Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Käytön vähentämiseen on monta hyvää perustetta.

Tiedepiireissä käytiin 50 vuotta sitten tiukkaa kädenvääntöä sepelvaltimotaudin syistä. Vastakkain oli kaksi väittämää ja miestä. Amerikkalainen biologi Ancel Keys piti todennäköisimpänä syypäänä tyydyttynyttä eläinrasvaa, brittiläinen fysiologi ja ravitsemustieteilijä John Yudkin puolestaan vannoi sokerin nimeen. Molemmille hypoteeseille löytyi tukea niin väestötutkimuksista kuin eläinkokeista. Keysin kanta voitti tunnetuin seurauksin, ja rasvan karsimisesta tuli sydäntautien vastaisen taistelun kulmakivi.

Yudkinin ajatukset painuivat unholaan, mutta ne ovat viime vuosina palanneet ryminällä ravitsemuskeskusteluun. Syitä on monia, yhtenä karppaajien ristiretki sokeria ja muita hiilihydraatteja vastaan.

Tiedepiireissä Yudkinin hypoteesi kiinnostaa, koska tuoreimman tiedon valossa valtimotautia edeltää lähes aina niin sanottu metabolinen oireyhtymä: keskivartalolihavuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, korkea verenpaine ja heikentynyt herkkyys insuliinille. Sokerin kahdesta ainesosasta erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri, jota on runsaasti juomiin ja ruokiin lisätyissä sokereissa, pystyy häiritsemään elimistön kolesteroli- ja insuliini­aineenvaihduntaa monin eri tavoin.

Painavimmat todisteet tulevat kuitenkin seurantatutkimuksista, joissa on verrattu kymmeniätuhansia sokeroitujen virvoitusjuomien käyttäjiä keinotekoisesti makeutettujen limsojen juojiin. Joukossa on ollut sekä lapsia että aikuisia.

Sokerilimsojen suurjuomarit ovat muita lihavampia, ja he sairastuvat muita todennäköisemmin metaboliseen oireyhtymään, aikuistyypin diabetekseen, kor­keaan verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin. Sydäntaudin vaara on viidenneksen suurempi kuin tehomakeuttajilla terästettyjen limujen juojilla. Riskin aiheut­taa jo kolme desilitraa eli tölkillinen päivässä. Vaikutus on merkittävä, vaikka se ei pärjääkään tupakoinnille: säännöllinen sauhuttelu tuplaa vaaran sairastua sydäntauteihin.

Sekoittaa maksan toimintaa

– On hyvin mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisätty sokeri on yksi merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, sanoo professori Jussi Huttunen.

Kansanterveyslaitoksen, nykyisen Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen, pääjohtajana pitkään työskennellyt Huttunen on seurannut tiiviisti sokerikeskustelua. – Väestötutkimusten tarjoama näyttö sokerin haitoista on jopa yhtä vahvaa kuin näyttö tyydyttyneen rasvan yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin, Huttunen painottaa.

Mikä tekee sokerista sydänvihollisen – jos tekee – on vielä arvailujen varassa.

– Meillä on näyttöä sokeripitoisten juomien terveyshaitoista, mutta sokerin suora syyllisyys muuhun kuin kariekseen on todistamatta, muotoilee ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Sokerilimonadien suurjuomareiden veressä näyttäisi olevan niukasti hyvää hdl-kolesterolia mutta paljon haitallisia triglyseridejä ja tulehdukseen viittaavaa crp-proteiinia. Kaikki ovat tyypillisiä sepeltimotaudin ennusmerkkejä.

– Yksi oletus on, että suuret sokeri­annokset ja niissä erityisesti fruktoosi saavat maksan tehtailemaan enemmän ldl-kolesterolia ja triglyseridirasvoja tai että ne estävät rasvojen poistumista elimistöstä, Jussi Huttunen sanoo.

Tulehdusarvojen nousua on vaikeampi selittää, mutta siinäkin arvaus osuu maksaan. Sokerijuomien lipittely näyttää kerryttävän elinten ympärille enemmän salakavalaa sisälmysrasvaa. Erityisesti maksa uhkaa hukkua rasvaan ja reagoi tulehduksella.

Lisätodisteita tarvitaan

Fruktoosi vaikuttaisi tämän tarinan pahikselta, mutta todistusketju ei ole aukoton. Tutkimusten mukaan triglyseridi­pitoisuuksien nousuun, maksan rasvoittumiseen ja tulehdusarvojen heilahteluun tarvittava fruktoosimäärä on niin suuri, ettei siihen perustason sokerinsyönnillä millään pääse. Haittoja on havaittu noin sadan gramman päiväannoksilla.

Suomalaiset saavat THL:n seurantojen mukaan ravinnosta fruktoosia noin 25 grammaa päivässä. Yksilöllistä vaihtelua on tosin paljon. Suurkuluttajilla sokerin lähteinä ovat erityisesti virvoitusjuomat ja makeiset.

Päälle tulee vielä hedelmien ja marjojen fruktoosi. – Niistä ei voi kuitenkaan saada fruktoosia niin paljon, että se olisi epäterveellistä, professori Fogelholm muistuttaa. Lisäksi hedelmissä ja marjoissa on itsessään paljon muita terveellisiä yhdisteitä.

Tylsempi selitys sokerin vaarallisuudelle on lisäenergia: kaloreita ja liikakiloja kertyy huomaamatta, koska nestemäisenä nautitut sokerit eivät tuota samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin kiin­teät. Lopputuloksena on lihavuus, diabetes ja sepelvaltimotauti. Sivustatukea oletukselle saadaan tutkimuksista, joissa on havaittu kytky perintötekijöihin. Mitä enemmän on lihavuusgeenejä, sitä enemmän syntyy haittoja.

Sokeritutkimuksissa voi piillä myös klassinen virhemahdollisuus. Suurjuomareiden elintavoissa on usein moni muukin asia rempallaan kuin liika sokeri. Sokerittomien kevytjuomien nauttijat taas saattavat olla terveyskäyttäytymisessään muutenkin tarkempia. – Vaikka nämä asiat yritetään vakioida analyyseissä, on todennäköistä, ettei kaikkia sekoittavia tekijöitä pystytä sulkemaan pois, sanoo Mikael Fogelholm.

Vähentää pitäisi

– Monista epävarmuuksista huolimatta John Yudkin oli satavarmasti oikeassa – sokeri ei ole ihan syytön, Jussi Huttunen painottaa. Mikael Fogelholm on samoilla linjoilla.

– Joku voi haluta aina vain enemmän todisteita, mutta nykyisilläkin voidaan hyvin perustella makeisveroa ja muita keinoja vähentää sokeroitujen virvoitusjuomien kulutusta.

Suomessa sokerin osuus kokonaisenergian saannista on noin kymmenen prosenttia ja kasvussa. Virvoitusjuomien kotimaassa Yhdysvalloissa luku on kaksinkertainen. Suomalaisnuori, joka kuluttaa paljon makeisia ja sokerijuomia, voi päästä samalle tasolle. Paljonko heitä on, ei tiedä kukaan.

– Virvoitusjuomat voisi lainsäädännöllä pienentää takaisin vanhoihin kolmanneslitran ja litran pakkauskokoihin, mutta esteenä lienevät kansainväliset sopimukset, Fogelholm sanoo.

Yksi vaihtoehto haittojen suitsimiseksi olisi sokerin korvaaminen nykyistä enemmän tehomakeuttajilla, mutta se tuskin toteutuu. Hidasteena on kuluttajien nih­keys. Esimerkiksi kevytlimsojen aspartaamia epäillään suorastaan myrkyksi. Tehomakeuttajien turvallisuutta on kuitenkin testattu vuosikymmeniä, eikä mitään huolestuttavaa ole ilmaantunut.

Ravitsemuskeskustelussa liikkuu myös väitteitä, että tehomakeuttajat ruokkisivat lisää makeanhimoa. Tästä ei ole vakuuttavaa näyttöä ihmisissä.

Mikael Fogelholmilla on yksinkertainen vinkki niin kuluttajille kuin elintarviketeollisuudelle. – Aina kun on mahdollisuus, pitäisi miettiä, pärjätäänkö vähemmällä sokerilla.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2013

jussipussi
Seuraa 
Viestejä42467
Liittynyt6.12.2009

Sokeri uhkaa sydäntä

THL.n erikoistutkijan näkemys: "Sokerin vähentäminen on tietenkin järkevää, mutta vanhempien vaatima kova rasva on sokeria isompi terveysongelma. Sokerin suurin riski lapselle on hammaskaries ja se, että lisättyä sokeria sisältävä ruokavalio on yleensä köyhä muiden ravintoaineiden osalta. Sokeri ei kuitenkaan aiheuta elimellisiä muutoksia eli esimerkiksi tuki verisuonia niin kuin kova rasva", sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo . http://www.hs.fi/terveys/...
Lue kommentti
TieKu
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt25.5.2010

Sokeri uhkaa sydäntä

"Mikael Fogelholmilla on yksinkertainen vinkki niin kuluttajille kuin elintarviketeollisuudelle. – Aina kun on mahdollisuus, pitäisi miettiä, pärjätäänkö vähemmällä sokerilla." Paremminkin voi esittää itselleen kysymyksen, tarvitsenko ylipäätään sokeria. Ainakin omalla kohdallani tuohon kysymykseen vastasin, että kokeillaan, ja hengissä ollaan muutaman sokerittoman vuoden jälkeenkin. Toki silloin tällöin tulee maistettua mutta mitään himoa ei kyllä ole.
Lue kommentti