Eläinten seksuaalinen käyttäytyminen on osoittautunut niin vaihtelevaksi, ettei seksuaalisen valinnan teoria riitä selittämään kirjoa. Biologit tarjoavat tilalle sosiaalista valintaa.


TEKSTI: Tuula Kinnarinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eläinten seksuaalinen käyttäytyminen on osoittautunut niin vaihtelevaksi,
ettei seksuaalisen valinnan teoria riitä selittämään kirjoa. Biologit tarjoavat
tilalle sosiaalista valintaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 5/2003

143 vuotta sitten evoluutioteorian luojalla Charles Darwinilla oli ongelma: miten selittää se, että eläinkunnassa urokset koreilevat kirkkailla väreillä, näyttävällä pyrstöllä ja komeilla sarvilla, kun taas naaraat tyytyvät selvästi vaatimattomampaan ulkoasuun. Sitten hän keksi: urokset, joita hallitsee parittelun ja oman perimän levittämisen intohimo, joutuvat kilpailemaan jälkeläistensä etua katsovien nirsojen naaraiden suosiosta.

Darwin kirjoitti oivalluksensa seksuaalisen valinnan teoriaan, jonka hän esitteli 1871. Tähän asti ajatukset ovat pitäneet hyvin pintansa, mutta nyt näyttää tulleen käänne. Yhdysvaltain tämänvuotisella tiedeviikolla teorian osuvuutta puntaroitiin seminaarissa, jonka esitelmöijien omat havainnot eivät käy yksiin vallitsevan mallin kanssa.

- Seksuaalisen valinnan teoria falskaa, sanoo Kalifornian Stanfordin yliopiston biologian professori Joan Roughgarden, Denverin-seminaarin vetäjä. - Tutkimuksissa on kertynyt liian monta poikkeusta, hän perustelee.

- Teoria auttoi Darwinia selittämään monta asiaa, mutta paljon jäi pimentoonkin, huomauttaa Roughgardenin professorikollega Robert Warner toisesta Kalifornian yliopistosta Santa Barbarasta. - Seksi on paljon vaihtelevampaa kuin urosten kelpoisuuskamppailua ja naaraiden parhaat päältä -päätöksiä.

Omien tutkimustensa pohjalta Warner on valmis reivaamaan jopa sukupuolisuuden käsitettä.



Moni eliö vaihtaa sukupuolta

- Sukupuoli on yllättävän labiili, Warner sanoo lähes kolmen vuosikymmenen tutkijankokemuksella. Hän oli ensimmäisiä biologeja, jotka 1970-luvulla kiinnostuivat sukupuolta elämän varrella vaihtavista eläimistä. Warner itse on keskittynyt kaloihin, mutta ilmiö tunnetaan myös muun muassa sammakoilla, katkaravuilla, siiroilla ja ostereilla.

- Kaloissa, niin koiraissa kuin naaraissa, on paljon sukupuolen vaihtajia. Koralliriutoilla elävistä lajeista neljäsosa tekee tätä toistuvasti useista eri syistä. Vaihdos voi johtua yksilön kehitysvaiheesta, ravinnon saatavuudesta tai vaikkapa populaation koostumuksessa tapahtuvasta muutoksesta, Warner selvittää ja antaa esimerkin kokeistaan.

- Kun huulikalojen yhteisöstä poistetaan koiras, muutamassa tunnissa suurin naaraista alkaa käyttäytyä kuin koiras. Kymmenessä päivässä naaras muuttuu myös fyysisesti koiraaksi. Se tuottaa maitia mädin sijasta.

Tarkkarajaiseen kahden eri sukupuolen järjestelmään eivät istu myöskään isoaurinkoahvenet. Niiden yhteisössä on aina kaksi erilaista koirasta, joista toinen toimii reviiriä hallitsevana ja naaraiden kanssa parittelevana "vanhempana" ja toinen "viimetinkalaisena". Tämä pomokalaa pienempi ja siitä väritykseltäänkin poikkeava koiras syöksyy kutupaikalle maidin laskuun pääparin viimeistellessä toimitustaan.

Koiraskin kieltäytyy ja valitsee

Patricia Gowaty, Georgian yliopiston ekologian professori, haastaa yksioikoisen käsityksen urosten paritteluvimmasta ja naaraiden laatutietoisesta harkinnasta.

- Esimerkiksi paviaanien keskuudessa on tavallista, että urokset sanovat kiitos ei ja kieltäytyvät innokkaiden naaraiden parittelukutsusta. Kotihiirissä puolestaan on yhtä lailla valikoivia koiraita kuin naaraita, ja molemmat myös arvostavat kumppanin hyvää kuntoa.

Näiden ja muiden samansuuntaisten havaintojen perusteella Gowaty suosittelee, että tulevissa tutkimuksissa koiraiden ja naaraiden käyttäytymistä tarkastellaan samoin kysymyksin ilman ennakkoluuloja. Näin voidaan saada selville, missä lajeissa myös koirailla on mieltymyksiä ja miksi komeimmat urokset eivät aina voita kosiokilpaa.

Homosuhde tarjoaa hyvää seksiä

Darwinin teorian kovin haaste tulee eläinkunnassa yleisestä homoseksuaalisuudesta. Tätä harjoittavat sadat lajit hedelmälepakoista kanadanhanhiin ja lampaista apinoihin. Viimeksi mainittujen seksielämään on perehtynyt psykologian professori Paul Vasey Lethbridgen yliopistosta Kanadasta.

- Japaninmakakit eivät mitenkään sovi teoriaan, jonka mukaan vain urokset kisaavat naaraista, hän sanoo. - Tässä lajissa nimenomaan naarailla on paljon pitkiä homoseksuaalisia suhteita, ja päivittäin voi huomata, kuinka naaras ja uros kilpailevat saman naaraan suosiosta. Mikä merkittävintä, naarasparin väliin pyrkivä uros jää melkein aina nuolemaan näppejään. Tilastojeni mukaan uros häviää pelin yhdeksän kertaa kymmenestä.

Vasey on selvittänyt, miksi japaninmakakinaaraat pitävät homoseksuaalista suhdetta heteroseksuaalista parempana. Kyse ei näytä olevan urosten paritteluinnon herättämisestä eikä kilpasiskojen lisääntymistoiveiden minimoinnista vaan hyvästä seksistä. - Naaraskumppani tarjonnee välittömän seksuaalisen tyydytyksen. Se pystynee aktin aikaiseen masturbointiin mieltyneenä stimuloimaan partneriaan urosta antoisammin.

Vaihdetaan kliseet avaraan mieleen

- Darwin Ehkä jo ensi vuoden tiedeviikolla järjestetään seminaari, jossa pohditaan ihmisen seksuaalista käyttäytymistä. Silloin voisi löytyä vastaus myös ihmettelyyn, jonka eläintutkijat ohittivat epäpätevyyteensä vedoten: miksi ihmiset poikkeavat muusta eläinkunnasta? Miksi naaraat koreilevat ja urokset vähät välittävät?monimuotoisuutta. Homoseksuaalisuutta hän ei edes yrittänyt selittää, ja muun kirjavuuden hän pani jonkinlaisten luonnon erehdysten tiliin, Joan Roughgarden sanoo. Hänen mielestään kuriositeetit ja vanhat kliseet on nyt parempi unohtaa; on aika uudelleen miettiä, mistä seksissä kaiken kaikkiaan on kyse.

  haetaan myös turvaa, apua jälkeläisten hoitoon ja takuita ruokavarastoille pääsystä.

Roughgardenin lailla Patricia Gowaty on valmis revoluutioon, eivätkä muutkaan kiistä uuden näkökulman tarvetta. - Jos todellisuus ei sovi ahtaisiin kaavoihin, kaavoja on höllennettävä, Paul Vasey tiivistää.

Nähdään omatkin ulottuvuudet

  Ihmisenkin seksuaalisessa käyttäytymisessä on ulottuvuuksia enemmän kuin yleensä tulemme ajatelleeksi tai myöntäneeksi, ja seksuaalisuutta ohjaavat monet muutkin tekijät kuin sukupuolikromosomit ja -hormonit, hän muistuttaa.

Ehkä jo ensi vuoden tiedeviikolla järjestetään seminaari, jossa pohditaan ihmisen seksuaalista käyttäytymistä. Silloin voisi löytyä vastaus myös ihmettelyyn, jonka eläintutkijat ohittivat epäpätevyyteensä vedoten: miksi ihmiset poikkeavat muusta eläinkunnasta? Miksi naaraat koreilevat ja urokset vähät välittävät?

Sisältö jatkuu mainoksen alla