Kuva Wikimedia Commons
Kuva Wikimedia Commons

Nautitse näitä heinäkuussa.

Yrttimaa kukoistaa keskikesän auringossa. Nykysuomalaiselle yrtit ovat ruo­kien höystettä, mutta­ vanhempina aikoina, en­nen synteettisten lääkkeiden keksimistä, yrtit korvasivat lääkärin ja apteekin. Mikael­ Agricola antoi rukouskirjansa kalenterissa neuvoja siitä, mitä yrttejä missäkin kuussa piti käyttää terveyden hoitamiseen. Heinäkuun ohjeissa mainittiin salvia, ruuta ja märkkä.

Salvia on tuttu kasvi nykysuomalaisillekin. Sen nimi on samaa juurta kuin latinan adjektiivi salvus ’terve’.  Salvia on siis sananmukaisesti terveyskasvi. Ruuta on lainattu latinan kautta kreikasta. Siellä se on ollut ikivanha paikallinen nimitys yleisesti tunnetulle lääkekasville. Märkkä on saatu ruotsista, jossa se on Agricolan aikana tarkoittanut selleriä. Taustalla olevan germaanisen sanan merkitys on ’syötävä juuri’.

Lääkkeeksi on syöty muitakin juuria. Nykyisestä raparperista käytetään lehtiruodit, mutta kasvin nimi perustuu latinankieliseen sanaliittoon Rheum barbaricum, suomeksi ’barbaarijuuri’. Raparperinjuuren rohdoskäyttö on muinoin opittu Aasian barbaareilta.

Ylevämpi alkuperä on timjamilla.  Sen nimi tulee kreikasta, jossa thymíama tarkoittaa suitsuketta. Tuoksuvaa timjamia on perinteisesti käytetty ainesosana suitsukkeissa. Savulla on parannettu tauteja ja karkotettu pahoja voimia.

Monet kasvit, jotka nykyään tunnetaan koriste- tai ruokakasveina, on alun perin tuotu Suomeen lääke- tai värikasveina. Hyvä esimerkki on reseda. Sen nimi on selvää latinaa ja peräisin loitsusta resēda morbōs ’lievitä sairaudet’. Kun tämän lausui kolme kertaa ja vielä sylkäisi päälle, niin teho oli varma. Resedalla parannettiin esimerkiksi paiseita.

Yrttien tie on yleensä kulkenut etelästä pohjoiseen. Loistava poikkeus on väinönputki, jolla on suomessa tuhansia vuosia vanha omaperäinen nimitys. Se on lyhyesti ja ytimekkäästi putki. Väinönputkella on pitkä ontto varsi, ja se on se alkuperäinen putki. Myöhemmin samaa putki-sanaa on alettu käyttää myös muista samantapaisista esineistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2014