Istutuspoikasille pitää opettaa, että hauki on vaarallinen kala. Kokemattomia preppaavat peruskurssin käyneet konkarit.

TEKSTI:Maija Paavilainen

Istutuspoikasille pitää opettaa, että hauki on vaarallinen kala.
Kokemattomia preppaavat peruskurssin käyneet konkarit.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2003

Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljelylaitoksen akvaarioissa Enonkoskella laitoskaloille annetaan selviytymiskoulutusta. Tärkein oppiaine on pedon välttäminen. Kovan koulun käyneet tutorkalat opettavat sitä lajitovereilleen, joilla ei ole hajuakaan vihollisten olemassaolosta.


 


  Saimaan järvilohen poikanen 2 500:sta pysyy elossa lisääntymisikään asti, eivätkä muut lohikalat pärjää paljonkaan paremmin.

Vaikka istutusten määrä kasvaa koko ajan, sukukypsäksi selviytyvien yksilöiden osuus vähenee. Laitosviljely ja istutukset ovat kuitenkin keskeisiä, kun halutaan säilyttää luonnonlohien populaatiot, muistuttaa Helsingin yliopiston tutkija Sampsa Vilhunen.

Tyhmänrohkeus kostautuu

Istutuspoikasten villi elämä vapaassa luonnossa jää usein lyhyeksi. Inarijärvellä poikasten kohtaloa on alustavasti selvitetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen radiolähettimillä, joita asennettiin sekä villeihin että laitoskaloihin.

  laitoskaloista oli hauen vatsassa. Villejä poikasia ei tänä aikana joutunut saaliiksi. Samanlaisia tutkimustuloksia on maailmalla saatu enemmänkin, Sampsa Vilhunen kertoo.

  uteliaana.

  Kuitenkaan esimerkiksi yhtään saimaannieriää ei ole viime vuosina saatu, Vilhunen harmittelee.

  välttää petoja. Kalojen selviytymiskokeet ovat osa Helsingin yliopiston käyttäytymisekologista tutkimusta.

Tulokset voivat auttaa parantamaan uhanalaisten lohikala-istukkaiden selviytymistä luonnossa. Kalat pystytään ehkä laskemaan luontoon nykyistä aikaisemmin, ja istutuksia voidaan vähentää. Vaikka istutuskalojen selviytymisprosentti nousisi vain vähän, rahaa säästyisi paljon.

Kalat oppivat toisiltaan

Enonkoskella pedon tunnistamista harjoiteltiin akvaariossa. Kokeeseen valittiin eri petokaloja ja niistä tietämättömiä, naiiveja kaloja. Jälkimmäiset saivat ensin haistaa petokalan hajua. Sen jälkeen pedot päästettiin samaan akvaarioon, jolloin muutama kala joutui niiden ruoaksi.

Pedot otettiin pois, ja kalat jaettiin eri ryhmiin. Yhteen valittiin vain sellaisia yksilöitä, jotka olivat pedon kanssa samassa akvaariossa. Toiseen ryhmään sekoitettiin kokeneiden kalojen lisäksi naiiveja kaloja. Kolmannessa oli vain naiiveja kaloja. Sen jälkeen kaikille ryhmille esiteltiin petokalan hajua.

Kokeneet kalat välttivät akvaariossa koekanavaa, jossa oli pedon hajua. Pelkästään naiiveista kaloista koostuva ryhmä viis veisasi pedon hajusta. Sen sijaan sekaryhmissä naiivitkin yksilöt oppivat kiertämään vaaralliset paikat. Tieto pedon vaarallisuudesta siis välittyi kalalta toiselle.

Naiivit kalat saattoivat oppia petopelon havainnoimalla kokeneiden kalakumppanien käyttäytymistä. Kokeneet kalat myös välittävät virtsassaan kemikaaleja. Vaaran merkkinä saattavat lisäksi toimia "kauhuaineet", jotka pääsevät veteen vahingoittuneiden yksilöiden ihosta, Vilhunen selvittää.

Oppimistavat vaihtelevat lajeittain. Sosiaalinen oppiminen eli lajikumppaneiden havainnointi korostuu parvia muodostavilla kaloilla, kuten siialla ja nieriällä. Sen sijaan suomalaista kansanluonnetta muistuttavat taimen ja lohi vaativat reviirin, jolloin oppiminen voi perustua omiin hajukokemuksiin.

Oppi käyttöön kasvattamoissa

Enonkosken tuloksia on mahdollista soveltaa kalankasvatuksessa. Erikseen valitulle parvelle annetaan kauhukokemus petokalasta, ja kun tämä parvi sitten sekoitetaan kokemattomien kalojen joukkoon, nekin oppivat karttamaan vihollisiaan.

Eikö olisi yksinkertaisempaa heittää muutama petokala altaaseen ja onkia ne vähän ajan kuluttua pois? Petokaloja ei kuitenkaan ole ihan helppo pyydystää altaasta, joten tappiot voivat olla odotettua suuremmat.

- Eikä petoja noin vain komenneta saaliidensa kimppuun. Yhtä hyvin ne saattavat mennä nurkkaan murjottamaan. Silloin treenaus saattaa totuttaa saaliskalat siihen, että petolaji on vaaraton, Vilhunen toteaa.

 Parvessa liikkuville lajeille yksinkertainen allas sopii paremmin, mutta jos kalat joutuvat olemaan liian tiheässä, parvikäyttäytyminen voi heikentyä. Se taas voi vaikuttaa kykyyn selviytyä petokaloista, Vilhunen aprikoi.

Laitosruokaankin tottuu

Rehulla ruokittuja laitoskaloja uhkaa luonnossa nälkiintyminen, ja nälkiintyneinä poikaset ovat entistä helpompi saalis petokaloille.

Kalanpoikaset ovat joskus viikkojakin syömättä, ennen kuin ne oppivat uudet ruokailutottumukset. Vapauteen tottumattomat istukkaat voivat myös pakkautua niin tiheään, ettei ruokaa riitä kaikille tarpeeksi. Laitoksissa kaloja ruokitaan tasakokoisilla rehupelleteillä, ja luonnossakin istukaskalat saattavat pyydystää vedenpinnasta vain sellaisia hyönteisiä, jotka ovat pellettien kokoisia.

Monipuolisempi kasvatusympäristö voi helpottaa istukkaiden siirtymistä elävään ravintoon. Brittiläinen tohtori Culum Brown laittoi kokeissaan kala-altaisiin erilaisia rakenteita ja havaitsi tämän vaikuttavan kalojen oppimiskykyyn; ne esimerkiksi hyväksyivät nopeammin uudenlaisen ravinnon.

Marja Paavilainen on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja.