Prostituutio liitetään ennen kaikkea kaupunkikulttuuriin, mutta aina maksullista seksiä on ollut tarjolla myös maaseudulla. Vilkkaimmin kauppa on käynyt siellä, missä on ollut töitä suurelle miesjoukkolle.


mutta aina maksullista seksiä on ollut tarjolla myös maaseudulla.
Vilkkaimmin kauppa on käynyt siellä, missä on ollut töitä suurelle miesjoukkolle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maaseudun ensimmäiset prostituoidut olivat naisia, jotka olivat leimautuneet "yleisiksi naisiksi". Tämän maineen sai, jos synnytti useita aviottomia lapsia, äpäriä. Yhden lapsen yhteisö sieti suhteellisen hyvin, mutta toisen syntymä johti usein syrjintään ja jopa yhteisöstä karkotukseen. Taloudellisessa ahdingossa naisen selviytymiskeinot olivat vähissä: viinan salapoltto, varastetun tavaran kaupittelu tai itsensä myyminen.


Useimmille naisille prostituutiosta tuli kuitenkin vain osittainen elättäjä, sillä maaseudulla ei riittänyt maksavia asiakkaita ammattimaiseen toimintaan asti - paitsi jos lähellä oli asutuskeskuksia, sotaväen harjoitusleirejä tai miesvaltaisia työmaita, kuten savottoja. Viime vuosisadalla asiakaskuntaa alkoi tarjota myös maaseututaajamien teollistuminen.



Itsellinen Martta X Oulujoen pitäjästä viettää täällä työtöntä, kuljeksivaa ja huonoa elämää ollen nytkin Paviljongin puistossa mukanaan kolme miestä. Syntynyt 1909. Tullut tänne muutamia viikkoja sitten työn etsintään mutta ei ole työtä saanut. Elänyt entisillä rahoillaan ja saanut avustusta eräältä Hugo X:ltä, jonka luona asunut kuten vaimo.


Martta, jonka Kemin poliisi pidätti maailmanlaajuisen laman kynnyksellä heinäkuussa 1929, oli yksi niistä naisista, jotka etsivät toimeentuloa Kemijokisuun sahalta.


- Sahateollisuuden kasvu lähes kaksinkertaisti Kemijokisuun väkiluvun 1920-luvulla. Aina kun sesonki oli käynnissä, Kemi-yhtiön portilla jonotti päivittäin töihin sata työtöntä, joukossa myös naisia, kertoo Kemin kaupungin ja Kemin maalaiskunnan historiasta juuri väitöskirjan tehnyt Reija Satokangas.


- Suuri osa prostituoiduiksi epäillyistä naisista eli Martan tavoin miehen varassa "leipäsutena". He myös pysyivät kirjoilla kotikunnissaan. Ilmeisesti he uskoivat, että Kemissä oleskelu jää välivaiheeksi.



Martan haaveet paremmasta elämästä hautautuivat: Ollut aikomus mennä Hugon kanssa naimisiin mutta ei vielä totta ole tullut. Sukupuoliyhteydessä ollut ainoastaan Hugon kanssa. Luulee olevansa terve. Lääkäri Lindberg ilmoitti Martan sairastavan sukupuolitautia. Vapautettu irtolaisuudesta ja passitettu Tornion sairaalaan.


Yhtä huonosti kävi monien muiden unelmille, sillä nopea väestönkasvu ja epävarma toimeentulo johtivat sosiaalisiin ongelmiin.


Sesonkityöläiset kyhäsivät Kemin kaupungin ja maalaiskunnan rajalle mökkikyliä sahalta saamistaan lankunpätkistä, kilpukoista. Ahtaissa kilpukkakylissä elämä ei ollut hääppöistä. Niissä syttyi jatkuvasti tulipaloja ja esiintyi paljon rikollisuutta viinan salakuljetuksesta prostituutioon.


Kilpukkakylät herättivät maaseutuyhteisössä voimakasta vastustusta. Ne nähtiin "mätäpaiseena", josta oli päästävä eroon. Poliisi pidätti työttömiä ja köyhiä irtolaisasetuksen nojalla mutta usein löyhin perustein.


Jokainen irtolaisnainen, jolta vuonna 1929 löydettiin sukupuolitautitartunta, todettiin prostituoiduksi. Sen sijaan yhdellekään irtolaisuudesta epäillylle miehelle ei tehty tautitarkastusta - "eihän mies voi ansaita rahaa seksillä".



Teollistuvan Kemin seudun ongelmat eivät olleet poikkeuksellisia. Minne ihmisiä kerääntyi, sinne kerääntyi myös prostituoituja ja rikollisiakin, olipa kyse suurista yleisötapahtumista, kuten markkinoista ja käräjistä, tai asutuskeskusten laajenemisesta.


Kun prostituutio alkoi 1900-luvun alkukymmeninä lisääntyä, se lisääntyi nopeimmin juuri maaseudulla. Pula-aikana oli monesti kyse leivästä. - Erityisen pahassa tilanteessa olivat kiertolaisnaiset, joilla oli avioton lapsi mutta ei ketään läheistä apuna ja tukena. Raskasta tehdastyötä tekevän äidin oli annettava lapsensa kunnalliskotiin tai löydettävä muita ansiomahdollisuuksia, Reija Satokangas sanoo.


Hänen mukaansa prostituutioon turvautumista helpotti se, että maaseudun vanha, vahva yhteisöllisyys oli heikentynyt ja prostituoitu saattoi välttää leimautumisen. Prostituutiosta irtautuminen ei kuitenkaan helpottunut.
- Aikana, jolloin sosiaaliturva oli huono ja naisen oli vaikea saada vakinaista työtä, paras keino oli löytää tunnollinen ja ymmärtäväinen aviomies.


Anna Nieminen on oululainen filosofian maisteri, vapaa toimittaja ja historioitsija.
Päivi Parhi-Riikola on oululainen filosofian maisteri, toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla