Antiikin Ateenan kadunkulmissa, tonttien rajoilla ja toreilla seisoi nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävä piirre oli reipas erektio. Niitä oli kaupungissa kymmeniä, ellei satoja. Kun lapset ovat sellaisia kuin ovat, lyödäänkö vetoa, että he kiipeilivät niissä?
Moni väittää meidän nykyistä yhteiskuntaamme yliseksuaaliseksi ja pelkää tämän vaarantavan lasten kehityksen tasapainoisiksi aikuisiksi. Entä jos olemmekin pitkän kielteisyyden kauden jälkeen vasta palaamassa luontevaan seksuaalisuuteen?


seisoi nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävä piirre oli
reipas erektio. Niitä oli kaupungissa kymmeniä, ellei satoja.
Kun lapset ovat sellaisia kuin ovat, lyödäänkö vetoa, että he kiipeilivät niissä?
Moni väittää meidän nykyistä yhteiskuntaamme yliseksuaaliseksi
ja pelkää tämän vaarantavan lasten kehityksen tasapainoisiksi aikuisiksi.
Entä jos olemmekin pitkän kielteisyyden kauden jälkeen vasta palaamassa
luontevaan seksuaalisuuteen?



Noin 2 500 vuotta sitten kreikkalaisten uskonnollisuuteen kuuluivat seksuaaliset kultit. Monijumalaisissa kulttuureissa seksuaa¬lisuutta tietenkin henkilöivät omat jumaluutensa, tarvittiinhan jumalia paljon pienempiinkin tehtäviin.

Yksi kreikkalaisten jumalhahmoista oli viinin, juopottelun ja juhlien jumala Dionysos, jonka kulttiin kuuluvat fallospatsaat komistivat koteja ja julkisia paikkoja.  Juhlakulkueissa niitä kannettiin pitkin katuja.

Kun nykyisin paheksumme naisen paljaan reiden käyttöä automainoksessa ja pohdimme sen kielteistä vaikutusta (poika?)lapsiin, niin muinaiset kreikkalaistenavat seisoivat kadun varrella katsomassa, kun ohi kannettiin jättimäistä erektiossa jököttävää penistä.

Samat teemat toistuivat myös käyttöesineissä. Ihmiset saattoivat syödä astioista, joihin oli kuvattu rakastelukohtauksia. Nyt sellaisia näkee korkeintaan Hugh Hefnerin mansiossa. Vateihin ja vaaseihin maalattiin myös homoseksuaalisia kohtauksia, kuten anaaliyhdyntöjä.

Kaikesta päätellen kreikkalaisten suhdetta seksiin ei hallinnut hurskaus eikä häveliäisyys vaan seksuaalisuus hahmotettiin pikemminkin luonnonvoimana, jota ei voi täysin hallita. Tämä ei toki tarkoita, että seksuaalisuus olisi ollut vapaata sosiaalisesta säätelystä - sellaista se tuskin on ollut missään koskaan. Mutta seksuaalinen kuvasto oli voimakkaasti läsnä ihmisten arjessa ja pyhässä.  Sen keskellä varttuivat  pikku-Platon ja Aristoteles-veijari. Sen ympäröimänä joutui kasvamaan Sokrates-koltiainen.

Mutta jotenkin lapset selvisivät siitä. Juuri Kreikassahan luotiin noina vuosisatoina suuri osa nykykulttuurin perusteista, siellä syntyivät taiteet ja tieteet.

Aikakapseli tallensi dildotkin

Roomalaisilla oli Priapus-jumala, jonka iloinen erektio tuo vieläkin hymyn suupieliin museovieraalle. Eräässä kuuluisassa patsaassa Priapus kaataa pullosta öljyä valtavaan penikseensä. Egyptiläisillä oli hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumala Min, joka hallitsi alamaisiaan penis terävästi tanassa kuin olympiakeihäs. Myös etrus¬kien taiteessa on vahva eroottinen elementti, usein jopa hautamaalauksissa.

Vesuviuksen purkaus elokuussa 79 tuotti kaamean aikakapselin hautaamalla  kokonaisen kaupungin ihmisineen ja esineineen kesken arjen askareita. Mitä kertoo tuon ajan ihmisistä se, että kun Pompejissa 1800-luvulla tehtiin kaivauksia, löydettin valtava määrä pornografisia esineitä, kuten dildoja eli tekopeniksiä?

Jonkin aikaa ne olivat näytteillä Porticin palatsin museossa Napolin lähellä, mutta kun Calabrian herttuan vaimo ja tytär järkyttyivät niistä, ne lukittiin vuosikymmeniksi palatsin gabinetto segretoon eli salaiseen huoneeseen. Nyt ne ovat taas esillä.

Kaivauksista tiedetään, että pompejilaisen yksityistalon, kapakan tai leipomon ovella sisääntulijaa saattoi tervehtiä suuri Priapuksen patsas falloksineen. Fallos saattoi olla vaikka suihkulähteen suuttimena tai ovenkolkuttimena tai koristaa mitä tahansa esinettä, varsinkin kädessä pidettävää.

