Ihmisen seksielämä on nokkelaa, mutta eläinkunnasta löytyy monta villimpääkin lajia ja iskutekniikoita lemmennesteistä irtopeniksiin.

Teksti: Jani Kaaro

Evoluutiobiologien pöydässä ei puhuta romantiikasta. Sen sijaan saatetaan puhua kahdesta perussäännöstä, jotka ohjaavat ihmisen lisääntymiskäyttäytymistä. Ensimmäisen mukaan geenit on saatava eteenpäin, joten ihmisten on pakko muodostaa jonkinlaisia liittoja. Toisen mukaan uroksilla ja naarailla on erilaiset intressit, joten liitot eivät voi koskaan olla kovin onnellisia. Tällaisessa maailmassa eivät parisuhdeterapeutilta työt lopu. Jos terapeutit kuulevatkin kaikenlaisia tarinoita haluista, himoista ja rikotuista lupauksista, ne eivät ole mitään muun eläinkunnan huikentelun rinnalla. Kun omat geenit pitää saada eteenpäin, brutaalitkin keinot ovat sallittuja.

Pesäkiviä syrjähypyillä

Monelle ihmiselle elämän suurin haave on oma koti. Samaa voi sanoa Etelämantereen pienistä jääpingviineistä (Pygoscelis adeliae), jotka käyttävät maailman vanhinta keinoa saadakseen kotinsa valmiiksi. Jääpingviinien ongelmana on rakennusmateriaalin eli pikkukivien puute. Kun koko kolonia hamuaa kiviä, on selvää, että jossakin vaiheessa ne loppuvat. Naaraille tämä on kuitenkin vain hidaste. Jääpingviinit ovat periaatteessa uskollisia, mutta kun kivet loppuvat, naaraat ovat valmiita syrjähyppyihin. Ne alkavat liehitellä yksinäisiä koiraita, jotka ovat rakentaneet oman pesänsä ja toivovat sinne naarasta. Naaras tarjoaa koiraalle seksiä ja saa vastapalvelukseksi kiikuttaa yhden kiven omaan pesäänsä. Vaikka monet eläinlajit antavat naaraalle ruokaa seksiä vastaan, jääpingviinit ovat ainoa laji, jonka tiedetään ostavan seksillä muuta kuin ruokaa. Osa naaraista saa vokoteltua pikkukiviä pelkällä flirtillä.Tutkijat arvelevat, ettei naaraiden syrjähypyissä kuitenkaan ole kysymys pesänrakentamisesta. Pingviinien kuolleisuus on suurta, ja moni koiras jää ravinnonhakumatkalleen. Naaraan kannattanee harrastaa pientä flirttiä naapuruston poikien kanssa siltä varalta, ettei siippa palaa kotiin.

Ikuista lempeä paukamana

Vastarakastuneiden tunteet leimuavat usein niin voimakkaasti, että pari tuntee olevansa kuin yksi organismi. Harva mies kuitenkaan olisi valmis menemään yhtä pitkälle kuin merten syvyyksien ikuisessa pimeydessä elävä onkijakala Haplophryne mollis. Onkijakala kuuluu niihin rumiin merikrotteihin, joilla on bulldoggimainen suu ja terävät hampaat. Lajin naaraat ovat isoja, ja niillä on otsassaan valoa hohtava elin, jolla ne houkuttelevat saaliseläimen ahmaisuetäisyydelle. Koiraat ovat paljon pienempiä ja kovin vaatimattoman näköisiä.Koska valtameri on suunnaton, on suorastaan ihme, että pienet koiraat koskaan löytävät naaraan ja pääsevät jatkamaan sukua. Itse asiassa kyseessä on sen mittaluokan ihme, että kun koiras kerran naaraan löytää, se ei enää koskaan päästä irti. Koiras kiinnittyy naaraan kylkeen ja alkaa sananmukaisesti muuttua osaksi naarasta. Sen kudokset sulautuvat naaraan kudoksiin, verisuonet yhdistyvät naaraan verenkiertoon, ja aivot, silmät ja sisäelimet surkastuvat. Kun tämä ensimmäinen osa muodonmuutosta on ohitse, koiraasta on tullut naaraan kyljessä nököttävä patti, loinen, jota naaras ruokkii. Koiraalla on kuitenkin vastalahja. Sille kehittyy valtavat kivekset. Voisi sanoa, että naaras saa kivekset. Syy siihen, miksi vastarakastunut mies tuskin menisi yhtä pitkälle, on se, että mies joutuisi jakamaan naaraan muiden kivesten kanssa. Naaraiden kyljessä voi nimittäin möllöttää puolenkymmentäkin koiraspattia.

