Selluliittia on vielä vähän, jos rasvakerroksen epätasaisuus näkyy vain puristamalla. Kuva: Shutterstock
Selluliittia on vielä vähän, jos rasvakerroksen epätasaisuus näkyy vain puristamalla. Kuva: Shutterstock

Melkein jokaisella aikuisella naisella sitä on. Mitä se on, ja miksi se on ikuista?

Selluliitti on ihonalaista rasvaa, joka järjestyy verinahan alle sidekudoksen väleihin. Nämä sidekudoksen muodostamat rasvalokerot ovat naisilla erimuotoisia ja suurempia kuin miehillä. Siksi muhkurainen rasvakerros on nimenomaan naisten murhe. Mitä suuremmat lokerot, sitä isommat ihon muhkurat.

Selluliitin pääasiallista levinneisyysaluetta ovat reidet ja takamus. Niissä rasvalokerot ovat suurempia ja rasva-aineenvaihdunta selvästi hitaampaa kuin vatsan alueella. Suurella osalla naisista rasva takertuu pikemminkin reisiin kuin vyötäisille.

Laihakaan ei ole turvassa

Selluliitti ei ole vain lihavien lisävaruste. Sitä on myös laihoilla. Sitä on jopa huippu-urheilijoilla, vaikka heillä on kiinteät lihakset ja vähän rasvaa. Rasvalokeroiden suuruus ja siitä seuraava muhkuraisuus riippuu sukupuolen lisäksi myös perimästä. Valkoisilla naisilla selluliittia esiintyy enemmän kuin mustilla ja aasialaisilla.

Lihominen kuitenkin lisää selluliittia. Rasvasolujen paisuessa niiden säilytyslokerotkin pullistuvat. Kun sivuilla ei ole tilaa, kotelot puristuvat ulospäin verinahkaa vasten, ja appelsiini-iho kukoistaa entistä kuoppaisempana. Myöhempi laihduttaminen ei riitä tasoittamaan tilannetta, jos lokerot ovat ehtineet venyä eivätkä enää palaudu entiselleen.

Vanhetessa selluliitti pahenee, kun iho ohenee, verinahka löystyy ja rasvapaukurat pääsevät puskemaan esiin näkyvämmin.

Turvotusta voi helpottaa

Kauneusteollisuus esittää selluliitin häiriö­tilana, joka pitää hoitaa. Lääkärien tietokannoista tätä selluliittia on kuitenkin turha etsiä. Samanniminen sairaus on olemassa, mutta siinä on kyse vakavasta ihonalaisesta tulehduksesta. Sillä ei ole tekemistä naissukukunnan pienen ulkonäkövitsauksen kanssa.Pahassa tapauksessa myös kosmeettinen selluliitti voi kehkeytyä kivuliaaksi. Silloin rasvalokeroiden turpeus jarruttaa veren ja imunesteen kiertoa niin, että selluliitti-iho käy harmahtavaksi ja syntyy nesteturvotusta. Ylimääräinen neste saattaa aiheuttaa pingotusta ja ihon arkuutta.

Naistenlehtien suosittelema karkealla kintaalla hierominen auttaa aineenvaihduntaa ja nesteen poistumista ja voi siten tasoittaa ihoa. Se ei kuitenkaan vähennä rasvaa eikä pienennä rasvalokeroita. Siihen eivät pysty myöskään selluliittivoiteet, vaikka ne saattavat vaikuttaa ihon pintaan hetkellisesti.

Plastiikkakirurgi voi ohentaa läskikerrosta, mutta sileää ja kimmoisaa ei röpelöpyllystä rasvaimulla saa. Selluliitista on lähes mahdotonta päästä kokonaan eroon. Parasta siis lienee hyväksyä pienet röpelöt kevein sydämin.

Lähteet: Matti Hannuksela, professori, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, sekä Cellulite: a review. Journal of European Academy of Dermatology and Venereology (2000) 14, 251-262.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2008