Rytmi siivittää ryhmätöitä ja aivotoimintaa.Rytmin voimin ovat nousseet pyramidit ja kaatuneet vihollisarmeijat. Ilmeisesti rytmi on myös yksi älykkyyden edellytyksistä.





Esitys loppuu, tulee aplodien vuoro, ja katsomo haluaa vielä encoren. Vaikkeivät taputtajat ole harjoitelleet yhdessä eivätkä edes tunne toisiaan, aplodit löytävät yhteisen rytmin sekunneissa.

Kyvyllä toistaa liikkeitä samanaikaisesti muiden kanssa ei äkkiseltään luulisi olevan suurta merkitystä. Se saattaa kuitenkin olla lajimme ydinosaamista.

Chicagon yliopiston historian professori William H. McNeill on tutkinut kollektiivisen rytmin merkitystä ihmiskunnalle, ja hänen mukaansa kyky toistaa rytmiä suurissa joukoissa on ollut kilpailutekijä ihmisyhteisöjen ja sivilisaatioiden välillä.

Vaikkapa pyramidit olisivat jääneet rakentamatta ilman ihmisjoukon kykyä supistaa lihassoluja täsmälleen yhtä aikaa. Armeijoiden taistelutahtoa, sitkeyttä ja yhteishenkeä ei ole luotu mielikuvaharjoituksilla tai järkeilemällä vaan sulkeisilla. Esimerkiksi Aleksanteri Suuren armeijan pitkät marssit tuskin olisivat olleet mahdollisia ilman yhteistä tahtia.


Rytmi auttaa jaksamaan

Moni sanoo inhonneensa armeijassaoloa siksi, että kaikki oli pakko tehdä yhtä aikaa. Kuitenkin ilman tällaisia kokemuksia inttijuttuja tuskin kerrottaisiin iloisessa nousuhumalassa yhä uudelleen. Liikesarjan toistaminen yhteiseen tahtiin tuottaa usein mielihyvää ja myös auttaa jaksamaan. Esimerkiksi yksin tanssiminen alkaa herkästi tuntua väkinäiseltä ja raskaalta, mutta muiden kanssa bailatessa ajan kulumista ei välttämättä edes huomaa.

Miksi yhdessä marssiminen, tanssiminen tai soittaminen jopa itsensä rääkkäämisen rajoille saakka tuntuu tekemisen arvoiselta? Moni vastaa, että yhteisrytmillä pystyy unohtamaan itsensä ja tuntemaan yhtyvänsä suurempaan kokonaisuuteen.

McNeill uskoo, että mieltymys rytmiin ja sen tuottamaan sulautumisen tunteeseen juontaa sikiökaudelta. Aistiessaan äitinsä sydämenlyönnit sikiö ei ymmärrä eroa itsensä ja äitinsä välillä.


Peilisolut kytkevät yksilöitä

Yhteisen rytmin vetovoima jatkuu aikuisiällä, koska silloinkin, kun ihminen täysin ymmärtää olevansa erillinen yksilö, hän on taipuvainen matkimaan toista ainakin mielessään.

Jo yli kymmenen vuoden ajan on tutkittu aivojen niin sanottuja peilisolujärjestelmiä, jotka reagoivat toisen yksilön liikkeisiin. Magneettikuvaustutkimusten mukaan yhdet ja samat aivosolut reagoivat sekä liikkeen näkemiseen että tekemiseen, ja siksi kyseisiä soluja on alettu kutsua peilisoluiksi. Niiden turvin pystymme tuntemaan kehossamme ja tarvittaessa matkimaan muiden tekemisiä ilman, että asiaa tarvitsee miettiä. (Ks. Peilisolut auttavat ymmärtämään muita, Tiede 8/2005. s. 18-22.)

Ei siis varmaankaan haittaa, vaikka yhteen tahtiin taputtavassa yleisössä olisi mukana yksilöitä kulttuureista, joissa kiitosta ei osoiteta tällä tavoin. Yhdessä taputtamisen oppii heti.


Yhteys näkyy aivokäyrästä

Pelkällä matkimisella ei yleisön aplodisuoritusta kuitenkaan voi selittää, sillä jonkun täytyy olla aloitteentekijä. Kukaan tiedä, kuka on kyseessä; siitä ei tule riitaa. Yhteisellä suorituksella orkesteri saadaan soittamaan vielä yksi kappale. Ihmiset tulevat keskenään toimeen selittämättömän hyvin! Rytmin avulla suuretkin joukot kykenevät toimimaan sosiaalisesti yhdessä tiedostamattaan. Jonkinlaista neuvottelua ja päätöksentekoa sen täytyy kuitenkin edellyttää. Mutta missä ja kuinka se tapahtuu?

Ainakin aivosähkökäyrästä on jo opittu tunnistamaan sellainen tilanne, jossa ihminen häilyy yksilöllisen toiminnan ja toisen yksilön matkimisen rajalla. Sosiaalisen toiminnan sormenjälki löytyi aivokäyrän rytmistä, jota nimitetään phii-kompleksiksi, ja sen kuvaili Pnas-lehdessä viime vuonna yhdysvaltalaisen Florida Atlantic -yliopiston neurologian tutkimusryhmä.

Tutkimuksessa kaksi koehenkilöä kerrallaan heilutteli sormiaan ensin näkemättä toistensa käsiä, sitten toistensa nähden. Jälkimmäisessä tapauksessa he liikuttelivat sormiaan välillä samaan rytmiin, välillä vuorotahtiin ja välillä kumpikin omaan tahtiinsa. Samalla tutkijat mittasivat heidän aivokäyräänsä. Kiinnostava ero näkyi phii-kompleksissa, joka on yksi valvetilan monista aivorytmeistä ja syntyy oikean aivopuoliskon kuorikerroksessa. Itsenäisen toiminnan aikana voimistui kompleksin kaista nimeltä phii1, yhteistoiminnan aikana phii2.

Tutkijat arvelevat, että phii2 viestii aivojen peilisolujärjestelmän vilkastumisesta ja phii1 sen vaimenemisesta. Phii-kompleksissa näkyy siis aivotoiminta, joka on edellytys sosiaaliselle vuorovaikutukselle, rytmikkäälle tai muunlaiselle.


Rytmi aivojen perusominaisuus

Itse asiassa rytmin taju voi olla seuraus aivojen hermosolujen toimintatavasta ja viestiä sen tehokkuudesta. Tähän sopii Tukholman Karoliinisen instituutin tutkimusryhmän viime keväänä Journal of Neurosciencessa julkaisema tutkimus, jonka mukaan älykkyystesteissä parhaiten pärjänneet koehenkilöt olivat myös parhaita pitämään yllä annettua tahtia. He jatkoivat mallin mukaista nakutusta tarkimmin pisimpään.

Hermosolujen kyvyllä suhteuttaa aikaa ja liikettä keskenään toistamalla annettua tempoa tarkalleen näyttää siis olevan suora yhteys aivojen kykyyn käsitellä informaatiota, ratkaista ongelmia ja oppia uutta. Tämä saattaisi osaltaan selittää sitä, miksi erityyppiset älylliset lahjakkuudet esiintyvät yhdessä: esimerkiksi matemattisesti kyvykkäät ovat usein myös kielellisesti lahjakkaita.

Ehkä ihmisen rytmikäs laumakäyttäytyminen onkin mainettaan älykkäämpää. Ainakin murrosikäisten vanhemmat voivat lohduttautua sillä, että jälkikasvun suosimalla epä-älyllisellä jumputuksella ei olekaan tylsistävä vaikutus, vaan kenties päinvastoin.


Jo luolamaalauksissa jorattiin

Paitsi biologiasta rytmin alkuperää voi jäljittää kulttuurihistoriasta. Kaikkialla maailmassa ihmisyhteisöillä on ollut tapana kokoontua liikkumaan samaan tahtiin ja pikkulapsillekin on opetettu rytmileikkejä.

Rytmissä liikkumista kuvataan jo luolamaalauksissa. Evoluutiohistoriaankin perehtynyt professori McNeill esittää, että kollektiivinen rytmissä liikkuminen ja siten myös tanssi olivat alun perin miesten harjoittelua metsästystä ja puolustusta varten.

Länsimaisessa ajatustavassa ruumiin ja mielen toimintoja tyypillisesti erotellaan. Rytmissä liikkumisen tavoista tanssi on erotettu selvästi omaksi lajikseen, ja sen seksuaalinen merkitys on korostunut.

McNeill toteaa, että länsimaissa spontaani kollektiivinen rytminkäyttö on toisen maailmansodan jälkeen entisestäänkin vähentynyt. Yhdessä liikkumisen huumaa on alettu varoa, koska joukkomarssit yhdistetään Hitlerin kansallissosialismiin tai kommunismiin.

Länsimainen nykyihminen elelee yksilöllisesti omassa rytmissään ja kuuntelee musiikkia yksikseen iPodeista mutta osallistuu kuitenkin yhteiseen koreografiaan aerobictunneilla ja rockkonserteissa. Ja on valmis maksamaan siitä.


Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja.


Liike synnyttää tunteen


Aerobictunnilla on vaikea surra. Mihin perustuu se, että yhdessä liikkuessaan ihmiset monesti tuntevat mielialansa kohenevan?

Asiaa ei vielä ole pystytty mallintamaan neuropsykologian keinoin, mutta psykologisista kokeista tiedetään, että tunnetilat ja liikeaisti riippuvat toisistaan. Ihmisen on vaikeaa tai mahdotonta kokea tunnetta, joka on ristiriidassa kehon liikkeen kanssa. Tämän todensi jo 1940-luvulla yhdysvaltalainen psykiatri Nina Bull.

Bullin tutkimuksissa koehenkilöt hypnotisoitiin ja opastettiin tyyliin "leukasi jäykistyvät", "tunnet kehosi raskaaksi" tai "lihaksesi ovat rennot ja kevyet". Sitten heidän käskettiin ylläpitää samaa kehon tilaa mutta tuntea sille vastakkainen tunnetila. Yksikään koehenkilö ei onnistunut tässä. Esimerkiksi lamaantuneen ja raskaan kehon kanssa oli mahdotonta tuntea itsensä iloiseksi.


Sopivin rytmi sujuu mukavimmin


Aplodien nopeus kuulostaa kerrasta toiseen melko samalta, vaikka tempo määräytyy kulloisenkin yleisön yhteistyönä. Marsseilla on tietty tyypillinen nopeutensa, samoin jokaisella seuratanssilla. Olisiko niin, että kunkintyyppiselle liikkeelle on oma luonteva nopeusskaalansa, joka johtuu ihan ihmisen biomekaniikasta?

- Ihmisellä on tietty rytmisen toiston mukavuustaajuus, vahvistaa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen professori Janne Avela. - Se perustuu paljolti liikkumisen hyötysuhteeseen, jossa yhtenä tärkeänä tekijänä on lihas-jänneyhdistelmän elastisuuden hyödyntäminen.

Lihas tekee aktiivisesti työtä supistuessaan, ja tämä supistus on liikkeen energiaa kuluttava osa. Jos liikettä toistetaan sopivaan tahtiin, osa energiasta kuitenkin jää talteen venyviin lihaksiin ja jänteisiin ja on käytettävissä liikkeen jatkamiseen. Liian nopeassa liikkeessä tämä jousivaikutus ei ehdi mukaan, ja liian hitaassa "jousi" ehtii pysähtyä ja energia hukkaantua.

- Esimerkiksi polkupyöräergometritesteissä ihmisen hyötysuhde on yleensä parhaimmillaan noin 60 kierroksen minuuttinopeudella, ja polkeminen on selvästi raskaampaa tätä alemmilla tai ylemmillä kierrosalueilla, Avela kertoo.

- Jonkin verran yksilöeroja kuitenkin on. Ne johtuvat ihmisten erilaisesta ruumiinrakenteesta, kudosten rakenteesta ja harjoittelusta.


Petri Riikonen

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.