Mistä sodimme tulevaisuudessa? Öljystä, vedestä ja ruoasta, luonnonvaroista, uskonnosta, hyvinvoinnista, elintilasta, vallasta, informaatiosta...? Kaikki kelpaa sodan sytykkeeksi.
Uusilla sodilla ei ole alkua eikä loppua, ei rintamalinjoja eikä edes selviä osapuolia. Taistelijat ja siviilit sekoittuvat. Tulevat sodat ovat yhtä aikaa nurkkakuntaisia ja globaaleja.


Uusilla sodilla ei ole alkua eikä loppua, ei rintamalinjoja eikä edes selviä osapuolia. Taistelijat ja siviilit sekoittuvat. Tulevat sodat ovat yhtä aikaa nurkkakuntaisia ja globaaleja.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Atomipommi räjähtää Hiroshimassa 6. elokuuta 1945. 75 000 ihmistä kuolee silmäräpäyksessä. Kolme päivää myöhemmin sama toistuu Nagasakissa. Japani antautuu. Toinen maailmansota päättyy.

Maailmanrauha on säilynyt hämmästyttävän pitkään, yli 60 vuotta. Vuosituhansien sotimisen jälkeen ihmiskunta otti lopulta käyttöönsä niin tehokkaan tuhoaseen, etteivät suurvallat enää uskalla käydä armeijoillaan toistensa kimppuun.

Maailma ei silti ole rauhoittunut. 2000-luvulla käydään sisällissotia, sotaa terrorismia vastaan, Pyhää Sotaa, sotaa huumekartelleja ja jengejä vastaan, heimosotia, sotaa rauhaan pakottamiseksi, sotaa luonnonvaroista, informaatiosotaa...

Väkivallan syyt ja ilmentymät käyvät yhä monimutkaisemmiksi, ja kyteviä sotapesäkkeitä on ympäri maailmaa. Yksi asia ei kuitenkaan muutu: sota on vastakin inhimillistä murhenäytelmää.

Jokaisen tulevan sodan siemen on jo kylvetty. Yksikään sota ei toisaalta ole väistämätön. Sotaa käydään ihmisten kesken - ja se voidaan siten haluttaessa myös estää.


Väestönkasvusta seuraa vesipula

"Jos tämän vuosisadan sodat ovat taistelua öljystä, seuraava vuosisata tulee olemaan taistelua vedestä", ennusti Maailmanpankin kestävän kehityksen ohjelman johtaja Ismail Serageld 1995.

Serageld saattaa olla oikeassa. Vesi on elämän perusedellytys. Yksikään valtio, väestöryhmä tai yksilö ei voi hyväksyä tilannetta, että vettä ei ole saatavilla. Toistaiseksi maailmassa riittää juomakelpoista vettä ihmiskunnan tarpeisiin. Vuosittain uusiutuvat vesivarat ovat noin 40 000 kuutiokilometriä.

Juomavesi kuitenkin jakautuu epätasaisesti. Yhdellä islantilaisella on käytettävissään yhtä paljon uusiutuvaa vettä kuin 15 000 egyptiläisellä.  Osa valtioista lotraa vettä surutta suurkaupunkeihin ja maanviljelyyn ja kuluttaa samalla huolestuttavaa vauhtia pohjavesivarojaan. 

Vuonna 1900 ihmiskunta olisi vielä tullut toimeen seitsemällä Niilillä, vuonna 2000 tarvittiin jo 54 Niiliä. Pohjaveden taso on laskenut Mexico Cityssä yli 100 metriä ja Beijingissä 80 metriä. Kaupunkien maaperä on alkanut vajota. Miten käy maailman megalopolien, jos niiden pohjavesivarastot loppuvat?

Mallilaskelmien mukaan vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy vuoteen 2025 mennessä talouden kasvupaineiden, maankäytön muutosten ja väestönkasvun vuoksi. Näitä pidetään lähiaikoina ilmastonmuutosta suurempana uhkana. Edetessään ilmastonmuutos kuitenkin vaikuttaa sateisiin ja kuivattaa kuivia alueita entisestään.


Toistaiseksi on vain uhiteltu

Kaivojen pysyvä kuivuminen aiheuttaa kriisin, johon on pakko hakea ratkaisua. Egypti uhkasi 1980-luvulla Etiopiaa sodalla, jos Etiopia valjastaisi Niilin alkulähteet laajaan kasteluohjelmaan. Etiopia taipui.

Maapallolla on lähes 300 kansainvälistä vesistöä, ja niiden alueella asuu lähes puolet maapallon väestöstä. Monet maat saavat ja luovuttavat vettä yli rajojensa, halusivat tai eivät.

Turkin rakentamat suurpadot ovat ärsyttäneet Syyriaa ja Irakia. Israel kiistelee jatkuvasti niukkojen vesivarojen hyödyntämisestä naapurimaiden kesken. Bangladesh kärsii kuivana aikana siitä, että Intia käyttää Gangesia. Monsuuniaikana sitä koettelevat tulvat, jotka aiheutuvat Intian ja Nepalin metsänhakkuista.

Toistaiseksi vesisodilta on vältytty, mutta paineet vesivarojen omimiseen kasvavat.

Toisaalta vesisodilta varjelee sama asia, joka niihin yllyttää: vesi on elintärkeää ihmisille. Siksi monen valtion itsehillintä on pitänyt tiukassakin paikassa. Esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikaan 1962 Kuuba toimitti vettä Yhdysvaltain Guantánamon tukikohtaan normaalisti. Venttiilin sulkeminen olisi todennäköisesti ollut kohtalokasta.


Köyhyys tuottaa kansainvaelluksia

Jatkuvat konfliktit, köyhyys, yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja kokonaisten valtioiden romahtaminen ohjaavat miljoonien ihmisten reitin Aasiasta ja Afrikasta kohti vaurasta Eurooppaa.

Monessa Saharan eteläpuolisessa valtiossa kehitys on menossa katastrofaaliseen suuntaan. Somalia luhistui jo 1980-luvulla. Kongo ja Zimbabwe ovat romahtamisen partaalla. Valtiolliset rakenteet natisevat myös
Afganistanissa. Irakia yritetään vimmaisesti rakentaa edes jotenkin toimivaksi terrorin ja sisällissodan vaaran varjossa.

Kriisipesäkkeistä tulee Eurooppaan jatkuva pakolaisten virta. Euroopan maat ovat vastanneet moderniin kansainvaellukseen tilkitsemällä rajoja, mikä on pannut siirtolaiset entistä kovemman paikan eteen. He yrittävät päästä maahan laittomasti kaikin keinoin ja millä hinnalla hyvänsä, jopa henkensä kaupalla. Hyödyn korjaavat salakuljettajat ja organisoidut rikollisjärjestöt.

Tilkityn reitin tilalle syntyy uusi, yleensä edellistä vaarallisempi. Perille päässeet hankkivat elantonsa pimeiltä työmarkkinoilta, jotka vääristävät elinkeinorakennetta ja kilpailua. Siirtolaisuus myös lisää poliittisten ääriliikkeiden suosiota Euroopassa
Jos pahimmat ilmastoskenaariot toteutuvat, satojen miljoonien ihmisten elinolot ovat uhattuina ja siirtolaisuusongelma räjähtää käsiin. Napajäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Metrinkin nousu pyyhkäisee kartalta useita Tyynenmeren atollisaarivaltioita, nostaa veden kymmenien suurkaupunkien kaduille ja pakottaa miljoonat ihmiset muuttamaan jokisuistoista ja alavilta alueilta pysyvästi uusille asuisijoille. Ympäristöpakolaisten tulvaa kasvattaa sekin, että toisaalla kuivuus vie ihmisiltä leivän.


Vihollisiksi tulevat verkostot

Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989 lopetti kylmän sodan aikakauden. Idän kommunismi romahti, lännen kapitalismi voitti. Maailmanpolitiikka muuttui vastakkainasettelun hävittyä. Euroopassa kylmän sodan perintöä jaettiin julmasti 1990-luvulla Jugoslavian raunioilla käydyssä itsenäistymissotien sarjassa.

Syyskuun 11. päivän terrori-isku New Yorkiin toi maailman tietoisuuteen uuden valtatekijän: al-Qaidan, häikäilemättömän ääri-islamistisen terrorijärjestön. Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan, ja siitä tuli todellinen 2000-luvun sota: suurvalta jahtaa loppumattoman tuntuisesti huipputeknisellä armeijallaan vihollista, jolla ei ole kasvoja eikä kotimaata, vain fanaattinen usko omaan asiaan ja ympäri maailman ulottuvat lonkerot.

2000-luvun sotatutkimus puhuu "uusista sodista". Niitä käydään valtiollisten toimijoiden ja erilaisten verkostojen kesken, ja sotanäyttämönä on usein hajoava valtio. Perinnäiset taistelut ovat harvinaisia. Suuri osa väkivallasta kohdistuu siviileihin. Taistelijoiden ja siviilien, laillisen väkivallan ja rikollisuuden erot hämärtyvät.

Uusissa sodissa luodaan uusia nurkkakuntaisia identiteettejä, joko uskonnollisia, etnisiä tai heimosuhteeseen perustuvia. Toisaalta näille sodille on ominaista ylikansallisten yhteyksien läpitunkevuus.

Länsimaat ovat tulevaisuudessa yhä valmiimpia lähettämään ammattisotilaita maailman kriisipesäkkeisiin ja hajoaviin valtioihin. Isänmaan sijaan puolustetaan arvoja ja markkinatalousjärjestelmää, ja länsimaiden näkökulmasta sotaa käydään yleensä "jossain muualla".


Taisteluun menevät ammattilaiset

Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska, Kiina, Intia ja Pakistan muodostavat maailman ydinasevaltioiden kerhon. Israel kuuluu kerhoon, vaikka se ei virallisesti asiaa tunnusta. Pohjois-Korea teki toukokuussa maanalaisen ydinkokeen ja on kovaa vauhtia kirimässä ydinasevaltioksi. Iranin epäillään rakentavan ydinasetta, ja Japani pystyisi halutessaan tekemään sellaisen muutamassa kuukaudessa.

Vaikka ydinaseiden määrää ollaan vähentämässä, ydinasevaltiot eivät luovu niistä kokonaan. Riittävään pelotteeseen ei tarvita montaa ydinkärkeä. Ydinaseet eivät olekaan strateginen vaan poliittinen ase: ydinasevaltiolla on aivan erityistä vaikutusvaltaa maailman valtapolitiikassa. Ydinase on tehokkaimmillaan, kun sitä ei käytetä.

Eivät valtiot luovu omista armeijoistakaan. Euroopassa siirrytään asevelvollisuusarmeijoista huipputeknisiin ammattiarmeijoihin, joita käytetään oman aluen ulkopuolisessa kriisinhallinnassa.

Suomalaiset uskovat vielä asevelvollisuusarmeijaan, mutta tulevaisuudessa tällainen asenne käy ainakin länsimaissa harvinaiseksi. Yhä useammassa maassa yleinen mielipide kääntyy asevelvollisuutta vastaan. Kielteisyys kasvaa väestön ikääntyessä, hyvinvoinnin lisääntyessä ja sotien siirtyessä yhä kauemmaksi omasta maasta.

"Tosi sota" eli laajojen ihmisryhmien organisoitunut väkivalta muuttuu tulevaisuudessa yhä useammin ammattilaisten sodaksi. Sotilaallisiin toimiin ryhtyvät myös yksityiset yritykset.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.

Artikkelia varten on haastateltu hydrologian dosentti Esko Kuusistoa Suomen ympäristökeskuksesta (vesi), tutkija Marko Juntusta Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksesta (köyhyys ja siirtolaisuus) ja filosofian maisteri Joonas Sipilää Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksesta (aatteet ja armeijat).

Kirjalliset lähteet:

Anssi Männistö (toim.), Miksi soditaan. Vastapaino 2003.

Jyri Raitasalo & Joonas Sipilä (toim.), Sota - teoria ja todellisuus, näkökulmia sodan muutokseen. Maanpuolustuskorkeakoulu, strategian laitos, Helsinki 2008.

Sotatekninen arvio ja ennuste 2025. Osa 1, Teknologian kehitys. Julkaisuja 14, Puolustusvoimien Teknillinen tutkimuslaitos 2008.


Robotteja tiedusteluun ja huoltoon


Armeijan tylsät, likaiset ja vaaralliset tehtävät hoidetaan tulevaisuudessa yhä enemmän miehittämättömin robotein ja kulkuneuvoin, jotka toimivat maalla, merellä ja ilmassa. Ne voivat edetä ryömien, uiden tai lentämällä paikkoihin, joihin ei ennen ole voitu mennä.

Miehittämättömiä järjestelmiä käytetään pääasissa muuhun kuin suoraan aseelliseen toimintaan. Parhaimmillaan ne ovat tiedustelu-, maalinosoitus- ja huoltotehtävissä.

Sotatoimissa erityisesti miehittämättömät ilma-aseet yleistyvät. Parin vuosikymmenen päästä älykkäät materiaalit ohjaavat koneen muotoa vaativissa manöövereissä.


SA-INT 2025


Puolustusvoimien Teknillinen tutkimuslaitos julkaisi 2008 Sotatekninen arvio ja ennuste 2025 -raportin. Siinä arvioidaan, miten sotateknologia ja materiaalit kehittyvät.

- Tulevaisuuden suomalainen sotilas kantaa mukanaan entistä enemmän viimeisintä huipputekniikkaa ja siviilikäyttöön vasta tulossa olevia materiaaleja. 20-30 vuoden päästä nanomateriaalit yleistyvät. Esimerkiksi hiilinanoputkia hyödynnetään kestävissä tekstiileissä ja suojaliiveissä, atk-laitteissa, akuissa ja kemiallisia aineita nuuhkivissa sensoreissa.

- Aseet kevenevät: niissä on yhä enemmän erikoismuovia ja kevytmetalleja. Uusilla aseruudeilla saadaan ammusten lähtönopeudeksi 3 000 metriä sekunnissa, sähköisillä kiihdytinjärjestelmillä jopa 4 000-8 000 metriä sekunnissa.

- Kehittyneet tähtäinratkaisut tulevat käyttöön rynnäkkökivääreissä ja lähipuolustusaseissa. Näitä optronisia lisävarusteita ovat tähtäinkaukoputket, valopistetähtäimet, valo-osoittimet, laserosoittimet, etäisyysmittarit sekä valonvahvistin- tai lämpökameratähtäimet.

- Uusiin asemalleihin on mahdollista kiinnittää käyttötarpeen mukaan lisälaitteita, kuten kranaattiampumalaitteita. Kiväärikranaattien lisäksi käytetään erikoispatruunoita.

- Perinnäinen konekivääri korvataan tulitukiaseena kranaattikonekiväärillä. Sen kantama on 1 500-2 200 metriä. Seuraavan sukupolven kranaattikonekiväärillä on ampumatarvikkeiden ohjelmoitavuuden ansiosta mahdollista tuhota ilmamaalejakin.

- Kranaatinheitinjärjestelmän käyttöön tarvitaan vain kaksi sotilasta, joista toinen vastaa liikkuvuudesta, toinen aseesta. Kranaatinheittimet kykenevät vastaanottamaan, käsittelemään ja lähettämään monipuolista digitaalista informaatiota.

- Taistelukentän lähialueen panssarintorjunnassa sotilailla on alle kymmenkiloinen kertakäyttöinen kokonaisuus, jossa ammus, ammuntalaite ja tähystinjärjestelmä on integroitu yhteen. Sitä voidaan käyttää pimeässäkin.

- NLW-järjestelmillä (non-lethal weapon) katetaan pampun ja luodin välinen harmaa alue. Kemiallisiin ja orgaanisiin yhdisteisiin perustuvat sumuttimet lamauttavat 1-5 metrin etäisyydellä, aseeseen kiinnitettävä tehovalaisin sokeuttaa kohteen kaukaakin. Käyttöön tulee myös lamauttavaan ääni- tai valoefektiin perustuvia heitteitä.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.