Piheinkin meistä käyttää tuhansia litroja vettä joka päivä.





Tilastojen mukaan keskivertosuomalainen lotraa 155 litraa vettä vuorokaudessa. Luku kattaa kaikesta vedenkulutuksesta kuitenkin vain kupillisen:

- Oikeasti tuo määrä vettä menee jo yhteen mukilliseen kahvia, huomauttaa vesiteekkari Laura Kuismin Teknillisestä korkeakoulusta.

Vesilaskut kertovat vain sen, paljonko käytämme vettä pesemiseen, kokkaamiseen, kukkien kasteluun ja vessan huuhteluun. Todellisuudessa myös elintarvikkeet, vaatteet ja tavarat nielevät huikeat määrät vettä

- Jos käyttämiemme hyödykkeiden valmistusvesi ynnätään talousveteen, kulutammekin viidentoista sijasta melkein viisisataa ämpärillistä päivittäin.


Esimerkkejä piilovesimääristä / l




























































Kahvi imee jokia

Isoja lukuja, mutta tarvitseeko niitä hätkähtää? Onhan Suomi vesiltään maailman vaurain valtio.

Lontoon King’s Collegen professorin Tony Allanin ja hollantilaisen Twenten yliopiston professori Arjen Hoekstran mielestä huolestuminen ei ole ainoastaan aiheellista vaan välttämätöntä.

- Unohdamme, että maailmankaupan välityksellä hyödynnämme muidenkin valtioiden vesivaroja, Allan muistuttaa Unescon ja FAO:n julkaisemissa raporteissa.

Asian hahmottamista varten Hoekstra on lanseerannut todellista vedenkulutusta luotaavan mittarin, vesijalanjäljen, jonka voi laskea niin henkilölle, yritykselle kuin valtiollekin.

- Vesijalanjälkeen sisältyy kotitalouksien ja teollisuuden suoraan käyttämä vesi sekä "piilovesi" eli vesi, joka on kulunut raaka-aineisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, Kuismin selittää.

Monimutkainen yhtälö, mutta Hoekstra on yhdessä kollegansa Ashok Chapagainin kanssa sukeltanut tilastojen mereen ja laskenut jo kymmenien valtioiden vesijalanjälkiä.

Suomen vesijalanjälki kertoo, että kuluttamastamme makeasta vedestä peräti 41 prosenttia on peräisin rajojemme ulkopuolelta. Yksinomaan suomalaisten litkimän kahvin valmistus vie 1 170 miljoonaa kuutiota vettä vuodessa - mikä vastaa kolmasosaa Keitelejärven tilavuudesta. Kahvisieppoiluamme ei kuitenkaan veroteta omista vesistöistämme.


Makeaa vettä vähän

Elintarvikkeiden ja tavaroiden tuottamiseen kuluvat piilovesimäärät ovat niin valtavia, ettei niitä Allanin ja Hoekstran mukaan voi sivuuttaa, kun etsii ratkaisua siihen, miten sininen kulta saataisiin riittämään kaikille.

Vesipulassa kärvistelee jo moni maa, ja väestönkasvu ja tottumusten länsimaistuminen lisäävät vedenkulutusta entisestään.

Käyttökelpoista makeaa vettä on kaikesta vedestä vain prosentti - ei siis ole sama, miten sitä käytetään.

Hoekstran laskelmat osoittavat, että samaan tuotteeseen hulahtaa epäsuotuisammissa oloissa tai kehnommalla tekniikalla tuotettuna moninkertainen määrä vettä. Kilo kiinalaista teetä sisältää piilovettä 11 000 litraa, japanilaistee sen sijaan vain puolet tästä. Kilo yhdysvaltalaisia appelsiineja vie 175 litraa piilovettä, australialaiset kolminkertaisesti. Saman kasvin eri lajikkeetkin kuluttavat vettä eri tavoin.


Lähde: Water footprints of nations, Hoekstra ja Chapagain 2004


Litroissa ei koko totuus

Pelkkä litramäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta vedenkäytöstä. Esimerkiksi kilo thairiisiä vaatii kasvuunsa 5 500 litraa vettä, kun taas Yhdysvalloissa riisikilo kasvaa 2 000 litralla. Yhdysvalloissa riisiä kuitenkin viljellään alueilla, joita pitää kastella runsaasti, mutta Thaimaassa vesi tulee riisipelloille pääosin monsuunisateina taivaalta.

Vesiasiantuntijoiden mukaan juuri kastelu ryystää maailman vesivaroja: vaikka vain 15 prosenttia viljelymaista on keinokasteltuja, niille hupenee makeasta vedestä peräti 70 prosenttia.

Tehostamisen varaa on, sillä jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan tai imeytyy maahan, ennen kuin se ehtii juuriin asti. Paremmat tekniikat paitsi säästäisivät vettä myös parantaisivat satoja. Worldwatch-instituutin mukaan esimerkiksi tihkukastelumenetelmät nipistävät vedenkulutusta 30-70 prosenttia, ja samalla sadot kasvavat 20-90 prosenttia.


Vaihtoehto keinokastelulle

Allanin mukaan usein olisi järkevämpää säästää piilovettä kuin rakentaa kalliita kastelujärjestelmiä.

- Etenkään kuivuudesta kärsivien maiden ei kannata tuottaa runsaasti vettä vaativia hyödykkeitä itse vaan ostaa ne muualta.

Esimerkiksi Egypti on jo ryhtynyt säästämään vettä ostamalla vehnää ulkomailta sen sijaan, että kasvattaisi sitä itse. Myös Jordania, Israel, Tunisia ja Etelä-Afrikka ostavat eniten vettä kuluttavia tuotteita ulkomailta.
Allan markkinoi piiloveden säästöä ratkaisuksi vesipulaan muillekin maille.

Tutkija Claire Johnson brittiläisestä Middlesexin yliopistosta ja Jeroen Warner hollantilaisesta Wageningenin yliopistosta kuitenkin huomauttavat, että vaikka ajatus on hieno, piilovedestä ei kuitenkaan ole kaupankäynnin todelliseksi välineeksi - saati päästökaupan tapaiseksi järjestelmäksi.

- Miten estettäisiin, ettei veden hinta nouse pilviin? Tai miten turvattaisiin viljan saaminen rajojen ulkopuolelta konfliktitilanteissa, jos omavaraisuudesta luovutaan, he kysyvät tuoreessa Water International -julkaisussa.




- ostat vähemmän
- kierrätät
- syöt vähemmän lihaa
- suosit kanaa ja sikaa naudan sijasta
- kahvittelet harvemmin.





Säästö alkaa kotoa

Vesiasiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että piilovesi on ihan oikeaa vettä, jota jokainen voi valinnoillaan säästää - tai jokainen ainakin voi vaikuttaa siihen, minne kulutus kohdistuu.

Laura Kuismin on yhdessä TKK:n Vesi ja kehitys -tutkimusryhmän ja vesiopiskelijoiden ammattiainekerhon Akvan kanssa työstänyt Internetiin suomenkielisen sivuston, jossa voi laskea oman vesijalanjälkensä.

Vielä enemmän kuin se, lillutko päivittäin kylpyammeessa vai peseydytkö pikaisesti suihkussa, vesijalanjälkeen vaikuttaa se, kuinka paljon ja millaisia tuotteita ostat, miten pukeudut ja mitä panet suuhusi.

- Lihansyöjä kuluttaa monin verroin vettä kasvissyöjään verrattuna, Kuismin laskee. Yhden naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa yli 15 000 litraa vettä, kilo vehnää sen sijaan vain tuhat litraa.

Pikkujutuillakin on iso merkitys: - Jos käännät hanan kiinni hampaita harjatessasi, säästät kuusi litraa vettä. Jos jokainen suomalainen tekee saman, säästyy miljoonia litroja vettä joka päivä.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Laura Kuismin puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Teekkarin vesijalanjälki. Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008 klo 12.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5259
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti