Neljäsataa vuotta sitten Kangasalla lainehti Sarsansalmi ja kuohui Sarsanvirta. Sitten ne kuivuivat äkisti. Tapahtumaa pidettiin maailmanlopun enteenä, mutta selitys löytyy Suomen luonnosta.






ja kuohui Sarsanvirta. Sitten ne kuivuivat äkisti.
Tapahtumaa pidettiin maailmanlopun enteenä, mutta selitys
löytyy Suomen luonnosta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004







Eerik Sorolainen tulkitsi koko kansan kauhistuttanutta tapahtumaa.


Kaarle IX sai Kangasalta kirjeen, jossa Tuure Söffringinpoika selosti vesien outoa käyttäytymistä ja myllyjen menetyksen nostamia riitoja. Ruotsista tieto levisi Eurooppaan, ja lopulta Rooman paavin sanotaan kuulleen maailmanlopun enteestä.



Mitä Kangasalla ja Pälkäneellä tapahtui kesäkuussa 1604, alkoi kirkastua vasta 1926, kun geologi Edv. Blomqvist hoksasi yhdistää tapahtumat Suomen maisemia yleisesti muokanneeseen ilmiöön, maankohoamiseen.


Jääkauden aikana valtava mannerjäätikkö painoi Suomen maankamaraa lommolle. Kun jääkausi päättyi ja jäätiköt sulivat, maankuori alkoi palautua entiselleen, nopeimmin luoteessa. Prosessi, joka jatkuu yhä, on paljon vaikuttanut vesistöihimme.


Suomen suuret järvialtaat laskivat alun perin Pohjanlahteen, mutta sittemmin moni käänsi virtaussuuntansa. Maankuoren kohoaminen kallisti niitä eteläkaakkoon ja pakotti ne etsimään uudet purkautumisuomat.


Pielinen, joka laski Pohjanlahteen Kalliojärven kautta, alkoi tulvia yli eteläisen äyräänsä noin 10 000 vuotta sitten. Tämän seurauksena Uimaharjuun puhkesi Pielisjoki. Näsijärvi puolestaan oli yhteydessä Lapuanjokeen, ennen kuin Pyynikinharjuun syntyi Tammerkoski 7 500 vuotta sitten. Saimaa ja Päijänne taas laskivat Pohjanlahteen Kalajokea pitkin, kunnes Päijänne noin 7 000 vuotta sitten mursi etelään Kymijoen. Tätä uomaa käytti myös Saimaa, ennen kuin Vuoksi syntyi noin 5 700 vuotta sitten.


Tämä esihistoriallinen luonnonnäytelmä uusiutui tuhansia vuosia myöhemmin Sarsassa.





Näin Sarsa kuivui


Tutkijat uskovat tietävänsä syyn Sarsan-salmen ja -virran äkkikuivumiseen. Peri-aatteessa mullistus oli seurausta koko jääkauden jälkeisen ajan jatku-neesta maankuoren kohoamisesta. Vuoteen 1604 tultaessa se oli kallistanut Pälkä-neveden, Längelmäveden ja Vesijärven muodostamaa suurta järviallasta niin paljon, että vedet mursivat itselleen uuden lasku-uoman kaakkoon Hykiän-puroon, ja vanha uoma, Sarsanvirta, ympäristöineen kuivui.


Viime kädessä laskujoen vaihdon käyn-nistivät 1600-luvun alun harvinaisen lu-miset talvet ja sateiset kesät. Ne täyttivät järvialtaan tulvavesillä.


Toukokuussa 1604 Pälkäneveden tul-vavedet repivät Syrjänharjua ja pieni Hykiänpuro "halkesi suurella kuminalla ja tärinällä koskeksi", kuten kruununvouti kirjasi muistiin. Kuminaa jatkui viikkoja, ehkä kuukauden, ennen kuin koski rau-hoittui Kostianvirraksi.


Purosta syntynyt suuri lasku-uoma juoksutti Pälkäneen vesiä Mallasveteen. Pälkäneveden vedenpinta putosi 3,5 metriä, eli se oli nyt samalla tasolla kuin Roineen ja Mallasveden pinta.


Pälkäneveden roima lasku muutti painetta Längelmävedessä ja Iharinsal-messa, mikä käänsi koko järvialtaan vir-taussuunnan. Längelmäveden vesimas-sat hyökyivät Pälkäneveteen, ja Iharin-salmeen syntyi koski.


Virtaussuunnan muutos pudotti Längelmäveden pintaa noin kolme metriä.


Matala Sarsansalmi tyhjentyi ja kuihtui pieneksi Vääksynjoeksi. Vesijärvi er-kaantui järvialtaasta omaksi järvekseen.


Sarsansalmesta ei enää tullut vettä Sarsanvirtaan, ja se katosi yhdessä yössä.



Kesäkuuhun 1604 asti Pälkänevesi, Längelmävesi ja Vesijärvi muodostivat yhden suuren järvialtaan, ns. bifurkaatioaltaan, josta vedet juoksivat kahtaalle. Pääuomana toimi luoteiskulman Sarsanvirta, joka laski Vesijärven ja Längelmäveden yhdistäneestä Sarsansalmesta etelään Roineeseen. Sivu-uoma oli kaakkoiskulman Hykiänpuro, joka laski Pälkänevedestä Mallasveteen.


Alkukesästä 1604 tilanne muuttui, kun Pälkänevesi ja Längelmävesi hyökyivät yli. Hykiänpuro laajeni Kostianvirraksi, ja Längelmäveden ja Pälkäneveden väliin syntyi Iharinkoski. Järvialtaan vedet kääntyivät juoksemaan luoteesta kaakkoon, eikä Sarsanvirtaan enää riittänyt vettä. Se kuivui kirjaimellisesti yhdessä yössä.



Uusien jokien repeämiset ovat aina olleet suuria mullistuksia. Esihistoriallistenkin tapahtumien jäljet näkyvät luonnossa edelleen. Sarsa ei tehnyt poikkeusta: mullistus oli Suomen suurin historiallisen ajan luonnonkatastrofi, joka muutti maisemaa rajusti.


Sarsan vuolas virta koskineen hupeni järviksi ja lampareiksi. Sarsansalmi kuihtui Pohtiolammeksi ja mitättömäksi Vääksynjoeksi, ja Vesijärvi kuroutui omaksi järvekseen. Längelmäveteen ja Pälkäneveteen nousi uusia saaria. Vanhoja saaria kiinnittyi niemiksi mantereeseen. Uutta, osin viljelykseen sopivaa vesijättömaata paljastui satoja neliökilometrejä, ja uusia järviä siinteli siellä täällä.



Nykyiset geologit ja historioitsijat pitävät Sarsan mullistuksen selitystä pääpiirteissään oikeana - kaikkia yksityiskohtia tuskin pystytään selvittämään.


- Kangasalla maa kohoaa viitisen milliä vuodessa, Pälkäneellä puoli milliä hitaammin. Ero on pieni, mutta kuudessatuhannessa vuodessa vaikutus on kolme metriä. Jos 1600-luvun alussa on ollut tulvia, on todennäköistä, että Pälkäneen pieni Hykiänpuro on syöpynyt ja revennyt joeksi, sanoo professori Matti Saarnisto Geologian tutkimuskeskuksesta.


- Längelmävesi rajautui etelässä Vehoniemen harjuun ja Iharinsalmeen. Jos harju sisälsi hienoa maa-ainesta, tulvavesi pystyi helposti kuluttamaan sitä. Kun kuluminen pääsi vauhtiin, veden virtaus voimistui ja mukaan lähti karkeampaakin maata. Näin Syrjänharjuun saattoi nopeasti raivautua iso lasku-uoma, kuvaa professori Matti Tikkanen Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.



Akateemikko Eino Jutikkalan historiantutkimukset vahvistavat, että 1600-luvun taitteessa oli useita kylmiä ja runsaslumisia talvia; paikoin lumi ulottui talojen räystäisiin asti. Myös tulvat olivat tuttuja. Lumien sulamisvesien tiedetään vieneen useita siltoja ja myllyjä mennessään.


Jutikkala liittääkin Sarsan mullistuksen selityksiin keskiajan lopulla alkaneen viileän ilmastojakson, ns. pikku jääkauden, sillä myös keväät ja kesät olivat kylmiä. Vuonna 1601 "kevätmärkyys ja kesähalla" turmelivat vuodentulon, ja seuraavana suvena "Jumala rankaisi tulvilla ja luonnottomalla märkyydellä". Myös vuosi 1604 oli hyvin sateinen. Pitkän märän kauden jälkeen järvien täytyi olla täynnä.


Ajatus maaperän heikkoudesta saa puolestaan tukea tapahtumista, jotka koettiin 1800-luvun alkupuoliskolla, kun Längelmävedestä puhkaistiin kanavaa Roineeseen: Vehoniemen harjun pohja paljastui pehmeäksi liejuksi. Kanavan rakentaminen kuitenkin aloitettiin. Kesällä 1830 työt oli saatu lähes päätökseen, ja patosulkuja raotettiin. Pohjapaalut pettivät, rakennelma sortui, ja vesimassat vyöryivät valtoimenaan Roineeseen.
Längelmäveden pinta putosi nopeasti pari metriä - ja jälleen myllyt pysähtyivät! Tällä kertaa kuivui Iharinkoski, jossa oli jauhettu seutukunnan jauhot Sarsan mullistuksesta alkaen.



Myös ihmisen osuutta Sarsan katastrofissa on pohdittu. Kenties asukkaat yrittivät vaikuttaa järvien pinnanvaihteluihin.


Ruotsalainen Carl Nordling kirjoitti 1950-luvulla artikkelin, jossa ihmisen osuus korostuu. Nordlingin mukaan Längelmäveden pinta oli 1604 luonnottoman korkealla, yli 90 metriä merenpinnasta. Hän epäili, että niin Sarsan kuin Hykiän myllärit patosivat vesiä virtausta lisätäkseen.


Nordlingin mukaan ihminen saattoi olla käynnistämässä mullistusta toisellakin tapaa. Iharissa roihusi metsäpaloja, joita on voitu yrittää sammuttaa kaivamalla ojia. Tulvavesistä täysi Längelmävesi saattoi syövyttää ojia, jolloin Pälkäneveden vedenpinta nousi ja Hykiä repesi.


- Mahdollista, sanoo professori Aulis Aarnio, Nordlingin artikkelin löytäjä ja tutkija.
Eino Jutikkala ei lämpene ajatukselle. - Ihmisen osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Epätasainen maan kohoaminen, lumiset talvet ja runsaat sateet näyttävät selittävän tapahtuman.



Suomessa on kolme suurta järviallasta, joiden laskujoki on edelleen luoteessa: Oulujärvi, Vanajavesi ja Säkylän Pyhäjärvi. Maan kohoaminen on kuitenkin kallistanut myös niitä, ja ne tulvivat kaakossa - ellei ihminen puutu asioihin.


Loimijokea pitkin Selkämereen laskevaan Pyhäjärveen on kohdistunut poliittisia ja taloudellisia paineita. Olisi melko helppoa kaivaa järven kaakkoispäähän kanava, josta voitaisiin johtaa vettä Aurajoen suuntaan. Tämä helpottaisi Turun alueen vaikeaa juoma- ja pohjavesitilannetta. Suunnitelmasta on kuitenkin luovuttu, sillä Turku on päättänyt rakentaa Virttaankankaalle tekopohjavedenottamon, johon johdetaan vettä Kokemäenjoesta. Tämäkin edellyttää luonnollisten virtausten muuttamista - mutta kykenevätkö insinöörit hallitsemaan tilanteen?


Historiassa on ristiriitaisia esimerkkejä. Puulaveden virtaussuuntaa muutettiin hallitusti Kissakosken kanavan avulla 1854, mutta viisi vuotta myöhemmin vastaava yritys Pohjois-Karjalan Höytiäisellä epäonnistui surkeasti. Vesi mursi Jaamankankaan kanavan padot, ja Höytiäisen pinta romahti lähes kymmenen metriä.


Jorma Mäntylä on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja vapaa toimittaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti