Sopivissa oloissa talvi taikoo ihmemaan myös etelään. Kuva: Wikimedia Commons
Sopivissa oloissa talvi taikoo ihmemaan myös etelään. Kuva: Wikimedia Commons

Kunnon suomalainen toivoo valkoista talvea, mutta lumissa on eroja.

Lumi on olennainen osa Suomen talvea, ainakin toistaiseksi. Etelä-Suomessa on silloin tällöin lauhoja talvia ja pitkiä lumettomia jaksoja, mutta täysin mustat talvet vaanivat vasta tulevaisuuden uhkana ilmastonmuutosta koskevissa ennusteissa. Aktiivinen lumesta puhuminen alkaa heti ensimmäisten liukkaiden kelien tultua ja jatkuu kevättalven viimeisiin sateisiin.

Lumen keskeinen asema näkyy myös kielessämme, joka on lumesta rikas. Lumeen viittaavien sanojen tarkkaa määrää on kuitenkin mahdotonta laskea, koska sanasto elää koko ajan. Uusia sanoja voi muodostaa johtamalla, yhdistämällä tai entisiä sanoja muuntelemalla.

Lumeen ja lumentuloon liittyy asiasisällön lisäksi monenlaisia tunteita, ja niitäkin voidaan tuoda esiin sanaston avulla. Itse kielikään ei ole samanlaista aina ja kaikkialla. On murre-eroja, tyylieroja, tilanne- ja puhujakohtaisia eroja, tunnetilan eroista puhumattakaan. Esimerkiksi se, mitä asiaproosassa kutsutaan lumihiutaleeksi, voi murteissa olla esimerkiksi hiuke, höytäle tai siukale.

Murteissa lumihiutaleita on ahkerasti nimetty myös olomuodon mukaan. Isot, toisiinsa takertuvat hiutaleet voivat olla akanhattaroita, hetaleita tai kinnaksia. Jalkarätti ja lolli tähdentävät hiutaleen raskautta. Pakkasella ilmassa leijailee hahtuvia ja hömmyjä. Höhtyvä taas tarkoittaa erityisen keveää ja hipe hyvin pientä, auringossa kimaltavaa pakkashiutaletta.

Omansa ilmassa ja maassa

Lunta voi myös sataa monella tapaa. Jos hienoa pakkaslunta sataa hiljalleen, on kysymyksessä haverinsiite, pakkasenharu tai pakkasenhiutu. Harvakseltaan satavat pakkasenkiukut, -syötit ja -vihat enteilevät sään lauhtumista. Suojasäällä sataakin sitten jo vetistä lopakkaa, räntää tai soulia.

Myös maahan päätynyttä lunta voi tarkastella monesta näkökulmasta. Äskettäin sataneen, hohtavan valkoisen lumen vanha nimitys on viti. Vaikka se on itsenäisenä sanana nykyään harvinainen, sitä käytetään vertauskuvallisesti puhtautta tähdentävänä etuliitteenä. Moni meistä muistaa vielä Visko-pesujauheen mainoksen, jossa tehtiin vitivalkoista vaivatta.

Vaikka suomalaisen silmä lepää hohtavaa lunta katsellessa, etenkin kaupungeissa tarvitaan nykyään enemmän kuraista ja sohjoista sanastoa. Kaduilla riittää flossakkaa, hölsää tai talskua.

Kelit lumen mukaan

Entisaikaan ihmisiä kiinnosti erityisesti se, miten lumi vaikutti liikkumiseen ja työntekoon. Kun ei vielä ollut koko maan kattavaa julkista tieverkostoa eikä talvikunnossapitoa, oli itse oltava selvillä siitä, millä keleillä matkaan kannatti lähteä ja mitä kautta. Umpihankeen eli uppuraan puskeminen oli hullun hommaa, viisas pysytteli oikealla tolalla eli entisellä ajojäljellä.

Lumisateen mahdollisuus oli otettava huomioon matkan suunnittelussa. Lyhytaikainen iili eli kuuro ei vielä haitannut, mutta pitempään kestävä purku, pyry, tuisku tai ryöppy oli todellinen vaara. Se saattoi sulkea tien kokonaan, varsinkin jos kova tuuli kasasi kulkijan esteeksi hiereitä, nietoksia tai triivuja. Kulkemisen saattoi tehdä hankalaksi myös maata peittävä paksu pakkaslumi, nattura, ja suojasäällä matkaa hidasti kiinni tarttuva takkala.

