Harrastajien verkot syöksevät lohikaloja sukupuuton partaalle.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Harrastajien verkot syöksevät lohikaloja sukupuuton partaalle.

Teksti: Johanna Junttila

Jos joku ampuisi saimaannorpan ja myisi sitä kauppahallissa, tempusta nousisi hirveä haloo. Syystä, sillä eläin on äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu. Mutta kun samasta järvestä nostaa niin ikään äärimmäisen uhanalaisen Saimaan nieriän ja lyö sen kalatiskiin, saa sakkojen sijaan kelpo kilohinnan. Kalat kun eivät ole täysin rauhoitettuja edes sukupuuton partaalla.

– Kaloja ei mielletä suojeltaviksi samalla tavalla kuin muita äärimmäisen uhanalaisia lajeja, toteaa Hannu Lehtonen, joka on Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori ja Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön entinen puheenjohtaja.

Viime keväänä kalastuksenharrasta­jien, luonnonsuojelijoiden ja kalantutkijoiden huoli uhanalaisista kaloista sai laajalti mediahuomiota. He vaativat tiukempia rajoituksia uhanalaisten kalojen pyyntiin. Merialueilla kantoja verottavat ammattikalastajat, mutta sisävesillä heitä on vähän. Siksi esimerkiksi Saimaan nieriä kohtalo riippuu pääasiassa siitä, miten harrastajat milläkin alueella saavat kalastaa ja miten he rajoituksia noudattavat.

Lämpö kiusaa kylmän kalaa

Saimaan nieriän ja sen kohtalotoverien ongelmat eivät kuitenkaan alkuaan ole kalastajista lähtöisin. Lähes kaikkien nyt uhanalaisten kalojen alamäki alkoi jokien patoamisesta viime vuosisadalla, ja osaa eväkkäistä vaivaavat myös vedenlaadun heikkeneminen ja ilmaston lämpeneminen. Viimeksi mainittu on koitumassa juuri Saimaan nieriäkannan kohtaloksi.

Lohikaloihin kuuluva nieriä oli ensimmäisiä kaloja, jotka asuttivat maamme järvet ja joet viime jääkauden jälkeen. Se viihtyy kylmässä, syvässä vedessä. Suomen eteläisin alkuperäinen nieriäkanta heiluttelee eviään Etelä-Karjalassa Kuolimojärven syvänteissä.

Saimaan nieriän luonnonkantaan kuuluu arviolta alle 50 lisääntyvää yksilöä. Se on vähemmän kuin mitä saimaannorpille syntyi kuutteja viime talvena. Kannan häviäminen tuskin tuhoaisi koko ekosysteemiä, sillä nieriöitä on jo nyt vähän ja vaikutus ulottuisi lähinnä niiden saaliskaloihin. Kuolimon nieriöiden mukana häviäisi kuitenkin geenilinja, joka on säilynyt erillisenä tuhansia vuosia. Saimaan nieriän on dna-tutkimuksissa todettu edustavan siperialaista kehityslinjaa ja selvästi eroa­van atlanttiseen kehityslinjaan kuuluvista Suomen muista nieriäkannoista.

– Kalakantoja suojellaan itseisarvona ja ihmisen iloksi, Lehtonen sanoo.

 Nieriät kuolevat teineinä

Nieriäkannan suojelua ei voi pitää onnistuneena, sillä nykyisten kalastussäädösten ansiosta nieriät ehditään kalastaa pois jo ennen ensimmäistä kutuaan.

– Vuoksen vesistön nieriän, järvilohen ja järvitaimenen alamitta on 40 senttiä, Lehtonen kertoo.

– Sääntö on tehty mutu-tuntumalla, sillä ne kutevat vasta yli 60-senttisinä. Mittoja on pyrkimys nostaa; sen vastustusta on vaikea ymmärtää.

