Itsemurha oli hurja hinta elämäntyöstä - varsinkin, jos sen maksoi syytön mies.



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2008



Syyskuun 23. päivänä 1926 Wienin lähistöltä vuoristopolun varresta löytyi kuollut mies. Vainaja oli ampunut itseään päähän. Tapaus osoittautui varsinaiseksi sensaatioksi, kun miehen henkilöys selvisi. Hän oli Paul Kammerer, vasta 46-vuotias itävaltalainen biologi, jota aivan äskettäin oli ylistetty Charles Darwinin manttelinperijäksi.


Ratkoi vuosisadan kiistaa

Kammererin tapaus liittyy evoluutiobiologien suureen väittelyyn siitä, periytyvätkö hankitut ominaisuudet. 1800-luvun alun merkittävä ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck oli sanonut kyllä, vuosisadan lopun suuri vaikuttaja Darwin taas väittänyt ei.

Kammerer kuului lamarckilaisiin ja koetti koko elämänsä ajan todistaa periytymisen. Tutkimuksissaan hän käytti muun muassa tulisalamantereita, joilla on keltaisia täpliä muuten mustassa ihossa. Kammerer kasvatti niitä sekä mustalla että kellanvaalealla maaperällä. Sukupolvi toisensa perään mustan maan yksilöt menettivät täpliään, kun taas keltaisen maan eläjät saivat täpliä lisää ja muuttuivat keltaisemmiksi. Kammerer piti tätä merkkinä siitä, että edellisten sukupolvien hankkimat ominaisuudet periytyvät jälkipolviin.

Lisätodisteita hankkiakseen hän siirtyi tekemään kokeita kätilösammakoilla.


Maine tuli, maine meni

Toisin kuin useimmat muut sammakot kätilösammakot parittelevat maalla. Siksi koiraiden eturaajoista puuttuvat kutukyhmyt, pienet tummat nystyt, joilla muut lajit saavat märästä kumppanistaan pitävän otteen.

Kammerer pakotti kätilösammakot parittelemaan vedessä ja odotti, millaisia muutoksia niille kehittyisi. Kuuden sukupolven jälkeen merkit olivat selvät: koiraille ilmaantuivat tummat tarttumatyynyt.

Kammerer julkaisi tutkimuksensa Nature-lehdessä toukokuussa 1923. Siitä tuli sensaatio. Kammereria verrattiin Darwiniin. Sanomalehdet ympäri maailman nostivat hänet etusivuilleen. Kammerer teki luentomatkoja Englantiin ja Yhdysvaltoihin.

Suosiota kesti kolme vuotta. Sitten elokuussa 1926 Amerikan luonnonhistorian museon sammakko- ja matelijaekspertti G. Kingsley Noble ilmoitti, että kätilösammakon kutukyhmyt olivat huijausta.

Noble oli käynyt Wienissä, tutkinut ainoan vielä tallella olleen tutkimussammakon ja löytänyt nystystä tussia. Kammerer kiisti huijauksen ja syytti entistä apulaistaan sabotaasista. Maine oli kuitenkin mennyt, ja kuusi viikkoa myöhemmin biologi tappoi itsensä. Monet pitivät tätä todisteena siitä, että Kammerer todella oli huiputtanut tiedeyhteisöä eikä voinut elää tekonsa kanssa.


Mysteeri yhä ratkaisematta

Kätilösammakon tapaus on edelleen arvoitus. On selvää, että kutukyhmyä oli käsitelty, mutta kuka sen oli tehnyt ja missä välissä? Cambridgen yliopiston parhaat darvinistiset eläintieteilijät olivat tutkineet täsmälleen saman yksilön läpikotaisin, kun Kammerer 1923 vieraili kaupungissa. He eivät olleet havainneet merkkiäkään huijauksesta.

Joidenkin mielestä sabotaasi oli tehty sen jälkeen, kun Kammerer palasi Wieniin. Syyllinen saattoi olla joku hänen vihamiehistään, sillä niitä häneltä ei puuttunut. Wienin yliopistossa vaikutti 1920-luvulla monia nousevaa natsiliikettä tukeneita tutkijoita, jotka eivät katsoneet hyvällä pasifistiksi ja sosialistiksi tiedettyä kollegaansa.

Jotkut ovat esittäneet, ettei koko tapaukseen liity tietoista huijausta. Ehkä joku yliopistossa vieraillut luennoitsija oli koettanut pelastaa viimeisen todistuskappaleen ja ruiskuttanut koe-eläimen nystyyn tussia parantaakseen sen säilyvyyttä ja näkyvyyttä. Periaatteessa kuka tahansa olisi voinut päästä peukaloimaan sammakkoa, sillä Kammerer itse oli tutkimusrahoituksen ehdyttyä lopettanut työnsä yliopistossa jo vuonna 1923.


Koko elämä huonolla tolalla

Väriaineen löytyminen ei välttämättä ollut ainoa syy Kammererin itsemurhaan. Kaiken ylistyksen keskelläkin hän oli ilmeisesti ollut koko ajan masentunut. Ensimmäinen maailmansota oli ajanut Itävallan lamaan, ja Kammererkin oli joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Kun tämän päälle tulivat huijaussyytökset, masennus syveni.

Kammererille tarjottiin kuitenkin töitä Moskovan yliopistossa, jossa lamarckismi oli edelleen voimissaan. Sitten tuli takaisku rakkaudessa. Naisystävä ilmoitti, ettei lähde Moskovaan. Tämän tiedon saatuaan Kammerer päätti päivänsä.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Lisälukemista: Anto Leikola, Kätilösammakon arvoitus. Kirjoitelmia biologian vaiheista ja vaiheilta. WSOY 1975.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti