Siittiön viennistä munasoluun on tullut koeputkihedelmöityksissä rutiinitoimi. Menetelmän innovaattori ihmettelee tarpeetonta riskinottoa.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Siittiön viennistä munasoluun on tullut koeputkihedelmöityksissä rutiinitoimi. Menetelmän innovaattori ihmettelee tarpeetonta riskinottoa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010Heinäkuun lopulla 32 vuotta sitten maailma kohisi ennennäkemättömästä tapahtumasta ihmiskunnan historiassa. Yhdysvalloissa oli syntynyt tyttö, joka oli pantu alulle koeputkessa. Nyt tuolla elämän ihmeellä Louise Brownilla on neljä miljoonaa vertaistaan, ja joka vuosi eri puolilla maapalloa kolme–viisi prosenttia lapsista siittyy laboratoriossa.Myös menetelmät ovat lisääntyneet. Koeputkihedelmöitys on saanut rinnalleen tekniikan toisensa perään. Yksi niistä on noussut erityiseen suosioon. Se on mikrohedelmöitys, jossa siittiö istutetaan suoraan munasoluun tehtäväänsä hoitamaan. Tätä nykyä monissa maissa jo 75 prosenttia, paikoin enemmänkin, koeputkihedelmöityksistä tehdään näin, kun määrä vuosikymmen sitten oli kolmannes.– Olen pannut merkille, huokaa lisääntymistekniikoiden belgialainen pioneeri André van Steirteghem Yhdysvaltain tiedeviikolla, maailman suurimmassa kaikkien tieteenalojen vuosikongressissa San Diegossa helmikuisena maanantaiaamuna.– Eri puolilla hedelmöitysklinikat tarjoavat menetelmää käytännöllisesti katsoen kaikille lapsettomuusongelmista kärsiville. En näe tähän mitään syytä. Mikrohedelmöitystä käytetään liikaa ja tarpeettomasti. Monille pareille riittäisi tavanomainen koeputkitekniikka.

Tarkoitus avittaa miehiäMikrohedelmöitys – icsi, kuten asiantuntijat sanovat – kehitettiin miehestä johtuvan lapsettomuuden hoitoon, avittamaan isiksi niitä, joiden spermasta ei siihen omillaan ole. Joko siittiöitä on liian vähän tai ne liikkuvat huonosti. Tähän tarkoitukseen menetelmä olisi van Steirteghemin mielestä saanut jäädäkin.Niin hyödyllinen kuin mikrohedelmöitys on, siihen sisältyy tavanomaista suurempia riskejä, koska siinä munasoluun tunkeudutaan väkisin, muistuttaa pioneeri, jonka laboratoriossa ja johdolla menetelmä 1990-luvun alussa syntyi.– Todella, tätä pitäisi käyttää vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua, kun syy lapsettomuuteen löytyy miehestä, säestää pioneerin yhdysvaltalaiskollega Dolores Lamb.– Nykyään miehen osuutta ei aina edes selvitetä. Tutkimusta pitää lisätä, sillä useissa tapauksissa siittiöt eivät ole ongelma, ja silloinkin kun ovat, osa ongelmista voidaan hoitaa ja lapsi saattaa alkuun ilman tekniikoita, tähdentää professori, joka Houstonin Baylor Collegessa tutkii nimenomaan miesten hedelmättömyyden syitä.Tutkijat toki ymmärtävät, miksi mikroinjektio on suosiossa. Hedelmöityshoidot maksavat, ja siittiön täsmäistutus voi tuottaa enemmän ja nopeammin alkioita ja siten jouduttaa raskaaksi tuloa. Mutta sittenkin: on parempi antaa luonnon hoitaa siitos silloin, kun sperma toimii. Näin ei tule valituksi epäkelpoa sukusolua. Mikroskoopissa normaalilta näyttävä siittiö ei välttämättä ole terve, ja hedelmöittäjäksi voi osua yksilö, joka luonnollisessa kilpailussa karsiutuisi pois.

Pieniä riskejä moniaAndré van Steirteghem on ollut eläkkeellä Brysselin Free-yliopiston lisääntymislääketieteen professorin virasta viisi vuotta mutta seuraa alaa tiiviisti, sillä hän on päätoimittajana sen johtaviin julkaisuihin kuuluvassa Human Reproduction -lehdessä.Pioneerin mukaan valtaosa koeputkilapsista, myös icsi-lapsista, kasvaa, kehittyy ja voi hyvin, mutta ryhmänä heillä on tavanomaista suurempi riski kuolla pian syntymän jälkeen tai kantaa erilaisia synnynnäisiä poikkeavuuksia. – Epämuodostumia on raportoitu sukupuolielimissä, lihaksissa, luustossa, sydämessä, verisuonissa, hermostoputkessa, ruoansulatuskanavassa ja kallossa.– Tavallista suurempi sairastumisalttius on kytketty muun muassa verkkokalvo- ja hermosolusyöpään, leukemiaan, hengitystiesairauksiin, kasvuhäiriöihin ja kehitysvammaisuuteen.– Geenien toimintaan vaikuttavat säätelytekijöissä ilmenevät poikkeavuudet liitettiin aiemmin joihinkin harvinaisiin oireyhtymiin, mutta äskettäin myös diabetekseen, liikalihavuuteen ja verenpainetautiin.Häiriön mukaan riski vaihtelee kaksinkertaisesta kahdeksankertaiseen. Luvut eivät ole isoja mutta kuitenkin tilastollisesti merkitseviä, ja siksi ne on syytä pitää mielessä.– Tuloksista on vaikea tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä, sillä monet poikkeavuudet tulevat esiin vasta suurissa joukoissa. Useissa tutkimuksissa lapsia on tähän liian vähän. Iso osa tutkimuksista on lisäksi tehty pienillä lapsilla, joissa kaikki poikkeavuudet eivät vielä näy, van Steirteghem korostaa.– Ja tietysti pitää muistaa, että vanhimmat icsi-lapset ovat vasta 18-vuotiaita, joten terveysvaikutuksista, joita saattaa ilmetä myöhemmällä iällä, meillä ei edes voi olla tietoa. Ne näemme – jos näemme – vasta tulevina vuosikymmeninä.

Tikittääkö hoidossa aikapommi?Suurimpiin avoimiin kysymyksiin kuuluu miessukukunnan lisääntymisterveys. Synkimmissä visioissa mikrohedelmöityksessä tikittää aikapommi: mitä huonommalla ja niukemmalla spermalla munasoluja keinosiemennetään, sitä enemmän syntyy hedelmättömiä jälkeläisiä.– Hedelmättömyys johtuu usein perinnöllisistä syistä, joten kyllä, ne voivat jatkaa kiertoaan tekniikallamme. Jos isä on lisääntymiskyvytön, hänen poikansakin saattaa olla, van Steirteghem asettelee sanansa asiassa, johon kukaan ei vielä tiedä vastausta.Jälleen Dolores Lamb on samaa mieltä. Hänkin pitää riskiä ilmeisenä, sillä mikrohedelmöityksiä tehdään silloinkin, kun mies tuottaa vain muutaman siittiön. Pitkäaikaisseuranta on ehdottoman välttämätöntä, sillä voi olla, että vanhempien usko ”kyllä lääketiede hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä” osoittautuu toiveajatteluksi.

Paino pysyy pienenäKaikkien koeputkihedelmöitysten yleisin ja tunnetuin riskitekijä on pieni syntymäpaino. Syntymälaihuuden syynä pidettiin pitkään monisikiöisyyttä, joka paisui suorastaan epidemiaksi, kun kohtuun raskauden toivossa siirrettiin useita alkioita. Nyt kun alkioita on opittu pakastamaan vastaista käyttöä varten, raskautta yritetään yhä useammin yhdellä tai enintään kahdella alkiolla, mutta lasten syntymäpainot eivät ole nousseet. Koeputkilapset syntyvät edelleen ennen aikojaan ja painavat tavanomaista vähemmän.Tutkijat eivät tiedä, mistä tämä johtuu. Kyse voi olla lääkkeistä, joilla vauhditetaan munasolujen kypsymistä. Kyse voi olla hedelmöitystekniikasta, joka pakastuksineen, pesuineen ja kasvatuksineen panee sukusolut koville. Tai ehkä syy löytyy niistä vanhempien ominaisuuksista, jotka lapsen saamista hankaloittavat.Avoimien kysymysten äärellä tiedeviikon spesialisteilla on vanhemmille lyhyt ja selvä viesti: kun mahdollista, kannattaa käyttää mieluummin keveää kuin järeää tekniikkaa ja siirtää kohtuun vain yksi alkio kerrallaan. Silloin lapsi varmimmin voittaa.

Siittiö ui tai ei

– Koeputkihedelmöityksessä kypsät munasolut ja siittiöt sekoitetaan yhteen laboratoriomaljassa ja siittiöt koettavat murtautua munasoluun omin voimin omia aikojaan. Hedelmöityneet munasolut kasvatetaan alkioiksi, joista yksi tai kaksi siirretään kohtuun. Lyhenne ivf, sanoista in vitro fertilization.– Mikrohedelmöityksessä yksi hedelmöittäjäksi valittu siittiö viedään injektioruiskulla kunkin munasolun sisään. Tämän jälkeen edetään kuten koeputkihedelmöityksessä. Lyhenne icsi, sanoista intracytoplasmic sperm injection.

Suomessa vakaa tilanne

– Ensimmäinen koeputkilapsi syntyi meillä 1984, ja kymmenen vuotta myöhemmin olivat vuorossa ensimmäiset mikrohedelmöitetyt vauvat. Nyt heitä on yhteensä yli 15 000.– Viime vuosina koeputkilapsia on ollut kaikista syntyneistä lapsista noin kolme prosenttia.– Koeputkihedelmöityksiä tehdään vuosittain noin 5 000. Kun mukaan lasketaan myös aiemmin pakastettujen alkioiden siirrot, hoitoja kertyy yli 8 000.– Mikrohedelmöityksiä koeputkihedelmöityksistä on noin 2 000 eli 40 prosenttia. – Määrä on pysynyt vakaana vuodesta toiseen, sanoo Väestöliiton Helsingin-klinikan ylilääkäri ja Helsingin yliopiston dosentti Anne-Maria Suikkari, joka jakaa André van Steirteghemin huolen menetelmän liikakäytöstä. – Esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Lähi-idässä icsi tehdään lähes kaikissa koeputkihedelmöityksissä ilman perusteltua syytä.– Monisikiöraskauksia on onnistuttu vähentämään selvästi. Vuonna 1993 niitä oli raskauksista 27 prosenttia, 2008 alle 10. Pudotus johtuu siitä, että raskautta yritetään yhä useammin yhden alkion siirrolla. Perinnäisessä koeputkihedelmöityksessä siirroista on yksialkioisia 65 prosenttia, mikroinjektioissa 58.– Siittiöiden kunnosta on viime vuosikymmeninä kannettu yhä enemmän huolta. Anne-Maria Suikkarin mukaan tässäkin suhteessa tilanne on Suomessa vakaa. Siittiötiheys on laskenut, mutta miehestä johtuva hedelmättömyys ei ole lisääntynyt.