Länsimaiden miesten sperman huonontumiseen tarjotaan uutta selitystä. Ympäristökemikaalien lisäksi on alettu epäillä sisäistä häirikköä: insuliinia.

TEKSTI:Jukka Ruukki



Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004

British Medical Journal soitti hälytyskelloja tasan 11 vuotta sitten. Tanskalainen Niels Skakkebaek läväytti lehdessä karut luvut: maailman miesten siittiömäärä oli 50 vuodessa vähentynyt lähes puoleen entisestä. Kun vielä 1940-luvulla millilitrassa spermaa kuhisi 114 miljoonaa sukusolua, 1990-luvulle tultaessa niitä oli 66 miljoonaa.

Skakkebaekin raportti ennustaa ihmiskunnalle lohdutonta loppua. Vielä ei ole hätää, mutta jos syöksykierre ei oikene, kriittinen raja tulee vastaan noin 30 vuoden päästä.

- Silloin keskivertomiehen siittiörivistö on harventunut 20 miljoonaan millilitrassa, lähes hedelmättömyyteen saakka, muistuttaa Turun yliopiston dosentti Jorma Toppari, joka jäljittää miesten lisääntymisterveydessä esiintyviä alueellisia eroja ja niiden syitä.

Insuliini iskee aivoihin

Siemennesteen laatuongelmista on syytetty erityisesti ympäristökemikaaleja, jotka solu- ja eläinkokeiden perusteella pystyvät häiritsemään hormonitoimintaa ja kiveksen siittiötuotantoa. - Valehormonien yhteydestä siittiökatoon tai ihmisen muihin lisääntymishäiriöihin ei kuitenkaan ole varmaa näyttöä, sanoo solutason mekanismeja tutkiva Toppari.

Uusi teoria unohtaa ulkopuoliset hormonihäiriköt. Sen mukaan sperman laatua saattaa nakertaa sisäinen vihollinen: insuliini.

Hypoteesi pohjaa kolmen vuoden takaiseen havaintoon, jonka julkaisi tieteen huippulehti Science. Bostonilaisen diabetesgurun C. Ronald Kahnin ryhmä oli osoittanut, että insuliini vaikuttaa myös aivoihin ja säätelee niiden kautta ruokahalua, painoa ja jopa hedelmällisyyttä.

Insuliini on elimistön aineenvaihdunnan avainhormoni, jonka pitoisuus kasvaa, kun kehon rasvavarastot karttuvat. Lepsujen elämäntapojen ja ylipainon takia insuliini jää pysyvästi koholle ja menettää tehonsa. Kudokset, erityisesti rasvasolukko ja lihakset, tulevat sille vastustuskykyiseksi. Puhutaan insuliiniresistenssistä tai esidiabeteksesta, joka on länsimaisen hyvinvoinnin vauhdittamana räjähdyksenomaisesti yleistynyt jopa nuorten keskuudessa.

Kahnin ryhmä pitää insuliiniresistenssiä luultua moni-ilmeisempänä: sairauden kova ydin jyllää keskushermostossa, missä se kerryttää kiloja, altistaa diabetekselle ja sotkee kaiken kukkuraksi sukupuolihormonien säätelyä.

Siittiötuotanto sekoaa

Insuliiniresistenssin kytkös lisääntymisongelmiin kävi ilmi, kun Kahnin kollega Jens Brüning yritti saada tutkimuksessa käytetyt muuntogeeniset Nirko-hiiret lisääntymään; nimi tulee siitä, että jyrsijöiltä oli poistettu hermosolujen insuliinireseptorit eli ne olivat Neural-Insulin Receptor Knock Out -hiiriä.

Urakka osoittautui harvinainen työlääksi. Yli puolet Nirko-koiraiden paritteluista jäi tuloksettomiksi. Pian syykin selvisi. Eläimillä oli paljon heikompi sperma kuin normaaleilla lajitovereilla. Tarkemmassa syynissä havaittiin, että kiveksissä oli vain vähän mieshormonia erittäviä Leydigin soluja. Myös sukusoluja kypsyttävissä siementiehyissä havaittiin puutteita, joiden takia siittiötuotanto yski.

Brüning mittasi vielä hiiriherrojen hormonitasot. Kävi ilmi, että aivolisäke eritti niukasti gonadotropiineja, erityisesti luteinisoivaa hormonia (LH), joka piiskaa testosteronituotantoa, mutta myös FSH:ta, joka säätelee sukusolujen muodostumista. LH:n tahdittama testosteronituotanto taas on välttämätön tapahtumasarjan jatkumiselle.

