Prostituutio liitetään ennen kaikkea kaupunkikulttuuriin, mutta aina maksullista seksiä on ollut tarjolla myös maaseudulla. Vilkkaimmin kauppa on käynyt siellä, missä on ollut töitä suurelle miesjoukkolle.


mutta aina maksullista seksiä on ollut tarjolla myös maaseudulla.
Vilkkaimmin kauppa on käynyt siellä, missä on ollut töitä suurelle miesjoukkolle.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004


Maaseudun ensimmäiset prostituoidut olivat naisia, jotka olivat leimautuneet "yleisiksi naisiksi". Tämän maineen sai, jos synnytti useita aviottomia lapsia, äpäriä. Yhden lapsen yhteisö sieti suhteellisen hyvin, mutta toisen syntymä johti usein syrjintään ja jopa yhteisöstä karkotukseen. Taloudellisessa ahdingossa naisen selviytymiskeinot olivat vähissä: viinan salapoltto, varastetun tavaran kaupittelu tai itsensä myyminen.


Useimmille naisille prostituutiosta tuli kuitenkin vain osittainen elättäjä, sillä maaseudulla ei riittänyt maksavia asiakkaita ammattimaiseen toimintaan asti - paitsi jos lähellä oli asutuskeskuksia, sotaväen harjoitusleirejä tai miesvaltaisia työmaita, kuten savottoja. Viime vuosisadalla asiakaskuntaa alkoi tarjota myös maaseututaajamien teollistuminen.



Itsellinen Martta X Oulujoen pitäjästä viettää täällä työtöntä, kuljeksivaa ja huonoa elämää ollen nytkin Paviljongin puistossa mukanaan kolme miestä. Syntynyt 1909. Tullut tänne muutamia viikkoja sitten työn etsintään mutta ei ole työtä saanut. Elänyt entisillä rahoillaan ja saanut avustusta eräältä Hugo X:ltä, jonka luona asunut kuten vaimo.


Martta, jonka Kemin poliisi pidätti maailmanlaajuisen laman kynnyksellä heinäkuussa 1929, oli yksi niistä naisista, jotka etsivät toimeentuloa Kemijokisuun sahalta.


- Sahateollisuuden kasvu lähes kaksinkertaisti Kemijokisuun väkiluvun 1920-luvulla. Aina kun sesonki oli käynnissä, Kemi-yhtiön portilla jonotti päivittäin töihin sata työtöntä, joukossa myös naisia, kertoo Kemin kaupungin ja Kemin maalaiskunnan historiasta juuri väitöskirjan tehnyt Reija Satokangas.


- Suuri osa prostituoiduiksi epäillyistä naisista eli Martan tavoin miehen varassa "leipäsutena". He myös pysyivät kirjoilla kotikunnissaan. Ilmeisesti he uskoivat, että Kemissä oleskelu jää välivaiheeksi.



Martan haaveet paremmasta elämästä hautautuivat: Ollut aikomus mennä Hugon kanssa naimisiin mutta ei vielä totta ole tullut. Sukupuoliyhteydessä ollut ainoastaan Hugon kanssa. Luulee olevansa terve. Lääkäri Lindberg ilmoitti Martan sairastavan sukupuolitautia. Vapautettu irtolaisuudesta ja passitettu Tornion sairaalaan.


Yhtä huonosti kävi monien muiden unelmille, sillä nopea väestönkasvu ja epävarma toimeentulo johtivat sosiaalisiin ongelmiin.


Sesonkityöläiset kyhäsivät Kemin kaupungin ja maalaiskunnan rajalle mökkikyliä sahalta saamistaan lankunpätkistä, kilpukoista. Ahtaissa kilpukkakylissä elämä ei ollut hääppöistä. Niissä syttyi jatkuvasti tulipaloja ja esiintyi paljon rikollisuutta viinan salakuljetuksesta prostituutioon.


Kilpukkakylät herättivät maaseutuyhteisössä voimakasta vastustusta. Ne nähtiin "mätäpaiseena", josta oli päästävä eroon. Poliisi pidätti työttömiä ja köyhiä irtolaisasetuksen nojalla mutta usein löyhin perustein.


Jokainen irtolaisnainen, jolta vuonna 1929 löydettiin sukupuolitautitartunta, todettiin prostituoiduksi. Sen sijaan yhdellekään irtolaisuudesta epäillylle miehelle ei tehty tautitarkastusta - "eihän mies voi ansaita rahaa seksillä".



Teollistuvan Kemin seudun ongelmat eivät olleet poikkeuksellisia. Minne ihmisiä kerääntyi, sinne kerääntyi myös prostituoituja ja rikollisiakin, olipa kyse suurista yleisötapahtumista, kuten markkinoista ja käräjistä, tai asutuskeskusten laajenemisesta.


Kun prostituutio alkoi 1900-luvun alkukymmeninä lisääntyä, se lisääntyi nopeimmin juuri maaseudulla. Pula-aikana oli monesti kyse leivästä. - Erityisen pahassa tilanteessa olivat kiertolaisnaiset, joilla oli avioton lapsi mutta ei ketään läheistä apuna ja tukena. Raskasta tehdastyötä tekevän äidin oli annettava lapsensa kunnalliskotiin tai löydettävä muita ansiomahdollisuuksia, Reija Satokangas sanoo.


Hänen mukaansa prostituutioon turvautumista helpotti se, että maaseudun vanha, vahva yhteisöllisyys oli heikentynyt ja prostituoitu saattoi välttää leimautumisen. Prostituutiosta irtautuminen ei kuitenkaan helpottunut.
- Aikana, jolloin sosiaaliturva oli huono ja naisen oli vaikea saada vakinaista työtä, paras keino oli löytää tunnollinen ja ymmärtäväinen aviomies.


Anna Nieminen on oululainen filosofian maisteri, vapaa toimittaja ja historioitsija.
Päivi Parhi-Riikola on oululainen filosofian maisteri, toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.