella ruuhella, honkiolla, oli alun pitäen seitsemisen metriä, mutta museoon siitä saatiin vain osa. Ruuhta ei voitu konservoida, ja se hajosi kappaleiksi.

1990-luvulla jäännöksiä etsittiin niin näyttelyitä kuin radiohiiliajoitusta varten, mutta ne olivat kadonneet, ilmeisesti heitetty pois. Näin radiohiiliajoitus jäi saamatta.




- jätä se veteen! Kuivuessaan ruuhi helposti hajoaa, ellei sitä konservoida. Merkitse ruuhen löytöpaikka. Ilmoita löydöstäsi joko Museovirastoon tai lähimpään maakuntamuseoon. 

Vedessä puu säilyy tuhansia vuosia. Lampiin ja järviin kertyy kuitenkin liejua vuosituhansien aikana yleensä metrikaupalla. Vesijättöä tongitaan harvoin niin syvältä, että kivikautiset ruuhet löytyisivät, eikä mudan väriseksi muuttunut ruuhi  erotu kovinkaan helposti.






Yksipuisia tehdään taas

Ruuhen valmistus on suuritöistä. Enimmillään tukista on poistettu jopa 95 prosenttia puuaineesta, jolloin tukin kantavuus on lisääntynyt vastaavasti. Ruuhia on vanhastaan veistetty kirveellä tai kuokan tapaan poikittain vartetulla telsolla.

Suomessa yksipuisilla ruuhilla koettiin liistekatiskoita vielä ennen toista maailmansotaa, mutta sitten ruuhien teko loppui. Nyt perinnettä elvytetään uudestaan Saarijärven Kivikauden kylän tarpeisiin.

Matti Luotola tekee mahdollisimman aidon näköisiä ruuhia kivikauden mallien mukaan. Mallina hänellä ovat olleet Kallion ruuhi ja 7 000 vuoden ikäinen tanskalaisruuhi, jolla on mittaa peräti kymmenen metriä.

Karkean työn Luotola tekee proosallisesti moottorisahalla, viimeistelyn taas kyläseppien aikaisilla välineillä, joista osan on itse asiassa kyläseppä hänelle valmistanut. Kivikirveen toimivuutta Luotola on myös kokeillut.  
- Kaarevien poikkisyisten kohtien työstäminen ruuhessa oli tosi hankalaa. Jälki on leikkaavuuden puuttuessa kuin pensselinpäätä, hän toteaa. - Myötäsyyhyn homma onnistuu poikkisyytä paremmin.


Pelkällä kirveellä pitkä urakka

Nykyaikaisilla välineillä autettuna ruuhen teko kestää toista kuukautta. llman koneita Luotola arvelee työn vievän kolme-neljä kertaa enemmän aikaa. Hän ei uskalla edes arvailla, kuinka pitkään työ kestäisi pelkällä kivikirveellä.

Luotola pitää todennäköisenä, että kivikaudella valmistuksessa on käytetty apuna tulta. Tukin päälle on pantu tuli, ja reunat on saatu säilymään peittämällä reunat savella tai valemalla niitä vedellä. Kun puu on hiiltynyt, se on kovererttu tukista irti.


Eero Muurimäki on filosofian lisensiaatti, joka on vuodesta 1989 alkaen työskennellyt osavuotisesti Saarijärven museon Kivikauden kylän kehittämisestä vastaavana arkeologina.


 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.