Erotism at Pompeii -kirjan kirjoittajan, arkeologi Antonio Varonen mukaan Pompejin kaivauksissa on löytynyt todisteita myös stripteasesta ja eräänlaisista pornofilmeistä. Kun sellofaania ei vielä ollut keksitty, elokuvaa vastasivat orjien esittämät live-näytökset.

Uskonto alkoi Venuksista

Välimeren itäpään uskonnollisuuteen liittyi myös rakkauden jumala Afrodite, roomalaisten Venus, joka on sukua Lähi-idän ikivanhalle Ištar-Astarte-jumaluudelle. Sen ytimenä on suuri hedelmällinen äitijumala, joka on lukemattomissa eri muodoissa ja monilla eri nimillä suonut lohtua ihmisille laajalla alueella läntisessä Aasiassa ja Euroopassa.

Vaikka oppineet asiasta jossain määrin kiistelevätkin, vaikuttaa uskottavalta, että Ištarin, Astarten ja luultavasti myös Afroditen ja lukuisien muiden hedelmällisyyden jumalattarien kulttiin kuuluivat sekä sakraalinen prostituutio että mies- ja naispuolisten uskovaisten orgiat tärkeissä vuodenkiertoon liittyvissä juhlissa.

Vanhan testamentin aikaan nämä kultit olivat vielä voimissaan, niin että juutalaisten profeettojen täytyi puuttua Astarten (Astorethin) ja tämän puolison Baalin palvontaan. Viidennessä Mooseksen kirjassa (5. Moos. 23:18) sanotaan ankarasti: "Kukaan israelilainen nainen tai mies ei saa ryhtyä harjoittamaan haureutta minkään jumalan kunniaksi."

Hedelmällisyyskultit ovat toki vieläkin vanhempia, kenties ne ovat vanhimmat kaikista uskonnoista. Näin vihjaavat kivikautiset Venus-patsaat, joista tunnetuin on Willendorfin Venus ehkä 30 000 vuoden takaa. Se ei vastaa nykyisin hallitsevaa kauneusihannetta, ja negrokampauskin (joidenkin tutkijoiden mielestä se on villapipo) rikkoo meidän myyttejämme eurooppalaisen kulttuurin juurista, mutta vetoavasti se tuo tuhannen sukupolven takaa viestiä elämän rehevyydestä.

Intiassa rikkain kirjo

Taide ei missään eikä koskaan ole ollut niin eroottisesti virittynyttä kuin joinakin kausina Intiassa. Esimerkiksi Pohjois-Intian Khajurahossa sijaitsevan Khandariya Mahadeva -temppelin ulkoseinät on peitetty korkokuvilla, joissa ihmiset rakastelevat kaikissa mahdollisissa asennoissa. Eikä temppelialueella varmaankaan ollut kylttejä, joissa luki K15 tai K18.

Tietysti voidaan pohtia, miten tarkkaan taide tavoittaa aikansa hengen ja missä määrin eroottiset temppeliveistokset kertovat intialaisen ihmisen arjesta ja suhteesta seksuaalisuuteen. Kuitenkaan kulttuuri, jossa lukemattomat tantriset suuntaukset  vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen ovat tehneet seksuaalisuudesta pyhän rituaalin, ei voi olla kovin seksuaalikielteinen.

Sama kulttuuri myös tuotti joskus ajanlaskumme ensi vuosisatoina Kama Sutran. Vaikka se usein mainitaan intialaisen lemmentaidon oppaaksi, se on toki paljon muutakin. Se on aikansa kokonaissesitys miehen ja naisen välisestä suhteesta monine sosiaalisine kuvioineen.

Kama Sutrassa sukupuolten suhde myös näyttäytyy emotionaalisesti paljon tasa-arvoisempana - tekisi mieli sanoa kulttuurisesti kypsempänä - kuin saman ajan useimmissa läntisissä kirjoituksissa. Naisen seksuaalinen halu on yhtä luonnollinen ja hyväksytty kuin miehenkin, oli hän sitten prinsessa, vaimo tai orjatar. Lännessä tämä oivallettiin vasta aivan äsken, eivätkä kaikki oivaltaneet silloinkaan.

Seksuaalisuudesta tuli syntiä

Kristinusko syntyi oloissa, joissa vanhat hedelmällisyyskultit olivat vielä voimissaan,  ja sen oli kohdattava ne miltei ensi töikseen.

Kirkkoisien tekstit kertovat ajan synnillisyydestä ja pyrkivät suitsimaan pakanallista hillittömyyttä. Esimerkiksi mainio Augustinus, joka oli itse nuoruudessaan kokenut eroottisenkin hurman, puhui kypsällä iällään seksuaalisuuteen liittyvästä häpeästä. Hänen kielenkäytössään sukupuolielimet olivat obscoenae partes, säädyttömät ruumiinosat.

Sydän-Euroopassa erotiikka vaipui kristillisen ajan alussa nopeasti pois virallisesta julkisuudesta. Kun taideteosten ainoa tilaaja yli tuhannen vuoden ajan oli kirkko, taiteilijat unohtivat edeltäjiensä löydöt ihmisen anatomiasta ja seksuaalisuudesta.

Silti jopa keskiajan kirkkojen friiseissä ja uskonnollisten maalausten taustakuvissa on usein vilahduksia kansaneroottisuudesta. Nämä pienet "salaiset kuvat" muistuttavat, että hurskaus ei ole koko totuus ihmisten elämästä.

Tarinat kertovat lihan iloista

Keskiajan loppupuolella Boccaccio kirjoitti Decameronensa ja Chaucer Canterburyn tarinansa. Chaucerin teoksessa kolmekymmentä matkustajaa on menossa pyhiinvaellukselle, ja aikaa tappaakseen he kertovat toisilleen tarinoita. Niissä seksuaalisuus ja muut maalliset ilot kulkevat läpäisevänä teemana, ne antavat kuvan hyvin elämänläheisestä ja lihallisesta aikakaudesta. Sama juonne jatkuu Margareeta Navarralaisen hieman myöhemmässä Heptaméronissa.

Jos kirjailijoiden antama kuva keskiajasta on edes likimain todenmukainen - ja miksei olisi? - kirkon tuhannen vuoden mittainen projekti kansan hillittömän seksuaalisuuden suitsimiseksi näyttää epäonnistuneen pahasti. Vaisto osoittautui hyvettä vahvemmaksi.

Renessanssissa Kreikan taiteen taidot ja henki sitten syntyivät uudestaan. Ei tietenkään ole sattumaa, että samalla kun pakanallinen, eroottisuuden luonnonvoimaisuuden tunnistava taide nostettiin uudestaan kunniaan, myös yhteiskunnassa alkoi liikkua samansuuntaisia virtauksia.

Vähitellen ne johtivat äitikirkon vallan murenemiseen, valistuksen ja tieteen vallankumoukseen ja lopulta tähän maallistuneeseen aikakauteen, jota - ehkä hieman historiantajuttomasti - syytetään yliseksuaaliseksi.

Paljonko on sopivasti?

Kysymys, eletäänkö nyt yliseksuaalista aikaa, voidaan kääntää toisinkin päin. Entäpä jos Euroopassa vallinnut seksuaalikielteisyyden aika on nyt vähitellen korjaantumassa, kun Lähi-idän monoteistinen sivilisaatiomullistus on pikkuhiljaa väsähtänyt ja sen vaikutus heikentynyt?

Lopullinen kysymys tietysti on: mikä sitten olisi yhteiskunnassa oikea ja sopiva määrä seksuaalisuutta, ja miten sen pitäisi näkyä?

Siihen ei tietenkään ole oikeaa vastausta.

Nyt, kun lasten puberteetti on jatkuvasti aikaistunut ja he myös saavuttavat fyysisen sukukypsyyden aikaisemmin kuin ennen, ajatus lasten suojelemisesta liialta seksuaalisuuden näkemiseltä on ehkä hieman omituinen. Esimerkiksi saksalainen seksuaalisuuden tutkija Erwin J. Haeberle on esittänyt, että nuoret alkavat olla seksuaalisesti syrjitty ryhmä samassa mielessä kuin vammaiset ja vanhukset ja kaikki muutkin (homoseksuaalit, transseksuaalit, fetisistit, kotieläimet...), joiden oikeutta omanlaiseensa seksuaalisuuteen yhteiskunta väheksyy.

Punastelu jatkuu yhä

Ihmiset syntyvät seksuaalisina olentoina, ja seksuaalisuus on iso osa terveen ihmisen minää ja hyvää elämää.
Seksuaalisuuteen luonnollisen mutkattomasti suhtautuva kasvuympäristö kasvattaa ihmistä luovaan seksuaaliseen itseilmaisuun. Seksuaalisuutta häpeilevä ympäristö taas tuottaa estyneitä aikuisia, joille seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen.

Kumpaa akselin päätä meikäläinen yhteiskunta on lähempänä?

Jokainen opettaja tietää, että kun koulussa varhaisteini-ikäisten kanssa pitää ottaa puheeksi elämän perusasiat, seuraa sama hihitys ja punastelu kuin ennenkin. Tutkimukset osoittavat, että varsinkin poikien tietämys seksuaalisuuden faktoista ja esimerkiksi henkilökohtaisesta hygie¬niasta on heikko.

Tämä ei lainkaan kerro yhteiskunnasta, jossa lapset kasvavat luontevasti seksuaalisuuteen niin kuin muihinkin aikuisuuden asioihin.

Tuskinpa vika on siinä, että lapset törmäävät liian aikaisin seksuaalisuuden kuvastoon julkisuudessa. Eikö pikemminkin siinä, että aikuisten suhde seksuaalisuuteen on edelleen estynyt, jopa kouristunut? Lasten kanssa ei keskustella seksuaalisuudesta, vaan he jäävät sen varaan, mitä suuren - ja terveen -  uteliaisuutensa ajamina julkisuuden sirpaleista poimivat.


Erkki A. Kauhanen on valtiotieteen tohtori, tiede¬toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.