Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Kuva: Shutterstock
Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Kuva: Shutterstock

Antiikin kreikkalaiset halusivat unohtaa, miten lännen kulttuuriin vaikuttivat heidän itäiset vihollisensa: iranilaiset eli persialaiset. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että ruusun ja satakielen maa muokkasi klassisia kertomuksiamme, uskonnollisia käsityksiämme ja sairaanhoitolaitostamme - ja jopa suomen kieltä.

Nykysuomalaiset ovat kuulleet Iranista lähinnä kielteisiä asioita. 1970- ja 1980-luvun vaihteessa tiedotusvälineet puivat Iranin vallankumousta, jossa karkotettiin epäsuosituksi tullut šaahi ja siirryttiin ajatolla Khomeinin johdolla valtiojohtoiseen islamilaiseen fundamentalismiin huntupakkoineen ja tiukkoine sensuureineen.

1980-luvulla esillä oli Iranin ja Irakin välinen sota.

Viime aikoina on pohdittu, rikastaako Iran uraania vain voimalatarpeisiin vai ehkä kehittääkseen itselleen ydinpommin. Tapetilla on ollut myös Tanskasta alkaneen pilakuvakiistan vaihe, jossa iranilainen sanomalehti julisti lukijoilleen juutalaisaiheisen pilakuvakilpailun.

Jos tuntee Iranista vain nykyisyyden, käsitys omista juurista jää vajavaiseksi. Iranin vanha kulttuuri on nimittäin vaikuttanut hedelmällisesti Euroopan ja samalla Suomenkin kulttuuriin jo vuosituhansien ajan.

Lähi-idän ja Iranin panos on jäänyt vähälle huomiolle, koska länsimainen historiankirjoitus on omaksunut kulttuurimme alkupisteeksi muinaisen Kreikan. Sieltä kehitystä on seurattu Rooman kautta keskiaikaan ja moderniin Eurooppaan. Tämä Eurooppa-keskeinen maailmankuva syntyi vuoden 500 eKr. tienoilla, kun kreikkalaiset alkoivat persialaissotien aikoihin tehdä eron itsensä ja barbaarien välille.

Sen sijaan varhemmat kreikkalaiset olivat tietoisia siitä, että Välimeren pohjukan kansat muodostivat tasaisen jatkumon. Egypti, Mesopotamia ja hieman myöhemmin Iran olivat innovaatiokeskuksia, joista kulttuurivaikutus säteili ympäristöön.

Orja tarkoitti alkuaan arjaa eli ihmistä

Kielellisesti Iran kuuluu tiukasti yhteen Euroopan kanssa. Iranin nykyistä kieltä, persiaa, kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, mutta tämä ei tee siitä arabian sukulaista, vaan se on yksiselitteisesti indoeurooppalainen kieli.

Läheisyyden Euroopan valtakieliin huomaa esimerkiksi tärkeimpiä sukulaisuussuhteita tarkoittavista sanoista. Persiaksi isä on pedar (vrt. saks. Vater, engl. father, ruots. fader, far), äiti mâdar (Mutter, mother, moder, mor) ja tytär dokhtar (Tochter, daughter, dotter).

Myös suomen kielessä on muistumia siitä, että iranilaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueet olivat aikanaan lähellä toisiaan.

Esimerkiksi suomen lukusana sata on iranilainen laina; nykypersiassa vastaava lukusana on sad. Toinen esimerkki kertoo varhaisen iranilaisteknologian ylivoimaisuudesta. Kun suomalainen tarttuu vasaraan, hän käyttelee työkalua, jonka nimi tunnetaan jo Iranin muinaiskielestä, avestasta. Siinä nuijaa tarkoittava sana oli vajra [vadžra]. Suomi on säilyttänyt alkumuodon paljon uskollisemmin kuin nykypersia, jossa sama sana on päätynyt muotoon gorz.

Paljon kansojen välisistä muinaisista suhteista kertoo myös suomen sana orja. Se on laina indoiranilaisista kielistä, joissa se esiintyi muodossa arya tai airya. Iranilaisille se tarkoitti miestä, meikäläistä, ja sillä nimityksellä kansa kutsui jäseniään. Suomalais-ugrilaisilla naapureilla sana siirtyi tarkoittamaan toisesta kansasta siepattuja, myytyjä tai vangiksi joutuneita ihmisiä, orjia.

Kun kansallissosialistinen rotuoppi 1900-luvun alkupuoliskolla alkoi puhua arjalaisista ja orjakansoista, sama sana päätyi suomessa eri muodoissaan tarkoittamaan päinvastaisia asioita. Pohjimmiltaan arjat ja orjat olivat siis samoja ihmisiä. Kansallissosialistiselle rotuopille Intian ja Iranin arjalaiset eivät tosin kelvanneet valituksi kansaksi, vaan ainoastaan germaanit, arjalaisen kansan pohjoinen sivuhaara.

Iranin valtion nimikin tulee tästä samasta sanasta. Keskipersiaksi Iran oli Êrân-šahr, arjalaisten valtakunta. Alkuosan taustalla on muinaispersian monikon genetiivi airyânâm eli arjalaisten.

Zarathustralaisuus synnytti Saatanan

Jo kielivertailut todistavat muinaisista yhteyksistä, mutta täsmällisemmin kulttuurivaikutteita ja -lainoja päästään tutkimaan niiltä hieman myöhemmiltä ajoilta, joilta on myös kirjallisia lähteitä.

Muinaispersialainen uskonto, zarathustralaisuus, syntyi joskus vuosien 1000 ja 700 eKr. välillä. Se vaikutti muihin uskontoihin, kun Persian suurkuninkaat, akhemenidit, 500-luvulla eKr. valloittivat suuren osan sivistynyttä maailmaa: Anatolian eli nykyisen Turkin kreikkalaisasutuksineen, Mesopotamian eli nykyisen Irakin ja lyhytaikaisesti jopa Egyptin. Samalla muinaispersialainen tarusto tunkeutui eri kansojen tietoisuuteen.

Eniten uskontoihin vaikutti zarathustralaisuuden vahva dualismi, usko hyvän ja pahan kosmiseen vastakkainasetteluun. Hyvä olento, Ahura Mazda, on luonut hyvän luomakunnan, paha olento, Angra Mainyu, on tehnyt parhaansa turmellakseen sen.

Kaikki paha - kuten myrkkykäärmeet, haitalliset hyönteiset ja muut vastenmielisiksi koetut eläimet - on siis pahan voiman luomusta. Maailmanhistoria on hyvän ja pahan välistä taistelua, joka lopulta johtaa hyvän voittoon ja pahan tuhoamiseen, mutta me elämme vielä sekoittumisen aikaa, jolloin hyvä ja paha esiintyvät rinnakkain ja toisiinsa sekoittuneina. Hyvyys on samalla myös tietoa ja valoa, pahuus tietämättömyyttä ja pimeyttä.

Juutalaiset tutustuivat tähän ajatteluun akhemenidien aikana, ja Jahve sai rinnalleen pahan kilpailijan, Saatanan. Jobin kirjassa paholainen on jo selvä toimija, Jumalan keskustelukumppani ja vastustaja. (Kysymys Jobin kaltaisesta oikeamielisestä kärsijästä sinänsä on puolestaan mesopotamialaista alkuperää; aihe tunnetaan sikäläisestä nuolenpääkirjallisuudesta.)

Juutalaisuudesta niin Saatana kuin valon ja pimeyden symboliikkakin siirtyivät sitten kristinuskoon ja jäivät osaksi länsimaista kulttuuriperimää. Nykyään sama dualistinen maailmankuva näkyy myös poliittisessa retoriikassa islamilaista maailmaa vastaan käännettynä. Puheet "pahuuden akselista" nousevat dualistisesta maailmankuvasta, jonka länsi on velkaa Iranille.

Tarina matkasta tuonpuoleiseen levisi

Myös muilla alueilla zarathustralaisuus jäi pysyvästi vaikuttamaan kristinuskoon.

Länsimainen käsitys tuonpuoleisesta sai virikkeitä Iranista jo antiikin aikana. Kun 400- ja 300-luvuilla eKr. elänyt kreikkalaisfilosofi Platon kertoo Valtio-teoksensa kymmenennessä kirjassa tarinan matkasta tuonpuoleiseen, hän antaa päähenkilölle kuvaavan nimen Er (< arya).

Platonin tarina pohjautuu iranilaiseen legendaan hurskaasta miehestä, jolle näytetään tuonpuoleinen ja jonka sallitaan palata raportoimaan siitä. Aihe tunnettiin myös Mesopotamian muinaiskirjallisuudessa: Gilgameš-eepoksen nimihenkilön kuollut ystävä Enkidu palaa kertomaan manalan varjoelämästä. Silti lähin vertauskohta Platonin Erin tarinalle löytyy iranilaisesta Arda Virazhin kirjasta.

Kirjan päähenkilö Arda Virazh siirtyy unessa tuonpuoleiseen ja kulkee enkelioppaan kanssa katsomassa, miten syntisille käy kuoleman jälkeen. Herättyään hän tuo tiedon eläville.

Iranista tarina siirtyi Kreikkaan ja Roomaan. Se välittyi myös myöhempään arabialaiseen perimätietoon, jossa profeetta Muhammadin taivasmatkasta kerrotaan vastaavaa legendaa. Siitä aiheen lainasi 1200- ja 1300-luvun vaihteen italialaisrunoilija Dante Alighieri, joka maailmankuulussa Jumalaisessa näytelmässään panee päähenkilön kuvailemaan helvetin, kiirastulen ja paratiisin asukkaiden kohtaloa.

Iranin vaikutus näkyy myös uskonnollisessa sanastossa. Sana paratiisi on persiaa. Se tulee alkujaan avestasta. Pairi-daêza tarkoitti palatsin ympärillä olevaa puistoa, jonne kuninkaat lähtivät metsästämään ja viettämään vapaa-aikaansa. Ylellinen puisto siirtyi hepreassa (pardês) tarkoittamaan taivaallista puutarhaa, paratiisia.

Graalin maljakin iranilaislegendasta

Iranin vanhat uskonnolliset käsitykset periytyivät länsimaille paitsi juutalaisuuden ja kristinuskon myös Rooman valtakunnassa vaikuttaneen iranilaisperäisen mithralaisuuden kautta. Se levisi varsinkin roomalaisten sotilaiden keskuudessa. Mithralaisuus kilpaili kristinuskon kanssa ja hävisi lopulta kisan vaikka oli ehtinyt levitä nykyisen Saksan alueelle asti.

Aivan jäljettömiin mithralaisuus ei silti kadonnut. Sen vaikutus näkyy muun muassa jouluevankeliumissa. Mithra-lapsen uskottiin syntyvän luolassa, ja kristinusko kopioi tätä ajatusta. Jeesuksen syntyminen luolassa oli yksi varhaisen kristinuskon legendoista, vaikka luolan vastineena hämyinen talli lopulta päätyikin kanonisiin evankeliumeihin.

Ripaus iranilaista vaikutetta on mukana myös Graalin maljan legendassa. Sen taustalla on Jamshîdin maljan tarina, joka siirtyi muinaisesta Iranista islamilaisen Iranin tarustoon ja sieltä keskiajan Eurooppaan.

Graalin legendan nykyisin muistamamme muoto kertoo maljasta, johon Kristuksen veri kyljen haavasta vuodatettiin. Varhaisempi iranilainen tarina puolestaan kertoo ihmeellisestä maljasta, josta kuningas Jamšîd saattoi nähdä kaikkialle valtakuntaansa. Tämä taianomainen jâm-e Jam, Jam(shîd)in malja, on nykyään päätynyt myös Iranin kansallisen television tunnukseksi.

Keskiajalla vaikutus arabien kautta

600-luvun puolivälissä Iranin historia mullistui, kun arabiarmeijat valloittivat maan ja liittivät sen osaksi arabialais-islamilaista valtakuntaa.

Iranin kulttuurivaikutus ei kuitenkaan vähentynyt, joskin se muuttui vaikeammin määriteltäväksi. Useimmat oppineet kirjoittivat teoksensa arabiaksi ja osana laajempaa yhtenäiskulttuuria. Kun Eurooppa keskiajalla alkoi kehittyä kohti renessanssia, tällä arabialais-islamilaisella kulttuurilla oli vahva rooli, mutta nimenomaan iranilaista elementtiä on vaikea erotella kokonaisuudesta.

Keskiajan tunnetuimpia filosofeja ja lääkäreitä oli iranilainen Ibn Sînâ (k. 1037), josta Euroopassa tuli Avicenna. Hänen tärkeimmät teoksensa käännettiin latinaksi, ja hänen lääketieteellinen oppikirjansa Canon (al-Qânûn) oli Euroopassa käytössä vielä 1600-luvulla. Euroopassa häntä kuitenkin pidettiin arabialaisena viisaana; kirjoittihan Avicenna valtaosan teoksistaan arabiaksi.

Samoin läntinen sairaalalaitos sai vaikutteita Lähi-idästä. Sairaat oli perinteisesti hoidettu kotona - ja köyhät olivat tavallisesti jääneet kokonaan hoidotta. Iranissa lääketieteellinen tutkimus oli yhdistetty sairaiden hoitamiseen hyväntekeväisyytenä, ja Lähi-idän ensimmäinen sairaala syntyi Iranin Gundêshâpûriin. Arabit perivät ajatuksen. Monet hurskaat perustivat omilla varoillaan sairaaloita, jotka testamenttilahjoitusten turvin hoitivat köyhiä ja vähävaraisia.

Eurooppalaiset tutustuivat näihin arabialaisiin sairaaloihin aikana, jolloin Lähi-idän lääketiede ja terveydenhoito olivat omaa luokkaansa. Varhaisimmat eurooppalaiset sairaalat kopioivat Lähi-idän mallia ja niissä potilaita hoidettiin arabialaisen - tai iranilaisen - lääketieteen mukaan.

Iranilaisvaikutus ei rajoittunut länteen, päinvastoin: Keski-Aasiassa ja Pohjois-Intiassa iranilainen kulttuurivaikutus oli voimakasta, ja persiaa käytettiin yhtenä alueen tärkeimmistä kirjakielistä aina 1900-luvun alkuun asti. Turkki ja Intian islamilaiset kielet ovat läpikotaisin persialaistuneita ja molempien alueiden kulttuurit iranilaistaustaisia.

Siksi monet myöhemmin Turkista omaksutut kulttuurilainat ovat nekin alkujaan iranilaisia. Esimerkiksi lännen taiteilijoita innoittaneet haaremiunelmat saatiin osmanisulttaanien hovista, mutta sinne haaremijärjestelmä oli siirtynyt Persiasta.

Iran innoitti Goethea ja Puccinia

Keskiajan päättyessä ja uuden ajan koittaessa tilanne oli sikäli muuttunut, että länsimaisesta kulttuurista oli tullut Välimeren alueen johtava kulttuuri. Iranilaisvaikutusta tihkui silti yhä, mutta nyt enää erikoisuutena.

Ranskalaiskirjailija Jean de La Fontaine käytti hänen tarinoitaan saduissaan. Ruusutarhaan viittasivat teoksissaan myös 1700-luvun ranskalaiskirjailijat Denis Diderot ja Voltaire sekä Saksan kirjallisuuden 1700- ja 1800-luvun vaihteen supertähti Johann Wolfgang von Goethe.

1700-luvulla itämaisen kirjallisuuden klassikoksi nousi Tuhat ja yksi yötä. Lopullisessa muodossaan kirja on arabialainen satukokoelma, mutta useimmat sen tarinoista tulivat arabeille Iranista - tosin osa alkujaan kauempaakin, Intiasta.

Satujen myötä Iranista tuli tarunhohtoinen maa. Ranskalaisfilosofi Montesquieun 1700-luvun alussa julkaisemissa Persialaiskirjeissä Eurooppa esitettiin tarunhohtoisen Iranin silmin. Italialaissäveltäjä Giacomo Puccinin 1900-luvun alun Turandot-oopperan aihe haettiin puolestaan iranilaisen Nezâmî Ganjavîn (k. 1209) eepoksesta. Nimihahmo Turandot tulee suoraan persiasta. Nezâmîn kertomuksessa hän on Tûrân-dokht, turanilaistyttö.

1800-luvulla Eurooppa otti iranilaisen kirjallisuuden vastaan entistä innostuneemmin. Saksassa Goethe teki runoilija Háfezista (k. 1390) osan saksalaista kirjallisuutta. Goethen West-Östlicher Divan (1818) oli oman aikansa hitti, ja sen myötä Háfez, Goethen suora esikuva, tuli tutuksi kaikkialla saksalaisella kulttuurialueella. Vastaavasti 1800-luvun englantilaisrunoilija Edward FitzGeraldin mukaelmista 1000-luvun iranilaisrunoilija Omar Khaijamin mietelmistä tuli maailmanmenestys.

Vasta 1900-luvun jälkipuolella Iran on joutunut eristyksiin ja iranilaisen kulttuurin vaikutus on jäänyt syrjään. Ehkä meidän pitäisi koettaa nähdä Iranin valtiollisen kuoren taakse. Presidentti Ahmadinejadin ja ylimmän uskonnollisen johtajan ajatolla Khamenein jyrkkä linja on vain osa Iranin nykytodellisuutta.

Sen lisäksi Iran on paljon muuta. Se on yhä edelleen ruusujen ja satakielten, runoilijoiden ja filosofien maa. Iranin elokuvateollisuus voi hyvin ja tuottaa laadukkaita filmejä, ja iranilainen runous on yhä huomion arvoista. Älkäämme katkaisko tuhansien vuosien yhteyttä päivänpolitiikan takia.

Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Helsingin yliopistossa. Hän on luennoinut islamilaisen kulttuurin ohella länsimaisen kulttuurin juurista ja suomentanut muun muassa arabian-, persian- ja akkadinkielistä kirjallisuutta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Iranin vaikutus hämärtyi historian melskeissä

- 1000-luvun alussa eKr. nykyisen Iranin alueelle vaeltaa pohjoisesta heimoja, joita kutsutaan assyrialaisissa nuolenpääteksteissä muun muassa meedialaisiksi ja persialaisiksi.

- 600- tai 500-luvulla iranilainen Zarathustra esittää oppinsa hyvän ja pahan voiman taistelusta maailmassa. Oppi vaikuttaa juutalaisuuteen ja edelleen kristinuskoon.

- 500-luvulla akhemenidien dynastiaan kuuluva kuningas Kyyros luo Persiasta suurvallan. Hän valtaa muun muassa nykyisen Turkin länsirannikon kreikkalaiskaupungit. Tämä pohjustaa vihamielisyyden kreikkalaisten ja persialaisten - lännen ja idän - välille.

- 500- ja 400-luvun vaihde on Persian loistokautta. Kuningas Dareios I vahvistaa muinaispersian asemaa kirjakielenä, rakennuttaa hienoja palatseja ja luo valtakunnan keskuksia yhdistävän postitieverkon.

- 400-luvun alun persialaissodissa kreikkalaiset voittavat Persian maihinnousujoukot Marathonin taistelussa ja kreikkalainen laivasto lyö persialaiset Salamiin meritaistelussa.

- 400-luvun jälkipuoliskosta tulee kreikkalaisen sivistyksen kulta-aika. Tämän ajan filosofian ja taiteen tuotteita pidetään sittemmin länsimaisen kulttuurin keskeisinä juurina.

- 400-luvun lopulla kreikkalaisten kaupunkivaltioiden välisessä peloponnesolaissodassa Sparta lyö Persian tuella Ateenan. Sota heikentää sekä Spartaa että Ateenaa niin, että seuraavalla vuosisadalla koko Kreikan johtoon nousee Makedonia.

- 300-luvun lopulla Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri valloittaa Persian. Hellenistinen kulttuuri levittää vaikutteita Aleksanterin laajan valtakunnan alueelta toiselle.

- 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. Persiaa hallitsee arsakidien dynastia. Itään laajentuvan Rooman kanssa soditaan.

- 200-luvun puolivälistä 600-luvun puoliväliin kestävän sassanidien dynastian aikana zarathustralaisuudesta tulee Persian valtionuskonto.

- 600-luvun puolivälissä arabit valloittavat Persian. Maa islamisoituu muttei arabisoidu. Arabia on kuitenkin oppineiden kielenä 900- ja 1000-luvulle asti, jolloin persia palaa vallitsevaksi kirjakieleksi.

- 900-luvun lopussa turkkilaiset seldžukit saavat vallan Persiassa ja Syyriassa. Islamilaisten seldžukkien häätämiseksi Palestiinasta kristityt länsimaat tekevät seuraavina kolmena vuosisatana ristiretkiä seldžukkien alueelle. Sotimisesta huolimatta idän ja lännen välillä siirtyy keskiajallakin kulttuurivaikutteita, varsinkin ara¬bien valloittamien Pyreneiden niemimaan ja Sisilian kautta.

- 1400-luvulla turkkilaisten ottomaanien valtakunta valloittaa kaakkoista Eurooppaa, mikä lisää islamilaisen maailman ja länsimaiden välistä vihamielisyyttä.

- 1907 Britannia ja Venäjä sopivat Persian jakamisesta etupiireikseen, mutta maa säilyy muodollisesti itsenäisenä.

- 1925 kasakkapäällikkö Reza Khan Pahlavi nousee Persian šaahiksi.

- 1935 Persian nimi vaihdetaan Iraniksi, joka tarkoittaa arjalaisten maata.

- 1979 šaahi Mohammed Reza Pahlavi pakenee maasta, ja Iran julistetaan islamilaiseksi tasavallaksi.

 

Irania monessa

Iranin kulttuurivaikutus näkyy muun muassa näissä:

- eurooppalaisten kielten sanasto
- ajatus hyvästä ja pahasta kosmisesta voimasta
- ajatus paratiisin puutarhasta
- legenda sankarin matkasta manalaan
- legenda Graalin maljasta
- Tuhannen ja yhden yön tarinat
- Turandot-ooppera
- sairaalajärjestelmän kehitys
- lääketieteen kehitys
- tähtitieteen kehitys
- ruusujen viljely
- poolopeli.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.