Neljäsataa vuotta sitten Kangasalla lainehti Sarsansalmi ja kuohui Sarsanvirta. Sitten ne kuivuivat äkisti. Tapahtumaa pidettiin maailmanlopun enteenä, mutta selitys löytyy Suomen luonnosta.






ja kuohui Sarsanvirta. Sitten ne kuivuivat äkisti.
Tapahtumaa pidettiin maailmanlopun enteenä, mutta selitys
löytyy Suomen luonnosta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004







Eerik Sorolainen tulkitsi koko kansan kauhistuttanutta tapahtumaa.


Kaarle IX sai Kangasalta kirjeen, jossa Tuure Söffringinpoika selosti vesien outoa käyttäytymistä ja myllyjen menetyksen nostamia riitoja. Ruotsista tieto levisi Eurooppaan, ja lopulta Rooman paavin sanotaan kuulleen maailmanlopun enteestä.



Mitä Kangasalla ja Pälkäneellä tapahtui kesäkuussa 1604, alkoi kirkastua vasta 1926, kun geologi Edv. Blomqvist hoksasi yhdistää tapahtumat Suomen maisemia yleisesti muokanneeseen ilmiöön, maankohoamiseen.


Jääkauden aikana valtava mannerjäätikkö painoi Suomen maankamaraa lommolle. Kun jääkausi päättyi ja jäätiköt sulivat, maankuori alkoi palautua entiselleen, nopeimmin luoteessa. Prosessi, joka jatkuu yhä, on paljon vaikuttanut vesistöihimme.


Suomen suuret järvialtaat laskivat alun perin Pohjanlahteen, mutta sittemmin moni käänsi virtaussuuntansa. Maankuoren kohoaminen kallisti niitä eteläkaakkoon ja pakotti ne etsimään uudet purkautumisuomat.


Pielinen, joka laski Pohjanlahteen Kalliojärven kautta, alkoi tulvia yli eteläisen äyräänsä noin 10 000 vuotta sitten. Tämän seurauksena Uimaharjuun puhkesi Pielisjoki. Näsijärvi puolestaan oli yhteydessä Lapuanjokeen, ennen kuin Pyynikinharjuun syntyi Tammerkoski 7 500 vuotta sitten. Saimaa ja Päijänne taas laskivat Pohjanlahteen Kalajokea pitkin, kunnes Päijänne noin 7 000 vuotta sitten mursi etelään Kymijoen. Tätä uomaa käytti myös Saimaa, ennen kuin Vuoksi syntyi noin 5 700 vuotta sitten.


Tämä esihistoriallinen luonnonnäytelmä uusiutui tuhansia vuosia myöhemmin Sarsassa.





Näin Sarsa kuivui


Tutkijat uskovat tietävänsä syyn Sarsan-salmen ja -virran äkkikuivumiseen. Peri-aatteessa mullistus oli seurausta koko jääkauden jälkeisen ajan jatku-neesta maankuoren kohoamisesta. Vuoteen 1604 tultaessa se oli kallistanut Pälkä-neveden, Längelmäveden ja Vesijärven muodostamaa suurta järviallasta niin paljon, että vedet mursivat itselleen uuden lasku-uoman kaakkoon Hykiän-puroon, ja vanha uoma, Sarsanvirta, ympäristöineen kuivui.


Viime kädessä laskujoen vaihdon käyn-nistivät 1600-luvun alun harvinaisen lu-miset talvet ja sateiset kesät. Ne täyttivät järvialtaan tulvavesillä.


Toukokuussa 1604 Pälkäneveden tul-vavedet repivät Syrjänharjua ja pieni Hykiänpuro "halkesi suurella kuminalla ja tärinällä koskeksi", kuten kruununvouti kirjasi muistiin. Kuminaa jatkui viikkoja, ehkä kuukauden, ennen kuin koski rau-hoittui Kostianvirraksi.


Purosta syntynyt suuri lasku-uoma juoksutti Pälkäneen vesiä Mallasveteen. Pälkäneveden vedenpinta putosi 3,5 metriä, eli se oli nyt samalla tasolla kuin Roineen ja Mallasveden pinta.


Pälkäneveden roima lasku muutti painetta Längelmävedessä ja Iharinsal-messa, mikä käänsi koko järvialtaan vir-taussuunnan. Längelmäveden vesimas-sat hyökyivät Pälkäneveteen, ja Iharin-salmeen syntyi koski.


Virtaussuunnan muutos pudotti Längelmäveden pintaa noin kolme metriä.


Matala Sarsansalmi tyhjentyi ja kuihtui pieneksi Vääksynjoeksi. Vesijärvi er-kaantui järvialtaasta omaksi järvekseen.


Sarsansalmesta ei enää tullut vettä Sarsanvirtaan, ja se katosi yhdessä yössä.



Kesäkuuhun 1604 asti Pälkänevesi, Längelmävesi ja Vesijärvi muodostivat yhden suuren järvialtaan, ns. bifurkaatioaltaan, josta vedet juoksivat kahtaalle. Pääuomana toimi luoteiskulman Sarsanvirta, joka laski Vesijärven ja Längelmäveden yhdistäneestä Sarsansalmesta etelään Roineeseen. Sivu-uoma oli kaakkoiskulman Hykiänpuro, joka laski Pälkänevedestä Mallasveteen.


Alkukesästä 1604 tilanne muuttui, kun Pälkänevesi ja Längelmävesi hyökyivät yli. Hykiänpuro laajeni Kostianvirraksi, ja Längelmäveden ja Pälkäneveden väliin syntyi Iharinkoski. Järvialtaan vedet kääntyivät juoksemaan luoteesta kaakkoon, eikä Sarsanvirtaan enää riittänyt vettä. Se kuivui kirjaimellisesti yhdessä yössä.



Uusien jokien repeämiset ovat aina olleet suuria mullistuksia. Esihistoriallistenkin tapahtumien jäljet näkyvät luonnossa edelleen. Sarsa ei tehnyt poikkeusta: mullistus oli Suomen suurin historiallisen ajan luonnonkatastrofi, joka muutti maisemaa rajusti.


Sarsan vuolas virta koskineen hupeni järviksi ja lampareiksi. Sarsansalmi kuihtui Pohtiolammeksi ja mitättömäksi Vääksynjoeksi, ja Vesijärvi kuroutui omaksi järvekseen. Längelmäveteen ja Pälkäneveteen nousi uusia saaria. Vanhoja saaria kiinnittyi niemiksi mantereeseen. Uutta, osin viljelykseen sopivaa vesijättömaata paljastui satoja neliökilometrejä, ja uusia järviä siinteli siellä täällä.



Nykyiset geologit ja historioitsijat pitävät Sarsan mullistuksen selitystä pääpiirteissään oikeana - kaikkia yksityiskohtia tuskin pystytään selvittämään.


- Kangasalla maa kohoaa viitisen milliä vuodessa, Pälkäneellä puoli milliä hitaammin. Ero on pieni, mutta kuudessatuhannessa vuodessa vaikutus on kolme metriä. Jos 1600-luvun alussa on ollut tulvia, on todennäköistä, että Pälkäneen pieni Hykiänpuro on syöpynyt ja revennyt joeksi, sanoo professori Matti Saarnisto Geologian tutkimuskeskuksesta.


- Längelmävesi rajautui etelässä Vehoniemen harjuun ja Iharinsalmeen. Jos harju sisälsi hienoa maa-ainesta, tulvavesi pystyi helposti kuluttamaan sitä. Kun kuluminen pääsi vauhtiin, veden virtaus voimistui ja mukaan lähti karkeampaakin maata. Näin Syrjänharjuun saattoi nopeasti raivautua iso lasku-uoma, kuvaa professori Matti Tikkanen Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.



Akateemikko Eino Jutikkalan historiantutkimukset vahvistavat, että 1600-luvun taitteessa oli useita kylmiä ja runsaslumisia talvia; paikoin lumi ulottui talojen räystäisiin asti. Myös tulvat olivat tuttuja. Lumien sulamisvesien tiedetään vieneen useita siltoja ja myllyjä mennessään.


Jutikkala liittääkin Sarsan mullistuksen selityksiin keskiajan lopulla alkaneen viileän ilmastojakson, ns. pikku jääkauden, sillä myös keväät ja kesät olivat kylmiä. Vuonna 1601 "kevätmärkyys ja kesähalla" turmelivat vuodentulon, ja seuraavana suvena "Jumala rankaisi tulvilla ja luonnottomalla märkyydellä". Myös vuosi 1604 oli hyvin sateinen. Pitkän märän kauden jälkeen järvien täytyi olla täynnä.


Ajatus maaperän heikkoudesta saa puolestaan tukea tapahtumista, jotka koettiin 1800-luvun alkupuoliskolla, kun Längelmävedestä puhkaistiin kanavaa Roineeseen: Vehoniemen harjun pohja paljastui pehmeäksi liejuksi. Kanavan rakentaminen kuitenkin aloitettiin. Kesällä 1830 työt oli saatu lähes päätökseen, ja patosulkuja raotettiin. Pohjapaalut pettivät, rakennelma sortui, ja vesimassat vyöryivät valtoimenaan Roineeseen.
Längelmäveden pinta putosi nopeasti pari metriä - ja jälleen myllyt pysähtyivät! Tällä kertaa kuivui Iharinkoski, jossa oli jauhettu seutukunnan jauhot Sarsan mullistuksesta alkaen.



Myös ihmisen osuutta Sarsan katastrofissa on pohdittu. Kenties asukkaat yrittivät vaikuttaa järvien pinnanvaihteluihin.


Ruotsalainen Carl Nordling kirjoitti 1950-luvulla artikkelin, jossa ihmisen osuus korostuu. Nordlingin mukaan Längelmäveden pinta oli 1604 luonnottoman korkealla, yli 90 metriä merenpinnasta. Hän epäili, että niin Sarsan kuin Hykiän myllärit patosivat vesiä virtausta lisätäkseen.


Nordlingin mukaan ihminen saattoi olla käynnistämässä mullistusta toisellakin tapaa. Iharissa roihusi metsäpaloja, joita on voitu yrittää sammuttaa kaivamalla ojia. Tulvavesistä täysi Längelmävesi saattoi syövyttää ojia, jolloin Pälkäneveden vedenpinta nousi ja Hykiä repesi.


- Mahdollista, sanoo professori Aulis Aarnio, Nordlingin artikkelin löytäjä ja tutkija.
Eino Jutikkala ei lämpene ajatukselle. - Ihmisen osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Epätasainen maan kohoaminen, lumiset talvet ja runsaat sateet näyttävät selittävän tapahtuman.



Suomessa on kolme suurta järviallasta, joiden laskujoki on edelleen luoteessa: Oulujärvi, Vanajavesi ja Säkylän Pyhäjärvi. Maan kohoaminen on kuitenkin kallistanut myös niitä, ja ne tulvivat kaakossa - ellei ihminen puutu asioihin.


Loimijokea pitkin Selkämereen laskevaan Pyhäjärveen on kohdistunut poliittisia ja taloudellisia paineita. Olisi melko helppoa kaivaa järven kaakkoispäähän kanava, josta voitaisiin johtaa vettä Aurajoen suuntaan. Tämä helpottaisi Turun alueen vaikeaa juoma- ja pohjavesitilannetta. Suunnitelmasta on kuitenkin luovuttu, sillä Turku on päättänyt rakentaa Virttaankankaalle tekopohjavedenottamon, johon johdetaan vettä Kokemäenjoesta. Tämäkin edellyttää luonnollisten virtausten muuttamista - mutta kykenevätkö insinöörit hallitsemaan tilanteen?


Historiassa on ristiriitaisia esimerkkejä. Puulaveden virtaussuuntaa muutettiin hallitusti Kissakosken kanavan avulla 1854, mutta viisi vuotta myöhemmin vastaava yritys Pohjois-Karjalan Höytiäisellä epäonnistui surkeasti. Vesi mursi Jaamankankaan kanavan padot, ja Höytiäisen pinta romahti lähes kymmenen metriä.


Jorma Mäntylä on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja vapaa toimittaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.