Ryppyvoidekauppias on suuri savolainen: kun hän avaa suunsa, vastuu siirtyy kuulijalle. Voiteiden tehosta ei juuri ole näyttöä.


vastuu siirtyy kuulijalle. Voiteiden tehosta ei juuri ole näyttöä.




Jos haluat, että ihosi on yhdeksänkymppisenä persikanpehmeä kuin vauvan pylly, vietä elämäsi varjoissa, opasti ihotautiopin professori ja alansa guru Albert Kligman aikoinaan. Kligman tiesi mistä puhui. Aurinko on tärkeimpiä ihon vanhentajia. Ahkeran auringonottajan ihoon ilmestyy jo 35 vuoden iässä valovaurioita, jotka muistuttavat ikääntyessä ilmaantuvia muutoksia.

Paljon pakkelia ja kohtuudella aurinkoa on yhä kelpo ohje, sillä kosmetiikkateollisuuden lupaamaa anti-age-vallankumousta ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt, ei kuulunut.

Onko meidän siis tyytyminen kurttuisaan tulevaisuuteen? Tutkitaan.


Sidekudos rapistuu väistämättä

Jos ihon rappeutumista haluaa jarruttaa, katse kannattaa kohdistaa pinnan alle, verinahkaan. Siellä, noin millimetrin paksuisessa sidekudoksessa, ratkaistaan ryppyjen synty. Verinahan solut valmistavat kahta ihon tärkeintä valkuaisainetta, kollageenia ja elastiinia. Edellinen pitää huolta ihon lujuudesta ja jälkimmäinen kimmoisuudesta. Elastiini on kuin kumilenkki, joka palautuu venytyksen jälkeen kuosiinsa.

Ikääntyessä verinahan solut vanhenevat ja valkuaisainetuotanto takkuaa. Alamäki alkaa jo parikymppisenä, mutta kiihtyy toden teolla vasta 50-70-vuotiaana. Kollageenia ja elastiinia hajoaa enemmän ja syntyy vähemmän kuin ennen. Uustuotanto on myös kehnonlaista. Ennen napakka kollageeni on nyt epämääräistä massaa ja elastiini paksua ja jäykkää. Pikkuhiljaa valkuaiskato vie ihon kimmoisuuden, sen vesipitoisuus pienenee ja ensimmäiset sidekudokseen yltävät rypyt tulevat esiin.

Painovoimakin alkaa vaikuttaa. Löysä sidekudos ei enää jaksa jämäköittää sitä peittävää nahkapussia, joka väkisinkin repsahtaa.

Naisilla hormonituotannon hiipuminen aiheuttaa lisäongelmia, koska ihossa on paljon estrogeenireseptoreita. Hormonimäärän vähetessä uutta sidekudosta syntyy vähemmän ja iho kuivuu ja ohenee.

Ihon ryppyisyyden sanelevat suurelta osin perintötekijät, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Sidekudosta rappeuttavat kuitenkin myös elintavat, ja niitä voimme rukata. Auringon UV-säteilyn ohella ihon pahimpia vihollisia on tupakointi. Tutkimusten mukaan tupakoivan 50-vuotiaan sidekudos on yhtä rappeutunut kuin tupakoimattoman 60-vuotiaan. Tupakoinnin lopettaminen on siis tehokkain keino nuorentaa ihoa. Se ei ole aivan vähän.


Pulmia pitoisuuksista

Voiko rapistunutta sidekudosta korjata ja jopa palauttaa entiseen loistoonsa? Kyllä. Tähän pystyy ainakin A-vitamiinihappo, tretinoiini, jota sivellään voiteena iholle. Sen säännöllinen käyttö suorii pintaryppyjä, poistaa karheutta ja vaalentaa pigmenttiläiskiä. Tretinoiini aiheuttaa ihoon tulehduksen, joka piiskaa solujen jakautumista niin, että pinta siliää. Myös sitkeitä kollageenikimppuja syntyy lisää, ja sidekudos elpyy.

Tretinoiinivoiteella voisi periaatteessa kääntää ajan ratasta taaksepäin ja tehdä ihosta yhtä heleän kuin se oli vuosikymmen aiemmin. Ryppyrohtoa etsivän pettymykseksi apu ei kuitenkaan löydy kempparin hyllystä. Tretinoiini on reseptilääke, jota ihotautilääkärit määräävät lähinnä hankalan aknen ja valovaurioiden hoitoon. Tällöinkään tretinoiini ei ole mikään taikavoide. Päivittäistä käyttöä on jatkettava vähintään puoli vuotta, ja koko ajan naama punoittaa ja hilseilee.





Voiteet lupaavat kurtuille kyytiä, mutta peilin edessä muutosta voi olla vaikea havaita. Onko millimetrin syvyinen ryppy silmin nähden sileämpi, kun se on madaltunut 0,5 millimetriä?







NÄITÄ "RYPPYTIEDE" KÄYTTÄÄ










AINE PERUSTE LOPPUTULOS

C-vitamiini


Ubikinoni



Glykolihappo


Retinoli


antioksidantti


antioksidantti


antioksidantti


hedelmähappo


A-vitamiini







... JA TÄTÄ TURVAA LÄÄKETIEDE






Tretinoiini A-vitamiinihappo

Tarjolla ceetä ja teetä

Kenties eniten toivoa on pantu antioksidanttivitamiinien voimaan. Ryppyvoiteissa on tyypillisesti C-vitamiinia, jonka tiedetään - ainakin teo¬riassa - piiskaavan kollageenituotantoa ja suojaavan ihosoluja hapettumiselta. Solusuojaa tarvitaan UV-säteiden iholle synnyttämiä happiradikaaleja vastaan.

Koeputkesta on valitettavan pitkä matka käytäntöön. C-vitamiinin heikkous on epävakaus: yhdiste hajoaa herkästi. Siksi C-vitamiinilla höystettyjen voiteiden teho ryppyjä vastaan on kyseenalainen. Sama ongelma vaivaa muitakin antioksidantteja, kuten ubikinonia, joka tunnetaan paremmin nimellä koentsyymi Q10. Näyttö puuttuu.

Tätä nykyä ryppyrohdoista kiinnostavin on vihreä tee. Se sisältää runsaasti fenoliyhdisteitä, jotka ovat erittäin voimakkaita antioksidantteja. Tunnetuin niistä on epigallokatekiinigallaatti (EGCG). C-vitamiinista poiketen vihreän teen tehoaineet eivät hajoa helposti. Ne jopa kestävät kuumentamisen, keittämisen ja ruoansulatusentsyymien pommituksen.

Tutkimusten mukaan teen polyfenolit suojaavat ihoa haitallisilta uv-säteiltä ja saattavat ehkäistä ihosyöpää. Niitä on testattu myös ryppyihin lupaavin tuloksin: kollageenin määrä lisääntyy ja pienet rypyt silottuvat ainakin joksikin aikaa. Lisänäyttöä silti tarvitaan, ennen kuin vihreä tee voidaan julistaa ihon nuorennusjuomaksi tai -voiteeksi; kokeissa teetä on sekä juotu että hierottu voiteena iholle.


Ratkaisu onkin meissä?

Miltä tuntuisi 50 prosenttia sileämpi iho? Ilosanoman päästi pari vuotta sitten ilmoille arvostettu ihotautialan julkaisu British Journal of Dermatology. Lehti raportoi varteenotettavasta ryppyrohtokandidaatista, joka silotti ikäryppyjä ja kutisti silmäpusseja merkittävästi.

Tukholman Karoliinisessa sairaalassa tehdyssä sokkotestissä 32 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa naista voiteli toisen puolen kasvoistaan tavallisella kosteusvoiteella tai alfalipoiinihappovoiteella. Alfalipoiinihappo on elimistön oma antioksidantti, joka tyrmää happiradikaaleja ja antaa lisäpotkua muille vitamiineille. Kolmen kuukauden happokuuri madalsi naisten hiusryppyjä hurjasti, yli 50 prosenttia.

Kun tutkimusta syynää hieman tarkemmin, tulokset sulavat käsiin. Myös lumevoiteella sivellyt ikärypyt lakosivat keskimäärin 40 prosenttia. Eroa jää enää 10 prosenttia happovoiteen hyväksi. Senkään pysyvyydestä ei ole tietoa, sillä tutkijat eivät paljasta, palasivatko rypyt ennalleen hoidon päätyttyä.

Ruotsalaistutkimukseen tiivistyvät "ryppytieteen" ongelmat. Monet läpimurtoina markkinoidut havainnot osoittautuvat tähdenlennoiksi, eikä niistä kuulla sen koommin. Mainoksissa viitataan usein tutkimuksiin, joiden luotettavuutta on mahdotonta arvioida. Jää epäselväksi, ketkä ja miten aineita ovat testanneet ja missä tulokset on julkaistu.


Artikkelia varten tietoja antoivat ihotautiopin professori Aarne Oikarinen Oulun yliopistosta ja ihotautien erikoislääkäri, professori Matti Hannuksela.



 

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017