Akun pitäisi varastoida paljon energiaa ajomatkalle ja ladattaessa siirtää energiaa nopeasti. Tuoko litiumakku lopultakin sähköauton, joka on ollut tulollaan monesti?




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Sähköauto on tulossa, taas kerran. Esimerkiksi Renault-Nissan on ilmoittanut tuovansa sähköauton maailmanmarkkinoille 2012. Muutkin autotehtaat puuhaavat sähkön kimpussa.

Tähän mennessä jokainen yritys tehdä sähköauto on epäonnistunut.

Sähkön kannattajat uskovat, että nyt asiat ovat toisin. Kiinnostus saasteetonta autoilua kohtaan on kasvanut. Tärkein muutosvoima on kuitenkin litiumakku.


Jo Henry Ford sai nenilleen

Thomas Edison
ja Henry Ford tekivät 1900-luvun alussa suunnitelmia maailman täyttämiseksi sähköautoilla polttomoottorikulkuneuvojen sijasta. Edison kehitti lyijyakun tilalle nikkeliakkua, joka olisi asennettu Fordin autoihin.

Tulevaisuus näytti valoisalta. Sähkömoottori oli suositumpi kuin bensiinikone. Huippu saavutettiin 1912, kun Yhdysvalloissa rekisteröitiin ajan mittojen mukaan valtava määrä sähköautoja, 33 000.

Lupaavan alun jälkeen syntyi kuitenkin odottamattomia ongelmia. Nikkeliakkua ei saatu toimimaan kunnolla. Ford ja Edison hautasivat sähköautohankkeensa, ja polttomoottori valloitti maailman.

Aika ajoin, varsinkin 1990-luvulla, autotehtaat yrittivät taas tuoda sähköautoja markkinoille, mutta saivat aina nenilleen.


Lyijyakku painaisi tonneja

Taistelun ovat aina ratkaisseet akut - akun mukana sähköauto kaatuu ja nousee.

Akkuongelma on helppo ymmärtää. Olemme tottuneet kannettavien tietokoneiden akkuihin, jotka aina tuntuvat uuvahtavan kesken käytön. Sähköautossa on täsmälleen sama ongelma, vain kertaluokkaa vaikeampi.

Yksi litra bensiiniä tai dieselöljyä sisältää noin 8,6 kilowattituntia energiaa. Viidenkymmenen litran tankkiin mahtuu energiaa 430 kilowattituntia, ja tämä energiavarasto painaa vajaat 40 kiloa. Jos kulutus on viisi litraa sadalla kilometrillä, tankillisella pääsee tuhat kilometriä.

Perinteinen lyijyakku sisältää tyypillisesti 35 wattituntia energiaa kiloa kohti. Lyijyakkupaketti, joka sisältää saman määrän energiaa kuin 50 litran tankki, painaisi yli kaksitoista tonnia!


Litiumakku vain satoja kiloja

Onneksi sähköauton hyötysuhde on paljon parempi kuin polttomoottorikäyttöisen. Sähköenergiasta siirtyy pyöriin vähintään 85 prosenttia, bensiinin energiasta vain 15. Tarvitsemme vain kaksi ja puoli tonnia akkuja bensatankin korvaamiseen.

Kun vaihdamme lyijyakut litiumakkuihin, energiatiheys nelinkertaistuu eli nousee pyöreästi 150 wattituntiin kiloa kohti. Enää tarvitsemme vajaat kuusisataa kiloa akkuja.

Voimme edelleen pudottaa painoa, jos luovumme vaatimuksesta, että yhdellä tankkauksella on päästävä Hangosta Utsjoelle. Jos olemme valmiit pitämään lataustauon kahdensadan kilometrin välein, vähän yli sadan kilon painoinen akkusarja riittää.


Jos Mooren laki pätisi

Nyt alkaa kuulua nurinaa. Ei käy, sanoo kansa. Meillä on jo tarpeeksi vempaimia, joiden akuista loppuu virta kesken kaiken. Nyt sitten pitäisi hankkia autokin, jota on ladattava alvariinsa.

