Istutuspoikasille pitää opettaa, että hauki on vaarallinen kala. Kokemattomia preppaavat peruskurssin käyneet konkarit.

TEKSTI:Maija Paavilainen

Istutuspoikasille pitää opettaa, että hauki on vaarallinen kala.
Kokemattomia preppaavat peruskurssin käyneet konkarit.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2003

Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljelylaitoksen akvaarioissa Enonkoskella laitoskaloille annetaan selviytymiskoulutusta. Tärkein oppiaine on pedon välttäminen. Kovan koulun käyneet tutorkalat opettavat sitä lajitovereilleen, joilla ei ole hajuakaan vihollisten olemassaolosta.


 


  Saimaan järvilohen poikanen 2 500:sta pysyy elossa lisääntymisikään asti, eivätkä muut lohikalat pärjää paljonkaan paremmin.

Vaikka istutusten määrä kasvaa koko ajan, sukukypsäksi selviytyvien yksilöiden osuus vähenee. Laitosviljely ja istutukset ovat kuitenkin keskeisiä, kun halutaan säilyttää luonnonlohien populaatiot, muistuttaa Helsingin yliopiston tutkija Sampsa Vilhunen.

Tyhmänrohkeus kostautuu

Istutuspoikasten villi elämä vapaassa luonnossa jää usein lyhyeksi. Inarijärvellä poikasten kohtaloa on alustavasti selvitetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen radiolähettimillä, joita asennettiin sekä villeihin että laitoskaloihin.

  laitoskaloista oli hauen vatsassa. Villejä poikasia ei tänä aikana joutunut saaliiksi. Samanlaisia tutkimustuloksia on maailmalla saatu enemmänkin, Sampsa Vilhunen kertoo.

  uteliaana.

  Kuitenkaan esimerkiksi yhtään saimaannieriää ei ole viime vuosina saatu, Vilhunen harmittelee.

  välttää petoja. Kalojen selviytymiskokeet ovat osa Helsingin yliopiston käyttäytymisekologista tutkimusta.

Tulokset voivat auttaa parantamaan uhanalaisten lohikala-istukkaiden selviytymistä luonnossa. Kalat pystytään ehkä laskemaan luontoon nykyistä aikaisemmin, ja istutuksia voidaan vähentää. Vaikka istutuskalojen selviytymisprosentti nousisi vain vähän, rahaa säästyisi paljon.

Kalat oppivat toisiltaan

Enonkoskella pedon tunnistamista harjoiteltiin akvaariossa. Kokeeseen valittiin eri petokaloja ja niistä tietämättömiä, naiiveja kaloja. Jälkimmäiset saivat ensin haistaa petokalan hajua. Sen jälkeen pedot päästettiin samaan akvaarioon, jolloin muutama kala joutui niiden ruoaksi.

Pedot otettiin pois, ja kalat jaettiin eri ryhmiin. Yhteen valittiin vain sellaisia yksilöitä, jotka olivat pedon kanssa samassa akvaariossa. Toiseen ryhmään sekoitettiin kokeneiden kalojen lisäksi naiiveja kaloja. Kolmannessa oli vain naiiveja kaloja. Sen jälkeen kaikille ryhmille esiteltiin petokalan hajua.

Kokeneet kalat välttivät akvaariossa koekanavaa, jossa oli pedon hajua. Pelkästään naiiveista kaloista koostuva ryhmä viis veisasi pedon hajusta. Sen sijaan sekaryhmissä naiivitkin yksilöt oppivat kiertämään vaaralliset paikat. Tieto pedon vaarallisuudesta siis välittyi kalalta toiselle.

Naiivit kalat saattoivat oppia petopelon havainnoimalla kokeneiden kalakumppanien käyttäytymistä. Kokeneet kalat myös välittävät virtsassaan kemikaaleja. Vaaran merkkinä saattavat lisäksi toimia "kauhuaineet", jotka pääsevät veteen vahingoittuneiden yksilöiden ihosta, Vilhunen selvittää.

Oppimistavat vaihtelevat lajeittain. Sosiaalinen oppiminen eli lajikumppaneiden havainnointi korostuu parvia muodostavilla kaloilla, kuten siialla ja nieriällä. Sen sijaan suomalaista kansanluonnetta muistuttavat taimen ja lohi vaativat reviirin, jolloin oppiminen voi perustua omiin hajukokemuksiin.

Oppi käyttöön kasvattamoissa

Enonkosken tuloksia on mahdollista soveltaa kalankasvatuksessa. Erikseen valitulle parvelle annetaan kauhukokemus petokalasta, ja kun tämä parvi sitten sekoitetaan kokemattomien kalojen joukkoon, nekin oppivat karttamaan vihollisiaan.

Eikö olisi yksinkertaisempaa heittää muutama petokala altaaseen ja onkia ne vähän ajan kuluttua pois? Petokaloja ei kuitenkaan ole ihan helppo pyydystää altaasta, joten tappiot voivat olla odotettua suuremmat.

- Eikä petoja noin vain komenneta saaliidensa kimppuun. Yhtä hyvin ne saattavat mennä nurkkaan murjottamaan. Silloin treenaus saattaa totuttaa saaliskalat siihen, että petolaji on vaaraton, Vilhunen toteaa.

 Parvessa liikkuville lajeille yksinkertainen allas sopii paremmin, mutta jos kalat joutuvat olemaan liian tiheässä, parvikäyttäytyminen voi heikentyä. Se taas voi vaikuttaa kykyyn selviytyä petokaloista, Vilhunen aprikoi.

Laitosruokaankin tottuu

Rehulla ruokittuja laitoskaloja uhkaa luonnossa nälkiintyminen, ja nälkiintyneinä poikaset ovat entistä helpompi saalis petokaloille.

Kalanpoikaset ovat joskus viikkojakin syömättä, ennen kuin ne oppivat uudet ruokailutottumukset. Vapauteen tottumattomat istukkaat voivat myös pakkautua niin tiheään, ettei ruokaa riitä kaikille tarpeeksi. Laitoksissa kaloja ruokitaan tasakokoisilla rehupelleteillä, ja luonnossakin istukaskalat saattavat pyydystää vedenpinnasta vain sellaisia hyönteisiä, jotka ovat pellettien kokoisia.

Monipuolisempi kasvatusympäristö voi helpottaa istukkaiden siirtymistä elävään ravintoon. Brittiläinen tohtori Culum Brown laittoi kokeissaan kala-altaisiin erilaisia rakenteita ja havaitsi tämän vaikuttavan kalojen oppimiskykyyn; ne esimerkiksi hyväksyivät nopeammin uudenlaisen ravinnon.

Marja Paavilainen on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja. 




Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5260
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti