Piheinkin meistä käyttää tuhansia litroja vettä joka päivä.





Tilastojen mukaan keskivertosuomalainen lotraa 155 litraa vettä vuorokaudessa. Luku kattaa kaikesta vedenkulutuksesta kuitenkin vain kupillisen:

- Oikeasti tuo määrä vettä menee jo yhteen mukilliseen kahvia, huomauttaa vesiteekkari Laura Kuismin Teknillisestä korkeakoulusta.

Vesilaskut kertovat vain sen, paljonko käytämme vettä pesemiseen, kokkaamiseen, kukkien kasteluun ja vessan huuhteluun. Todellisuudessa myös elintarvikkeet, vaatteet ja tavarat nielevät huikeat määrät vettä

- Jos käyttämiemme hyödykkeiden valmistusvesi ynnätään talousveteen, kulutammekin viidentoista sijasta melkein viisisataa ämpärillistä päivittäin.


Esimerkkejä piilovesimääristä / l




























































Kahvi imee jokia

Isoja lukuja, mutta tarvitseeko niitä hätkähtää? Onhan Suomi vesiltään maailman vaurain valtio.

Lontoon King’s Collegen professorin Tony Allanin ja hollantilaisen Twenten yliopiston professori Arjen Hoekstran mielestä huolestuminen ei ole ainoastaan aiheellista vaan välttämätöntä.

- Unohdamme, että maailmankaupan välityksellä hyödynnämme muidenkin valtioiden vesivaroja, Allan muistuttaa Unescon ja FAO:n julkaisemissa raporteissa.

Asian hahmottamista varten Hoekstra on lanseerannut todellista vedenkulutusta luotaavan mittarin, vesijalanjäljen, jonka voi laskea niin henkilölle, yritykselle kuin valtiollekin.

- Vesijalanjälkeen sisältyy kotitalouksien ja teollisuuden suoraan käyttämä vesi sekä "piilovesi" eli vesi, joka on kulunut raaka-aineisiin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, Kuismin selittää.

Monimutkainen yhtälö, mutta Hoekstra on yhdessä kollegansa Ashok Chapagainin kanssa sukeltanut tilastojen mereen ja laskenut jo kymmenien valtioiden vesijalanjälkiä.

Suomen vesijalanjälki kertoo, että kuluttamastamme makeasta vedestä peräti 41 prosenttia on peräisin rajojemme ulkopuolelta. Yksinomaan suomalaisten litkimän kahvin valmistus vie 1 170 miljoonaa kuutiota vettä vuodessa - mikä vastaa kolmasosaa Keitelejärven tilavuudesta. Kahvisieppoiluamme ei kuitenkaan veroteta omista vesistöistämme.


Makeaa vettä vähän

Elintarvikkeiden ja tavaroiden tuottamiseen kuluvat piilovesimäärät ovat niin valtavia, ettei niitä Allanin ja Hoekstran mukaan voi sivuuttaa, kun etsii ratkaisua siihen, miten sininen kulta saataisiin riittämään kaikille.

Vesipulassa kärvistelee jo moni maa, ja väestönkasvu ja tottumusten länsimaistuminen lisäävät vedenkulutusta entisestään.

Käyttökelpoista makeaa vettä on kaikesta vedestä vain prosentti - ei siis ole sama, miten sitä käytetään.

Hoekstran laskelmat osoittavat, että samaan tuotteeseen hulahtaa epäsuotuisammissa oloissa tai kehnommalla tekniikalla tuotettuna moninkertainen määrä vettä. Kilo kiinalaista teetä sisältää piilovettä 11 000 litraa, japanilaistee sen sijaan vain puolet tästä. Kilo yhdysvaltalaisia appelsiineja vie 175 litraa piilovettä, australialaiset kolminkertaisesti. Saman kasvin eri lajikkeetkin kuluttavat vettä eri tavoin.


Lähde: Water footprints of nations, Hoekstra ja Chapagain 2004


Litroissa ei koko totuus

Pelkkä litramäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta vedenkäytöstä. Esimerkiksi kilo thairiisiä vaatii kasvuunsa 5 500 litraa vettä, kun taas Yhdysvalloissa riisikilo kasvaa 2 000 litralla. Yhdysvalloissa riisiä kuitenkin viljellään alueilla, joita pitää kastella runsaasti, mutta Thaimaassa vesi tulee riisipelloille pääosin monsuunisateina taivaalta.

Vesiasiantuntijoiden mukaan juuri kastelu ryystää maailman vesivaroja: vaikka vain 15 prosenttia viljelymaista on keinokasteltuja, niille hupenee makeasta vedestä peräti 70 prosenttia.

Tehostamisen varaa on, sillä jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan tai imeytyy maahan, ennen kuin se ehtii juuriin asti. Paremmat tekniikat paitsi säästäisivät vettä myös parantaisivat satoja. Worldwatch-instituutin mukaan esimerkiksi tihkukastelumenetelmät nipistävät vedenkulutusta 30-70 prosenttia, ja samalla sadot kasvavat 20-90 prosenttia.


Vaihtoehto keinokastelulle

Allanin mukaan usein olisi järkevämpää säästää piilovettä kuin rakentaa kalliita kastelujärjestelmiä.

- Etenkään kuivuudesta kärsivien maiden ei kannata tuottaa runsaasti vettä vaativia hyödykkeitä itse vaan ostaa ne muualta.

Esimerkiksi Egypti on jo ryhtynyt säästämään vettä ostamalla vehnää ulkomailta sen sijaan, että kasvattaisi sitä itse. Myös Jordania, Israel, Tunisia ja Etelä-Afrikka ostavat eniten vettä kuluttavia tuotteita ulkomailta.
Allan markkinoi piiloveden säästöä ratkaisuksi vesipulaan muillekin maille.

Tutkija Claire Johnson brittiläisestä Middlesexin yliopistosta ja Jeroen Warner hollantilaisesta Wageningenin yliopistosta kuitenkin huomauttavat, että vaikka ajatus on hieno, piilovedestä ei kuitenkaan ole kaupankäynnin todelliseksi välineeksi - saati päästökaupan tapaiseksi järjestelmäksi.

- Miten estettäisiin, ettei veden hinta nouse pilviin? Tai miten turvattaisiin viljan saaminen rajojen ulkopuolelta konfliktitilanteissa, jos omavaraisuudesta luovutaan, he kysyvät tuoreessa Water International -julkaisussa.




- ostat vähemmän
- kierrätät
- syöt vähemmän lihaa
- suosit kanaa ja sikaa naudan sijasta
- kahvittelet harvemmin.





Säästö alkaa kotoa

Vesiasiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että piilovesi on ihan oikeaa vettä, jota jokainen voi valinnoillaan säästää - tai jokainen ainakin voi vaikuttaa siihen, minne kulutus kohdistuu.

Laura Kuismin on yhdessä TKK:n Vesi ja kehitys -tutkimusryhmän ja vesiopiskelijoiden ammattiainekerhon Akvan kanssa työstänyt Internetiin suomenkielisen sivuston, jossa voi laskea oman vesijalanjälkensä.

Vielä enemmän kuin se, lillutko päivittäin kylpyammeessa vai peseydytkö pikaisesti suihkussa, vesijalanjälkeen vaikuttaa se, kuinka paljon ja millaisia tuotteita ostat, miten pukeudut ja mitä panet suuhusi.

- Lihansyöjä kuluttaa monin verroin vettä kasvissyöjään verrattuna, Kuismin laskee. Yhden naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa yli 15 000 litraa vettä, kilo vehnää sen sijaan vain tuhat litraa.

Pikkujutuillakin on iso merkitys: - Jos käännät hanan kiinni hampaita harjatessasi, säästät kuusi litraa vettä. Jos jokainen suomalainen tekee saman, säästyy miljoonia litroja vettä joka päivä.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Laura Kuismin puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Teekkarin vesijalanjälki. Dipoli, Otaniemi, Espoo, keskiviikko 16.1.2008 klo 12.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.