Antibiooteille vastustuskykyiset stafylokokit, mrsa:t, valtaavat uusia reviirejä. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan niitä löytyy nyt myös uimarannoilta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Floridan yliopiston mikrobiologi Lisa Plano päätti selvittää uimavesien bakteeritilannetta, koska antibiootteja sietävät mrsa-stafylokokit eivät ole enää vain sairaaloiden ja vanhojen ja huonokuntoisten riesa. Yhä useammin tartunnan saaneet ovat reippaita lapsia ja nuoria, jotka eivät ole herran aikoihin sairaalaa nähneetkään.

Taudinaiheuttajatkaan eivät ole samanlaisia kuin sairaaloissa, sillä näiden niin kutsuttujen avohoidon mrsa-kantojen perimä poikkeaa terveydenhuoltoa pitkään piinanneiden kantojen perimästä.

Vapaudessa liikkuvien mikrobien syntypaikkoja ei ole onnistuttu jäljittämään, mutta leviämislähteinä pidetään muun muassa päiväkoteja, urheiluhalleja ja varuskuntia, sillä epidemioita on esiintynyt hoitolasten, sotilaiden ja kamppailu- ja palloilulajien harrastajien keskuudessa.

- On tärkeää tuntea kaikki mahdolliset tartuntatiet, sillä mrsa:t muodostavat jo nykyisellään vakavan ja kalliin terveysriskin, Plano korosti esitellessään vielä julkaisemattomia tuloksiaan Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa. - Nyt näyttää siltä, että uimaranta on yksi tartuntapaikka lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin vedessä kuin hiekassa

Arkipuheessa sairaalabakteereiksi kutsuttujen mrsa-stafylokokkien pääsy rantaelämän makuun paljastui tutkimuksessa, johon osallistui 1300 Floridan yleisten uimarantojen vakiovierasta.

Puolet joukosta istua nökötti rannalla, kun toinen puoli kirmaisi aaltoihin, ui varttitunnin, sukelsi kolmesti ja lopuksi täytti steriloidun kanisterin merivedellä. Kun näytteet tutkittiin, niistä 37 prosenttia sisälsi stafylokokkeja. Normaalit bakteerit olivat harmittomimmasta päästä, kun taas mrsa:t osoittautuivat ärhäköiksi. Hyvä uutinen on, että niitä oli vain kolme prosenttia löydöksistä.

Paitsi vedessä bakteerit viihtynevät myös hiekassa. Tähän viittaa lapsilla tehty tutkimus. Kun taaperoikäiset leikkivät tavallisia hiekkaleikkejään, heitä vilvoiteltiin puhtaaksi varmistetulla merivedellä. Silti lasten iholta noruneessa vedessä oli bakteereja. Planon mukaan ainoa selitys on, että niitä lymysi hiekassa.


Mistä bakteerit peräisin?

- Rantaelämän viettäjistä, vastaa Plano. - Vesinäytteiden bakteerit olivat ihmisiin erikoistunutta kantaa.

Ihmisperäisyys ei itse asiassa ole mikään yllätys, sillä stafylokokit ovat tavallisia seuralaisiamme. Arviolta 25-30 prosenttia meistä kantaa niitä aika ajoin tietämättään ja ilman oireita nenänsä limakalvoissa ja ihossaan. Tavallisesti bakteerit viettävät hiljaiseloa, mutta aina tuuria ei riitä, ja kantaja sairastuu tai sairastuttaa jonkun muun.

Tyypillisesti sairaaloiden ulkopuolella liikkuvat mrsa:t aiheuttavat iho- ja pehmytkudosinfektioita, kuten paiseita ja märkäisiä näppyjä ja haavaumia, mutta viime vuosina ihmisiä on sairastunut myös äkäiseen keuhkokuumeeseen. Silloin voi viime kädessä olla kyseessä henki, jos elimistön immuunipuolustus on syystä tai toisesta heikentynyt.
Millaisen terveysriskin rantojen mikroskooppiset vieraat muodostavat, on selvitteillä.

Yleensä stafylokokit leviävät suorassa ihokontaktissa, mutta epäsuora tiekään ei ole tavaton. Infektion voi saada esimerkiksi bakteerien tahrimasta ovenkahvasta, puhelimesta tai pyyhkeestä, joten miksi ei myös aurinkotuolista ja periaatteessa jopa hiekasta tai uimavedestä. Joillakin Planon koehenkilöillä oli iho-oireita, mutta pulahduksen ja tulehduksen kytkös jäi varmistumatta.

- Ennen perusteellisia epidemiologisia lisätutkimuksia on parempi olla arvailematta mitään, Plano toteaa.


Silti: hyvää lomaa!

Planon tutkimus on yksi harvoista ja laajuudessaan kenties suurin yleisten uimarantojen stafylokokki- ja mrsa-kartoituksista. Tavallisesti - myös meillä Suomessa - seurataan vain suolistoperäisiä mikrobeja, kuten enterokokkeja ja kolibakteereja. Vaikka tutkimus rajoittui Floridaan, Plano uskoo, että havainnot ovat yleistettävissä kaikille lämpimien, subtrooppisten vyöhykkeiden uimarannoille Atlantilta Välimerelle, Intian valtamerelle ja Tyynellemerelle.

Jos olet tullut hankkineeksi esimerkiksi Välimeren-loman, suunnitelmasta ei kannata luopua. Planon mukaan rantaelämää voi edelleen viettää kuin ennen - kunhan muistaa varotoimet.

Stafylokokkeja ja mrsa:ta voi vältellä samoilla yksinkertaisilla konsteilla kuin muitakin mikrobeja. Jos ihossa on haavoja tai hiertymiä, a ja o ovat puhtaus ja suojaus. Vesileikit kannattaa unohtaa, kunnes rikot ovat parantuneet.
Uimareille ykkösneuvo on kunnon pesu. - Suihku saippuan kanssa ennen uintia siksi, ettei kuljeta mahdollisia omia bakteerejaan veteen, ja uinnin jälkeen siksi, ettei kanna mahdollista bakteerisaalistaan kotiin.
Pyyhkeensä itse kukin luonnollisesti pitää omassa käytössään. Hyvää lomaa!


Kiusana jo puoli vuosisataa


- Stafylokokkibakteerien aiheuttamia tulehduksia, keuhkokuumetta ja verenmyrkytyksiä alettiin hoitaa ennennäkemättömän tehokkaalla lääkkeellä, penisilliinillä, 1942.

- 1944 kävi ilmi, että jotkin stafylokokit pystyivät tuhoamaan penisilliiniä. Ensimmäinen niitä vastaan kehitetty lääke, metisilliini, saatiin käyttöön 1959.

- 1961 Britanniassa todettiin ensimmäinen metisilliinille vastustuskykyinen eli resistentti Staphylococcus aureus. Sitä alettiin kutsua mrsa:ksi. Tästä mrsa:t ovat runsastuneet, ja nykyään niitä on terveydenhuollon rekistereissä kymmenittäin.

- Ensimmäiset laajat sairaalaepidemiat puhkesivat 1990-luvulla. 2000-luvulla on esiintynyt pieniä epidemioita päiväkodeissa, urheiluseuroissa, varuskunnissa ja vankiloissa.

- Tautitapausten määrät vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa veriviljelyssä löytyneistä aureus-infektioista on mrsa-infektioita jo 40-60 prosenttia, Pohjoismaissa yhä alle viisi.

- 2000-luvun puolivälistä alkaen resistenttejä stafylokokkeja on tavattu myös tuotanto- ja kotieläimistä.
Euroopassa tuotantoeläimet on luokiteltu riskitekijäksi, sillä eläinten mrsa:t voivat tarttua ihmiseen.

-  Toisin kuin nimi mrsa antaa ymmärtää Staphylococcus aureus kestää nykyään useita antibiootteja. Osa kannoista on jo moniresistenttejä. Ainoa lääke niitä vastaan on vankomysiini. Myös vankomysiiniä sietäviä vrsa-kantoja on syntynyt. Japani raportoi vrsa:sta jo 1996, mutta varmasti niitä löytyi Yhdysvalloista 2002.


Myös meillä vapailla teillä


- Suomessa mrsa:ta on seurattu valtakunnallisesti vuodesta 1995. Tähän mennessä on tunnistettu yli 30 kantaa, joista kymmenkunta sairaaloiden ulkopuolelta.

- 2000-luvun alkuvuosiin asti tartunnat pysyivät aisoissa suhteellisen hyvin, mutta sen jälkeen löydökset ovat lisääntyneet. Viime vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisteriin kirjattiin 1741 tartuntaa, 452 enemmän kuin 2007. Vakavien infektioiden määrä on kuitenkin pieni, vain pari prosenttia.

- Avohoidon mrsa-tilannetta tutkittiin viimeksi 2004-2006. Löydöksiä kertyi yhteensä 298, mikä oli seitsemän prosenttia kaikista mrsa-tapauksista oireettomat kantajat mukaan lukien.

- Eläinten mrsa:ta on tavattu hevosissa, naudoissa, sioissa ja kissoissa, muutamia kertoja ihmisessäkin.


Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sisältö jatkuu mainoksen alla