Jemenin autiomaasta kaivetaan esiin Saban valtakunnan arvorakennuksia, mutta tarunhohtoisesta kuningattaresta ei näy jälkeäkään. Vielä on kuitenkin toivoa: muinaisen Arabian rikkaasta kulttuurista on kuopaistu vasta pintaa.

myyttien takanaArtikkelisarjassa kerrotaan historian henkilöistä, joista tiedetään enemmän värikkäitä tarinoita kuin tosiasioita.

TEKSTI:Tuula Kinnarinen

Jemenin autiomaasta kaivetaan esiin Saban valtakunnan arvorakennuksia, mutta tarunhohtoisesta kuningattaresta ei näy jälkeäkään. Vielä on kuitenkin toivoa: muinaisen Arabian rikkaasta kulttuurista on kuopaistu vasta pintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Herra Presidentti: Retkikunnan tilanne Saban kuningattaren pääkaupungissa Ma¯ribissa Jemenissä epätoivoinen Stop Kuningas Ahmed kieltänyt lääkkeiden ruoan polttoaineen huoltokuljetukset Stop Olkaa hyvä vaatikaa pikimmiten henkilökohtaisesti kuningasta pitämään sotilaansa loitolla ja sallimaan minun evakuoida amerikkalaiset tutkijani ja tekniset asiantuntijani Stop Ilman välittömiä toimenpiteitänne amerikkalaiset ovat hengenvaarassa Stop Suurin kiitoksin Wendell Phillips

Yhdysvaltalaisen Wendell Phillipsin arkeologiryhmä oli alkuvuodesta 1952 pahoissa vaikeuksissa Jemenin kuningaskunnassa. Maa oli ajautunut sisällissodan partaalle, ja vihanpito ulottui myös autiomaata kuoputtaviin muukalaisiin, joiden epäiltiin tulleen ryöstämään Jemenin ammoisia rikkauksia.

Phillipsin sähkeitse pyytämä apu ei ehtinyt hätiin. Kun sotilaat päivästä toiseen piirittivät retkikuntaa, Phillips katsoi parhaaksi luovuttaa. Päivän sarastaessa 12. helmikuuta miehet hyppäsivät jeeppeihinsä ja suuntasivat Adeniin Etelä-Jemeniin, jota britit hallinnoivat kruununsiirtokuntanaan. Ensimmäinen Saban kuningatarta etsinyt tieteellinen tutkimusretki oli päättynyt.

Pyhät kirjat tuntevat hänet

Kuka oli tämä kuningatar, josta Wendell Phillips etsi todisteita henkensä kaupalla? Arkeologin innon voi ymmärtää. Phillips ei ollut minkä tahansa kuningattaren perässä. Hän etsi hallitsijaa, jonka voi hyvällä syyllä sanoa kuuluvan historian suuriin mysteereihin.

Saban kuningatar tunnetaan läntisessä, itäisessä ja afrikkalaisessa kulttuuripiirissä, ja hänestä kerrotaan kolmessa pyhässä kirjassa, Raamatussa, Koraanissa ja Etiopian kristittyjen Kuninkaiden kunniassa, Käbra nagästissa.

Hän on rikas ja viisas ja pakana

Raamattu mainitsee Saban kuningattaren Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa ja Toisessa aikakirjassa (1. Kun. 10:1-13, 2. Aik. 9:1-12).

Kuningatar saapuu seurueineen Jerusalemiin tapaamaan Israelin mahtavaa kuningasta Salomoa koetellakseen tätä vaikeilla kysymyksillä. Yksikään kysymys ei ole kuninkaalle liian kiperä, ja kuningatar mykistyy. Hän ihastelee Israelin kansaa kohdannutta onnea ja kiittää Salomon Herraa hyvästä hallitsijan valinnasta. Kuningatar lahjoittaa Salomolle runsain mitoin kultaa, jalokiviä ja hajusteita. Kuningas puolestaan antaa kuningattarelle vastalahjat ja kaiken, mitä tämä pyytää. Sitten kuningatar palaa omaan maahansa.

Raamatun kertomus on peräisin 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Runsas tuhat vuotta myöhemmin kuningatar ilmaantuu Koraaniin (suura 27:22-44).Nyt Salomoa palveleva harjalintu kertoo herralleen käyneensä Sabassa, valtakunnassa, jossa ihmiset palvovat aurinkoa. Salomo lähettää kuningattarelle kirjeen, jossa pyytää sodan uhalla tätä seuraamaan hänen uskoaan. Kuningatar laittautuu matkaan. Salomon palatsiin astuessaan hän luulee joutuvansa ylittämään vesialtaan ja paljastaa säärensä. Salomo oikaisee kuningattaren erheen: tämä on luullut palatsin lasilattiaa vedeksi. Kuningatar huomaa tehneensä väärin sieluaan kohtaan ja lupaa seurata Salomon Jumalaa.

Hän on Etiopian äiti

Kuninkaiden kunniassa, joka on muotoiltu 1200-luvulla, Saban kuningatar liitetään Etiopian ensimmäisen kuningaskunnan syntyvaiheisiin.

Tässä tarinassa kuningatar viipyy Jerusalemissa kuusi kuukautta ennen kuin päättää palata kotimaahansa. Salomo haluaa viettää viimeisen yön intiimisti vieraansa kanssa, mutta tämä pyytää Salomoa vannomaan, ettei ota häntä väkisin. Salomo tyytyy tilanteeseen sillä ehdolla, ettei kuningatar puolestaan ota väkisin mitään, mikä kuuluu Salomolle. Yöllä mausteinen illallinen alkaa janottaa kuningatarta ja hän nousee hakemaan pöydältä vesimaljan. Valppaana pysytellyt Salomo ilmoittaa, että kuningatar rikkoi lupauksensa: vesi kuuluu hänelle ja niin kuuluu nyt myös kuningatar. Salomo pääsee vieraansa vuoteeseen.

Kotona kuningatar synnyttää pojan, joka saa nimekseen Menelik. Kuningattaren kuoltua pojasta tulee kuningas, Etiopian salomonilaisen hallitsijahuoneen perustaja. Tämä dynastia pysyy lähes yhtäjaksoisesti vallassa kolme vuosituhatta. Sen viimeinen hallitsija on Haile Selassie, joka syrjäytetään keisarinistuimelta sotilaskaappauksessa 1974.

Hänestä tulee legenda

Niukkoinakin kertomuksissa oli mitä ilmeisimmin hyvät ainekset, sillä niille kävi kuten hyville kertomuksille yleensä käy. Ne värittyivät uusilla käänteillä ja yksityiskohdilla.

Keskiajalla kristillisessä perinteessä tunnetaan oikea kameleonttivaltiatar. Yhtäällä kerrotaan tarinaa kuningattaresta, joka saa Jerusalemin edustalla näyn: joen yli sillaksi kaadettu puunrunko on kasvatettu paratiisin tiedonpuun pistokkaasta ja jonakin päivänä rungosta veistetään ristinpuu maailman vapahtajalle. Toisaalla kuningatar suistaa Salomon tuhoon houkuttelemalla tämän palvelemaan omaa epäjumalaansa. Kolmannessa tulkinnassa kuningatar ja Salomo ovat rakastavaisia. Raamatun Laulujen laulua, erotiikkaa tihkuvaa runoelmaa, pidetään kuningattaren ja Salomon intiiminä vuoropuheluna.

Romantiikka on astunut myös islamilaisen maailman kertomukseen. Idässä tiedetään nyt, että kuninkaalliset rakastuivat syvästi, avioituivat ja saivat pojan, Rehabeamin, ennen kuin kuningatar palasi kotiinsa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kymmenistä muunnelmista, joita Saban kuningattaresta inspiroituneet kirkonoppineet ja kansan sanasepot kehittelivät kuulijakuntaansa hämmästyttääkseen. Menestys oli taattu. Legenda oli syntynyt.

Hän astuu taiteeseen ja tieteeseen

Keskiajalla Saban kuningatar myös siirtyi kirjoituksista kuviin. Hän esiintyy niin reliefeissä, miniatyyritauluissa, lasimaalauksissa kuin renessanssin suurten mestareiden freskoissa.

Sittemmin hän valloitti muut taiteen lajit ja viihteen. Hänen tarinastaan on ammennettu juonenkäänteitä, loistoa ja romantiikkaa oopperaan, oratorioon, balettiin, kaunokirjallisuuteen ja elokuvaan. Hänet on viety sirkukseen ja hänen ympärilleen on koottu menestysnäyttelyjä.

Nykyään Saban kuningatar löytyy myös tieteen näyttämöltä. Muinaisten kulttuurien tutkijat kysyvät ihan vakavalla mielellä, voiko Saban kuningatar olla historiallinen henkilö. Ja mikä on hänen nimensä? Perimätieto tarjoaa kaksi vahvaa vaihtoehtoa. Etiopialaisille hän on Makeda, arabialaisille taas Bilqis.

Entä mistä kuningatar on kotoisin? Hänen hautansa on väitetty löytyneen sekä Egyptistä että Syyrian Palmyrasta, mutta tutkijat nostavat kärkeen kaksi muuta mahdollisuutta: Etiopian ja Arabian niemimaan.

Saban uusi historia

viime vuosisadan lopulle asti Saban kuningaskunnan arveltiin syntyneen aikaisintaan 800-700-luvun taitteessa ennen ajanlaskumme alkua.

Nykyisen käsityksen mukaan se on ai-nakin puoli vuosituhatta vanhempi. Sa-ban historia alkaa näyttää suurin piirtein seuraavanlaiselta.

Tapahtuu Sabassa

Ennen ajanlaskun alkua

Keinokasteluun perustuvaa viljelyä aloitellaan. 3200

Dhanajokea padotaan ensimmäisen kerran. 2400

Maribin asuttaminen alkaa. 1800

Dhanajoki padotaan kokonaan. 1500

Kirjoitus otetaan käyttöön. Valtio syntyy. Mahram Bilqisin pyhäkössä toimitetaan uhrimenoja. 1200

Karavaanikauppaa aloitellaan. 1000

Saban kuningattaren mahdollinen hallintoaika. 970-940

Kuningatar tekee matkan Jerusalemiin? 950

Saba perustaa siirtokunnan Etiopiaan. Afrikan sarvesta aetaan suitsukkeita, kultaa ja eebenpuuta. 600-500

Karavaanikauppa kärjistää Etelä-Arabian kuningaskuntienvälejä. Saba valloittaa naapurinsa Ma’inin ja läntisen Qatabanin. 120

Saba liittoutuu Himyarin kanssa kaksoismonarkiaksi. 12

 

Jälkeen ajanlaskun alun

Saba ajautuu valtataisteluihin Himyarin kanssa. 100

Himyar valloittaa Saban. Itsenäisen kuningaskunnan olemassaolo päättyy. 275

Juutalaisuudesta tulee valtionuskonto. 384

Abessinialaiset valloittajat rakentavat kirkon Maribiin. 525

Mahram Bilqisin temppeli hylätään. 550

Suuri pato tuhoutuu todennäköisesti maanjäristyksessä. Saban keitaat muuttuvat asuinkelvottomiksi. Väki alkaa siirtyä pohjoiseen. 600

Tapahtuu lähipiirissä

Ennen ajanlaskun alkua

3200 Sumerit kehittävät kirjoitustaidon. 2047 Egyptissä alkaa Kheopsin pyramidin rakentaminen.1792 Hammurabi nousee Babylonian valtaistuimelle.1700 Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri, minolainen kulttuuri kukoistaa Kreetassa.1581 Ateena perustetaan.1230 Assyriasta kehkeytyy suurvalta.970-930 Kuningas Salomon mahdollinen hallintoaika Israelissa. 950 Salomo tapaa Saban kuningattaren?753 Rooma perustetaan.430 Saban vasallivaltiot Qataban ja Hadramawt itsenäistyvät.375 Ma’inin kuningaskunta syntyy. 332-323 Aleksanteri Suuri valloittaa Lähi-idän ja Mesopotamian. 110 Himyarilaiset perustavat kuningaskunnan.31 Faraoiden aika Egyptissä päättyy Kleopatran itsemurhaan.

Jälkeen ajanlaskun alun

100 Suitsukekuljetukset ovat siirtyneet karavaaneilta laivoille.175 Himyar valloittaa Qataba¯nin.290 Himyar ottaa hallintaansa koko Etelä-Arabian.300-luku Suitsukekauppa romahtaa kristinuskon levitessä.395 Rooman valtakunta hajoaa Länsi- ja Itä-Roomaan.525 Abessinialaiset miehittävät Himyarin.570 Persialaiset nousevat valtaan Himyarissa.570-632 Profeetta Muhammed elää ja perustaa islamin uskon.628 Islam saapuu Etelä-Arabiaan.

Häntä sovitetaan Aksumiin

Etiopialaisen historiantulkinnan mukaan Saban kuningatar hallitsi Aksumissa; palatsista on jopa jäljellä rauniot.

Arkeologisten löytöjen valossa Aksumin kulttuuri on kuitenkin liian nuori. Se nousi kukoistukseen vasta ajanlaskumme alun tietämissä, osoittavat tutkimukset, joita ovat viime vuosina tehneet Cambridgen yliopiston Afrikan-arkeologian professori David Phillipson ja Napolin yliopiston Etiopian-arkeologian professori Rodolfo Fattovich. Salomon taas lasketaan hallinneen Israelia melkein tuhat vuotta aikaisemmin, 900-luvun puolimaissa eaa. - jos hän ylipäänsä hallitsi; Salomonkin historiallisuudesta ja hänen Israelinsa mahtavuudesta on vain niukkoja ja kiistanalaisia todisteita.

Etiopian puolesta on esitetty toinenkin vaihtoehto: sabalais-etiopialainen liittovaltio, joka käsitti alueita Arabian niemimaalta ja Afrikan sarvesta.

Piirtokirjoituksista ja esineistä päätellen Arabiasta on tullut ihmisiä Etiopiaan viimeistään 800-700-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Heidän asemastaan vallitsee kuitenkin epätietoisuus.

Phillipsonin ja Fattovichin mukaan kysymys oli kulttuuri- ja kauppasuhteista. Poliittiset intressit heräsivät aikaisintaan 500-luvulla eaa; aivan liian myöhään kuningattaren Jerusalemin-käyntiä ajatellen. Näillä perusteilla Saban kuningatar olisi kotoisin Arabian niemimaalta, mutta mistä sieltä?

Hänelle tarjotaan kahta kotia

Arabian niemimaalta löytyy kaksi muinaista Sabaa - ja Vanhan testamentin tutkijoiden mukaan niin löytyy myös Raamatun kertomuksesta, kun käydään läpi sen eriaikaisia kerrostumia.

Helsingin yliopiston Vanhan testamentin dosentti Pekka Särkiö sanoo, että varhaisissa kertomuksissa Salomon viisautta tulee arvoituksin koettelemaan ylhäinen nainen Saban paimentolaisheimon keskuudesta, noin sadan kilometrin päästä Jordanjoen takaa. Myöhemmissä versioissa Jerusalemiin saapuu rikas kuningatar kaukaa Etelä-Arabiasta.

Pohjoisen Arabian kuningattaria mainitaan useita historiallisissa lähteissä, Assyriaa vuosina 745-727 ja 704-681 eaa. hallinneiden Tiglatpileser III:n ja Sanheribin hallintoteksteissä. Niissä nimetään muun muassa Zabibe, Samsija Yali’e. Heidän elinaikansa eivät kuitenkaan käy yksiin Salomon valtakauden kanssa, eivätkä arkeologiset tutkimukset todista yhteisöstä, joka sopisi Saban kuningattarelle.

Antiikki kehuu hänen keidastaan

Nykyään tutkijat kallistuvat sille kannalle, ettei Saban kuningattaren valtakunta ollut mikään paimentolaisyhteisö vaan vilkas bisneskeidas, jota antiikin historioitsijat ja maantieteilijät ihastelevat ja jonka he sijoittavat Onnelliseen Arabiaan.

Knidoslainen Agatarkhides kirjoittaa, että Sabassa on kaikkea, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Kreikkalainen Strabon kuvaa maata paratiisimaisen hedelmälliseksi ja sanoo kuulleensa, että Saban pääkaupungissa Maribissa huonekalut ovat kultaa ja hopeaa ja huoneet on verhoiltu norsunluulla, kullalla ja jalokivillä.

Roomalaiset Diodoros ja Plinius todistavat, että Arabian kansat ovat rikkaimpia maailmassa ja heistä rikkaimpia ovat sabalaiset. Plinius jopa nimeää Ma¯ribin kaupunkien kuningattareksi.

Hänen maansa löytyy Jemenistä

Onnellisessa Arabiassa, nykyisessä Jemenissä, kukoisti muinoin Saban valtakunta. Se oli eteläisen Arabian kuningaskunnista vanhin ja vaurain, ja sen pääkeidas ja samalla pääkaupunki oli nimeltään - kuten Strabon ja Plinius ilmoittavat - Marib.

Arabian niemimaan lempeimmille seuduille syntyneen Saban vauraus perustui nerokkaaseen kastelujärjestelmään. Sen ytimen muodosti patomuuri, joka oli laajimmillaan jättiläismäinen: 620 metriä pitkä, 16 metriä korkea ja 60 metriä paksu. Pato seisoi Jabal Balaqin solassa virtaavan Dhanajoen suulla. Valtaosan ajasta joki oli kuivillaan, mutta kaksi kertaa vuodessa sateiden saapuessa se kuohui valtoimenaan. Tällöin padon taakse muodostui järvi, josta vettä jaettiin laajaan kastelukanavien verkkoon. Laskelmien mukaan järjestelmällä on saatu viljelyyn lähes 10 000 hehtaaria maata. Tällaisella alalla on voitu kasvattaa ruokaa ainakin 30 000 asukkaan yhteisölle.

Lopullisesti Saban rikkauden selittää kuitenkin orientin kalleuksien, kuten suitsukkeiden, mirhan, mausteiden, jalokivien ja kullan, karavaanikauppa. Smithsonian Institutionin Vanhan maailman arkeologian kuraattorin Gus van Beekin mukaan nimenomaan suitsukkeiden ja mirhan kauppa piti Saban valtiontalouden loistokunnossa. Näiden aromaattisten pihkojen kysyntä oli loputon. Niitä tarvittiin palsamointiin, hautajaismenoihin, polttouhreihin, lääkkeisiin ja kauneudenhoitotuotteisiin.

Tässä monet historioitsijat näkevät myös syyn Saban kuningattaren mahdolliseen Jerusalemin-käyntiin. Matka lienee ollut liikematka, jonka tarkoituksena oli esitellä Arabian ylellisyystavaroita ja pohjustaa kauppasuhteita. Hyvät välit Israeliin olivat tärkeät, sillä Israel hallitsi Gazaa, karavaanireitin päätepistettä.

Ajoitus haastaa hänen hallintonsa

Saban rikkaan valtakunnan olemassaolo ei kuitenkaan takaa kuningatarta todelliseksi henkilöksi. Tässä - kuten Etiopian ja pohjoisen Saban tapauksessa - tenää tekevät ajoitukset.

Vanhin kirjallinen lähde, jossa eteläinen Saba mainitaan, on Assyriassa vuonna 715 eaa. laadittu asiakirja. Se kertoo, että Saban kuningas Itamra maksaa veroa Assyrian kuninkaalle Sargon II:lle.

Yhdestä kirjallisesta lähteestä ei tietenkään voi suoralta kädeltä päätellä, että Saba syntyi vasta 700-luvulla eaa. Kenties se päätyi Sargon II:n kirjanpitoon siksi, että se alkoi maksaa silloisen maailman mahtivaltiolle jonkinlaista suojelurahaa varmistaakseen karavaanikaupan sujuvuuden; 700-luvulla Assyria hallitsi suitsukereitin loppupäätä, sillä valtakunta ulottui Egyptistä Persiaan.

Jos Saban oletetaan olleen olemassa ennen Assyrian-noteerausta, esiin nousee väistämättä kysymys: kuinka kauan ennen?

Kun 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen satunnaisten kaivausten tulokset eivät tarjonneet vastauksia, tutkijat ovat hakeneet historian pidentämiseen apua muista muinaisista teksteistä. Yksi pelastus näyttäisi olevan tarjolla. Ammoisen Sumerin mahtikaupungista Urista on saatu talteen piirtokirjoitus, jossa mainitaan Sabaum. Jos se, kuten on arveltu, tarkoittaa Sabaa, kuningaskunnan historia peräytyy kertaheitolla parituhatta vuotta, noin vuoden 2500 tienoille ennen ajanlaskun alkua.

Hän saa rikkaan valtakuntansa

Viime vuosisadan lopulla poliittinen tilanne Jemenissä vihdoin rauhoittui, ja arkeologeja päästettiin taas vanhoille kulttuuripaikoille. Pian alkoi näyttää siltä, ettei Salomon ja Saban kuningattaren tapaamista estänyt ainakaan aikaero.

Saksan arkeologisen instituutin tutkimukset paljastivat, että Ma¯ribia asutettiin jo 1800-luvulla eaa. ja että Dhanajoki padottiin kokonaan jo vuoden 1500 tienoilla eaa., yli puoli vuosituhatta ennen kuningattaren valta-aikaa.

Millenniumvuonna maailmalle kiiri oikein suuri uutinen: Saban kuningattaren temppeli on löytynyt! Näin lupaavaan otsikkoon antoivat aiheen kaivaukset, jotka osoittivat, että Ma¯ribin keitaaseen rakennettiin suuri pyhäkkö pian sen jälkeen kun Dhanajoki oli valjastettu. Tutkamittausten mukaan pyhäkkö laajennettiin myöhemmin huikeaksi kompleksiksi. Kaivausten johtaja, Calgaryn yliopiston arkeologian professori William Glanzman kehuikin temppeliä maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Temppelilöytö tehtiin alueella, jota Wendell Phillips oli 1952 tutkimassa joutuessaan pakenemaan sotilaita. Kuin hyvitykseksi menneestä uusia kaivauksia rahoittaa säätiö, jonka Phillips perusti tutkimaan ihmiskunnan perintöä: the American Foundation for the Study of Man. Säätiötä johtaa nykyään Phillipsin sisar Merilyn Phillips Hodgson, joka näin sai hienon kiitoksen veljensä työn jatkamisesta.

Hänen nimensä on hukassa

Saban kuningattarella on arvoisensa kotikeidas, mutta tarunhohtoisesta kuningattaresta ei näy jälkeäkään. Esineiden joukossa ei ole kuningattarelle nimikoituja kalleuksia eikä lahjoja Israelin kuninkaalta. Piirtokirjoituksistakaan ei ole apua.

Löytyneiden tekstien perusteella Saban hallitsijoita tunnetaan melkoinen joukko, mutta heidän hallituskautensa ovat epävarmat. Sabalaiset eivät näytä pitäneen vuosilukuja tärkeinä.

Useat tutkijat ajoittavat ensimmäisen kuninkaan noin vuoteen 800 eaa. Liverpoolin yliopiston Lähi-idän kielten tuntija, emeritusprofessori Kenneth Kitchen koettaa kuitenkin venyttää aikaa. Hän ottaa kiintopisteeksi Assyrian kuninkaan Sanheribin aikakirjoissa vuonna 685 eaa. mainitun Itamra Karibilun ja pääsee hallitsijoissa taaksepäin noin vuoteen 1000 eaa. - tosin sillä edellytyksellä, että Karibilu on sama mies kuin Saban teksteistä tunnettu Karib’il Watar.Yhtä kaikki: ei kuningatarta.

Hänestä halutaan todisteet

Ainoa asia, joka tätä nykyä viittaa kuningattareen, on kahden temppelin arabiankielinen nimi. Kuningattaren temppelinä otsikoihin noussut pyhäkkö tunnetaan nimellä Mahram Bilqis, ’Bilqisin pyhäkkö’. Muutaman kilometrin päässä sijaitseva toinen temppeli on puolestaan Arsh Bilqis, ’Bilqisin valtaistuin’. Vaikka molemmat temppelit ovat olleet käytössä Saban kuningattaren oletettuna elinaikana, nimet eivät riitä tieteelliseksi näytöksi.

Jemenin muinaismuistohallinnon johtaja Yusuf Abdullah jaksaa kuitenkin olla toiveikas. Hän muistuttaa vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ei ole savua ilman tulta. Merilyn Phillips Hodgson ei myöskään ole valmis hautaamaan kuningatarta mytologian hämärään. Hän toivoo voivansa tehdä veljensä unelmasta totta.

Saksan arkeologisen instituutin orientin-osaston johtaja Ricardo Eichmann on epäilevällä mielellä. Hänkään ei tosin väitä kiven kovaan, ettei Sabassa missään tapauksessa ollut kuningatarta, mutta hän haluaa todisteen, joka kiistatta kääntää fiktion faktaksi.

Mahdollista todistetta kuningattaren historiallisuudesta voimme joutua odottamaan pitkään. Tutkimukset ovat Ma¯ribissa melko lailla alkutekijöissään. Arkeologien piti aloittaa työt sananmukaisesti puhtaalta hiekalta, sillä dyynit olivat nielaisseet kaiken, mitä Wendell Phillips oli ehtinyt saada esiin.

Artikkelin lähteinä on käytetty kirjallisuutta, mm. Nicholas Clapp, Through the Desert in Search of the Legendary Queen (Houghton Mifflin 2001) ja John Simpson, Queen of Sheba. Treasures from Ancient Yemen (The Trustees of The British Museum 2002) sekä tutkimusraportteja, tiedeuutisia ja tutkijoilta suoraan saatua aineistoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla