15. 6. 2004: world wide webin isä Tim Berners-Lee pokkaa Millennium-palkinnon ja miljoona euroa koko maailman valloittaneesta keksinnöstään. Hänen innovaationsa on myös semanttinen web, joka kykenee hyödyntämään merkityksiä.



TEKSTI:Jukka Nortio

15. 6. 2004: world wide webin isä Tim Berners-Lee pokkaa
Millennium-palkinnon ja miljoona euroa koko maailman valloittaneesta
keksinnöstään. Hänen innovaationsa on myös semanttinen web,
joka kykenee hyödyntämään merkityksiä.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 5/2004

Tavanomaisen runsas tulos internet-hausta: sanalla Elvis löytyy suomen kielellä noin 13 100 osumaa. Sama tulos ilmestyy ruutuun riippumatta siitä, etsinkö tietoa laulajasta, säveltäjien ja sanoittajien Elvis-yhdistyksestä vai suomalaisista Elvis-imitaattoreista.

Hakua tarkentamalla pääsen toki parempaan tulokseen, mutta perusongelma pysyy: olennaisen tiedon löytäminen yli neljän miljardin www-sivun viidakosta on hankalaa.

Kone alkaa ymmärtää

Valtaosa internetissä olevasta tiedosta on tuotettu jollakin maailman sadoista luonnollista kielistä. Näitä inhimillisiä kieliä tietokoneet eivät ymmärrä. Ne käsittelevät sanojamme pelkkinä merkkien yhdistelminä, kirjainrimpsuina, joten tiedon sisältö ei niille avaudu. Tästä syystä joudun itse tulkitsemaan, onko hakukoneen tarjoamassa osumassa relevanttia tietoa vai ei.

Nyt tästä vaivannäöstä hankkiudutaan eroon. Www-sivuista ja muista webin sisällöistä kehitetään sellaisia, että tietokoneet kykenevät ymmärtämään niiden asiasisältöä ja päättelemään asiayhteyksiä. Tähän tarkoitukseen sopii semanttinen web, merkitysten internet, joka osaa jäsentää ja luokitella tietoa sisällöllisin, semanttisin, perustein. Semanttisen webin tekniikoilla sivut voidaan myös koodata niin, että koneet pystyvät - toisin kuin nykykoneet - vaihtamaan tietoja keskenään.

Semanttisen webin pääarkkitehti on www:n isä Tim Berners-Lee, mutta myös suomalaisilla on tärkeä sija uuden webin kehitystyössä. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Eero Hyvönen esimerkiksi on luonut kansainvälisen uran semanttisen webin parissa ja työryhmänsä kanssa kehittänyt sen ensimmäisiä käytännön sovelluksia.






Webissä jo kolmas polvi

1. sukupolvi: 1991 esitelty world wide web mahdollisti www-sivujen luomisen, julkaisemisen ja jakelun internetissä.

2. sukupolvi: 1998 käyttöön saatu xml-kuvauskieli mahdollisti sivujen rakenteen kuvaamisen, ulkoasujen muuntelun ja lukemisen eri laitteissa, kuten pc:ssä ja matkapuhelimessa.

3. sukupolvi: 2001 käynnistynyt hanke mahdollistaa sivujen asiasisällön kuvaa-misen, jäsentämisen, luokittelun ja yhdis-telyn ja tietokoneiden välisen tiedon-vaihdon.

Webin tekniset kivijalat

www: world wide web, verkkopalvelu, joka mahdollistaa tiedostojen julkaisun ja jakelun internetissä.

uri: universal resource identifier, webissä olevan tietolähteen osoitin, yleisin malli url, uniform resource locator, on www-sivun osoite.

html: hypertext markup language, alkuperäinen www-sivujen kirjoittamis-kieli, edelleen yleisesti käytössä.

http: hypertext transfer protocol, tiedos-tojen siirtoon käytettävä tekniikka.

xml: extensible markup language, nykyi-sen, toisen polven webin yleiskieli, jolla esitetään sivujen rakenteet ja määritel-lään sovelluskohtaiset merkkikielet, kuten tekstikieli (x)html ja ulkoasukieli xsl-fo.

Semanttiset innovaatiot

owl: web ontology language, ontologia-kieli, jolla määritellään käsitteitä ja merki-tyksiä sivujen ja sisällön kuvailuun.

rdf: resource description framework, tunnetuin standardoitu merkityskieli, jolla kirjoitetaan kuvauksia, metatietoa, tiedos-tojen sisällöstä ja määritellään kuvauksis-sa käytettävä sanasto.


Palataan hetkeksi Elvis-hakuuni. Nykyisessä webissä sivu, jossa on Elvis Presleyn hitti Love Me Tender kertoo tavallisesti vain sisältämänsä tiedoston nimen: lovemetender.wav.

Semanttisessa webissä sivuun liitetään tietoa tiedoston sisällöstä. Tämä tiedosta itsestään luotu tieto, ns. metatieto, voi kertoa, kuka laulun esittää, kuka sen on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut, milloin ja missä se on äänitetty, mitä tyylisuuntaa se edustaa, millä kielellä se on laulettu, missä tallennusmuodossa se on tallennettu ja kuka tallennuksen on tehnyt.

Näiden metatietojen ansiosta saan helposti käsiini esimerkiksi sivut, jotka sisältävät kaikki Elviksen Love Me Tender -vuonna Mephisissä levyttämät laulut, koska sivuilla on samat metatiedot: esittäjä Elvis Presley, äänitysvuosi 1956, levy-yhtiö Sun, levytyspaikka Memphis. Minun ei edes tarvitse tehdä erillistä hakua, sillä yhteisten käsitteiden avulla alkuperäiseltä lovemetender.wav-sivulta muodostuu automaattisesti yhteys muihin sivuihin.

Vastaavasti löytyvät mitkä tahansa kaipaamani täsmätietoa sisältävät sivut. Voin hakea esimerkiksi geeniruoasta esitetyn tieteellisen tiedon niin, ettei minun tarvitse kahlata läpi mielipidekirjoituksia.

Metatietojen avulla internetissä olevaa tietoa voidaan siis tunnistaa ja koota hyödyllisiksi kokonaisuuksiksi - kunhan tiedon käsittelyssä noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä, käytetään yhteisiä kuvaus- ja merkityskieliä ja käsitteitä.

Uuden webin vaatimia yhteisiä käytäntöjä, tekniikoita ja standardeja, kehitetään tutkimuslaitoksissa ja  yrityksissä eri puolilla maailmaa. Työtä koordinoi Tim Berners-Leen johtama W3C, World Wide Web Consortium, joka on alan tutkijoiden ja yritysten yhteistyöelin.

Semantiikka on jättiläismäinen haaste, vaikka uuden webin luojat  eivät havittelekaan metatiedon liittämistä kaikkiin nykyisiin www-sivuihin. Yksin asiasisällön luokitteluun tarvittavien käsitteiden löytäminen on iso ponnistus. Käsitteitä tarvitaan valtavasti, ja jokaisen niistä on oltava yksiselitteinen ja tietokoneen ymmärrettävissä.

Alkuun on päästy käytössä olevilla hakusanaindekseillä, ammattitermistöillä ja merkitykseen perustuvilla sanastoilla. Helpotusta tuovat myös Googlen kaltaiset kehittyneimmät hakuohjelmat, jotka jatkuvasti käyvät läpi www-sivuja ja tekevät alkeellista luokittelua merkkijonohakemistojensa avulla.

Avuksi on tullut myös Linuxin kehittämisestä tuttu menettely, vapaaehtoistyö, jota tehdään Open Directory Projectissa. Hankkeessa on jo mukana yli 28 000 webin käyttäjää, jotka käsipelillä luokittelevat muun muassa ammatteihin ja harrasteisiin liittyviä sivuja.




Käyttökohteita

• hakukoneet


• sähköinen liiketoiminta


• verkkokauppa


• viestintä


• www-portaalit


• yritysten tietohallinto


Suomessa hieno hanke

Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen semanttisen webin kehityshanke on MuseoSuomi, jota johtaa Eero Hyvönen. Kunnianhimoisena tavoitteena on luoda www-sisäänkäynti, josta pääsee kaikkien tärkeiden museoiden kokoelmatietoihin.

Pilottivaiheessa on kerätty kokonaisuus, joka sisältää tiedot kolmen museon 4 500 esineestä ja muinaismuistosta. Jokaisen esineen sivulla on metatietoa, joka linkittää sivun muihin aihetta käsitteleviin sivuihin. Esimerkiksi rukinlavasta on linkki vihkisormukseen ja päinvastoin, koska molemmat esineet liittyvät hääseremonioihin.

MuseoSuomen kokoamisessa on käytetty noin kymmentätuhatta käsitettä. Nyt kun sisällöllinen perusta on luotu, kokoelmaan voidaan helposti lisätä uusia museoita.

Luotettavuuskin paranee

Eero Hyvönen näkee semanttisen webin myös pelastuksena internetin luotettavuuden ongelmiin.

- Luottamuksen verkko, Web of Trust, on semanttisen webin hanke, jossa kehitetään ratkaisuja yksityisyyden suojaamiseksi ja tiedon luotettavuuden parantamiseksi. Jos esimerkiksi tieto tiedon alkuperästä seuraa tiedon mukana, käyttäjä voi itse arvioida, pitääkö tiedon tuottajaa luotettavana vai ei, Eero, Hyvönen sanoo.

Jukka Nortio on tietotekniikan erikoistoimittaja.

Tietoa maailmalla: www.semanticweb.org/


Tietoa Suomessa: www.cs.helsinki.fi/u/eahyvone/stes/semanticweb/


Sovelluksia: museosuomi.cs.helsinki.fi, http://www.itameriportaali.fi/

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti