Rytmi siivittää ryhmätöitä ja aivotoimintaa.Rytmin voimin ovat nousseet pyramidit ja kaatuneet vihollisarmeijat. Ilmeisesti rytmi on myös yksi älykkyyden edellytyksistä.





Esitys loppuu, tulee aplodien vuoro, ja katsomo haluaa vielä encoren. Vaikkeivät taputtajat ole harjoitelleet yhdessä eivätkä edes tunne toisiaan, aplodit löytävät yhteisen rytmin sekunneissa.

Kyvyllä toistaa liikkeitä samanaikaisesti muiden kanssa ei äkkiseltään luulisi olevan suurta merkitystä. Se saattaa kuitenkin olla lajimme ydinosaamista.

Chicagon yliopiston historian professori William H. McNeill on tutkinut kollektiivisen rytmin merkitystä ihmiskunnalle, ja hänen mukaansa kyky toistaa rytmiä suurissa joukoissa on ollut kilpailutekijä ihmisyhteisöjen ja sivilisaatioiden välillä.

Vaikkapa pyramidit olisivat jääneet rakentamatta ilman ihmisjoukon kykyä supistaa lihassoluja täsmälleen yhtä aikaa. Armeijoiden taistelutahtoa, sitkeyttä ja yhteishenkeä ei ole luotu mielikuvaharjoituksilla tai järkeilemällä vaan sulkeisilla. Esimerkiksi Aleksanteri Suuren armeijan pitkät marssit tuskin olisivat olleet mahdollisia ilman yhteistä tahtia.


Rytmi auttaa jaksamaan

Moni sanoo inhonneensa armeijassaoloa siksi, että kaikki oli pakko tehdä yhtä aikaa. Kuitenkin ilman tällaisia kokemuksia inttijuttuja tuskin kerrottaisiin iloisessa nousuhumalassa yhä uudelleen. Liikesarjan toistaminen yhteiseen tahtiin tuottaa usein mielihyvää ja myös auttaa jaksamaan. Esimerkiksi yksin tanssiminen alkaa herkästi tuntua väkinäiseltä ja raskaalta, mutta muiden kanssa bailatessa ajan kulumista ei välttämättä edes huomaa.

Miksi yhdessä marssiminen, tanssiminen tai soittaminen jopa itsensä rääkkäämisen rajoille saakka tuntuu tekemisen arvoiselta? Moni vastaa, että yhteisrytmillä pystyy unohtamaan itsensä ja tuntemaan yhtyvänsä suurempaan kokonaisuuteen.

McNeill uskoo, että mieltymys rytmiin ja sen tuottamaan sulautumisen tunteeseen juontaa sikiökaudelta. Aistiessaan äitinsä sydämenlyönnit sikiö ei ymmärrä eroa itsensä ja äitinsä välillä.


Peilisolut kytkevät yksilöitä

Yhteisen rytmin vetovoima jatkuu aikuisiällä, koska silloinkin, kun ihminen täysin ymmärtää olevansa erillinen yksilö, hän on taipuvainen matkimaan toista ainakin mielessään.

Jo yli kymmenen vuoden ajan on tutkittu aivojen niin sanottuja peilisolujärjestelmiä, jotka reagoivat toisen yksilön liikkeisiin. Magneettikuvaustutkimusten mukaan yhdet ja samat aivosolut reagoivat sekä liikkeen näkemiseen että tekemiseen, ja siksi kyseisiä soluja on alettu kutsua peilisoluiksi. Niiden turvin pystymme tuntemaan kehossamme ja tarvittaessa matkimaan muiden tekemisiä ilman, että asiaa tarvitsee miettiä. (Ks. Peilisolut auttavat ymmärtämään muita, Tiede 8/2005. s. 18-22.)

Ei siis varmaankaan haittaa, vaikka yhteen tahtiin taputtavassa yleisössä olisi mukana yksilöitä kulttuureista, joissa kiitosta ei osoiteta tällä tavoin. Yhdessä taputtamisen oppii heti.


Yhteys näkyy aivokäyrästä

Pelkällä matkimisella ei yleisön aplodisuoritusta kuitenkaan voi selittää, sillä jonkun täytyy olla aloitteentekijä. Kukaan tiedä, kuka on kyseessä; siitä ei tule riitaa. Yhteisellä suorituksella orkesteri saadaan soittamaan vielä yksi kappale. Ihmiset tulevat keskenään toimeen selittämättömän hyvin! Rytmin avulla suuretkin joukot kykenevät toimimaan sosiaalisesti yhdessä tiedostamattaan. Jonkinlaista neuvottelua ja päätöksentekoa sen täytyy kuitenkin edellyttää. Mutta missä ja kuinka se tapahtuu?

Ainakin aivosähkökäyrästä on jo opittu tunnistamaan sellainen tilanne, jossa ihminen häilyy yksilöllisen toiminnan ja toisen yksilön matkimisen rajalla. Sosiaalisen toiminnan sormenjälki löytyi aivokäyrän rytmistä, jota nimitetään phii-kompleksiksi, ja sen kuvaili Pnas-lehdessä viime vuonna yhdysvaltalaisen Florida Atlantic -yliopiston neurologian tutkimusryhmä.

Tutkimuksessa kaksi koehenkilöä kerrallaan heilutteli sormiaan ensin näkemättä toistensa käsiä, sitten toistensa nähden. Jälkimmäisessä tapauksessa he liikuttelivat sormiaan välillä samaan rytmiin, välillä vuorotahtiin ja välillä kumpikin omaan tahtiinsa. Samalla tutkijat mittasivat heidän aivokäyräänsä. Kiinnostava ero näkyi phii-kompleksissa, joka on yksi valvetilan monista aivorytmeistä ja syntyy oikean aivopuoliskon kuorikerroksessa. Itsenäisen toiminnan aikana voimistui kompleksin kaista nimeltä phii1, yhteistoiminnan aikana phii2.

Tutkijat arvelevat, että phii2 viestii aivojen peilisolujärjestelmän vilkastumisesta ja phii1 sen vaimenemisesta. Phii-kompleksissa näkyy siis aivotoiminta, joka on edellytys sosiaaliselle vuorovaikutukselle, rytmikkäälle tai muunlaiselle.


Rytmi aivojen perusominaisuus

Itse asiassa rytmin taju voi olla seuraus aivojen hermosolujen toimintatavasta ja viestiä sen tehokkuudesta. Tähän sopii Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimusryhmän viime keväänä Journal of Neurosciencessa julkaisema tutkimus, jonka mukaan älykkyystesteissä parhaiten pärjänneet koehenkilöt olivat myös parhaita pitämään yllä annettua tahtia. He jatkoivat mallin mukaista nakutusta tarkimmin pisimpään.

Hermosolujen kyvyllä suhteuttaa aikaa ja liikettä keskenään toistamalla annettua tempoa tarkalleen näyttää siis olevan suora yhteys aivojen kykyyn käsitellä informaatiota, ratkaista ongelmia ja oppia uutta. Tämä saattaisi osaltaan selittää sitä, miksi erityyppiset älylliset lahjakkuudet esiintyvät yhdessä: esimerkiksi matemattisesti kyvykkäät ovat usein myös kielellisesti lahjakkaita.

Ehkä ihmisen rytmikäs laumakäyttäytyminen onkin mainettaan älykkäämpää. Ainakin murrosikäisten vanhemmat voivat lohduttautua sillä, että jälkikasvun suosimalla epä-älyllisellä jumputuksella ei olekaan tylsistävä vaikutus, vaan kenties päinvastoin.


Jo luolamaalauksissa jorattiin

Paitsi biologiasta rytmin alkuperää voi jäljittää kulttuurihistoriasta. Kaikkialla maailmassa ihmisyhteisöillä on ollut tapana kokoontua liikkumaan samaan tahtiin ja pikkulapsillekin on opetettu rytmileikkejä.

Rytmissä liikkumista kuvataan jo luolamaalauksissa. Evoluutiohistoriaankin perehtynyt professori McNeill esittää, että kollektiivinen rytmissä liikkuminen ja siten myös tanssi olivat alun perin miesten harjoittelua metsästystä ja puolustusta varten.

Länsimaisessa ajatustavassa ruumiin ja mielen toimintoja tyypillisesti erotellaan. Rytmissä liikkumisen tavoista tanssi on erotettu selvästi omaksi lajikseen, ja sen seksuaalinen merkitys on korostunut.

McNeill toteaa, että länsimaissa spontaani kollektiivinen rytminkäyttö on toisen maailmansodan jälkeen entisestäänkin vähentynyt. Yhdessä liikkumisen huumaa on alettu varoa, koska joukkomarssit yhdistetään Hitlerin kansallissosialismiin tai kommunismiin.

Länsimainen nykyihminen elelee yksilöllisesti omassa rytmissään ja kuuntelee musiikkia yksikseen iPodeista mutta osallistuu kuitenkin yhteiseen koreografiaan aerobictunneilla ja rockkonserteissa. Ja on valmis maksamaan siitä.


Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.


Liike synnyttää tunteen


Aerobictunnilla on vaikea surra. Mihin perustuu se, että yhdessä liikkuessaan ihmiset monesti tuntevat mielialansa kohenevan?

Asiaa ei vielä ole pystytty mallintamaan neuropsykologian keinoin, mutta psykologisista kokeista tiedetään, että tunnetilat ja liikeaisti riippuvat toisistaan. Ihmisen on vaikeaa tai mahdotonta kokea tunnetta, joka on ristiriidassa kehon liikkeen kanssa. Tämän todensi jo 1940-luvulla yhdysvaltalainen psykiatri Nina Bull.

Bullin tutkimuksissa koehenkilöt hypnotisoitiin ja opastettiin tyyliin "leukasi jäykistyvät", "tunnet kehosi raskaaksi" tai "lihaksesi ovat rennot ja kevyet". Sitten heidän käskettiin ylläpitää samaa kehon tilaa mutta tuntea sille vastakkainen tunnetila. Yksikään koehenkilö ei onnistunut tässä. Esimerkiksi lamaantuneen ja raskaan kehon kanssa oli mahdotonta tuntea itsensä iloiseksi.


Sopivin rytmi sujuu mukavimmin


Aplodien nopeus kuulostaa kerrasta toiseen melko samalta, vaikka tempo määräytyy kulloisenkin yleisön yhteistyönä. Marsseilla on tietty tyypillinen nopeutensa, samoin jokaisella seuratanssilla. Olisiko niin, että kunkintyyppiselle liikkeelle on oma luonteva nopeusskaalansa, joka johtuu ihan ihmisen biomekaniikasta?

- Ihmisellä on tietty rytmisen toiston mukavuustaajuus, vahvistaa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen professori Janne Avela. - Se perustuu paljolti liikkumisen hyötysuhteeseen, jossa yhtenä tärkeänä tekijänä on lihas-jänneyhdistelmän elastisuuden hyödyntäminen.

Lihas tekee aktiivisesti työtä supistuessaan, ja tämä supistus on liikkeen energiaa kuluttava osa. Jos liikettä toistetaan sopivaan tahtiin, osa energiasta kuitenkin jää talteen venyviin lihaksiin ja jänteisiin ja on käytettävissä liikkeen jatkamiseen. Liian nopeassa liikkeessä tämä jousivaikutus ei ehdi mukaan, ja liian hitaassa "jousi" ehtii pysähtyä ja energia hukkaantua.

- Esimerkiksi polkupyöräergometritesteissä ihmisen hyötysuhde on yleensä parhaimmillaan noin 60 kierroksen minuuttinopeudella, ja polkeminen on selvästi raskaampaa tätä alemmilla tai ylemmillä kierrosalueilla, Avela kertoo.

- Jonkin verran yksilöeroja kuitenkin on. Ne johtuvat ihmisten erilaisesta ruumiinrakenteesta, kudosten rakenteesta ja harjoittelusta.


Petri Riikonen

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.