Ranskalaisluolassa ihmishahmo muuttuu linnuksi.



Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen



Suomen kalliomaalauksia noin 6 000 vuotta sitten innoittaneiden uskomusten juuret saattavat ulottua vielä syvemmälle kuin suomalais-ugrilaisten muinaiskulttuureihin. Juusjärven maalaukselle nimittäin löytyy kiintoisa vertailukohta Lascaux’n luolasta Ranskasta. Tämän "kivikauden Sikstuksen kappelina" tunnetun luolan maalaukset on ajoitettu viime jääkauden ajalle, noin 20 000 vuotta vanhoiksi.

Lascaux’n ja samalla koko varhaiskivikautisen luolataiteen tunnetuimpiin aiheisiin kuuluu "kuilukohtaus", jolla näyttää olevan yhtymäkohtia suomalaiseenkin kalliotaiteeseen ja muinaisuskoon. Luolan perukan kuiluun on maalattu kaatuva ihmishahmo, jolla on linnun pää. Ihmishahmon vieressä on lintupäinen sauva sekä keihään lävistämä kuoleva biisoni, jonka sisälmykset ovat valahtaneet ulos.

Sekä Juusjärven että Lascaux’n maalauksissa on tuollainen kaatuvan ihmisen ja eläimen kuvapari. Myös lintupäiselle ihmiselle löytyy vastineensa Juusjärven kuvista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lintupäinen sauva esittää apueläintä

Lintupäinen sauva puolestaan muistuttaa monien Siperian kansojen käyttämiä eläimenpäisiä samaanisauvoja, jotka esittävät noidan apueläintä. Vastaavia sauvoja kuvataan Ruotsin, Norjan ja Karjalan kalliopiirroksissa, ja niitä on ilmeisesti kivikaudella käytetty Suomessakin.

Suomen kalliomaalauksissa sauvoja ei tosin esiinny, mutta meiltä on löytynyt kivestä tehtyjä hirven- ja karhunpääesineitä, jotka voivat olla tällaisten sauvojen päitä.

Yhdysvaltalaiset tutkijat Demorest Davenport ja Michael Jochim ovatkin esittäneet, että Lascaux’n kaatuva lintupäinen ihminen saattaa esittää transsiin lankeavaa samaania, joka on muuttumassa linnun hahmoon. Kuten Juusjärvenkin kuvalle, luonteva rinnastus löytyy saamelaisesta samanismista, jossa eräs tärkeimmistä henkiauttajista oli noitalintu, passevare lodde. Kuolevaa biisonia esittävä kuva voi liittyä samaan, transsikokemuksia kuvaavaan aihepiiriin.


Yhteistä myös sarvipäät ja isot eläimet

Suomen kalliomaalausten ja Ranskan luolamaalausten välillä on paljon eroja - muitakin kuin ajallisia ja maantieteellisiä - mutta yhtymäkohdatkaan eivät rajoitu vain yhteen kuva-aiheeseen.

Esimerkiksi Les Trois Frèresin luolan sarvipäisille ihmisen ja eläimen sekoituksille eli teriantroopeille löytyy vastine Suomen kalliomaalausten sarvipäisistä ihmishahmoista.

Vailla merkitystä ei liene sekään, että kummassakin maassa ylivoimaisesti yleisimmän aiheen muodostavat suuret sorkkaeläimet: Suomessa hirvet, Ranskassa biisonit, villihevoset ja alkuhärät.


Uralin maalaukset välivaiheena?

Arkeologi Christian Carpelan on jääkauden jälkeisiä asutusvirtauksia hahmotellessaan todennut, että Suomen kalliomaalaukset saattavat olla Ranskan ja Espanjan varhaiskivikautisten luolamaalausten myöhäisiä perillisiä.
Carpelanin väitettä on vaikea todistaa pitävästi, mutta ehkä Uralin luolamaalaukset Venäjällä muodostavat "puuttuvan renkaan" Etelä-Euroopan luolamaalausten ja Suomen kalliotaiteen välille.

Koska Uralin luoliin on piirretty muun muassa mammutteja, kuvien uskottiin pitkään olevan yhtä vanhoja kuin Ranskan ja Espanjan jääkautiset luolamaalaukset. Muutama vuosi sitten Uralin Ignatievskajan luolan radiohiiliajoitukset tuottivat kuitenkin jymy-yllätyksen: mammutinkuva onkin tehty vasta noin 8 000 vuotta sitten. Pohjautuuko se elävään mammuttiin? Ehkä jätit eivät hävinneet ainakaan tuolta alueelta vielä jääkauden päättyessä eli noin 10 000 vuotta sitten.

Jos ajoitukset pitävät paikkansa, varhaiskivikautinen luolataideperinne näyttää jatkuneen Uralilla vielä tuhansia vuosia sen jälkeen, kun se oli Keski-Euroopassa jo unohtunut. Kenties se sitten suunnilleen 7 000 vuotta sitten - yhdessä saviastioiden tekotaidon kanssa - levisi idästä kohti länttä ja Suomea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla