Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Kuva: Shutterstock
Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Kuva: Shutterstock

Antiikin kreikkalaiset halusivat unohtaa, miten lännen kulttuuriin vaikuttivat heidän itäiset vihollisensa: iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme - ja jopa suomen kieltä.

Nykysuomalaiset ovat kuulleet Iranista lähinnä kielteisiä asioita. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa tiedotusvälineet puivat Iranin vallankumousta, jossa karkotettiin epäsuosituksi tullut šaahi ja siirryttiin ajatolla Khomeinin johdolla valtiojohtoiseen islamilaiseen fundamentalismiin huntupakkoineen ja tiukkoine sensuureineen.

1980-luvulla esillä oli Iranin ja Irakin välinen sota.

Viime aikoina on pohdittu, rikastaako Iran uraania vain voimalatarpeisiin vai ehkä kehittääkseen itselleen ydinpommin. Tapetilla on ollut myös Tanskasta alkaneen pilakuvakiistan vaihe, jossa iranilainen sanomalehti julisti lukijoilleen juutalaisaiheisen pilakuvakilpailun.

Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Iranin vanha kulttuuri on nimittäin vaikuttanut hedelmällisesti Euroopan ja samalla Suomenkin kulttuuriin jo vuosituhansien ajan.

Lähi-idän ja Iranin panos on jäänyt vähälle huomiolle, koska länsimainen historiankirjoitus on omaksunut kulttuurimme alkupisteeksi muinaisen Kreikan. Sieltä kehitystä on seurattu Rooman kautta keskiaikaan ja moderniin Eurooppaan. Tämä Eurooppa-keskeinen maailmankuva syntyi vuoden 500 eKr. tienoilla, kun kreikkalaiset alkoivat persialaissotien aikoihin tehdä eron itsensä ja barbaarien välille.

Sen sijaan varhemmat kreikkalaiset olivat tietoisia siitä, että Välimeren pohjukan kansat muodostivat tasaisen jatkumon. Egypti, Mesopotamia ja hieman myöhemmin Iran olivat innovaatiokeskuksia, joista kulttuurivaikutus säteili ympäristöön.

Orja tarkoitti alkuaan arjaa eli ihmistä

Kielellisesti Iran kuuluu tiukasti yhteen Euroopan kanssa. Iranin nykyistä kieltä, persiaa, kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, mutta tämä ei tee siitä arabian sukulaista, vaan se on yksiselitteisesti indoeurooppalainen kieli.

Läheisyyden Euroopan valtakieliin huomaa esimerkiksi tärkeimpiä sukulaisuussuhteita tarkoittavista sanoista. Persiaksi isä on pedar (vrt. saks. Vater, engl. father, ruots. fader, far), äiti mâdar (Mutter, mother, moder, mor) ja tytär dokhtar (Tochter, daughter, dotter).

Myös suomen kielessä on muistumia siitä, että iranilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueet olivat aikanaan lähellä toisiaan.

Esimerkiksi suomen lukusana sata on iranilainen laina; nykypersiassa vastaava lukusana on sad. Toinen esimerkki kertoo varhaisen iranilaisteknologian ylivoimaisuudesta. Kun suomalainen tarttuu vasaraan, hän käyttelee työkalua, jonka nimi tunnetaan jo Iranin muinaiskielestä, avestasta. Siinä nuijaa tarkoittava sana oli vajra [vadžra]. Suomi on säilyttänyt alkumuodon paljon uskollisemmin kuin nykypersia, jossa sama sana on päätynyt muotoon gorz.

Paljon kansojen välisistä muinaisista suhteista kertoo myös suomen sana orja. Se on laina indoiranilaisista kielistä, joissa se esiintyi muodossa arya tai airya. Iranilaisille se tarkoitti miestä, meikäläistä, ja sillä nimityksellä kansa kutsui jäseniään. Suomalais-ugrilaisilla naapureilla sana siirtyi tarkoittamaan toisesta kansasta siepattuja, myytyjä tai vangiksi joutuneita ihmisiä, orjia.

Kun kansallissosialistinen rotuoppi 1900-luvun alkupuoliskolla alkoi puhua arjalaisista ja orjakansoista, sama sana päätyi suomessa eri muodoissaan tarkoittamaan päinvastaisia asioita. Pohjimmiltaan arjat ja orjat olivat siis samoja ihmisiä. Kansallissosialistiselle rotuopille Intian ja Iranin arjalaiset eivät tosin kelvanneet valituksi kansaksi, vaan ainoastaan germaanit, arjalaisen kansan pohjoinen sivuhaara.

Iranin valtion nimikin tulee tästä samasta sanasta. Keskipersiaksi Iran oli Êrân-šahr, arjalaisten valtakunta. Alkuosan taustalla on muinaispersian monikon genetiivi airyânâm eli arjalaisten.

Zarathustralaisuus synnytti Saatanan

Jo kielivertailut todistavat muinaisista yhteyksistä, mutta täsmällisemmin kulttuurivaikutteita ja -lainoja päästään tutkimaan niiltä hieman myöhemmiltä ajoilta, joilta on myös kirjallisia lähteitä.

Muinaispersialainen uskonto, zarathustralaisuus, syntyi joskus vuosien 1000 ja 700 eKr. välillä. Se vaikutti muihin uskontoihin, kun Persian suurkuninkaat, akhemenidit, 500-luvulla eKr. valloittivat suuren osan sivistynyttä maailmaa: Anatolian eli nykyisen Turkin kreikkalaisasutuksineen, Mesopotamian eli nykyisen Irakin ja lyhytaikaisesti jopa Egyptin. Samalla muinaispersialainen tarusto tunkeutui eri kansojen tietoisuuteen.

Eniten uskontoihin vaikutti zarathustralaisuuden vahva dualismi, usko hyvän ja pahan kosmiseen vastakkainasetteluun. Hyvä olento, Ahura Mazda, on luonut hyvän luomakunnan, paha olento, Angra Mainyu, on tehnyt parhaansa turmellakseen sen.

Kaikki paha - kuten myrkkykäärmeet, haitalliset hyönteiset ja muut vastenmielisiksi koetut eläimet - on siis pahan voiman luomusta. Maailmanhistoria on hyvän ja pahan välistä taistelua, joka lopulta johtaa hyvän voittoon ja pahan tuhoamiseen, mutta me elämme vielä sekoittumisen aikaa, jolloin hyvä ja paha esiintyvät rinnakkain ja toisiinsa sekoittuneina. Hyvyys on samalla myös tietoa ja valoa, pahuus tietämättömyyttä ja pimeyttä.

Juutalaiset tutustuivat tähän ajatteluun akhemenidien aikana, ja Jahve sai rinnalleen pahan kilpailijan, Saatanan. Jobin kirjassa paholainen on jo selvä toimija, Jumalan keskustelukumppani ja vastustaja. (Kysymys Jobin kaltaisesta oikeamielisestä kärsijästä sinänsä on puolestaan mesopotamialaista alkuperää; aihe tunnetaan sikäläisestä nuolenpääkirjallisuudesta.)

Juutalaisuudesta niin Saatana kuin valon ja pimeyden symboliikkakin siirtyivät sitten kristinuskoon ja jäivät osaksi länsimaista kulttuuriperimää. Nykyään sama dualistinen maailmankuva näkyy myös poliittisessa retoriikassa islamilaista maailmaa vastaan käännettynä. Puheet "pahuuden akselista" nousevat dualistisesta maailmankuvasta, jonka länsi on velkaa Iranille.

Tarina matkasta tuonpuoleiseen levisi

Myös muilla alueilla zarathustralaisuus jäi pysyvästi vaikuttamaan kristinuskoon.

Länsimainen käsitys tuonpuoleisesta sai virikkeitä Iranista jo antiikin aikana. Kun 400- ja 300-luvuilla eKr. elänyt kreikkalaisfilosofi Platon kertoo Valtio-teoksensa kymmenennessä kirjassa tarinan matkasta tuonpuoleiseen, hän antaa päähenkilölle kuvaavan nimen Er (< arya).

Platonin tarina pohjautuu iranilaiseen legendaan hurskaasta miehestä, jolle näytetään tuonpuoleinen ja jonka sallitaan palata raportoimaan siitä. Aihe tunnettiin myös Mesopotamian muinaiskirjallisuudessa: Gilgameš-eepoksen nimihenkilön kuollut ystävä Enkidu palaa kertomaan manalan varjoelämästä. Silti lähin vertauskohta Platonin Erin tarinalle löytyy iranilaisesta Arda Virazhin kirjasta.

Kirjan päähenkilö Arda Virazh siirtyy unessa tuonpuoleiseen ja kulkee enkelioppaan kanssa katsomassa, miten syntisille käy kuoleman jälkeen. Herättyään hän tuo tiedon eläville.

Iranista tarina siirtyi Kreikkaan ja Roomaan. Se välittyi myös myöhempään arabialaiseen perimätietoon, jossa profeetta Muhammadin taivasmatkasta kerrotaan vastaavaa legendaa. Siitä aiheen lainasi 1200- ja 1300-luvun vaihteen italialaisrunoilija Dante Alighieri, joka maailmankuulussa Jumalaisessa näytelmässään panee päähenkilön kuvailemaan helvetin, kiirastulen ja paratiisin asukkaiden kohtaloa.

Iranin vaikutus näkyy myös uskonnollisessa sanastossa. Sana paratiisi on persiaa. Se tulee alkujaan avestasta. Pairi-daêza tarkoitti palatsin ympärillä olevaa puistoa, jonne kuninkaat lähtivät metsästämään ja viettämään vapaa-aikaansa. Ylellinen puisto siirtyi hepreassa (pardês) tarkoittamaan taivaallista puutarhaa, paratiisia.

Graalin maljakin iranilaislegendasta

Iranin vanhat uskonnolliset käsitykset periytyivät länsimaille paitsi juutalaisuuden ja kristinuskon myös Rooman valtakunnassa vaikuttaneen iranilaisperäisen mithralaisuuden kautta. Se levisi varsinkin roomalaisten sotilaiden keskuudessa. Mithralaisuus kilpaili kristinuskon kanssa ja hävisi lopulta kisan vaikka oli ehtinyt levitä nykyisen Saksan alueelle asti.

Aivan jäljettömiin mithralaisuus ei silti kadonnut. Sen vaikutus näkyy muun muassa jouluevankeliumissa. Mithra-lapsen uskottiin syntyvän luolassa, ja kristinusko kopioi tätä ajatusta. Jeesuksen syntyminen luolassa oli yksi varhaisen kristinuskon legendoista, vaikka luolan vastineena hämyinen talli lopulta päätyikin kanonisiin evankeliumeihin.

Ripaus iranilaista vaikutetta on mukana myös Graalin maljan legendassa. Sen taustalla on Jamshîdin maljan tarina, joka siirtyi muinaisesta Iranista islamilaisen Iranin tarustoon ja sieltä keskiajan Eurooppaan.

Graalin legendan nykyisin muistamamme muoto kertoo maljasta, johon Kristuksen veri kyljen haavasta vuodatettiin. Varhaisempi iranilainen tarina puolestaan kertoo ihmeellisestä maljasta, josta kuningas Jamšîd saattoi nähdä kaikkialle valtakuntaansa. Tämä taianomainen jâm-e Jam, Jam(shîd)in malja, on nykyään päätynyt myös Iranin kansallisen television tunnukseksi.

Keskiajalla vaikutus arabien kautta

600-luvun puolivälissä Iranin historia mullistui, kun arabiarmeijat valloittivat maan ja liittivät sen osaksi arabialais-islamilaista valtakuntaa.

Iranin kulttuurivaikutus ei kuitenkaan vähentynyt, joskin se muuttui vaikeammin määriteltäväksi. Useimmat oppineet kirjoittivat teoksensa arabiaksi ja osana laajempaa yhtenäiskulttuuria. Kun Eurooppa keskiajalla alkoi kehittyä kohti renessanssia, tällä arabialais-islamilaisella kulttuurilla oli vahva rooli, mutta nimenomaan iranilaista elementtiä on vaikea erotella kokonaisuudesta.

Keskiajan tunnetuimpia filosofeja ja lääkäreitä oli iranilainen Ibn Sînâ (k. 1037), josta Euroopassa tuli Avicenna. Hänen tärkeimmät teoksensa käännettiin latinaksi, ja hänen lääketieteellinen oppikirjansa Canon (al-Qânûn) oli Euroopassa käytössä vielä 1600-luvulla. Euroopassa häntä kuitenkin pidettiin arabialaisena viisaana; kirjoittihan Avicenna valtaosan teoksistaan arabiaksi.

Samoin läntinen sairaalalaitos sai vaikutteita Lähi-idästä. Sairaat oli perinteisesti hoidettu kotona - ja köyhät olivat tavallisesti jääneet kokonaan hoidotta. Iranissa lääketieteellinen tutkimus oli yhdistetty sairaiden hoitamiseen hyväntekeväisyytenä, ja Lähi-idän ensimmäinen sairaala syntyi Iranin Gundêshâpûriin. Arabit perivät ajatuksen. Monet hurskaat perustivat omilla varoillaan sairaaloita, jotka testamenttilahjoitusten turvin hoitivat köyhiä ja vähävaraisia.

Eurooppalaiset tutustuivat näihin arabialaisiin sairaaloihin aikana, jolloin Lähi-idän lääketiede ja terveydenhoito olivat omaa luokkaansa. Varhaisimmat eurooppalaiset sairaalat kopioivat Lähi-idän mallia ja niissä potilaita hoidettiin arabialaisen - tai iranilaisen - lääketieteen mukaan.

Iranilaisvaikutus ei rajoittunut länteen, päinvastoin: Keski-Aasiassa ja Pohjois-Intiassa iranilainen kulttuurivaikutus oli voimakasta, ja persiaa käytettiin yhtenä alueen tärkeimmistä kirjakielistä aina 1900-luvun alkuun asti. Turkki ja Intian islamilaiset kielet ovat läpikotaisin persialaistuneita ja molempien alueiden kulttuurit iranilaistaustaisia.

Siksi monet myöhemmin Turkista omaksutut kulttuurilainat ovat nekin alkujaan iranilaisia. Esimerkiksi lännen taiteilijoita innoittaneet haaremiunelmat saatiin osmanisulttaanien hovista, mutta sinne haaremijärjestelmä oli siirtynyt Persiasta.

Iran innoitti Goethea ja Puccinia

Keskiajan päättyessä ja uuden ajan koittaessa tilanne oli sikäli muuttunut, että länsimaisesta kulttuurista oli tullut Välimeren alueen johtava kulttuuri. Iranilaisvaikutusta tihkui silti yhä, mutta nyt enää erikoisuutena.

Ranskalaiskirjailija Jean de La Fontaine käytti hänen tarinoitaan saduissaan. Ruusutarhaan viittasivat teoksissaan myös 1700-luvun ranskalaiskirjailijat Denis Diderot ja Voltaire sekä Saksan kirjallisuuden 1700- ja 1800-luvun vaihteen supertähti Johann Wolfgang von Goethe.

1700-luvulla itämaisen kirjallisuuden klassikoksi nousi Tuhat ja yksi yötä. Lopullisessa muodossaan kirja on arabialainen satukokoelma, mutta useimmat sen tarinoista tulivat arabeille Iranista - tosin osa alkujaan kauempaakin, Intiasta.

Satujen myötä Iranista tuli tarunhohtoinen maa. Ranskalaisfilosofi Montesquieun 1700-luvun alussa julkaisemissa Persialaiskirjeissä Eurooppa esitettiin tarunhohtoisen Iranin silmin. Italialaissäveltäjä Giacomo Puccinin 1900-luvun alun Turandot-oopperan aihe haettiin puolestaan iranilaisen Nezâmî Ganjavîn (k. 1209) eepoksesta. Nimihahmo Turandot tulee suoraan persiasta. Nezâmîn kertomuksessa hän on Tûrân-dokht, turanilaistyttö.

1800-luvulla Eurooppa otti iranilaisen kirjallisuuden vastaan entistä innostuneemmin. Saksassa Goethe teki runoilija Háfezista (k. 1390) osan saksalaista kirjallisuutta. Goethen West-Östlicher Divan (1818) oli oman aikansa hitti, ja sen myötä Háfez, Goethen suora esikuva, tuli tutuksi kaikkialla saksalaisella kulttuurialueella. Vastaavasti 1800-luvun englantilaisrunoilija Edward FitzGeraldin mukaelmista 1000-luvun iranilaisrunoilija Omar Khaijamin mietelmistä tuli maailmanmenestys.

Vasta 1900-luvun jälkipuolella Iran on joutunut eristyksiin ja iranilaisen kulttuurin vaikutus on jäänyt syrjään. Ehkä meidän pitäisi koettaa nähdä Iranin valtiollisen kuoren taakse. Presidentti Ahmadinejadin ja ylimmän uskonnollisen johtajan ajatolla Khamenein jyrkkä linja on vain osa Iranin nykytodellisuutta.

Sen lisäksi Iran on paljon muuta. Se on yhä edelleen ruusujen ja satakielten, runoilijoiden ja filosofien maa. Iranin elokuvateollisuus voi hyvin ja tuottaa laadukkaita filmejä, ja iranilainen runous on yhä huomion arvoista. Älkäämme katkaisko tuhansien vuosien yhteyttä päivänpolitiikan takia.

Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Helsingin yliopistossa. Hän on luennoinut islamilaisen kulttuurin ohella länsimaisen kulttuurin juurista ja suomentanut muun muassa arabian-, persian- ja akkadinkielistä kirjallisuutta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Iranin vaikutus hämärtyi historian melskeissä

- 1000-luvun alussa eKr. nykyisen Iranin alueelle vaeltaa pohjoisesta heimoja, joita kutsutaan assyrialaisissa nuolenpääteksteissä muun muassa meedialaisiksi ja persialaisiksi.

- 600- tai 500-luvulla iranilainen Zarathustra esittää oppinsa hyvän ja pahan voiman taistelusta maailmassa. Oppi vaikuttaa juutalaisuuteen ja edelleen kristinuskoon.

- 500-luvulla akhemenidien dynastiaan kuuluva kuningas Kyyros luo Persiasta suurvallan. Hän valtaa muun muassa nykyisen Turkin länsirannikon kreikkalaiskaupungit. Tämä pohjustaa vihamielisyyden kreikkalaisten ja persialaisten - lännen ja idän - välille.

- 500- ja 400-luvun vaihde on Persian loistokautta. Kuningas Dareios I vahvistaa muinaispersian asemaa kirjakielenä, rakennuttaa hienoja palatseja ja luo valtakunnan keskuksia yhdistävän postitieverkon.

- 400-luvun alun persialaissodissa kreikkalaiset voittavat Persian maihinnousujoukot Marathonin taistelussa ja kreikkalainen laivasto lyö persialaiset Salamiin meritaistelussa.

- 400-luvun jälkipuoliskosta tulee kreikkalaisen sivistyksen kulta-aika. Tämän ajan filosofian ja taiteen tuotteita pidetään sittemmin länsimaisen kulttuurin keskeisinä juurina.

- 400-luvun lopulla kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välisessä peloponnesolaissodassa Sparta lyö Persian tuella Ateenan. Sota heikentää sekä Spartaa että Ateenaa niin, että seuraavalla vuosisadalla koko Kreikan johtoon nousee Makedonia.

- 300-luvun lopulla Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloittaa Persian. Hellenistinen kulttuuri levittää vaikutteita Aleksanterin laajan valtakunnan alueelta toiselle.

- 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. Persiaa hallitsee arsakidien dynastia. Itään laajentuvan Rooman kanssa soditaan.

- 200-luvun puolivälistä 600-luvun puoliväliin kestävän sassanidien dynastian aikana zarathustralaisuudesta tulee Persian valtionuskonto.

- 600-luvun puolivälissä arabit valloittavat Persian. Maa islamisoituu muttei arabisoidu. Arabia on kuitenkin oppineiden kielenä 900- ja 1000-luvulle asti, jolloin persia palaa vallitsevaksi kirjakieleksi.

- 900-luvun lopussa turkkilaiset seldžukit saavat vallan Persiassa ja Syyriassa. Islamilaisten seldžukkien häätämiseksi Palestiinasta kristityt länsimaat tekevät seuraavina kolmena vuosisatana ristiretkiä seldžukkien alueelle. Sotimisesta huolimatta idän ja lännen välillä siirtyy keskiajallakin kulttuurivaikutteita, varsinkin ara¬bien valloittamien Pyreneiden niemimaan ja Sisilian kautta.

- 1400-luvulla turkkilaisten ottomaanien valtakunta valloittaa kaakkoista Eurooppaa, mikä lisää islamilaisen maailman ja länsimaiden välistä vihamielisyyttä.

- 1907 Britannia ja Venäjä sopivat Persian jakamisesta etupiireikseen, mutta maa säilyy muodollisesti itsenäisenä.

- 1925 kasakkapäällikkö Reza Khan Pahlavi nousee Persian šaahiksi.

- 1935 Persian nimi vaihdetaan Iraniksi, joka tarkoittaa arjalaisten maata.

- 1979 šaahi Mohammed Reza Pahlavi pakenee maasta, ja Iran julistetaan islamilaiseksi tasavallaksi.

 

Irania monessa

Iranin kulttuurivaikutus näkyy muun muassa näissä:

- eurooppalaisten kielten sanasto
- ajatus hyvästä ja pahasta kosmisesta voimasta
- ajatus paratiisin puutarhasta
- legenda sankarin matkasta manalaan
- legenda Graalin maljasta
- Tuhannen ja yhden yön tarinat
- Turandot-ooppera
- sairaalajärjestelmän kehitys
- lääketieteen kehitys
- tähtitieteen kehitys
- ruusujen viljely
- poolopeli.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti