Antibiooteille vastustuskykyiset stafylokokit, mrsa:t, valtaavat uusia reviirejä. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan niitä löytyy nyt myös uimarannoilta.




Floridan yliopiston mikrobiologi Lisa Plano päätti selvittää uimavesien bakteeritilannetta, koska antibiootteja sietävät mrsa-stafylokokit eivät ole enää vain sairaaloiden ja vanhojen ja huonokuntoisten riesa. Yhä useammin tartunnan saaneet ovat reippaita lapsia ja nuoria, jotka eivät ole herran aikoihin sairaalaa nähneetkään.

Taudinaiheuttajatkaan eivät ole samanlaisia kuin sairaaloissa, sillä näiden niin kutsuttujen avohoidon mrsa-kantojen perimä poikkeaa terveydenhuoltoa pitkään piinanneiden kantojen perimästä.

Vapaudessa liikkuvien mikrobien syntypaikkoja ei ole onnistuttu jäljittämään, mutta leviämislähteinä pidetään muun muassa päiväkoteja, urheiluhalleja ja varuskuntia, sillä epidemioita on esiintynyt hoitolasten, sotilaiden ja kamppailu- ja palloilulajien harrastajien keskuudessa.

- On tärkeää tuntea kaikki mahdolliset tartuntatiet, sillä mrsa:t muodostavat jo nykyisellään vakavan ja kalliin terveysriskin, Plano korosti esitellessään vielä julkaisemattomia tuloksiaan Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa. - Nyt näyttää siltä, että uimaranta on yksi tartuntapaikka lisää.


Niin vedessä kuin hiekassa

Arkipuheessa sairaalabakteereiksi kutsuttujen mrsa-stafylokokkien pääsy rantaelämän makuun paljastui tutkimuksessa, johon osallistui 1300 Floridan yleisten uimarantojen vakiovierasta.

Puolet joukosta istua nökötti rannalla, kun toinen puoli kirmaisi aaltoihin, ui varttitunnin, sukelsi kolmesti ja lopuksi täytti steriloidun kanisterin merivedellä. Kun näytteet tutkittiin, niistä 37 prosenttia sisälsi stafylokokkeja. Normaalit bakteerit olivat harmittomimmasta päästä, kun taas mrsa:t osoittautuivat ärhäköiksi. Hyvä uutinen on, että niitä oli vain kolme prosenttia löydöksistä.

Paitsi vedessä bakteerit viihtynevät myös hiekassa. Tähän viittaa lapsilla tehty tutkimus. Kun taaperoikäiset leikkivät tavallisia hiekkaleikkejään, heitä vilvoiteltiin puhtaaksi varmistetulla merivedellä. Silti lasten iholta noruneessa vedessä oli bakteereja. Planon mukaan ainoa selitys on, että niitä lymysi hiekassa.


Mistä bakteerit peräisin?

- Rantaelämän viettäjistä, vastaa Plano. - Vesinäytteiden bakteerit olivat ihmisiin erikoistunutta kantaa.

Ihmisperäisyys ei itse asiassa ole mikään yllätys, sillä stafylokokit ovat tavallisia seuralaisiamme. Arviolta 25-30 prosenttia meistä kantaa niitä aika ajoin tietämättään ja ilman oireita nenänsä limakalvoissa ja ihossaan. Tavallisesti bakteerit viettävät hiljaiseloa, mutta aina tuuria ei riitä, ja kantaja sairastuu tai sairastuttaa jonkun muun.

Tyypillisesti sairaaloiden ulkopuolella liikkuvat mrsa:t aiheuttavat iho- ja pehmytkudosinfektioita, kuten paiseita ja märkäisiä näppyjä ja haavaumia, mutta viime vuosina ihmisiä on sairastunut myös äkäiseen keuhkokuumeeseen. Silloin voi viime kädessä olla kyseessä henki, jos elimistön immuunipuolustus on syystä tai toisesta heikentynyt.
Millaisen terveysriskin rantojen mikroskooppiset vieraat muodostavat, on selvitteillä.

Yleensä stafylokokit leviävät suorassa ihokontaktissa, mutta epäsuora tiekään ei ole tavaton. Infektion voi saada esimerkiksi bakteerien tahrimasta ovenkahvasta, puhelimesta tai pyyhkeestä, joten miksi ei myös aurinkotuolista ja periaatteessa jopa hiekasta tai uimavedestä. Joillakin Planon koehenkilöillä oli iho-oireita, mutta pulahduksen ja tulehduksen kytkös jäi varmistumatta.

- Ennen perusteellisia epidemiologisia lisätutkimuksia on parempi olla arvailematta mitään, Plano toteaa.


Silti: hyvää lomaa!

Planon tutkimus on yksi harvoista ja laajuudessaan kenties suurin yleisten uimarantojen stafylokokki- ja mrsa-kartoituksista. Tavallisesti - myös meillä Suomessa - seurataan vain suolistoperäisiä mikrobeja, kuten enterokokkeja ja kolibakteereja. Vaikka tutkimus rajoittui Floridaan, Plano uskoo, että havainnot ovat yleistettävissä kaikille lämpimien, subtrooppisten vyöhykkeiden uimarannoille Atlantilta Välimerelle, Intian valtamerelle ja Tyynellemerelle.

Jos olet tullut hankkineeksi esimerkiksi Välimeren-loman, suunnitelmasta ei kannata luopua. Planon mukaan rantaelämää voi edelleen viettää kuin ennen - kunhan muistaa varotoimet.

Stafylokokkeja ja mrsa:ta voi vältellä samoilla yksinkertaisilla konsteilla kuin muitakin mikrobeja. Jos ihossa on haavoja tai hiertymiä, a ja o ovat puhtaus ja suojaus. Vesileikit kannattaa unohtaa, kunnes rikot ovat parantuneet.
Uimareille ykkösneuvo on kunnon pesu. - Suihku saippuan kanssa ennen uintia siksi, ettei kuljeta mahdollisia omia bakteerejaan veteen, ja uinnin jälkeen siksi, ettei kanna mahdollista bakteerisaalistaan kotiin.
Pyyhkeensä itse kukin luonnollisesti pitää omassa käytössään. Hyvää lomaa!


Kiusana jo puoli vuosisataa


- Stafylokokkibakteerien aiheuttamia tulehduksia, keuhkokuumetta ja verenmyrkytyksiä alettiin hoitaa ennennäkemättömän tehokkaalla lääkkeellä, penisilliinillä, 1942.

- 1944 kävi ilmi, että jotkin stafylokokit pystyivät tuhoamaan penisilliiniä. Ensimmäinen niitä vastaan kehitetty lääke, metisilliini, saatiin käyttöön 1959.

- 1961 Britanniassa todettiin ensimmäinen metisilliinille vastustuskykyinen eli resistentti Staphylococcus aureus. Sitä alettiin kutsua mrsa:ksi. Tästä mrsa:t ovat runsastuneet, ja nykyään niitä on terveydenhuollon rekistereissä kymmenittäin.

- Ensimmäiset laajat sairaalaepidemiat puhkesivat 1990-luvulla. 2000-luvulla on esiintynyt pieniä epidemioita päiväkodeissa, urheiluseuroissa, varuskunnissa ja vankiloissa.

- Tautitapausten määrät vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa veriviljelyssä löytyneistä aureus-infektioista on mrsa-infektioita jo 40-60 prosenttia, Pohjoismaissa yhä alle viisi.

- 2000-luvun puolivälistä alkaen resistenttejä stafylokokkeja on tavattu myös tuotanto- ja kotieläimistä.
Euroopassa tuotantoeläimet on luokiteltu riskitekijäksi, sillä eläinten mrsa:t voivat tarttua ihmiseen.

-  Toisin kuin nimi mrsa antaa ymmärtää Staphylococcus aureus kestää nykyään useita antibiootteja. Osa kannoista on jo moniresistenttejä. Ainoa lääke niitä vastaan on vankomysiini. Myös vankomysiiniä sietäviä vrsa-kantoja on syntynyt. Japani raportoi vrsa:sta jo 1996, mutta varmasti niitä löytyi Yhdysvalloista 2002.


Myös meillä vapailla teillä


- Suomessa mrsa:ta on seurattu valtakunnallisesti vuodesta 1995. Tähän mennessä on tunnistettu yli 30 kantaa, joista kymmenkunta sairaaloiden ulkopuolelta.

- 2000-luvun alkuvuosiin asti tartunnat pysyivät aisoissa suhteellisen hyvin, mutta sen jälkeen löydökset ovat lisääntyneet. Viime vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rekisteriin kirjattiin 1741 tartuntaa, 452 enemmän kuin 2007. Vakavien infektioiden määrä on kuitenkin pieni, vain pari prosenttia.

- Avohoidon mrsa-tilannetta tutkittiin viimeksi 2004-2006. Löydöksiä kertyi yhteensä 298, mikä oli seitsemän prosenttia kaikista mrsa-tapauksista oireettomat kantajat mukaan lukien.

- Eläinten mrsa:ta on tavattu hevosissa, naudoissa, sioissa ja kissoissa, muutamia kertoja ihmisessäkin.


Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti