Depressioon on tehokas, turvallinen ja halpa hoito, jota käytetään vain vähän.

Teksti: Marko Hamilo

Mielialalääkkeitä, psykoterapiaa vai molempia? Masennuksen hoitovaihtoehdoista on vaikea keskustella ilman ideologisia vivahteita. Monet mieltävät psykoterapian kokonaisvaltaisemmaksi ja inhimillisemmäksi kuin mielialalääkkeet, joihin kytkeytyy isojen lääkeyhtiöiden kaupallisia intressejä.

Sekä psykoterapian että lääkehoidon vaikutuksesta masennukseen on tutkimusnäyttöä. Usein hyödyllisintä olisi yhdistää lääkehoito johonkin psykoterapiamuotoon, mutta käytännössä hoito alkaa usein pelkillä lääkkeillä. Koulutetun psykoterapeutin työaika maksaa, ja varsinkin pitkät psykoterapiat tulevat kalliiksi sekä julkiselle terveydenhuollolle että asiakkaalle itselleen.

On kuitenkin olemassa hoitomuoto, joka on sekä psykoterapiaa että mielialalääkkeitä tehokkaampi ja suhteellisen edullinen. Sillä ei myöskään ole merkittäviä haittavaikutuksia. Kyse on sähköhoidosta eli sähkövirran johtamisesta potilaan aivoihin.

Vaikuttaa nopeasti

"Sähköhoito on vaikutukseltaan nopeampi ja tehokkaampi kuin lääkehoito tai psykoterapia", kirjoittavat Kellokosken sairaalan psykiatrit Jukka Ritschkoff ja Risto Vataja Duodecim-lehdessä. Potilaalle annetaan kevyessä anestesiassa 6–20 hoitokerran sarja 2–7 viikon kuluessa. "Hoito on erittäin turvallista ja soveltuu myös monisairaille ja ikääntyville", Ritschkoff ja Vataja kirjoittavat.

Hyvinkään sairaanhoitoalueella on noin 180 000 asukasta, ja siellä annetaan erityisen runsaasti sähköhoitoa. – Olemme varmaan siinä suhteessa yksi aktiivisimmasta yksiköistä Suomessa, Vataja kertoo.

– Silti vuonna 2010 meillä oli sähköhoitokertoja vain 649, kun taas muita poliklinikkakäyntejä eri mielialahäiriöiden vuoksi oli 12 700. Eli kyseessä on edelleen vähän käytetty mutta tarkasti harkittu hoitomuoto.

Sähköhoito sitoo työvoimaa psykoterapiaa enemmän. Tarvitaan toimenpiteen suorittava lääkäri tai sairaanhoitaja sekä sähköhoidosta vastaava lääkäri, joka suunnittelee hoidon mutta jonka ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla. Lisäksi anestesiasta vastaavat nukutuslääkäri ja heräämöä valvova hoitaja.

Kustannustehokkaaksi sähköhoidon tekee nopeus. – Psykoterapiakäyntiin kuluvassa ajassa voidaan hoitaa noin kolme potilasta, ja hoitojaksot ovat oleellisesti lyhyempiä kuin terapiajaksot. Vain 6–9 istuntoa riittää, ja teho on selvästi parempi silloin, kun hoidetaan kaikkein vaikeimpia depressioita, Vataja sanoo.

Estää kroonistumista

Vatajan mukaan sähköhoitoa pitäisi käyttää nykyistä enemmän, jotta kroonistuneet masennukset vähenisivät. – Varsinkin avohoidossa on potilaita, joille kokeillaan useita eri hoitomuotoja, eri terapioita ja useita lääkkeitä, ennen kuin päädytään sähköön.

Sähköä pitäisi Vatajan mukaan käyttää jopa ensimmäisenä hoitomuotona kaikkein suurimman riskin tapauksissa: suuressa itsemurhavaarassa olevilla sairaalapotilailla tai vaikeasti psykoottisilla masennuspotilailla.

– Jos tilanne ei ole niin paha, on mielestäni kuitenkin perusteltua kokeilla ensin lääkehoitoa ja hoitoon pääsyn vaikutusta masennukseen, kun sähköhoito ei kuitenkaan yksinään riitä. Lääkehoito, psykoterapia tai ne molemmat pitää potilaiden hoitoon joka tapauksessa liittää.

Ennen huonossa maineessa

Sähköhoidolla on historiallisesti huono maine. Sähkösokki aiheuttaa epileptisiä kouristuksia, joiden hoitavaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Jo 1930-luvulta käytettyä menetelmää kritisoitiin varsinkin 1960-luvulla, jolloin se leimattiin vanhentuneeksi tekniikaksi. Esimerkiksi elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän (1975) mielisairaalan hoitaja käyttää sähkösokkia potilaiden rankaisemiseen.

Ritschkoff ja Vataja eivät pidä uskottavana, että potilaiden tai omaisten pelot ja ennakkoasenteet nykyään estäisivät sähköhoidon. "Käytännössä harva muistelee elokuvaa Yksi lensi yli käenpesän. Yleensä potilaat ovat tyytyväisiä, kun sähköhoidon hyödyistä ja haitoista kerrotaan asiallisesti. Nykysuomalainen tuntuu uskovan enemmän tutkimustietoa kuin torilla kuulemaansa", he kirjoittavat Duodecimissa.

Suurempana syynä sähköhoidon vähäiseen käyttöön Ritschkoff ja Vataja pitävät sen huonoa saatavuutta. Suurin osa kroonistuvista masennuspotilaista on avohoidossa. "Sähköhoitoa on annettu vain sairaalassa, ja siihen lähettämisen kynnys on korkea varsinkin silloin, kun masennus ei ole niin vaikea, että se muuten edellyttäisi sairaalahoitoa."

Moderni hoito turvallista

Sähkösokkien sivuvaikutuksista liikkuu jyrkkiä väitteitä. Esimerkiksi Wikipedia väittää sähköhoidon erään tutkimuksen mukaan aiheuttavan "lähes poikkeuksetta vakavia ja pysyviä vaurioita hoitoa saaneiden muistiin ja muihin älyllisiin toimintoihin".

Kognitiiviset sivuvaikutukset liittyvät vanhentuneisiin sähköhoitotekniikoihin. Suurin osa älyllisistä toiminnoista on kuitenkin kohentunut selvästi sähköhoidon jälkeen; masennushan on sinänsä kognitiota laajasti vaurioittava sairaus.

Vataja kertoo kohdanneensa yksittäisiä potilaita, joilla on ollut jossakin määrin haitallisia muistiaukkoja aikaisemmista elämän tapahtumista vielä vuosia hoidon jälkeen.

– Ne ovat harvinaisia, enkä ole havainnut niitä potilailla, joille on annettu modernia, niin sanottua unilateraalista eli vain toiselle puolelle päätä kohdistettua sähköhoitoa. Useimmiten potilaat kokevat muistinsa ja ajattelukykynsä paranevan.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011