Haju takaa flaksin

Jokainen koulussa kiusattu teinipoika voi eläytyä keskiamerikkalaisen torakan Nauphoeta cinerean elämään. Tämän lajin koiraat jakautuvat kahteen kastiin: pahanhajuisiin alfakoiraisiin ja hyvänhajuisiin omegakoiraisiin. Kun alfakoiras kohtaa omegakoiraan ja nuuhkaisee sitä tuntosarvillaan, alkaa armoton simputus. Kaikki alfakoiraat kerääntyvät paikalle ja alkavat töniä, huitoa ja alistaa onnetonta omegaa. Jos omega löytää homeisen leivän tai haisevan juuston, alfat tönivät sen takarivin taaviksi, ja omega saa rippeet, jos niitä jää jäljelle. Lisääntymiskauden alkaessa omegakoiraan elämässä tapahtuu kuitenkin ilahduttava käänne.Kun naaras vain saa leyhähdyksen omegan hyvää hajua, se jättää alfakoiraat lehdelle soittelemaan ja ryhtyy piirittämään takarivin taavia. Tästä alkaa omegan lemmentäyteinen romanssi. Miksi torakkanaaraat suosivat omegaa alfan sijaan, on vielä pieni mysteeri. On mahdollista, että naaraat suojelevat itseään. Alfat eivät nimittäin kohtele kovakouraisesti vain omegakoiraita vaan myös naaraita. Omegakoiraiden siittämät naaraat saavat myös vähemmän jälkeläisiä, joten voi olla, että naaraat laskevat pienemmän lisääntymisrasituksen eduksi.

Orgiat Fight Clubissa

 Ekakerta on monissa kulttuureissa tärkeä siirtymäriitti. Joillekin eläimille ekakerta on kuitenkin myös vikakerta. Australian ruskopussi-kärppien (Antechinus stuartii­) elämä näyttää alkuun idylliseltä. Pennut telmivät perhekunnissa, kunnes emo kesän tullen vieroittaa ne. Kun säät syksyn saapuessa viilentyvät, kaikki lähiseudun ruskopussikärpät kokoontuvat suuriin yhteispesiin lämmittelemään. Sitten talven hyinen ilma kylvää tragedian siemenet. Koiraiden testosteronin eritys lisääntyy, ne kasvavat suuremmiksi ja voimakkaammiksi ja muuttuvat aggressiivisemmiksi. Kun ne vielä äsken lämmittelivät veljensä kylkeä vasten, enää ne eivät voi sietää sitä. Jokainen koiras on nyt kilpailija ja saa väkivaltaisen vastaanoton. Aggressio huipentuu muutamana talviyönä. Yhdyskunnan kymmenet koiraat kerääntyvät samalla kellonlyömällä yhteen suureen talvipesään kuin jonkin maagisen voiman vetämänä, ja veriset orgiat alkavat. Naaraat kipuavat yhteispesään yksi kerrallaan, ja koiraat taistelevat raivoisasti päästäkseen hedelmöittämään naaraan. Illan orgiat voivat kestää kaksitoista tuntia kerrallaan, ja ne toistuvat muutaman päivän välein. Lopulta kaikki naaraat on hedelmöitetty ja koiraat maksavat kauhistuttavan hinnan. Ne ovat kuluttaneet itsensä loppuun ja kuolevat tuskallisesti sisäiseen verenvuotoon. Yhtäkkiä kaikki koiraat ovat kadonneet maan päältä. Seuraavan kerran niitä nähdään vasta seuraavana keväänä, kun uusi sukupolvi syntyy ja tragedia jatkuu.

Silmä pippelissä

Perhosten parittelu muistuttaa kahden kybrogin kohtaamista. Sekä koiraan että naaraan sukupuolielimet sijaitsevat takaruumiin kärjessä. Niissä on useita erilaisia osia, kuten sivulämssiä ja anaalipapilleja, ja kaikkien osien täytyy osua saumattomasti yhteen, jotta suku voisi jatkua. Parittelua mutkistaa vielä se, että koiras ja naaras ovat selin toisiinsa, joten ne joutuvat tunnustelemaan, mikä vipstaaki menee mihinkin uraan. Kaikille perhosille suvunjatkaminen ei ole hapuilua pimeässä. Japanissa elävän ritariperhosen (Papilio xuthus) koiraalla on ”silmä” genitaaleissaan. Toisin sanoen sen genitaalialueilla on ryhmä hermosoluja, jotka aistivat valoa ja viestittävät perhosen ”aivoihin”, mitä genitaalialueella tapahtuu. Silmän on ilmeisesti tarkoitus kertoa, milloin koiras voi työntää kallisarvoisen siittimensä esiin. Kun koiraan ja naaraan sukupuolikojeet ovat kytkeytyneet yhteen oikein, peräpään sivulämssät sulkeutuvat kuin luukut ja pippelistä sammuu valo. Tämä on koiraalle merkki siitä, että telakoituminen on tapahtunut, siittimen voi työntää esiin ja varsinainen parittelu voi alkaa.

Ujo käyttää irtopenistä

Romaanissa lady Chatterleyn rakastaja vie rakastettunsa ekstaasiin käsillään, jotka tuntuvat olevan kaikkialla samanaikaisesti. Kun eläintä on siunattu kahdeksalla lonkerolla, on suorastaan synti, ettei se heittäydy yhtä intohimoisiin syleilyihin. Päinvastoin, tursaat lähestyvät toisiaan varovasti ja vasta  pitkän kyräilyn jälkeen uskaltautuvat koskettamaan kumppanin lonkeron kärkeä. Akti huipentuu siihen, että koiras ilman suurempia intohimoja siirtää spermapaketin naaraaseen heterokotyylilonkerollaan ja pujahtaa tiehensä. Ujoudessa ei kuitenkaan ole paperiveneen (Argonauta argo) voittanutta. Nämä pienet ja litteähköt tursaat kelluvat avomerellä valkoisen kalkkikuoren suojissa. Naaraan paikannettuaan lajin koiraat poksauttavat esiin valtavan ”siitinlonkeronsa”. Rohkeimmat yksilöt ujuttavat itse lonkeron naaraan sisään, mutta ujommat irrottavat ”peniksensä” ja antavat sen hoitaa homman omin päin. Irtopenis ui kuin torpedo naaraan vaippaonteloon ja hedelmöittää siellä olevat munat. Naaraiden sisältä voi löytyä useita irtopeniksiä, jotka lienevät peräisin monilta eri koirailta.

Lutakoissa otteet kuin vampyyrilla

Jos elokuviin on uskomista, kreivi Draculan purema kaulaan on eroottisinta, mitä nainen voi kokea. Purema muuttaa naisen moraalittomaksi ja tahdottomaksi olennoksi, jonka ainoa tehtävä on tyydyttää vampyyrin miehisiä himoja. Pohjois-Amerikassa rämeiden rannoilla näytelmä ei ole fiktiota vaan täyttä totta. Kun pieni Desmognathus aeneus­ salamanterikoiras kohtaa naaraan, se koskettaa sitä hellästi kuonollaan. Tämä ei kuitenkaan ole esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Ei, sillä seuraavassa hetkessä koiras avaa suunsa, paljastaa piikkimäiset hampaansa ja puree naarasta häntään, keskiruumiiseen tai mihin sattuu osumaan. Kun koiras pitää rimpuilevaa naarasta leukojensa otteessa, hampaat työntyvät yhä syvemmälle sen lihaan. Vaikuttaa kuin koiras aikoisi syödä naaraan, mutta tarkoitus on toinen. Jokaisella puremalla naaraan verenkiertoon erittyy lemmennestettä, joka hypnotisoi siitä säyseän, zombiemaisen parittelukumppanin. Hetken päästä naaras lopettaa rimpuilun ja omistautuu täysin rakastajalleen. Pari aloittaa hitaan, ekstaattisen tanssin, jonka päätteeksi naaras asettuu ratsaille koiraan hännän päälle. Koiras kuljettaa transsiin vaipuneen naaraan sopivaan paikkaan, laskee maahan spermapaketin ja heilauttaa naaraan hännästään sperman päälle niin, että se sujahtaa naaraan sukuaukkoon. Parittelu on ohi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2011

Artikkeli perustuu tuoreeseen kirjaan Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja (Atena 2011). Sen kirjoittaja, saksalainen toimittaja Markus Bennemann katselee luontoa poikkeavasta vinkkelistä.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede- lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.