Alamitat ovat toimiva rajoituskeino viehekalastuksessa, jossa liian pienet kalat pystyy yleensä vapauttamaan. Verkkokalastuksessa kalojen kokoa säädetään silmäkoon avulla. Valitettavasti verkostuksessa kalastaja näkee saaliinsa usein vasta, kun se on jo kuollut. Tämän takia siian tai ahvenen toivossa lasketut verkot tappavat myös alamittaista nieriää. Vaikka Saimaan kalastajille nieriät ovat vain sivusaalista, niistä valtaosan kohtaloksi koituu pyydystyminen alamittaisena.

Kalastusalueet saavat halutessaan määrätä vesilleen tiukemmatkin alamitat ja solmuvälit kuin mitä kalastuslaki ja -asetukset määräävät. Tämän takia mitat voivat vaihdella jopa saman vesistön alueella. Koska nieriä ja moni muu uhanalainen kalamme on liikkuvaa sorttia, se saattaa päästä uistelijan koukusta yhtäällä mutta päätyä päivällispöytään toisaalla. Tämä syö suojelun tehokkuutta.

Istukkaat tekohengittävät

Kestävämpiä keinoja odotellessa uhanalaisia kalakantoja pidetään yllä istutuksin. Ne ovat kuitenkin vain ensiapua, sillä istukkaat eivät välttämättä pysty lisääntymään luonnossa. Vaelluskalat pitäisi istuttaa sellaiseen jokeen, johon ne pääsevät myös kutemaan. Takavuosina lohikaloja istutettiin padottujen jokien suualueille, jolloin ne eivät aikuisina päässeet nousemaan kotijokeensa kudulle. Istukkaat kasvattivat siis kantaa vain oman ikänsä ajan.

Vastuullinen kalastaja ei huoli uhanalaista luonnonkalaa täysimittaisenakaan, vaan vapauttaa sen jatkamaan sukua. Käytännössä periaatteen noudattaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä kalalla ei ole mukanaan passia, joka kertoisi sen syntyperän.

Pulmaa on yritetty ratkaista leikkaamalla istukkailta rasvaevä, jotta ne voi erottaa luonnossa syntyneistä lajitovereistaan. Käytännön yleistymistä hidastaa sen kalleus, sillä jokainen rasvaevä leikataan käsityönä.

Lehtosen mielestä istutuksia ei kannata edes jatkaa: – Lohi-istutuksiin käytetyt varat olisi viisaampaa käyttää kalateihin ja lisääntymisalueiden kunnostuksiin kuin tappiollisiin istutuksiin.

Suomen uhattujen kalojen kohtalo voi kuulostaa sinetöidyltä, mutta Lehtonen ei ole heittänyt toivoaan.

– Tornionjoen lohi oli sukupuuton partaalla. Kun kalastukselle vuonna 1996 asetettiin tiukat aikarajat, kanta palautui parissa vuodessa.

Aurinko paistaa välillä Kuolimonkin syvänteisiin. Ensi vuonna voimaan astuu uusi kalastuslaki, jonka on tarkoitus tehostaa kalansuojelua siirtämällä päätäntävaltaa pois kalastusalueilta. Kesäkuussa lausunnoilla kiertää Maa- ja metsätalousministeriön esitys kalastusasetuksen muutokseksi, joka asettaisi Saimaan nieriän kokonaan pyyntikieltoon ja nostaisi alamittoja uhatuimmilla lajeilla. Asetus muuttuu aikaisintaan juhannuksen jälkeen.c

Johanna Junttila onTiede-lehden toimittaja.

Suomen uhanalaiset kalat Vuoden 2010 arvioinnin mukaan

Äärimmäisen uhanalaisetjärvilohitaimen, merivaelteisetnieriä, Saimaaharjus, meri

Erittäin uhanalaisetankeriasvaellussiikataimen, sisävedet napapiiristä etelään

 Lähde: RKTL

Saimaan nieriä elää Vuoksen vesistössäKuolimon nieriäkanta on alkuperäinen. Istutuksin tuettuna  nieriä elää lisäksi Saimaassa. Vesistön muiden järvien nieriäkanta on täysin istutusten varassa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.