Mistä sodimme tulevaisuudessa? Öljystä, vedestä ja ruoasta, luonnonvaroista, uskonnosta, hyvinvoinnista, elintilasta, vallasta, informaatiosta...? Kaikki kelpaa sodan sytykkeeksi.
Uusilla sodilla ei ole alkua eikä loppua, ei rintamalinjoja eikä edes selviä osapuolia. Taistelijat ja siviilit sekoittuvat. Tulevat sodat ovat yhtä aikaa nurkkakuntaisia ja globaaleja.


Uusilla sodilla ei ole alkua eikä loppua, ei rintamalinjoja eikä edes selviä osapuolia. Taistelijat ja siviilit sekoittuvat. Tulevat sodat ovat yhtä aikaa nurkkakuntaisia ja globaaleja.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Atomipommi räjähtää Hiroshimassa 6. elokuuta 1945. 75 000 ihmistä kuolee silmäräpäyksessä. Kolme päivää myöhemmin sama toistuu Nagasakissa. Japani antautuu. Toinen maailmansota päättyy.

Maailmanrauha on säilynyt hämmästyttävän pitkään, yli 60 vuotta. Vuosituhansien sotimisen jälkeen ihmiskunta otti lopulta käyttöönsä niin tehokkaan tuhoaseen, etteivät suurvallat enää uskalla käydä armeijoillaan toistensa kimppuun.

Maailma ei silti ole rauhoittunut. 2000-luvulla käydään sisällissotia, sotaa terrorismia vastaan, Pyhää Sotaa, sotaa huumekartelleja ja jengejä vastaan, heimosotia, sotaa rauhaan pakottamiseksi, sotaa luonnonvaroista, informaatiosotaa...

Väkivallan syyt ja ilmentymät käyvät yhä monimutkaisemmiksi, ja kyteviä sotapesäkkeitä on ympäri maailmaa. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: sota on vastakin inhimillistä murhenäytelmää.

Jokaisen tulevan sodan siemen on jo kylvetty. Yksikään sota ei toisaalta ole väistämätön. Sotaa käydään ihmisten kesken - ja se voidaan siten haluttaessa myös estää.


Väestönkasvusta seuraa vesipula

"Jos tämän vuosisadan sodat ovat taistelua öljystä, seuraava vuosisata tulee olemaan taistelua vedestä", ennusti Maailmanpankin kestävän kehityksen ohjelman johtaja Ismail Serageld 1995.

Serageld saattaa olla oikeassa. Vesi on elämän perusedellytys. Yksikään valtio, väestöryhmä tai yksilö ei voi hyväksyä tilannetta, että vettä ei ole saatavilla. Toistaiseksi maailmassa riittää juomakelpoista vettä ihmiskunnan tarpeisiin. Vuosittain uusiutuvat vesivarat ovat noin 40 000 kuutiokilometriä.

Juomavesi kuitenkin jakautuu epätasaisesti. Yhdellä islantilaisella on käytettävissään yhtä paljon uusiutuvaa vettä kuin 15 000 egyptiläisellä.  Osa valtioista lotraa vettä surutta suurkaupunkeihin ja maanviljelyyn ja kuluttaa samalla huolestuttavaa vauhtia pohjavesivarojaan. 

Vuonna 1900 ihmiskunta olisi vielä tullut toimeen seitsemällä Niilillä, vuonna 2000 tarvittiin jo 54 Niiliä. Pohjaveden taso on laskenut Mexico Cityssä yli 100 metriä ja Beijingissä 80 metriä. Kaupunkien maaperä on alkanut vajota. Miten käy maailman megalopolien, jos niiden pohjavesivarastot loppuvat?

Mallilaskelmien mukaan vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy vuoteen 2025 mennessä talouden kasvupaineiden, maankäytön muutosten ja väestönkasvun vuoksi. Näitä pidetään lähiaikoina ilmastonmuutosta suurempana uhkana. Edetessään ilmastonmuutos kuitenkin vaikuttaa sateisiin ja kuivattaa kuivia alueita entisestään.


Toistaiseksi on vain uhiteltu

Kaivojen pysyvä kuivuminen aiheuttaa kriisin, johon on pakko hakea ratkaisua. Egypti uhkasi 1980-luvulla Etiopiaa sodalla, jos Etiopia valjastaisi Niilin alkulähteet laajaan kasteluohjelmaan. Etiopia taipui.

Maapallolla on lähes 300 kansainvälistä vesistöä, ja niiden alueella asuu lähes puolet maapallon väestöstä. Monet maat saavat ja luovuttavat vettä yli rajojensa, halusivat tai eivät.

Turkin rakentamat suurpadot ovat ärsyttäneet Syyriaa ja Irakia. Israel kiistelee jatkuvasti niukkojen vesivarojen hyödyntämisestä naapurimaiden kesken. Bangladesh kärsii kuivana aikana siitä, että Intia käyttää Gangesia. Monsuuniaikana sitä koettelevat tulvat, jotka aiheutuvat Intian ja Nepalin metsänhakkuista.

Toistaiseksi vesisodilta on vältytty, mutta paineet vesivarojen omimiseen kasvavat.

Toisaalta vesisodilta varjelee sama asia, joka niihin yllyttää: vesi on elintärkeää ihmisille. Siksi monen valtion itsehillintä on pitänyt tiukassakin paikassa. Esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikaan 1962 Kuuba toimitti vettä Yhdysvaltain Guantánamon tukikohtaan normaalisti. Venttiilin sulkeminen olisi todennäköisesti ollut kohtalokasta.


Köyhyys tuottaa kansainvaelluksia

Jatkuvat konfliktit, köyhyys, yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja kokonaisten valtioiden romahtaminen ohjaavat miljoonien ihmisten reitin Aasiasta ja Afrikasta kohti vaurasta Eurooppaa.

Monessa Saharan eteläpuolisessa valtiossa kehitys on menossa katastrofaaliseen suuntaan. Somalia luhistui jo 1980-luvulla. Kongo ja Zimbabwe ovat romahtamisen partaalla. Valtiolliset rakenteet natisevat myös
Afganistanissa. Irakia yritetään vimmaisesti rakentaa edes jotenkin toimivaksi terrorin ja sisällissodan vaaran varjossa.

Kriisipesäkkeistä tulee Eurooppaan jatkuva pakolaisten virta. Euroopan maat ovat vastanneet moderniin kansainvaellukseen tilkitsemällä rajoja, mikä on pannut siirtolaiset entistä kovemman paikan eteen. He yrittävät päästä maahan laittomasti kaikin keinoin ja millä hinnalla hyvänsä, jopa henkensä kaupalla. Hyödyn korjaavat salakuljettajat ja organisoidut rikollisjärjestöt.

Tilkityn reitin tilalle syntyy uusi, yleensä edellistä vaarallisempi. Perille päässeet hankkivat elantonsa pimeiltä työmarkkinoilta, jotka vääristävät elinkeinorakennetta ja kilpailua. Siirtolaisuus myös lisää poliittisten ääriliikkeiden suosiota Euroopassa
Jos pahimmat ilmastoskenaariot toteutuvat, satojen miljoonien ihmisten elinolot ovat uhattuina ja siirtolaisuusongelma räjähtää käsiin. Napajäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Metrinkin nousu pyyhkäisee kartalta useita Tyynenmeren atollisaarivaltioita, nostaa veden kymmenien suurkaupunkien kaduille ja pakottaa miljoonat ihmiset muuttamaan jokisuistoista ja alavilta alueilta pysyvästi uusille asuisijoille. Ympäristöpakolaisten tulvaa kasvattaa sekin, että toisaalla kuivuus vie ihmisiltä leivän.


Vihollisiksi tulevat verkostot

Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 lopetti kylmän sodan aikakauden. Idän kommunismi romahti, lännen kapitalismi voitti. Maailmanpolitiikka muuttui vastakkainasettelun hävittyä. Euroopassa kylmän sodan perintöä jaettiin julmasti 1990-luvulla Jugoslavian raunioilla käydyssä itsenäistymissotien sarjassa.

Syyskuun 11. päivän terrori-isku New Yorkiin toi maailman tietoisuuteen uuden valtatekijän: al-Qaidan, häikäilemättömän ääri-islamistisen terrorijärjestön. Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan, ja siitä tuli todellinen 2000-luvun sota: suurvalta jahtaa loppumattoman tuntuisesti huipputeknisellä armeijallaan vihollista, jolla ei ole kasvoja eikä kotimaata, vain fanaattinen usko omaan asiaan ja ympäri maailman ulottuvat lonkerot.

2000-luvun sotatutkimus puhuu "uusista sodista". Niitä käydään valtiollisten toimijoiden ja erilaisten verkostojen kesken, ja sotanäyttämönä on usein hajoava valtio. Perinnäiset taistelut ovat harvinaisia. Suuri osa väkivallasta kohdistuu siviileihin. Taistelijoiden ja siviilien, laillisen väkivallan ja rikollisuuden erot hämärtyvät.

Uusissa sodissa luodaan uusia nurkkakuntaisia identiteettejä, joko uskonnollisia, etnisiä tai heimosuhteeseen perustuvia. Toisaalta näille sodille on ominaista ylikansallisten yhteyksien läpitunkevuus.

Länsimaat ovat tulevaisuudessa yhä valmiimpia lähettämään ammattisotilaita maailman kriisipesäkkeisiin ja hajoaviin valtioihin. Isänmaan sijaan puolustetaan arvoja ja markkinatalousjärjestelmää, ja länsimaiden näkökulmasta sotaa käydään yleensä "jossain muualla".


Taisteluun menevät ammattilaiset

Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska, Kiina, Intia ja Pakistan muodostavat maailman ydinasevaltioiden kerhon. Israel kuuluu kerhoon, vaikka se ei virallisesti asiaa tunnusta. Pohjois-Korea teki toukokuussa maanalaisen ydinkokeen ja on kovaa vauhtia kirimässä ydinasevaltioksi. Iranin epäillään rakentavan ydinasetta, ja Japani pystyisi halutessaan tekemään sellaisen muutamassa kuukaudessa.

Vaikka ydinaseiden määrää ollaan vähentämässä, ydinasevaltiot eivät luovu niistä kokonaan. Riittävään pelotteeseen ei tarvita montaa ydinkärkeä. Ydinaseet eivät olekaan strateginen vaan poliittinen ase: ydinasevaltiolla on aivan erityistä vaikutusvaltaa maailman valtapolitiikassa. Ydinase on tehokkaimmillaan, kun sitä ei käytetä.

Eivät valtiot luovu omista armeijoistakaan. Euroopassa siirrytään asevelvollisuusarmeijoista huipputeknisiin ammattiarmeijoihin, joita käytetään oman aluen ulkopuolisessa kriisinhallinnassa.

Suomalaiset uskovat vielä asevelvollisuusarmeijaan, mutta tulevaisuudessa tällainen asenne käy ainakin länsimaissa harvinaiseksi. Yhä useammassa maassa yleinen mielipide kääntyy asevelvollisuutta vastaan. Kielteisyys kasvaa väestön ikääntyessä, hyvinvoinnin lisääntyessä ja sotien siirtyessä yhä kauemmaksi omasta maasta.

"Tosi sota" eli laajojen ihmisryhmien organisoitunut väkivalta muuttuu tulevaisuudessa yhä useammin ammattilaisten sodaksi. Sotilaallisiin toimiin ryhtyvät myös yksityiset yritykset.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.

Artikkelia varten on haastateltu hydrologian dosentti Esko Kuusistoa Suomen ympäristökeskuksesta (vesi), tutkija Marko Juntusta Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksesta (köyhyys ja siirtolaisuus) ja filosofian maisteri Joonas Sipilää Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksesta (aatteet ja armeijat).

Kirjalliset lähteet:

Anssi Männistö (toim.), Miksi soditaan. Vastapaino 2003.

Jyri Raitasalo & Joonas Sipilä (toim.), Sota - teoria ja todellisuus, näkökulmia sodan muutokseen. Maanpuolustuskorkeakoulu, strategian laitos, Helsinki 2008.

Sotatekninen arvio ja ennuste 2025. Osa 1, Teknologian kehitys. Julkaisuja 14, Puolustusvoimien Teknillinen tutkimuslaitos 2008.


Robotteja tiedusteluun ja huoltoon


Armeijan tylsät, likaiset ja vaaralliset tehtävät hoidetaan tulevaisuudessa yhä enemmän miehittämättömin robotein ja kulkuneuvoin, jotka toimivat maalla, merellä ja ilmassa. Ne voivat edetä ryömien, uiden tai lentämällä paikkoihin, joihin ei ennen ole voitu mennä.

Miehittämättömiä järjestelmiä käytetään pääasissa muuhun kuin suoraan aseelliseen toimintaan. Parhaimmillaan ne ovat tiedustelu-, maalinosoitus- ja huoltotehtävissä.

Sotatoimissa erityisesti miehittämättömät ilma-aseet yleistyvät. Parin vuosikymmenen päästä älykkäät materiaalit ohjaavat koneen muotoa vaativissa manöövereissä.


SA-INT 2025


Puolustusvoimien Teknillinen tutkimuslaitos julkaisi 2008 Sotatekninen arvio ja ennuste 2025 -raportin. Siinä arvioidaan, miten sotateknologia ja materiaalit kehittyvät.

- Tulevaisuuden suomalainen sotilas kantaa mukanaan entistä enemmän viimeisintä huipputekniikkaa ja siviilikäyttöön vasta tulossa olevia materiaaleja. 20-30 vuoden päästä nanomateriaalit yleistyvät. Esimerkiksi hiilinanoputkia hyödynnetään kestävissä tekstiileissä ja suojaliiveissä, atk-laitteissa, akuissa ja kemiallisia aineita nuuhkivissa sensoreissa.

- Aseet kevenevät: niissä on yhä enemmän erikoismuovia ja kevytmetalleja. Uusilla aseruudeilla saadaan ammusten lähtönopeudeksi 3 000 metriä sekunnissa, sähköisillä kiihdytinjärjestelmillä jopa 4 000-8 000 metriä sekunnissa.

- Kehittyneet tähtäinratkaisut tulevat käyttöön rynnäkkökivääreissä ja lähipuolustusaseissa. Näitä optronisia lisävarusteita ovat tähtäinkaukoputket, valopistetähtäimet, valo-osoittimet, laserosoittimet, etäisyysmittarit sekä valonvahvistin- tai lämpökameratähtäimet.

- Uusiin asemalleihin on mahdollista kiinnittää käyttötarpeen mukaan lisälaitteita, kuten kranaattiampumalaitteita. Kiväärikranaattien lisäksi käytetään erikoispatruunoita.

- Perinnäinen konekivääri korvataan tulitukiaseena kranaattikonekiväärillä. Sen kantama on 1 500-2 200 metriä. Seuraavan sukupolven kranaattikonekiväärillä on ampumatarvikkeiden ohjelmoitavuuden ansiosta mahdollista tuhota ilmamaalejakin.

- Kranaatinheitinjärjestelmän käyttöön tarvitaan vain kaksi sotilasta, joista toinen vastaa liikkuvuudesta, toinen aseesta. Kranaatinheittimet kykenevät vastaanottamaan, käsittelemään ja lähettämään monipuolista digitaalista informaatiota.

- Taistelukentän lähialueen panssarintorjunnassa sotilailla on alle kymmenkiloinen kertakäyttöinen kokonaisuus, jossa ammus, ammuntalaite ja tähystinjärjestelmä on integroitu yhteen. Sitä voidaan käyttää pimeässäkin.

- NLW-järjestelmillä (non-lethal weapon) katetaan pampun ja luodin välinen harmaa alue. Kemiallisiin ja orgaanisiin yhdisteisiin perustuvat sumuttimet lamauttavat 1-5 metrin etäisyydellä, aseeseen kiinnitettävä tehovalaisin sokeuttaa kohteen kaukaakin. Käyttöön tulee myös lamauttavaan ääni- tai valoefektiin perustuvia heitteitä.



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.