Kevättalvella matkaan kannatti lähteä aikaisin aamun hankikelillä. Kantohangen pinnalla oleva kerni tai sevä kesti ainakin suksimiehen painon ja joskus jopa hevospelit. Myöhemmin päivällä auringon paiste pehmitti lumen tai tien pinnan, lumesta tuli moraa ja huove eli suojakeli oli raskasta kulkea. Talvi päättyi kelirikkoon, rospuuttoon ja römppään, jolloin matkalle ei ollut järkevää lähteä ollenkaan.

Nykysuomalaisilla on kehittyneemmät menopelit, mutta eivät keliongelmat tuntemattomia ole. Ajoteillä näkyvyyttä samentaa pöllyävä tuprakka, kova tuuli juoksuttaa vastaan hauhtoa, ja pakkassäällä liikennettä haittaa kitkalumi.

Ihan oikeita sanoja

Esimerkkejä lukiessaan yksi ja toinen epäili varmaan, ettei mainittuja sanoja ole olemassakaan. Ovatko ne tosiaan suomalaisten tuntemia lumisanoja? Vastaus on kyllä ja ei.

Kaikki sanat on poimittu todellisesta kielenkäytöstä, joskaan ei välttämättä 2000-luvun suomesta. Sanoja on kymmenien vuosien ajan kerätty murteista, yleiskielestä ja muista lähteistä, eikä kukaan yksittäinen suomalainen, ei ainakaan muu kuin sanastontutkija, tunne  kaikkia lumisanoja. Monet sanat ovat alun perinkin olleet käytössä vain suppealla alueella, ja monet ovat käytännössä jo unohtuneet, kun ilmaisutarpeet ovat muuttuneet.

Toisaalta lumisanastoa syntyy koko ajan lisää, ja vanhatkin sanat saavat uusia merkityksiä.  Auraaminen on laskettelurinteessä aivan erilaista toimintaa kuin lumisella maantiellä. Kuurankukka tarkoittaa jääkiteiden kukkamaista muodostelmaa, mutta lumikukka on laskettelijan tekemä tietynlainen käännös.

Uusien sanojen muoto ja merkitys liittyvät yleensä tavalla tai toisella ennestään tuttuihin aineksiin, mutta silti uusista sanoista ei voi automaattisesti päätellä, mitä ne merkitsevät. Siitä päättää kieliyhteisö, joka sanoja luo ja käyttää.

Kaisa Häkkinen on Turun yliopiston suomen kielen professori.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013
 

Hiutaleita

Isoja: akanhahtuva, -hattara, -palli, -pallo  tai -pommi, hetale, höhtyvä, jalkarätti, karvahanska, -­hattu, -kinnas  tai -rasa,  kintas, lapsennuttu, -riepu  tai -rätti, lolli, lollo, tallukas, ukonpala tai -palli.

Keveitä: hahtuva, hipe, höhtyvä, hömmy, höyde, höyty, höytyvä, höyty, höytä tai höytäle, jäänsydän, kimalle, kissansuola, lumenkauna, pakkasenkypenä tai -säen, ryyni.
 

Satelee

Pakkasella: haverin-,huotarin- tai iisakinsiite, pakkasen­haru, -hiutu, -ilo, -kiuhtu tai kuura, sarvenkraappu, sarvijauho.

Lauhtuessa: kylmänitu, pakkasenkiukut, -ruoka, -siemen, -sydän, syötti,­ -vihat tai -vihoitus.

Suojasäällä: lopakka, lopaska, mätä­lumi, rämpse, rämpsy, räntä, räntse, räpäskä, rätikkä, römpsy, souli.


Kelejä

Kantaa kulkijaa: hanki, kerste, koro, sevä

Viivyttää kulkijaa: hiere, huove, hyyvös, karjas, kinos, mora, nattura, nietos, niete, nuoska, nätä, reusku, ryhmy, takkala, takkela, triivu, umpi, umpu, uppura.

Haittaa autoilijaa: hauhto, juoksu- tai tuoksulumi, kitkalumi, kitu, kiurannes, tuprakka, umulumi, viki.


Maassa

Pakkasella: höhelö, höhkä, höhövä, hössö, hösy, hötti, höttyrä, höttö, hötö, höyhkä, höyhtä, höytö, nähtä, nöyhtö, utukka.

Suojasäällä: flossakka, holse, holskanne, holske, holste, holstikko, hyhmä, hyyhde, hölsä, hölsy, hölsö, hölste, hösle, höslä, klossakko, lopaska, lose, loska, lumenmäski, molskanne, molske, plotaska, sohjo, sohka, sohle, sohma, solse, solska, soltse, sopaska, soppa, söltse, tolsku, ypyli.

 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.