Helsingin yliopiston kirkkososiologian dosentti Anne Birgitta Yeung haluaa tietää, mikä saa ihmiset toimimaan toisten hyväksi. Samalla hän on päätynyt pohtimaan omiakin valintojaan: riittääkö tutkijan hyvään elämään pitkä julkaisuluettelo?


Anne Birgitta Yeung haluaa tietää,
mikä saa ihmiset toimimaan toisten hyväksi. Samalla hän on päätynyt pohtimaan
omiakin valintojaan: riittääkö tutkijan hyvään elämään pitkä julkaisuluettelo?




Lyhyellä kävelymatkalla Helsingin Kampin keskuksesta Stockmannin tavaratalolle päivystää viisi kansalaisjärjestöjen työntekijää, feissaria, jotka tarjoavat hymyillen mahdollisuutta ryhtyä kuukausilahjoittajaksi lasten, Itämeren, eläinten tai jonkin muun hyvän asian hyväksi.

"Kiinnostavatko lasten asiat?" Kyllä kiinnostavat, mutta kun kysymyksen kuulee monta kertaa jokaisena arkipäivänä, voi vain pyörittää päätä, kävellä ohi ja tuntea huonoa omaatuntoa.

Osa tuhansista ohikulkijoista kuitenkin pysähtyy, antaa aikaansa ja rahaansa. Hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoitukset ovat lisääntyneet selvästi uuden kampanjoinnin ansiosta. Onko kyse huonosta omastatunnosta vai siitä, että lahjoittaminen on tehty helpoksi?

- Ihmisissä on paljon potentiaalia osallistua enemmän. He kaipaavat areenoita, joilla hyvän tekeminen olisi helppoa, tuotaisiin lähelle provokatiivisesti ja projektimaisesti ja kynnys olisi mahdollisimman matala, sanoo tutkija, kirkkososiologian dosentti Anne Birgitta Yeung työhuoneessaan Helsingin yliopiston keskustakampuksella.


Aihe laventuu laventumistaan

Yeung tutkii altruismia eli muiden ihmisten auttamista. Hän väitteli vapaaehtoistoiminnasta ja evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöstä vuonna 2004 ja on sen jälkeen laventanut tutkimusalaansa laajemmin lähimmäisyyteen, hyvinvointivastuun jakaantumiseen ja hyvään elämään.

Yeung tekee tutkimustaan Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, jota hän kuvaa "akateemiseksi taivaaksi".

- Täällä on yhteiskuntatieteilijöitä, oikeustieteilijöitä, humanisteja ja teologeja. Uskon, että parhaat löydökset tehdään tieteiden kohtaamispisteessä. Ainakin sillä yritän itseäni motivoida, kun omat tutkimusaiheeni tuntuvat hetkittäin leviävän käsiin, Yeung nauraa. Sosiologian, sosiaalipolitiikan ja teologian rajapinnassa toimivana tutkijana hän tunnustaa olevansa usein konferensseissa "marginaalin edustaja tai outo lintu, ei koskaan ytimen ekspertti".


Ehdottomuus leimasi nuoruutta

Anne Birgitta Hiltula asui lapsuutensa ja nuoruutensa Oulussa. Hän sanoo saaneensa "kiltin koulutytön kasvatuksen, jossa suorittaminen oli ihanne". Huolellisuutta, harjoittelua ja paneutumista tuki klassisen musiikin - huilun ja yksinlaulun - harrastus ja samanhenkisten nuorten seura musiikkiluokilla ja -lukiossa.

- Kasvoin puurtamisen kulttuuriin. Se on kaunis arvo, vaikka siinä voi olla negatiivisiakin piirteitä.

Teini-ikäinen Anne Birgitta vei perheeltään saamansa arvot äärimmäisyyteen ja näki maailman mustavalkoisena. Nyt jälkikäteen hän muistelee hymyillen olleensa "ainakin melkein moraalis-eettis-hengellinen fundamentalisti - ainakin tietyissä asioissa".

Idealismiin kuului myös se, että 14-vuotiaana kirjeenvaihdolla alkanut suhde hongkongilaiseen poikaan johti parikymppisenä avioliittoon ja Hiltulasta tuli Yeung.

- Päätin pitää kantoninkiinalaisen sukunimeni kymmenvuotisen liiton päätyttyäkin, sillä olen niistä vuosista kiitollinen. Eikä tieteessä ole huonoa, että nimi jää mieleen, tutkija nauraa.


Halusi salaa tutkijaksi

Teologian opinnot olivat Oulun tytölle luonteva valinta, vaikka hänellä ei ollutkaan pappiskutsumusta. Enemmän häntä kiinnosti muun muassa se, miksi ihminen on uskonnollinen olento ja miksi uskonnolliset yhteisöt vetävät puoleensa. Sen tarkkailuun ja pohdiskeluun otollinen paikka oli teologinen tiedekunta, jossa erilaiset hengelliset yhdistykset kilpailivat uusien opiskelijoiden sieluista.

- Itse jättäydyin etupäässä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Rakastin eksegetiikan luentoja. Niillä opettajat tahallaan provosoivat fundamentalistiopiskelijoita, jotka puolestaan huusivat opetuksen olevan kerettiläistä. Minusta oli ihanaa seurata niitä akateemisia nyrkkeilyotteluja. Tieteeseen kuuluu se, että mitä tahansa pitää pystyä argumentoimaan ja näkemään eri kannoilta. Minun uskoani se ei loukannut, Yeung sanoo.

Anne Birgitta halusi tutkijaksi opintojen alusta lähtien. Analyyttisyys ja älylliset väittelyt olivat jo lukiossa olleet hänen omimpia alueitaan, joten hän uskoi sopivansa abstraktia ajattelua ja istumalihaksia vaativaan tiedemaailmaan.

Yeung kuitenkin koki, että tavoitteen sanominen ääneen olisi tulkittu elitistiseksi. Tutkijan palo piti siis osoittaa muuten, eli loistavalla opinnäytetyöllä. Pelastusarmeijan vapaaehtoistoimintaa käsitelleen pro gradun valmistuttua professori Eila Helander ehdottikin oppilaalleen väitöskirjatyöhön ryhtymistä.

- Se oli minulle ääretön henkinen kliimaksi ja yksi elämäni huippukohtia, Yeung muistelee.


Auttamishalu ykkösmotiivi

Gradussa ja myöhemmin väitöskirjassa Yeungia ei kiinnostanut niinkään Pelastusarmeija, kirkko tai edes vapaaehtoistoiminta sinänsä. Tutkimuskohteet muodostivat ikkunan, josta hän saattoi tarkkailla yhteiskunnan tilaa, hyvinvointia ja uskonnon merkitystä.

Yhteiskunnallisen tason lisäksi tutkijaa kiinnosti yksilö: miksi tavallinen suomalainen, joka ei käy edes omassa kirkossaan, antaa aikaansa järjestölle, jota ei kunnolla edes tunne.

Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat vapaaehtoistyöhön hyvin myönteisesti: suurin osa on valmis tekemään sitä ja 37 prosenttia jo tekeekin - ainakin omien sanojensa mukaan.

- Suomi on vapaaehtoistyössä hyvää eurooppalaista keskitasoa, mutta meillä painottuvat muita maita enemmän auttamishalu ja ajan antaminen. Suomessa on vielä voimissaan "kaveria ei jätetä" -mentaliteetti. Sitä pitävät yllä muun muassa kristillisväritteinen arvopohja ja kulttuurinen yhdenmukaisuus. Ei ole yhdentekevää, miten muilla ihmisillä menee.

- Tutkijan pitää pyrkiä objektiivisuuteen, mutta on pakko myöntää: ilahdun aina, kun löydän tutkimusaineistosta todistetta siitä, että ihmiset ovat vilpittömän kiinnostuneita toistensa hyvinvoinnista, Yeung sanoo.


Ei vain mummojen juttu

Anne Birgitta Yeung romuttaa käsityksen, jonka mukaan vapaaehtoistyö kiinnostaa vain iäkkäitä naisia. Kun mukaan luetaan alan koko kirjo avustusjärjestöistä asuinaluetoimintaan, vanhempainyhdistyksiin ja urheiluseuroihin, nuoret ja aikuiset, niin naiset kuin miehet osallistuvat toimintaan tasaisesti.

Yeung ei hyväksy sitäkään väitettä, että yksilöllisyyden vahvistuminen automaattisesti merkitsisi yhteisöllisyyden heikkenemistä. Yksilöllisyys ei hänen mielestään ole sama kuin itsekkyys. Hän korostaa, että individualismia ja yhteisöllisyyttä, egoismia ja altruismia, ei voi erottaa toisistaan, vaan ne kietoutuvat aina yhteen.

Arvotutkimuksissa oman lähipiirin arvostaminen luetaan individualismiksi, mutta Yeungille lähimmistä huolehtiminenkin on muista huolehtimista. - Se kertoo, että ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, rakkautta ja välittämistä. Joku saa ne ydinperheestä, toinen vapaaehtoistyöstä, kolmas "uusista heimoista", jotka voivat olla tiiviimpiä ja yhteisöllisempiä kuin aiemmat yhteisöt. Kaipuu kohtaamiseen kuuluu oleellisesti ihmisyyteen.


Opetus tuottaa kiksejä

Tutkijakollegiumin tutkijat ovat lähes täysin vapaita opetusvelvollisuudesta, mutta Anne Birgitta Yeungin kalenterista opetus ja opinnäytetöiden ohjaus haukkaavat osansa. Hän ohjaa pariakymmentä graduntekijää ja neljää väitöskirjan tekijää. Opetus liittyy Yeungin virkaan kirkkososiologian yliopistonlehtorina.

- Akateeminen elämä kiteytyy opinnäytetöissä. Opettajana saan kiksejä siitä, että pystyn kasvattamaan opiskelijoita ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ja näen heidän kasvunsa ekspertiksi. Se on kaikkein ihaninta, mitä yliopistossa tapahtuu!


Tutkimus pitää kiireisenä

Opetuksen hienoista hetkistä huolimatta Yeung tunnustaa tutkimuksen sittenkin olevan tätä nykyä lähinnä sydäntä. Väitöskirjan jälkeen aiheiden määrä "on räjähtänyt positiivisella tavalla käsiin" ja vauhtia on riittänyt. Yeung on päässyt kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, julkaissut artikkeleja ja matkustanut tieteellisissä konferensseissa.

Paljon Yeung on ennättänytkin: hänen ansioluettelonsa on kahdeksansivuinen, ja asiantuntijatehtävät listaavasta luettelosta paljastuu 18 sivua. Miten vain 32-vuotias ihminen on ehtinyt tehdä kaiken tämän? Siinä iässähän moni valmistuu vasta maisteriksi!

- Olen tehnyt lähinnä vain töitä. Ne ovat imaisseet mukaansa - hyvässä ja pahassa. Jos minulla olisi ollut perhettä tai aikaa vieviä harrastuksia, en olisi varmaan ennättänyt tätä kaikkea, Yeung kertoo. Hän sanoo soveltuvansa hyvin tutkimaan "myöhäismodernia kiireistä yksilöä", koska on itse sellaisen arkkityyppi.


Käännekohta kipuiluttaa

Anne Birgitta Yeung kertoo juuri tehneensä tutkimussuunnitelmaa viisivuotista apurahaa varten. Siihen piti tietää esimerkiksi, mitä hän aikoo julkaista keväällä 2013.

Kysymys tulevaisuudensuunnitelmista ei siis yllätä tutkijaa. Tutkimussuunnitelmat tulevatkin helposti selväksi: alue laajenee innovatiiviseen suuntaan - esimerkiksi yritysten yhteiskuntavastuuseen yhtenä auttamishalun ilmentymänä.

Mutta mitä julkaista ja kuinka paljon? - Koen olevani nyt ammatillisesti käännekohdassa. Jotta pystyisin säilyttämään tason, josta voin olla ylpeä, minun pitäisi tehdä vähemmän, mutta parempaa.

- Tajuan nyt, että tieteen tekeminen vaatii aikaa, armollisuutta, kypsyttelyä, kahviloissa istumista ja maailman tarkkailemista. Toisaalta on kuitenkin pelottava ajatus, että en julkaisisi vaikkapa puoleen vuoteen yhtään mitään. Tiedemaailmassa ansaitsee paikkansa vain julkaisemalla. Tämän ristiriidan kanssa kipuilen.


Kihlattu opettaa uutta

Yeung sanoo olevansa käännekohdassa myös muussa elämässään. Kolmannenkymmenennen ikävuoden jälkeen tutkijan oman "hyvän elämän" sisältö on alkanut muuttua. Keho ja mieli ovat alkaneet kaivata muutakin kuin työtä: rakkautta, lepoa ja monipuolisuutta. Ensimmäinen asia on ollut opetella, että työn ja vapaa-ajan voi ehkä sittenkin erottaa toisistaan. Siinä häntä on opettanut tuore kihlattu Markus Pessi.

- Olen alkanut miettiä, menenkö minä hautaan hirveän pitkän julkaisuluettelon kanssa ja halailen sitä siellä onnellisena. Haaveilen jo perheestäkin.

Konkreettinen askel kohti uutta elämää on myös uusi harrastus, klassinen baletti. Yeung myöntää, että suorittajatytöltä, joka aina haluaa olla hyvä kaikessa, mitä tekee, vaatii henkisesti paljon heittäytyä lajiin, jossa on todella noviisi.

- Kun mielessä on tieteen luova kaaos, vastapainoksi vaaditaan jotakin kurinalaista: perusjalkasarjoja ja venäläinen opettaja huutamaan, jos - ja kun - jalka on väärässä asennossa. Minuun vetoavat tavattomasti puhtauden tavoittelu ja äärimmäinen pelkistäminen. Mahdollisuus keskittyä yhteen asiaan, jossa ei ole yhtään kaoottisuutta. Siinä on jotakin hirveän puhdistavaa.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



Anne Birgitta Yeung
Ikä: 32
Arvo: teologian tohtori, kirkkososiologian dosentti, yliopistonlehtori
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: Tutkijakollegium, käytännöllisen teologian laitos
Tutkimusala: altruismi, hyvän elämän kokemukset, uskonnolliset yhteisöt ja solidaarisuus
Harrastukset: musiikki, klassinen baletti
Etappeja
1975 syntyy Oulussa.
1994 kirjoittaa ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta ja aloittaa teologian opintonsa.
1999 valmistuu teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.
2004 väittelee teologian tohtoriksi.
2005 toimii teologisen tiedekunnan promootion priimustohtorina ja aloittaa kolmivuotiskautensa tutkijakollegiumissa. Saa kirkkososiologian dosentuurin.
2007 saa Suomen Akatemialta rahoituksen tutkimusprojektiin ja menee kihloihin.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.