Ludvig II rakasti ritareita ja futurismi. Saksan kuuluisimman satulinnan rakentaja Baijerin Ludvig II oli paitsi romantikko myös teknofriikki, joka tavoitteli unelmiaan futuristisin keinoin, rahaa ja rautaa säästämättä.




Kuningas Ludvig II hallitsi Baijeria 1800-luvun loppupuoliskolla, yhdistyvän Saksan syntymelskeen keskellä. Romanttisuuteen taipuvaisena hän turhautui perustuslaillisen edustusmonarkin rooliin ja vetäytyi julkisuudesta satumaisten rakennushankkeidensa pariin. Kuninkaan unelmien toteuttamiseksi kulissien takana hyödynnettiin uusinta tekniikkaa. Eikä sekään riittänyt silloin, kun kuninkaan visiot olivat aikaansa edellä.

"Lentää kanssasi ilmojen halki ihan oikeasti - - se olisi suurin toiveeni", Ludvig kirjoitti näyttämöteknikko Friedrich Brandtille vuonna 1882, neljä vuotta ennen kuolemaansa. Kuningas oli hellinyt ajatusta lentämisestä jo pitkään ja pannut Brandtiin toivonsa sen toteutumisesta. Toistaiseksi miehet olivat onnistuneet lentämään vain näyttämöllä, Münchenin hovioopperan kulisseihin kuuluvalla köysiradalla.

Ludvig oli ensimmäisen kerran puhunut haaveestaan Brandtin kanssa vuonna 1869. Hän tahtoi lentää Füssenissä sijaitsevan Hohenschwangaun linnan pihalta runsaan kilometrin päähän Alpseen vastarannalle, kuninkaallisen perheen suosimaan uimapaikkaan.


Kaavailee yli kilometrin köysirataa järven yli

Ludvig oli ehtinyt vain aloittaa yliopistossa, kun hänestä 18-vuotiaana isänsä kuoltua tuli kuningas. Hän ei hallinnut tekniikkaa mutta pyrki ahkerasti lukemalla paikkailemaan opintojen puutetta. Pariisissa vuoden 1867 maailmannäyttelyssä vieraillessaan hän varmaankin kuuli Henri Giffardin takavuosien yrityksistä ohjata ilmapallon lentoa höyrykoneen voimin. Hän lienee tutustunut myös lehdistön esittelemään Joseph M. Kaufmannin aivoitukseen, siipiään räpyttelevään höyrylentokoneeseen Kyyhkyyn. Kummastakaan ei kuitenkaan ollut apua, sillä Giffardin pulmana oli höyrykoneen paino ja Kaufmannin Kyyhky lensi vain paperilla.

Ludvig ja Brandt päätyivät höyryvoiman liikuttamaan köysirataan, jota pitkin ilmapallon kannattelema riikinkukkovaunu leijuisi veden yli. Marraskuussa 1869 Ludvig kärtti, että vielä saman kuukauden aikana saataisiin pystytetyksi koerata - ainakin katsottavaksi.

Brandt yritti toppuutella kuninkaan intoa ja samalla viedä hanketta eteenpäin näyttämöprojektina. Hän vihki salaisuuteen mukaan hoviarkkitehti Georg Dollmannin, jonka arvio pudotti miehet maan pinnalle. Ongelmana oli vaijerin kestävyys: yli kilometrin pituinen kaapeli katkeaisi omasta painostaan. Järven yli kulkevan radan alku- ja loppupisteiden välille ei voinut pystyttää tukipaaluja. Vaikka muutkin olivat ideoineet vastaavanlaisia hankkeita, saatiin ihmisiä kuljettavaa ilmaköysirataa odottaa vielä vuoteen 1908. Silloin vedettiin vaijeri Etelä-Tirolin Bolzanon ja sen viereisen Kohlern-vuoren välille - ilman palloa.

Ludvig ei koskaan unohtanut lentämistä. Hän seurasi ilmailun pioneerien yrityksiä ja todennäköisesti myös rahoitti niitä.


"Varjokuningas vailla valtaa en tahdo olla"

Ludvig kruunattiin Baijerin kuninkaaksi vuonna 1864. Elämä perustuslaillisena "varjomonarkkina" voimistuvan Preussin kupeessa ei tyydyttänyt hänen valtapyrkimyksiään. Hän ihaili Ranskan Bourboneita, erityisesti Marie Antoinettea ja aurinkokuningas Ludvig XIV:tä, josta hän oli koonnut laajalti kirjallisuutta.

Itävallan rinnalla vuonna 1866 Preussille hävitty sota järkytti voimasuhteita saksalaisessa Euroopassa. Preussi oli noussut ylivoimaiseksi sotilasmahdiksi, kun taas tiede- ja kulttuurielämää tukeneet baijerilaiset kuninkaat olivat päästäneet oman armeijansa rapautumaan. Ludvig harkitsi kruunusta luopumista.

Preussin Otto von Bismarckin lietsoma sota Ranskaa vastaan toi uuden pettymyksen. Saksa yhdistyi Preussin johdolla. Ludvig ei onnistunut pitämään kiinni Baijerin itsenäisyydestä, ja kaiken huipuksi saksalaiset häpäisivät aurinkokuninkaan Versailles’n perustamalla uuden liittovaltionsa siellä.


Ruhtinaallisin kulissein tylsyyttä vastaan

Omaan aikaansa tuskastunut Ludvig ryhtyi etsimään jo kadotettua kuninkuutta ja hallitsijan identiteettiä menneisyyden loistosta. Hän rakensi itselleen ruhtinaallisia kulisseja, joissa saattoi ylhäisessä yksinäisyydessään elää todeksi erilaisia hallitsijan rooleja.

Ludvig antoi sisustaa Münchenin hallintopalatsin huoneistonsa barokkityyliin esikuvanaan Napoleon III:n Tuileries. Palatsin katolle nousi trooppinen talvipuutarha Pariisin teräs- ja lasirakenteisten kasvihuoneiden malliin. Siellä kuningas öisin souteli tekojärven koneaalloilla keinotekoisesta kuunsillasta nautiskellen.

Vuonna 1869 käynnistyivät Ludvigin kuuluisimman linnan Neuschwansteinin rakennustyöt. Ludvig halusi pystyttää kuninkuuden tyyssijan, jossa hän voisi elää keskellä palvomansa Richard Wagnerin oopperoiden maailmaa. Hän samastui voimakkaasti Wagnerin henkiin herättämiin keskiaikaisten ritaritarujen sankareihin, joita hän jo lapsuudessaan oli ihaillut Hohenschwangaun linnan seinämaalauksissa.

Myös Ludvig XIV ja Marie Antoinette saivat omat pyhättönsä. Baijerin Versailles kohosi Chiemseen Herreninselille, ja Linderhofin kuninkaallisen metsästysmajan maat saivat koristuksekseen Versailles’n Petit Trianonin mallin mukaan suunnitellun palatsin.


Ludvig toteuttaa haaveitaan tekniikalla

Kuinka sattui, että samassa ihmisessä yhdistyivät menneisyyteen haikailu ja unelmat tulevaisuuden tekniikasta? Tieteen ja tekniikan suosiminen oli baijerilainen perinne. Esimerkiksi Ludvigin isä kuningas Maksimilian II oli kutsunut Münchenin yliopiston professoreiksi kansainvälisiä huippuja, kuten Justus von Liebigin, jonka johdolla Baijeri nousi eurooppalaisen kemiantutkimuksen ykköseksi. Toisaalta Ludvig uskoi teknologian turvin toteuttavansa korkealentoisimmatkin haaveensa, vieläpä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Rakennustarvikkeet kuljetettiin linnatonteille höyryn voimin. Höyrynosturi hilasi Salzburgin marmorin ylös Neuschwansteinin jyrkänteelle. Chiemseellä puksutti höyrylaiva. Työmailla puuskuttivat höyryveturit. Hurjimmissa suunnitelmissa Herreninselin höyryraitiovaunun raiteet päätyivät linnan kellarikerrokseen. Ludvigilla oli mielessään Baijerin ensimmäinen metro!

Linnojen rakenteissa sovellettiin teräs- ja lasiarkkitehtuurin mahdollisuuksia. Neuschwansteinin valtaistuinsalin kattoholveihin piilotettiin metalliset tukirakenteet, ja ohuet pylväät saivat tukevan rautaisen ytimen. Suuret ikkunaruudut takasivat esteettömän näkymän, vaikka eivät maisemaikkunat vielä Ludvigin aikana olleet mikään itsestäänselvyys.

Myöskään mukavuudessa Ludvig ei tyytynyt vuosisatojen takaiseen tasoon. Avoimet tulisijat korvattiin ilmakeskuslämmityksellä, jollaisia julkisiin rakennuksiin oli asennettu noin vuodesta 1870 lähtien. Kaikkiin kerroksiin tuli juokseva vesi. Vessoissa oli vesihuuhtelu, kylpyamme täyttyi lämpimällä vedellä hanasta kääntämällä, eikä tiskivettäkään tarvinnut keitellä hellalla. Keittiöt ruokahisseineen ja uudenaikaisine liesineen olivat suurten hotellikeittiöiden tasoa. Palvelijoita kaivatessaan Ludvig käytti sähköistä summeria. Kutsutaululta kamaripalvelija näki, mistä huoneesta käsky kuului.


Ensimmäinen sähkövalaistu ajoneuvo

1870-luvun lopulla Linderhofiin perustettiin Baijerin ensimmäinen sähkölaitos, jonka 24 dynamoa tuottivat energiaa linnan puutarhaan rakennetun luolan kaarilampuille.

Näyttämöksikin tarkoitetun onkalon piti toisaalta muistuttaa Caprin Sinistä luolaa ja toisaalta Venuksen valtakuntaa Wagnerin Tannhäuser-oopperasta. Eriväristen varjostimien oli määrä luoda luolaan vaihtuvia tunnelmia. Sininen kuitenkin tuotti päänvaivaa, sillä Ludvigilla oli mielessään vivahde, jota siihen aikaan ei vielä ollut saatavilla. Vuonna 1878 Ludvig kutsui hätiin indigosynteesiä tutkineen kemian professorin Adolf von Baeyerin. Kuningasta hänenkään värinsä eivät säväyttäneet, mutta tutkimusta sinisemmän sinisen etsintä vauhditti. Von Baeyer onnistui vuonna 1883 selvittämään indigon molekyylirakenteen.

Valoefekteistä innostunut Ludvig eli enimmäkseen öisin. Silloin hän myös taittoi linnojensa väliset matkat, sillä pimeyden turvin hän välttyi ihmisten katseilta. Hän kuitenkin piti vauhdikkaasta menosta, eikä kaahaaminen pimeillä vuoristoteillä ollut aivan vaaratonta. Niinpä hän vuodesta 1878 lähtien ajeli talviyössä Saksan ellei koko maailman ensimmäisellä sähkölampulla varustetulla ajoneuvolla. Tietä näytti reen kultakrumeluurien huipulle asennettu hehkulamppu, joka sai virtaa istuintyynyn alle lyijylaatikkoon pakatusta akusta. Lamppu oli ilmeisesti samantyyppinen kuin Edisonin vuotta myöhemmin esittelemän valaistusjärjestelmän lamput.


Rakennusvimma johtaa ylivelkaantumiseen

Linderhofin, Neuschwansteinin ja Herrenchiemseen linnojen rakentamiseen upposi 31,2 miljoonaa silloista Saksan markkaa, joka vastaa yli 200:aa miljoonaa euroa. Se oli huomattava summa verrattuna Baijerin kuninkaan vaatimattomaan neljän miljoonan markan määrärahaan, josta kiinteiden henkilöstökulujen ja muiden menojen jälkeen jäi käyttörahaksi vain miljoona. Tästä linnoihin budjetoitiin vuosittain noin 900 000 markkaa, mutta rakentaminen nieli keskimäärin tuplasti sen verran.

Ludvigin eduksi voi sentään todeta, että suurin osa hänen syytämästään rahasta jäi Baijeriin. Tilauksillaan kuningas vaurastutti paikallisia käsityöläisiä ja tuki maansa taideteollisuutta. Ludvigin ihannoimassa vuoriston rauhassa, rakenteellisesti heikoilla syrjäseuduilla, linnatyömaiden työllistävä vaikutus oli suuri. Linderhofin asukasluvun huippuvuosina, luolan rakentamisen aikaan, sen tiluksilla asui 217 ihmistä, enimmäkseen työläisiä perheineen. Herrenchiemseetä rakensi yötä päivää 300 miestä. Neuschwansteinissa urakointi jatkui 17 vuotta, eikä sitä edes koskaan saatu lopullisesti valmiiksi. Vielä Ludvigin kuoleman jälkeenkin siellä ahkeroi 50-60 miestä vain, jotta linna olisi saatu avatuksi yleisölle. Lisäksi linnojen ja majojen isännöintiin ja ylläpitoon tarvittiin jatkuvasti henkilökuntaa: puutarhureita, vartijoita, keittiöväkeä ja palvelijoita.

Ludvig ei rakennuttajana ollut mitenkään poikkeuksellinen. Varsinkin hänen isoisänsä mutta myös säästeliäänä pidetty isänsä olivat haalineet itselleen metsästysmajoja, huviloita ja linnoja. Naapurissa Hohenzollernit olivat panneet vielä paremmaksi. Preussin Vilhelm II ylläpiti 42 miljoonan vuosituloillaan vaivattomasti 69 linnaa, samalla kun Ludvigin velkataakka kasvoi.

Vuonna 1884 kuninkaan velkoja paikattiin pankkilainalla. Silti uutta rakennettiin jatkuvasti, eivätkä kuninkaan neuvonantajat tai ministerit jarrutelleet kovinkaan tarmokkaasti. Lopulta velkojat uhkasivat haastaa kuninkaan tilin oikeuteen. Epätoivoinen Ludvig lähetti laina-anomuksia ympäri Eurooppaa. Pari tarjousta saapuikin, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet kuningasta.


Ministeriö tilaa kuninkaalle hullun paperit

Kun kiusallista huomiota herättänyt talouskriisi ei riittänyt syrjäyttämään kuningasta, talousahdinkoon osasyylliset ministerit tilasivat hänelle hullun paperit. Hallitus sai mellastaa vapaasti, sillä viimeisen hallintovuotensa aikana kuningas ei lainkaan näyttäytynyt pääkaupungissa. Jo 1870-luvulta lähtien hän oli vetäytynyt julkisuudesta ja lyönyt vähitellen täysin laimin kammoksumansa edustusvelvollisuudet. Yhteydet ministereihinkin olivat neuvonantajien tai jopa palvelijoiden varassa. Paperityönsä kuningas silti aina hoiti täsmällisesti: allekirjoitettavat asiakirjat seurasivat vuoristomajoihinkin.

Lausuntonsa antamista varten psykiatri Bernhard von Gudden kuuli kuninkaan palvelijoita ja neuvonantajia sekä luki heidän kokoamiaan otteita kuninkaan päiväkirjoista ja kirjeistä. Ludvigia itseään ei kuultu tai tutkittu. Hänen eksentrisestä erakonelämästään riitti legendaarisia tarinoita. Repostelijoiden käsissä köysiradasta tuli riikinkukkojen vetämä vaunu, jolla todellisuudentajunsa menettänyt hallitsija kuvitteli karauttavansa ilmojen halki. Haave lentämisestä pantiin muutenkin villinä rehottavan mielikuvituksen tiliin.

Kuningas julistettiin holhouksenalaiseksi. Hänet kuljetettiin helluntain aattona 1886 kotiarestiin Starnbergerseen rannalla sijaitsevaan kesäasuntoonsa Schloss Bergiin. Seuraavana iltana hän lähti kävelylle linnan puistoon von Guddenin kanssa. Iltayöstä heidän ruumiinsa löydettiin järvestä.


"Ainiaan arvoituksena pysyä tahdon"

Julkisuuteen kerrottiin, että Ludvig syöksyi järveen ja tappoi häntä pelastamaan rientäneen lääkärin. Uutinen vahvisti teetetyn lääkärinlausunnon - hullu kuningas pakeni karua todellisuutta ja teki vielä murhankin - mutta jätti myös monia avoimia kysymyksiä.

Olisiko taitava uimari yrittänyt hukuttautua? Ainakaan ruumiinavaus ei yksiselitteisesti vahvistanut käsitystä hukkumiskuolemasta. Sen sijaan von Gudden itse oli kirjeessä maininnut aineesta, jolla voisi tarpeen tullen selättää riskin kuninkaan. Käyttikö hän sitä? Entä todistajien kertomukset soutelijoista sateisella järvenselällä, portilla odottaneista vaunuista ja luodinreikäisistä vaatteista? Oliko kyseessä onnettomuus, epäonninen pakoyritys, murha vai itsemurha? Totuus jää yhtä arvoitukselliseksi kuin erakoituneen kuninkaan persoona.

Heti elokuussa 1886 linnat avattiin yleisölle. Baijerin valtio kattoi lipputuloilla nopeasti kuninkaan yli 14 miljoonan markan velat. Nykyään kesäsesongin parhaina päivinä pelkästään Neuschwansteinissa tungeksii yli 6 000 vierailijaa, ja vuosittain heitä kertyy yli miljoona.

Jos turistitungos on liikaa, Ludvigin elämän näyttämöistä pääsee pian nauttimaan kaikessa rauhassa oman tietokoneen ääressä. Virtuelles Bayern -projektin pikseleistä rakennetuissa saleissa seurana käyskentelee yksinäinen Ludvig-hahmo, joka kuvaruudulla nousee kultaisen riikinkukkovaunun kyytiin.


Eeva Mäkelä on Saksassa asuva filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.


Artikkeli perustuu useisiin Ludvig II:n elämäkertoihin.
Sitaatti "Ainiaan arvoituksena - -" on Ludvigin kirjeestä näyttelijä Marie Dahn-Hausmannille 25.4.1876. "Varjokuningas vailla valtaa - -" on Ludvigin kirjeestä Richard Wagnerille 18.7.1866.

Virtuelles Bayern: www.metamatix.de/index.php?id=16


Ideoita ja toteutuksia


- 25.8.1845 Ludvig II syntyy Nymphenburgin linnassa.

- 1861 Ludvig samastuu voimakkaasti Richard Wagnerin Lohengrin-oopperan joutsenritariin ja alkaa palvoa Wagneria.

- 1864 18-vuotias Ludvig kruunataan kuninkaaksi isänsä kuoltua.

- 1867 Ludvig matkustaa Pariisin maailmannäyttelyyn. Hän vierailee Tuileries’n palatsissa ja restauroitavassa Pierrefondsin linnassa, josta hän kopioi Neuschwansteiniin tornien muodon. Ludvig tutustuu myös Eisenachissa Wartburgin linnaan ja soveltaa näkemäänsä Neuschwansteinissa.

- 1869 Münchenin hallintopalatsin katolle kohoaa uudenaikainen rauta- ja lasirakennelma: Ludvigin trooppinen talvipuutarha. Neuschwansteinin linnan rakennustyöt alkavat. Tehdään ensimmäiset suunnitelmat ranskalaisvaikutteisesta Linderhofista ja toteutumattomasta bysanttilaisesta linnasta.

- 1872 Neuschwansteinin linnan rakennustyömaalla puksuttaa höyrynosturi.

- 1878 Versailles’ta matkivan Herrenchiemseen linnan peruskivi lasketaan. Linderhofin linna valmistuu, ja sen keinotekoisen luolan valaistusta varten perustetaan Baijerin ensimmäinen sähkölaitos. Kemisti Adolf von Baeyer yrittää kehittää puhdasta sinistä väriainetta luolan lampujen varjostimiin. Ludvigin reen hehkulamppu on maailman ensimmäinen sähköinen ajovalo.

- 1882 Ludvigin suojeluksessa pidetään Münchenin ensimmäinen kansainvälinen sähkönäyttely. Kaksi katua ja Königsplatz valaistaan sähkölampuin. Sähköä siirretään ensimmäisen kerran: 50 kilometrin päässä Miesbachissa sijaitseva generaattori pyörittää näyttelyalueella sijaitsevaa keinotekoista vesiputousta. Münchenin hallintopalatsiin saadaan puhelin. Neuschwansteinin linnan valtaistuinsalin kattoholvi tuetaan teräskehikoin.

- 1883 Neuschwansteinin ja Herrenchiemseen linnoihin tulee ilmakeskuslämmitys.

- 1884 Ludvig on pahasti velkaantunut. Hän saa valtakunnankansleri Otto von Bismarckilta miljoonan markan avustuksen ja ottaa lisäksi 7,5 miljoonan markan pankkilainan. Hän ostaa Falkensteinin linnan raunion läheltä Neuschwansteinia.

- 1886 Ludvig suunnittelee kiinalaista palatsia Planseen rannalle ja anelee uutta lainaa velkojen maksamiseen ja rakennustöiden jatkamiseen. Lääkäri kirjoittaa lausunnon mielisairaudesta, ja Ludvig päätyy holhouksenalaiseksi. Sijaishallitsijaksi tulee hänen setänsä Luitpold. 13.6. Ludvig löytyy kuolleena Starnberger Seen rantavedestä. Valtiolle jää Ludvigin 14,3 miljoonan markan velka, joka katetaan linnojen tuotolla.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.