Depressioon on tehokas, turvallinen ja halpa hoito, jota käytetään vain vähän.

Teksti: Marko Hamilo

Mielialalääkkeitä, psykoterapiaa vai molempia? Masennuksen hoitovaihtoehdoista on vaikea keskustella ilman ideologisia vivahteita. Monet mieltävät psykoterapian kokonaisvaltaisemmaksi ja inhimillisemmäksi kuin mielialalääkkeet, joihin kytkeytyy isojen lääkeyhtiöiden kaupallisia intressejä.

Sekä psykoterapian että lääkehoidon vaikutuksesta masennukseen on tutkimusnäyttöä. Usein hyödyllisintä olisi yhdistää lääkehoito johonkin psykoterapiamuotoon, mutta käytännössä hoito alkaa usein pelkillä lääkkeillä. Koulutetun psykoterapeutin työaika maksaa, ja varsinkin pitkät psykoterapiat tulevat kalliiksi sekä julkiselle terveydenhuollolle että asiakkaalle itselleen.

On kuitenkin olemassa hoitomuoto, joka on sekä psykoterapiaa että mielialalääkkeitä tehokkaampi ja suhteellisen edullinen. Sillä ei myöskään ole merkittäviä haittavaikutuksia. Kyse on sähköhoidosta eli sähkövirran johtamisesta potilaan aivoihin.

Vaikuttaa nopeasti

"Sähköhoito on vaikutukseltaan nopeampi ja tehokkaampi kuin lääkehoito tai psykoterapia", kirjoittavat Kellokosken sairaalan psykiatrit Jukka Ritschkoff ja Risto Vataja Duodecim-lehdessä. Potilaalle annetaan kevyessä anestesiassa 6–20 hoitokerran sarja 2–7 viikon kuluessa. "Hoito on erittäin turvallista ja soveltuu myös monisairaille ja ikääntyville", Ritschkoff ja Vataja kirjoittavat.

Hyvinkään sairaanhoitoalueella on noin 180 000 asukasta, ja siellä annetaan erityisen runsaasti sähköhoitoa. – Olemme varmaan siinä suhteessa yksi aktiivisimmasta yksiköistä Suomessa, Vataja kertoo.

– Silti vuonna 2010 meillä oli sähköhoitokertoja vain 649, kun taas muita poliklinikkakäyntejä eri mielialahäiriöiden vuoksi oli 12 700. Eli kyseessä on edelleen vähän käytetty mutta tarkasti harkittu hoitomuoto.

Sähköhoito sitoo työvoimaa psykoterapiaa enemmän. Tarvitaan toimenpiteen suorittava lääkäri tai sairaanhoitaja sekä sähköhoidosta vastaava lääkäri, joka suunnittelee hoidon mutta jonka ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla. Lisäksi anestesiasta vastaavat nukutuslääkäri ja heräämöä valvova hoitaja.

Kustannustehokkaaksi sähköhoidon tekee nopeus. – Psykoterapiakäyntiin kuluvassa ajassa voidaan hoitaa noin kolme potilasta, ja hoitojaksot ovat oleellisesti lyhyempiä kuin terapiajaksot. Vain 6–9 istuntoa riittää, ja teho on selvästi parempi silloin, kun hoidetaan kaikkein vaikeimpia depressioita, Vataja sanoo.

Estää kroonistumista

Vatajan mukaan sähköhoitoa pitäisi käyttää nykyistä enemmän, jotta kroonistuneet masennukset vähenisivät. – Varsinkin avohoidossa on potilaita, joille kokeillaan useita eri hoitomuotoja, eri terapioita ja useita lääkkeitä, ennen kuin päädytään sähköön.

Sähköä pitäisi Vatajan mukaan käyttää jopa ensimmäisenä hoitomuotona kaikkein suurimman riskin tapauksissa: suuressa itsemurhavaarassa olevilla sairaalapotilailla tai vaikeasti psykoottisilla masennuspotilailla.

– Jos tilanne ei ole niin paha, on mielestäni kuitenkin perusteltua kokeilla ensin lääkehoitoa ja hoitoon pääsyn vaikutusta masennukseen, kun sähköhoito ei kuitenkaan yksinään riitä. Lääkehoito, psykoterapia tai ne molemmat pitää potilaiden hoitoon joka tapauksessa liittää.

Ennen huonossa maineessa

Sähköhoidolla on historiallisesti huono maine. Sähkösokki aiheuttaa epileptisiä kouristuksia, joiden hoitavaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Jo 1930-luvulta käytettyä menetelmää kritisoitiin varsinkin 1960-luvulla, jolloin se leimattiin vanhentuneeksi tekniikaksi. Esimerkiksi elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän (1975) mielisairaalan hoitaja käyttää sähkösokkia potilaiden rankaisemiseen.

Ritschkoff ja Vataja eivät pidä uskottavana, että potilaiden tai omaisten pelot ja ennakkoasenteet nykyään estäisivät sähköhoidon. "Käytännössä harva muistelee elokuvaa Yksi lensi yli käenpesän. Yleensä potilaat ovat tyytyväisiä, kun sähköhoidon hyödyistä ja haitoista kerrotaan asiallisesti. Nykysuomalainen tuntuu uskovan enemmän tutkimustietoa kuin torilla kuulemaansa", he kirjoittavat Duodecimissa.

Suurempana syynä sähköhoidon vähäiseen käyttöön Ritschkoff ja Vataja pitävät sen huonoa saatavuutta. Suurin osa kroonistuvista masennuspotilaista on avohoidossa. "Sähköhoitoa on annettu vain sairaalassa, ja siihen lähettämisen kynnys on korkea varsinkin silloin, kun masennus ei ole niin vaikea, että se muuten edellyttäisi sairaalahoitoa."

Moderni hoito turvallista

Sähkösokkien sivuvaikutuksista liikkuu jyrkkiä väitteitä. Esimerkiksi Wikipedia väittää sähköhoidon erään tutkimuksen mukaan aiheuttavan "lähes poikkeuksetta vakavia ja pysyviä vaurioita hoitoa saaneiden muistiin ja muihin älyllisiin toimintoihin".

Kognitiiviset sivuvaikutukset liittyvät vanhentuneisiin sähköhoitotekniikoihin. Suurin osa älyllisistä toiminnoista on kuitenkin kohentunut selvästi sähköhoidon jälkeen; masennushan on sinänsä kognitiota laajasti vaurioittava sairaus.

Vataja kertoo kohdanneensa yksittäisiä potilaita, joilla on ollut jossakin määrin haitallisia muistiaukkoja aikaisemmista elämän tapahtumista vielä vuosia hoidon jälkeen.

– Ne ovat harvinaisia, enkä ole havainnut niitä potilailla, joille on annettu modernia, niin sanottua unilateraalista eli vain toiselle puolelle päätä kohdistettua sähköhoitoa. Useimmiten potilaat kokevat muistinsa ja ajattelukykynsä paranevan.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.