Tutkimuksesta voi päätellä, että aivolisäkkeen insuliinireseptorit ovat onnistuneen siittiötuotannon edellytys. Jos niiden säätely tavalla tai toisella takkuaa, sukuonni karisee.

Tukee vanhaa kytkentää

Miten Kahnin ja kumppaneiden hiirikokeet kytketään siihen, ettei suomalaispojista kenties 30 vuoden päästä enää ole isiksi? Ihminen ei lisäänny kuin jyrsijä, eikä miestä yhtäkkiä yhdistä geenihiireen, jolta puuttuvat aivolisäkkeen insuliinireseptorit.

Teoriaa on pyöritelty useissa tutkijakongresseissa. Jo pitkään on tiedetty, että insuliiniresistenssi ja erityisesti diabetes heikentävät hedelmällisyyttä sekä miehillä että naisilla. Selustatukea antavat tilastot esidiabeteksen lisääntymisestä väestössä.

Sekin on tunnettua, että insuliiniarvojen kohoaminen, ns. hyperinsulinemia, johtaa insuliiniresistenssiin: pysyvän pommituksen takia kohdesolut eivät enää reagoi hormoniin, ja koko kudoksen toiminta häiriintyy. Aivolisäkkeen insuliiniresistenssi voisi selittää LH-vajeen ja siittiökadon.

Hiirestä matkaa ihmiseen

- En ensi kuulemalta niele väitettä, sanoo Jorma Toppari. Hänen mukaansa hiiren ja ihmisen hormoniaineenvaihdunnassa ja keskushermoston toiminnassa on eroja.

Esimerkiksi kylläisyyshormoni leptiini on välttämätön jyrsijän lisääntymiskoneistolle. Ilman hormonia eläimelle ei kehity puberteettia. Ihmisellä yhteys on epäselvempi, ja leptiinin puutos on erittäin harvinaista.

Insuliiniresistenssistä kertova omenavatsa ei myöskään kitkatta istu teoriaan.

- Ylipaino ei korreloi kovin hyvin sperman laatuun, Toppari täsmentää. Sitten hän myöntää: - Insuliiniresistenssin vaikutuksia lisääntymisterveyteen ei toisaalta voi sulkea poiskaan.

Ikäluokat vertailuun

- Heikkospermaisten miesten hormonitasot eivät välttämättä poikkea normaalista, huomauttaa puolestaan lisääntymisbiologian dosentti Matti Vierula Turun yliopistosta.

Historiallista vertailua vanhempien ikäluokkien hormonitasoihin vaikeuttaa aineiston puute. Myös tutkimusmenetelmät ovat muuttuneet niin paljon, etteivät eri aineistot ole suoraan rinnastettavissa toisiinsa.

Vertailua kuitenkin yritetään. Toppari aikoo työryhmineen kaivaa varastosta esiin 30 vuoden takaisia verinäytteitä ja mitata niistä testosteronit. Tuloksia verrataan nykyisiin hormonitasoihin. Turkulaisilla on orastavaa näyttöä siitä, että 2000-lukua elävien miesten arvot laahaavat pysyvästi matalammalla kuin viime vuosisadan alkupuolella syntyneiden ikäluokkien.

Suomessakin alamäki

Siittiökato on melko varmasti monen tekijän summa. Epäilykset on hyvä käydä läpi, koska merkit viittaavat siihen, ettei kehitys ole menossa ainakaan parempaan suuntaan.

Siittiöhälyn liikkeelle panneessa Tanskassa ja myös Norjassa tilanne on ollut jo pitkään kehno: nuorten miesten sperma on heikkoa ja heikkenee yhä. Suomi oli pitkään toista maata, mutta etumatka naapureihin pienenee. Kun keskivertoviikingin puntissa vipeltää noin 40 miljoonaa siittiötä millilitrassa, Suomi-pojan mediaani on 60 miljoonaa.

Röyhistelyyn ei meilläkään enää ole varaa. - Kutsuntaikäisillä nuorukaisilla on paljon huonompi siemenneste kuin kolmikymppisillä isillä, dosentti Vierula muistuttaa.

Hälytysmerkkinä voi pitää myös hedelmöityshoitojen lisääntynyttä tarvetta. Tanskassa jopa 6-7 prosenttia vauvoista saa alkunsa hedelmöityshoidoissa. Myös aika ensiyrityksestä raskauden käynnistymiseen on siellä pidentynyt. Suomessa lapsettomuushoidoilla pannaan alulle pari prosenttia ikäluokasta.

Kaikkea ei voi toki panna heikon sperman piikkiin. Osasyy on siinä, että lasten hankintaa lykätään myöhempään ikään, jolloin kummankaan sukupuolen vehkeet eivät enää ole priimakunnossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla