Tarjoushinta virittää kilpailuhengen: otan nyt tämänkin, ettei naapuri vie.





- Ihmiset ostavat alesta paljon enemmän kuin suunnittelevat ostavansa, tietää kulutuksen tutkija, taloussosiologian professori Terhi-Anna Wilska Turun kauppakorkeakoulusta. Hänen mukaansa alennusmyynnit iskevät kuluttajan hintatietoisuuteen.

Emme huomaa maksavamme

Kun alen motto on, mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät, säästäväisinkin kuluttaja voi käydä pyydykseen.

- Tämä säästämisen illuusio saa ihmiset liikkeelle, Wilska sanoo. Kun voi ostaa kolmet housut kaksien hinnalla, emme koe maksavamme kaksien hintaa vaan säästävämme yksien hinnan.

Toiseksi alennusmyyntien myynninedistäjäksi tutkija mainitsee kilpailuhengen, joka herää, kun ihmiset huomaavat tuhansien muidenkin olevan samojen tuotteiden perässä. Normaalisti puseron ostamista harkitsisi rauhassa, mutta alehyllystä se on pakko napata saman tien, ettei viereinen shoppaaja vain saisi sitä.

- Ihmiset villiintyvät kaupoissa, ja heille syntyy voittamisen halu!

Ikävä kyllä, voittamisen ilo ja ostamisesta saatu tyydytys eivät pitkään kestä. Uusi ja kiva on pian vanha ja tylsä. Wilska vertaakin shoppailua humalan hakemiseen - sillä erotuksella, että kulutuksesta nauttiminen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää.


Monia uusia trendejä

Suomalainen kuluttaja on vielä noviisi shoppailun ihmeellisessä maailmassa, sillä meillä ostajasta tuli kuluttaja vasta 1980-luvulla. Sitä ennen tavaravalikoima oli niukka, elintaso matala ja pihistämisen kulttuuri voimissaan. 1990-luvulla lama hillitsi kulutuksen kasvua, mutta sen mentyä perinteinen säästäväisyys on saanut haastajia.
Vanhaa etiikkaa murentaa muun muassa estetiikan nousu, joka näkyy sisustusbuumissa, ja luksusostelu, joka kohdistuu teknologian tuotteisiin.

- Timanteilla pröystäilyä pidetään edelleen mauttomana, mutta 50-tuumainen televisio on aivan hyväksytty. Se tuo statusta, Terhi-Anna Wilska sanoo.

Uusia kulutuksen trendejä ovat myös terveyteen ja hyvinvointiin satsaaminen sekä eettinen kuluttaminen, josta on Wilskan mukaan monin paikoin tulossa jo normi.

- Eettisyys ei ole erityisesti nuorten, vaan koulutettujen ja hyvätuloisten keski-ikäisten juttu. Nuorilla ei ole siihen varaa, ja he ovat muutenkin siinä vaiheessa elämää, että ajattelevat lähinnä itseään.

Miten tämä kaikki sopii yksiin alennusmyynneissä tungeksivien ihmisten ja heräteostosten kanssa?

Terhi-Anna Wilska myöntää, että ristiriita on mielenkiintoinen, ja nostaa esiin vielä yhden trendin: - Meille on rantautunut myös amerikkalainen halpahallikulttuuri. Osa ihmisistä on innostunut krääsästä, mikä on ekologisen kuluttamisen vastakohta.


Kuluttaja 2.0 vielä haave

Osa kulutustutkijoista uskoo, että kuluttajat ovat muuttuneet entistä aktiivisemmaksi uudeksi tyypiksi, kuluttaja 2.0:ksi, joka keksii itse, millaisia tuotteita ja palveluja tarvitsee.

Terhi-Anna Wilska suhtautuu tarjottuun kuluttajakuvaan epäillen.

- Mainonnalla ja markkinoinnilla on iso rooli tarpeiden synnyssä. Ihminenhän tarvitsee selvitäkseen todella vähän. Kaikki sen yli on tavalla tai toisella tuotettua tarvetta. En usko, että kuluttajan tarpeista lähtisi nykyään yhtään mitään. Se on hymistelyä.


Tunnista oma tyyppisi


Kulutustottumusten suurten linjojen perusteella suomalaiset ryhmittyvät kahdeksaan kuluttajatyyppiin. Mikä näistä olet?


Arkiset: kotikeskeisiä lasten ja nuorten äitejä ja isiä, jotka tekevät lähinnä pakollisia hankintoja. Eivät seuraa trendejä eivätkä mieti omaa tyyliä.

Eettiset ja vihreät: koulutettuja ja hyvätuloisia naisia, jotka on kasvatettu ottamaan vastuu muista ja ympäristöstä.

Kotiesteetikot: koulutettuja ja kohtuullisen hyvin toimeen tulevia alle 45-vuotiaita naisia, jotka sisustavat, hoitavat kauneuttaan ja käyttävät palveluja.

Kulttuurisnobit: koulutettuja ja varakkaita yli 55-vuotiaita naisia, joiden rahapussista löytyvät kaikki tärkeät kortit: Stockmannin kanta-asiakaskortti, oopperan kausikortti ja luottokortti.

Shoppailijat: alle 30-vuotiaita naisia, jotka satsaavat ulkonäköönsä ja itsensä hemmotteluun. Rahaa ei ole välttämättä paljon, joten laatu ei ole pääasia.

Teknologiafriikit: alle 35-vuotiaita miehiä, jotka ostavat paljon viihde-elektroniikkaa ja satsaavat viimeisimpään tekniikkaan ja autoonsa.

Tietoisesti säästäväiset: iäkkäitä ihmisiä, jotka lahjoittavat sukanvarteen säästämänsä rahat lapsenlapsilleen. Sukupuuttoon kuoleva laji.

Wannabet: nuoria, pienituloisia ja vähän koulutettuja ihmisiä, jotka mystifioivat kulutuksen autuuden ja saattavat tinkiä muusta säästääkseen merkkituotteeseen.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Kaamea kaamos


Joulun tienoo on vuoden pimeintä aikaa. Eteläisessä Suomessa aurinko kiipeää vain muutamaksi tunniksi taivaanrannan yläpuolelle, mutta Sodankylässä ja siitä pohjoiseen se ei ilmesty näkyviin ollenkaan. Suomen pohjoisimmissa murteissa on talven pitkälle pimeydelle oma nimityksensä. Varsinainen kaamosaika eli kaamos on perinteisesti kestänyt marraskuun lopulta Heikin päivään eli tammikuun 19. päivään asti.


Suomalaisen korvissa kaamos saattaa kuulostaa kolkolta ja uhkaavalta jo pelkästään sen takia, että se muistuttaa sanaa kaamea.  Yhtäläisyys on kuitenkin pelkkää sattumaa. Vaikka kaamean etymologia onkin hämärän peitossa, murremaantieteen avulla voidaan helposti osoittaa kaamea ja kaamos aivan erillisiksi sanoiksi.

Peräpohjolan kaamos onkin lainattu saamen sanasta skábma, joka on puolestaan skandinaavista perua. Norjassa vastaava sana on skamtid, ja sen alkuosa merkitsee lyhyttä. Marraskuu on nykysaameksi skábmamánnu, ja toinen yhdyssana skábmavuodˉdˉu, sananmukaisesti "kaamospohja", merkitsee pimeintä aikaa joulun tienoilla.


Kaamos on yksi niistä harvoista saamelaisperäisistä sanoista, jotka ovat yleisesti tunnettuja myös suomen kirjakielessä, mutta kovin vanhasta lainasta ei ole kysymys. 1800-luvun kirjallisuudesta kaamosta on vielä turha etsiä. Jos vanhoissa suomenkielisissä kirjoissa kerrottiin pohjoisen talvisesta pimeydestä, käytettiin ruotsista mukailtua sanaa polaariyö, tai sitten puhuttiin pitemmän kaavan mukaan polariseutujen alituisesta yöstä.


Etelän väelle kaamos tuli tutuksi vasta 1900-luvun alkupuolella Samuli Paulaharjun kirjojen välityksellä. Kurikassa syntynyt Paulaharju oli sekä kansanperinteen tutkija että kaunokirjailija, jolla oli tapana värittää teoksiaan paikallisilla murresanoilla.

Lapista hän oli innostunut jo poikasena lukiessaan Topeliuksen saamelaisaiheisia satuja, ja omissa Lapin muisteluksissaan hän kuvasi talvisydämen kaamosaikaa, jolloin koko avaruus roihahti liekkeihin taivaanvalkioiden eli revontulien kylmässä loimotuksessa.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa
.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti