Ranskalaisluolassa ihmishahmo muuttuu linnuksi.





Suomen kalliomaalauksia noin 6 000 vuotta sitten innoittaneiden uskomusten juuret saattavat ulottua vielä syvemmälle kuin suomalais-ugrilaisten muinaiskulttuureihin. Juusjärven maalaukselle nimittäin löytyy kiintoisa vertailukohta Lascaux’n luolasta Ranskasta. Tämän "kivikauden Sikstuksen kappelina" tunnetun luolan maalaukset on ajoitettu viime jääkauden ajalle, noin 20 000 vuotta vanhoiksi.

Lascaux’n ja samalla koko varhaiskivikautisen luolataiteen tunnetuimpiin aiheisiin kuuluu "kuilukohtaus", jolla näyttää olevan yhtymäkohtia suomalaiseenkin kalliotaiteeseen ja muinaisuskoon. Luolan perukan kuiluun on maalattu kaatuva ihmishahmo, jolla on linnun pää. Ihmishahmon vieressä on lintupäinen sauva sekä keihään lävistämä kuoleva biisoni, jonka sisälmykset ovat valahtaneet ulos.

Sekä Juusjärven että Lascaux’n maalauksissa on tuollainen kaatuvan ihmisen ja eläimen kuvapari. Myös lintupäiselle ihmiselle löytyy vastineensa Juusjärven kuvista.


Lintupäinen sauva esittää apueläintä

Lintupäinen sauva puolestaan muistuttaa monien Siperian kansojen käyttämiä eläimenpäisiä samaanisauvoja, jotka esittävät noidan apueläintä. Vastaavia sauvoja kuvataan Ruotsin, Norjan ja Karjalan kalliopiirroksissa, ja niitä on ilmeisesti kivikaudella käytetty Suomessakin.

Suomen kalliomaalauksissa sauvoja ei tosin esiinny, mutta meiltä on löytynyt kivestä tehtyjä hirven- ja karhunpääesineitä, jotka voivat olla tällaisten sauvojen päitä.

Yhdysvaltalaiset tutkijat Demorest Davenport ja Michael Jochim ovatkin esittäneet, että Lascaux’n kaatuva lintupäinen ihminen saattaa esittää transsiin lankeavaa samaania, joka on muuttumassa linnun hahmoon. Kuten Juusjärvenkin kuvalle, luonteva rinnastus löytyy saamelaisesta samanismista, jossa eräs tärkeimmistä henkiauttajista oli noitalintu, passevare lodde. Kuolevaa biisonia esittävä kuva voi liittyä samaan, transsikokemuksia kuvaavaan aihepiiriin.


Yhteistä myös sarvipäät ja isot eläimet

Suomen kalliomaalausten ja Ranskan luolamaalausten välillä on paljon eroja - muitakin kuin ajallisia ja maantieteellisiä - mutta yhtymäkohdatkaan eivät rajoitu vain yhteen kuva-aiheeseen.

Esimerkiksi Les Trois Frèresin luolan sarvipäisille ihmisen ja eläimen sekoituksille eli teriantroopeille löytyy vastine Suomen kalliomaalausten sarvipäisistä ihmishahmoista.

Vailla merkitystä ei liene sekään, että kummassakin maassa ylivoimaisesti yleisimmän aiheen muodostavat suuret sorkkaeläimet: Suomessa hirvet, Ranskassa biisonit, villihevoset ja alkuhärät.


Uralin maalaukset välivaiheena?

Arkeologi Christian Carpelan on jääkauden jälkeisiä asutusvirtauksia hahmotellessaan todennut, että Suomen kalliomaalaukset saattavat olla Ranskan ja Espanjan varhaiskivikautisten luolamaalausten myöhäisiä perillisiä.
Carpelanin väitettä on vaikea todistaa pitävästi, mutta ehkä Uralin luolamaalaukset Venäjällä muodostavat "puuttuvan renkaan" Etelä-Euroopan luolamaalausten ja Suomen kalliotaiteen välille.

Koska Uralin luoliin on piirretty muun muassa mammutteja, kuvien uskottiin pitkään olevan yhtä vanhoja kuin Ranskan ja Espanjan jääkautiset luolamaalaukset. Muutama vuosi sitten Uralin Ignatievskajan luolan radiohiiliajoitukset tuottivat kuitenkin jymy-yllätyksen: mammutinkuva onkin tehty vasta noin 8 000 vuotta sitten. Pohjautuuko se elävään mammuttiin? Ehkä jätit eivät hävinneet ainakaan tuolta alueelta vielä jääkauden päättyessä eli noin 10 000 vuotta sitten.

Jos ajoitukset pitävät paikkansa, varhaiskivikautinen luolataideperinne näyttää jatkuneen Uralilla vielä tuhansia vuosia sen jälkeen, kun se oli Keski-Euroopassa jo unohtunut. Kenties se sitten suunnilleen 7 000 vuotta sitten - yhdessä saviastioiden tekotaidon kanssa - levisi idästä kohti länttä ja Suomea.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.