Akku todella ahdistaa. Sanotaan, että kännykässäkin ainoa osa, joka ei kehity Mooren lain mukaan, on akku.

Mooren laki sanoo, että transistorien määrä mikropiirissä kaksinkertaistuu vajaassa kahdessa vuodessa. Jos akun energiatiheys nousisi likipitäen samaa tahtia, nykyisen 150 wattitunnin sijaan kilon akkuun mahtuisi kymmenen vuoden päästä 4,8 kilowattituntia. Sadan kilon akuilla pystyisi ajamaan noin 5 600 kilometriä eli Helsingistä Pariisiin ja takaisin ilman latausta.

Kahdessakymmenessä vuodessa energiatiheys tuhatkertaistuisi. Vuoden 2030 paikkeilla tuhannen kilometrin ajoon riittäisi jo alle kilon akku.

Miksi insinöörit eivät sitten tee parempia akkuja, kun ovat niin viisaita? Kun ne nanoteknikotkin puhuvat aina, että alhaalla on tilaa. Eikö elektroneja ja ioneja millään pystytä pakkaamaan tiheämpään?

- Esimerkiksi lyijyatomilla on sama massa, tehdään mitä vain, muistuttaa akkuasiantuntija, dosentti Kai Vuorilehto. Hän tutkii sähkökemiallisia energiaratkaisuja Teknillisessä korkeakoulussa ja toimii myös uuden suomalaisen akkutehtaan, European Batteriesin, teknologiajohtajana. - Myöskään kemiallisten reaktioiden nopeuksiin ei voi rajattomasti vaikuttaa.


Luonto pistää rajat

Yksi lyijyatomi pystyy siirtämään kaksi elektronia akkua ladattaessa tai purettaessa. Elektronien määrää ei voi kaksinkertaistaa, vaikka kuinka haluaisi.

Reaktiot tapahtuvat elektrodien pinnoilla. Tekemällä kaksi suurta elektrodia saadaan akkuun mahtumaan paljon energiaa, mutta akusta tuleva sähkövirta jää pieneksi. Jos taas pakataan akku täyteen ohuita katodi- ja anodilevyjä, virta kulkee vauhdikkaasti mutta akun energiatiheys jää pieneksi.

Sähkövarauksisia hiukkasia, ioneja, voi nimittäin verrata huoneessa oleviin ihmisiin. Muutama ihminen voi juosta helposti pienestäkin huoneesta ulos, kun taas suuressa salissa olevan ison ihmisjoukon on liikuttava hitaasti, jotta ovet eivät tukkeutuisi. Akussa elektrodien välillä on ikään kuin huoneita. Pieniin mahtuu vähän sähköä, mutta "ovien" eli pintojen läpi pääsee kulkemaan paljon virtaa. Kun tilaa suurennetaan, sähkömäärä eli akun kapasiteetti kasvaa mutta lataaminen ja purkaminen hidastuvat.

Sähköauton akun pitäisi varastoida paljon energiaa ajamista varten ja samalla kyetä siirtämään sähköä nopeasti, kun autoa "tankataan". On vaikea toteuttaa molempia yhtä aikaa.

Nanotekniikalla voidaan kasvattaa pintaa ja lisätä tehoa, mutta energiamäärä, joka tiettyyn tilaan mahtuu, ei kasva.
- Luontoäiti sanelee rajat, kiteyttää Vuorilehto. - Tietotekniikassa rajana ovat lähinnä vain insinöörien mielikuvitus ja tuotantotekniikka, akkutekniikassa fysiikka ja kemia.


Litiumilla on monta hyvettä

Aine kerta kaikkiaan on sellaista, että on helpompi kasvattaa datan kuin energian määrää tietyssä tilassa. Päivittelemme akkujen heikkoutta, mutta oikeastaan meidän pitäisi hämmästellä, että akkutekniikka on edennyt näinkin pitkälle.

Nikkelimetallihydridiakut antavat kaksi kertaa enemmän sähköä kuin lyijyakut, litiumakut kaksi kertaa enemmän kuin nikkeliakut. Litiumakku on todellinen kumous, joka mahdollistaa muun muassa sähköauton.

Litiumin salaisuus on ensiksi keveys. Se on kevein metalli, noin kaksikymmentä kertaa kevyempi kuin lyijy. Litium on myös sähkökemiallisesti edullista. Niinpä litiumakulla jännite saadaan suuremmaksi kuin muilla akuilla. Jännitteen noustessa myös energiamäärä kasvaa.

Aivan ominaispainojen suhteessa akku ei kevene. Litiumakussa on useita muitakin aineita, kuten grafiittia ja akkutyypin mukaan kobolttia, mangaania tai fosforia.


Lataus vie ainakin tunnin

Itsestään kumous ei kyllä tapahdu, vaan työtä on tehtävä vielä paljon. Riittävän energiatiheyden lisäksi sähköauton akun on täytettävä muitakin vaatimuksia. Yksi on lyhyt latausaika.

Sähköautoharrastajat lataavat akut nykyisin yleensä kotitalouden verkkovirralla, jonka jännite on 230 volttia ja virta enintään 16 ampeeria. Sähköajoneuvoyhdistyksen ja Sähköautot - Nyt! -hankkeen kotisivujen mukaan akkujen täyttäminen 150 kilometrin ajoa varten kestää 8-12 tuntia.

Jos huoltoasemalle tehdään suuritehoinen latauspiste, aika voi lyhentyä kahteen tai yhteenkin tuntiin, mutta polttonesteen lyhyeen tankkausaikaan ei hevin päästä.

- Teknisesti on varmaan mahdollista tehdä akku, joka latautuu viidessä minuutissa, Vuorilehto sanoo. - Mutta tällainen akku tuskin on energiasisällöltään ja muilta ominaisuuksiltaan paras mahdollinen.


Robotti vaihtaa akun

Tunnin-kahden latausaika kuulostaa hankalalta, mutta ongelma voidaan kiertää. Kalifornialainen yritys Better Place on käynnistämässä sähköautojen lataus- ja akunvaihtopalvelua, aluksi Israelissa ja sitten Tanskassa. Ensimmäiset latausasemat on tarkoitus perustaa tämän vuoden loppuun mennessä.

Yhtiön suunnitelmien mukaan vuonna 2011 Israelissa toimii puoli miljoonaa latauspistettä. Latausvuoroa ei tarvitse odottaa. Sähköverkko ulottuu kaikkialle ja mahdollistaa tiheän huoltamoverkon. Lisäksi on yli sata vaihtoasemaa, joilta saa täyden akun tyhjentyneen tilalle, jos ei ole aikaa lataamiseen. Asemat toimivat automaattisesti: robotti vaihtaa akun, eikä kuljettajan tarvitse edes nousta autosta.

Latausongelman voi siis unohtaa. Myös akkujen luotettavuus ja turvallisuus on parantunut. Kun hintakin vielä laskee tuotantosarjojen kasvaessa, esteet sähköauton tieltä katoavat pian kokonaan.

- Kymmenen vuoden kuluttua iso määrä ihmisiä ajaa sähköautolla, Vuorilehto ennakoi.
Sähköauto tulee varmasti, jos kuluttajat aidosti haluavat savutonta ja melutonta liikennettä ja ovat valmiita kiristämään autojen päästörajoja.

Israel, jossa ajomatkat ovat lyhyitä, on luultavasti paras paikka maailmassa aloittaa sähköautokumous. Monissa muissa maissa, kuten Suomessa, todennäköisesti aloitetaan hybrideistä ja siirrytään täyteen sähköautoon sitten kun palveluverkko on saatu rakennetuksi.



Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Aiheesta lisää:
www.sahkoautot.fi/wiki:markkinoilla-olleet
www.sahkoautot.fi/wiki:nyt-saatavilla
www.sahkoautot.fi/wiki:tulossa-markkinoille
Sähköautot - nyt!  www.sahkoautot.fi/
Sähköajoneuvoyhdistys www.evaf.org/
Better Place Project www.betterplace.com/
Katso akun lataus ja vaihto: www.youtube.com/watch?v=f9bc4vNccL0


Sähköautoja kaupassa

Nyt markkinoilla
Think Nordic
Reva (Intia)
Tesla Roadster


Tulossa pian
Nissan-Renault Better Place
Smartin ja Mercedesin sähköversiot
Mitsubishi i-MiEV
Pininfarina
Flybo (Kiina)


Sähköauton kilometritolppia


1899 belgialainen Camille Jenatzy ylitti sähköautolla ensimmäisen kerran nopeusrajan 100 kilometriä tunnissa.

1900 Yhdysvalloissa autoista kulki 38 % sähköllä, 40 % höyryllä ja 22 % bensiinillä.

1912 sähköauton suosio saavutti huippunsa, kun Yhdysvalloissa rekisteröitiin yli 33 000 sähköautoa.

1958 neuvostoliittolaiset tutkijat ennustivat kirjassa Maailma vuonna 2007, että vuonna 2007 Moskovassa kulkee vain sähköautoja.

1959 ensimmäinen "moderni" sähköauto Henney Kilowatt, jossa oli transistoritekniikkaa, rakennettiin Yhdysvalloissa.

1969 Osmo A. Wiio ennusti kirjassa Tieteen eturintamasta, että vuoteen 2000 mennessä sähköautot "melkoisen suurella varmuudella" korvaavat bensiinillä ja öljyllä käyvät autot.

1990 Suomessa posti otti käyttöön Elcat-sähköautoja.

1990-2005 autotehtaat kokeilivat useita sähköautomalleja, mutta kaikki epäonnistuivat. Kompastuskiviä olivat lyhyet ajomatkat ja tarve suunnitella päiväjärjestys latausaikojen mukaan.

1992 japanilaiset ja saksalaiset asiantuntijaryhmät ennustivat, että vuosina 2008-2010 "laajaan käyttöön tulee sähköautoja", joilla on yhtä hyvä suorituskyky kuin bensiiniautoilla.

2006 Suomen posti lopetti sähköautojen käytön, koska akkutekniikka kehittyi odotettua hitaammin ja myös siksi, että Elcatin valmistus loppui.

2008 Nissan ilmoitti tuovansa sähköauton Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoille vuonna 2010 ja koko maailman markkinoille 2012.


Sähköautoon siirtyminen: mikä vauhdittaa, mikä estää?


Vauhdittaa:
+
Pakokaasujen puuttuminen. Koko energiaketjun puhtausaste voi vaihdella, mutta vaikka sähkö tuotettaisiin hiilellä, päästöt pienenevät sähköauton hyvän hyötysuhteen vuoksi.

+ Meluttomuus.

+ Ajamisen helppous. Alussa tuntuu selvimmin ehkä sähköauton hyvä kiihtyvyys, mutta myöhemmin sähkö mahdollistaa kokonaan uuden tarkkuuden. Moottorit voidaan sijoittaa pyöriin, jolloin jokaista pyörää voidaan kääntää erikseen ja esimerkiksi pysäköinti helpottuu.

+ Korjausten ja huollon helpottuminen auton yksinkertaistuessa. Sähköautossa ei ole edestakaisin liikkuvia mäntiä eikä monimutkaista polttoainejärjestelmää venttiileineen ja pumppuineen.

+ Hybridin vetoapu. Hybridiautot ovat jo liikenteessä ja totuttavat käyttämään sähköä. Kun hybridiin aletaan ladata sähköä pistorasiasta, kynnys siirtyä täyteen sähköautoon madaltuu entisestään.


Jarruttaa:
-
Vieläkin ajomatka lyhyempi kuin polttomoottoriautolla.

- Lataus- ja akunvaihtopisteet pitää rakentaa.

- Akut yhä suhteellisen kalliita.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.