Kaappaukset Somalian lähivesillä vain kiihtyvät – mutta niin kiihtyvät myös vastatoimet. Jonakin päivänä merirosvojen on pakko luovuttaa. Halki historian piraatit on aina lopulta kukistettu. Tällä kertaa taisteluun osallistuvat myös suomalaiset.  

Teksti: Hannu Pesonen

Miinalaiva Pohjanmaan vahtimies katselee konekiväärin takaa rahtialuksia ja veneitä, joita lipuu ohi tiheään tahtiin. Horisontin ihailuun ei ole varaa, sillä ympärillämme aaltoilee maailman vaarallisimpiin merirosvovesiin kuuluva Adeninlahti. Suomen merivoimien lippulaiva lähestyy määränpäätään Afrikan sarven Djiboutia. Nyt ei ole kyseessä merisotilaiden koulutusristeily, vaan Pohjanmaa saapuu EU:n kriisinhallintatehtäviin, valvomaan Adeninlahden kauppamerenkulkua ja turvaamaan Maailman elintarvikejärjestön avustuskuljetuksia Somaliaan.Laivan uumenissa päällikkölääkäri Vesa valmistautuu tulevaan. Hän esittelee tyytyväisenä kahdeksaa jääkaappia. Niissä on kolme kuutiometriä lääketilaa.– Varastoja tarvitaan, kun toimimme pitkiä aikoja merellä. Pitää varautua myös siihen, ettemme hoida vain omaa väkeä. Jokin alus voi lähettää potilaita, saatamme joutua auttamaan merihädässä olevia tai ottamaan vastaan merirosvoja.Kaksi päivää myöhemmin, 1. helmikuuta, seurasin, kun Pohjanmaa lähti satamasta partiointi- ja suojaamistehtäviinsä merelle.Kahden kuukauden kuluttua, 6. huhtikuuta, Pohjanmaan miehistö oli päässyt tositoimiin. Miinalaiva oli pysäyttänyt aluksen, jota epäiltiin merirosvolaivaksi, ja vanginnut sen 18-henkisen miehistön. Ensimmäisen kerran historiassa Suomi oli sananmukaisesti merirosvojahdissa.

Pääkallo vaihtui puheluun

Yleiset mielikuvat merirosvoista juontuvat tarinoista, joita kerrotaan Karibianmerellä 1500–1800-luvulla liikkuneista kaappareista. Heidän laivoissaan liehuivat mustat pääkalloliput, ja huivipäiset miehet ryöstivät aarre- ja orjalasteja miekoin.Näistä sapelinkalistelijoista on matkaa Somalian rannikon merirosvoihin. Heillä on gps-paikantimet, tutkajärjestelmät ja aseita melkoinen arsenaali. Heillä on järeitä emoaluksia, kaapattuja suuria laivoja, jotka purjehtivat avomerellä saalista etsimässä. Kun lupaavanoloinen kauppalaiva osuu näköpiiriin, kymmenkunta aseistautunutta miestä astuu pikaveneeseen, skiffiin, ja lähtee keikalle. Uhria lähestyessään skiffi ei nosta mastoon pääkallolippua. Joukon johtaja tarttuu satelliittipuhelimeen ja soittaa uhkavaatimuksen. Kauppalaiva voi yrittää pakoon, mutta pikaveneiden kanssa on paha kilpailla. Kun pelottavan läheltä sujahtaa singon kranaatti, peli on yleensä menetetty. Rosvot ajavat laivan kylkeen, heittävät valtaushakansa partaaseen ja kipuavat kannelle rynnäkkökivääreitä heilutellen. Laivan kapteeni saa käskyn kääntää kurssi kohti Somalian rannikkoa. Merimiehillä on edessään pitkä odotus panttivankeina, varustamolla työläs kaupanhieronta lunnaista.

Lasteja enemmän kuin koskaan

Merirosvous on nyt laajempaa kuin ikinä sen jälkeen kun Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMB alkoi tilastoida toimintaa 1990-luvun alussa. Viime vuonna merirosvot tekivät 445 hyökkäystä, kaappasivat 53 laivaa, ottivat panttivangeikseen 1 181 merimiestä ja surmasivat kahdeksan. Vielä 2000-luvun alussa hyökkäykset jäivät sataan vuodessa.Toiminnan kiihtyminen on kansainväliselle merenkululle paha takaisku – ja iso yllätys. Varustamot ja meriturvallisuuden asiantuntijat ehtivät jo luulla, että merirosvous on saatu kuriin. Uusi tekniikka, lisääntynyt valvonta ja suojelu näyttivät tekevän tyhjiksi rosvojen aikeita.Vanha totuus pitää kuitenkin pintansa: merirosvous jatkuu yhtä kauan kuin merellä riittää arvokkaita ryöstökohteita ja maissa häikäilemättömyyttä.Arvolasteja liikkuu nyt enemmän kuin koskaan. Valtamerillä seilaa 50 000 suurta alusta, jotka kuljettavat neljää viidesosaa maailman kauppatavarasta. Valtaosan matkastaan ne ovat oman onnensa nojassa. Vesi peittää lähes kolme neljäsosaa maapallosta, ulapoita valvotaan vähän, eikä valvonta ole minkään valtion tai kansainvälisen yhteisön vastuulla. Somalia tarjoaa merirosvoille erityisen hyvät saalistusmahdollisuudet. Aasian ja Euroopan markkinat yhdistävän Suezin kanavan kautta kulkee satoja aluksia päivässä. Niiden perään on helppo lähteä Afrikan sarvesta Adeninlahdelle, Arabianmerelle ja Intian valtamerelle. Somalit tekivätkin viime vuoden hyökkäyksistä 75 ja kaappauksista 92 prosenttia.

Vallanpitäjät saavat osansa

Nykyinen merirosvous on järjestelmällistä rikollisuutta, mutta tietämättään rosvot noudattavat alan ikiaikaisia periaatteita niin ammattiin ryhtyessään, aluksia kaapatessaan kuin lunnaita ottaessaan ja saalista jakaessaan.  Nykyisten merirosvojen lailla toimivat – tietenkin – jo muinaiset roomalaiset. Piraatti-sana tulee latinankielen sanasta pirata ja kreikan vielä vanhemmasta sanasta peiratçs, joka tarkoittaa lainsuojatonta tai rosvoa. Kreikan ja Rooman kirjalliset lähteet vilisevät mainintoja Välimeren kaappareista jo 1200-luvulla ennen ajanlaskua alkua.Antiikin merirosvojen toimintaa tuki paikallisten vallanpitäjien ahneus. Piraatit keräsivät suurtilallisille ja maanomistajille edullista orjatyövoimaa. Ahneus selittää myös uuden ajan alussa kukoistanutta Karibianmeren rosvoutta. Keskenään kilpailevat siirtomaavallat, etenkin Britannia, Ranska ja Espanja, antoivat yksityisille kapteeneille valtakirjoja, jotka oikeuttivat ryöstämään vihollismaiden sota- ja kauppalaivoja. Nämä kuningashuoneiden laillistamat kaapparikapteenit toimivat kuin merirosvot mutta saivat palkaksi kehuja, mainetta ja aatelisarvon. Somaliassakin vallanpitäjät ummistavat silmänsä merirosvoilulta, koska he saavat lunnasrahoista osansa. Viranomaiset torjuvat toimintaa vain pohjoisessa Somalimaassa. Sieltä kaappauksia ei tehdäkään.

Katkeruus ajaa merelle

Somalian merirosvojen motiivit muistuttavat suuresti syitä, joilla 1400–1800-luvulla toimineet Pohjois-Afrikan barbareskimerirosvot selittivät ryöstelyään. Barbareskit ajoi merelle kostonhalu ja tarve hankkia elanto keinolla millä hyvänsä. He olivat maureja, jotka olivat vuosisatoja miehittäneet Pyreneiden niemimaata. 1300-luvulla espanjanlaiset kuitenkin häätivät heidät takaisin Afrikkaan. Kotiin palattuaan karkotetut ryhtyivät häiritsemään vihollistensa merenkulkua. Katkeruus ja köyhyys löytyvät myös Somalian piratismin takaa. Somalit aloittivat rosvoilun, koska he menettivät työnsä ja toimeentulonsa, kun ulkomaiset kalastuslaivueet tyhjensivät rannikon kaloista ja eurooppalaiset yritykset upottivat sinne ongelmajätteitään.Alkusyy unohtui kuitenkin nopeasti niin barbareskeilta kuin somaleilta. Tuottoisasta rosvoudesta tuli itsetarkoitus. Barbareskit kävivät kauppalaivojen kimppuun, oli niiden isäntämaa mikä tahansa. Somalien hyökkäyksistä enää vain viisi prosenttia kohdistuu kalastusaluksiin.

Hallussa useita kaupunkeja

Myös rakenteeltaan Somalian rannikon merirosvous muistuttaa barbareskien toimintaa.Barbareskien tukikohdista muodostui riippumattomia kaupunkivaltioita. Laajimmillaan merirosvorannikko ulottui Atlantilta Marokosta itäiselle Välimerelle Libyaan. Merkittävin keskus oli Alger, mutta myös Tunis, Tripoli ja useat Marokon satamat elivät laittomuuksista. Ne tarjosivat korvausta vastaan satamia merirosvoille, joskus kilpailivatkin heistä, ja varustivat itsekin kaapparialuksia. Niin on käynyt Somaliassakin. Rannikolle on noussut joukko käytännössä omien lakiensa ja sääntöjensä mukaan eläviä merirosvokaupunkeja, joita viranomaiset eivät voi tai halua valvoa. Afrikan sarven kärjessä Puntmaassa on kaksi merkittävää keskusta, Eyl ja Garaad. Niiden edustalla kelluu kaapattuja aluksia ja niistä värvätään innokkaita nuoria ryöstöretkille. Etelämpänä Somalian keskiosissa sijaitsevat samanlaiset merirosvokaupungit Xarardheere ja Hobyo.

Kovalla kovaa vastaan

Barbareskit olivat valtansa huipulla 1600-luvulla. Tuolloin yksikään Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle purjehtinut kauppa-alus ei ollut turvassa, ellei sillä ollut joltakin merirosvovaltiolta ostettua kallista suojakirjaa, firmaania. Euroopan valtiot maksoivat joka vuosi raskaan veron barbareskeille, jotta kauppamerenkulku ei kokonaan romahtaisi. Ruotsin vallan aikaan Suomenkin kirkoissa kannettiin kuninkaan käskystä neljästi vuodessa kolehti panttivankien lunnasrahastoon. Suomen suuriruhtinaskunnassa laivanvarustajat ostivat firmaaneja vielä 1820-luvun lopulla.Barbareskit menestyivät kauan, koska suuret kauppavaltiot eivät kyenneet tekemään yhteistyötä heitä vastaan. Kun ne siihen lopulta ryhtyivät, piraateille koitti lopun alku.Murskajaisissa keskeiseen asemaan nousi nuori, 1776 itsenäistynyt Yhdysvallat. Se oli menettänyt barbareskeille 2 500 kauppa-alusta, ja suojakirja- ja lunnasmaksut nielivät pahimmillaan viidesosan valtion tuloista.Vuonna 1801 Yhdysvallat käynnisti merirosvosodan, ensimmäisen merkittävän sotilastoimensa ulkomailla. Neljä vuotta myöhemmin liittovaltion merijalkaväki teki maihinnousun Libyan Tripoliin. Sotaan liittyivät Englanti, Hollanti ja Ranska. Vuoteen 1830 mennessä barbareskikaupungit oli lyöty.Barbareskeille kävi kuin edeltäjilleen. Antiikin Rooma kukisti piraatit armottomassa kolmen kuukauden merisodassa sen jälkeen, kun sietämättömäksi laajentunut ryöstely oli tuhonnut kaupan ja vienyt valtakunnan nälänhädän partaalle. Karibian merirosvous taas taantui, kun Britannia 1827 kielsi orjakaupan kuolemanrangaistuksen uhalla.

Menetelmät vielä pehmeitä

Kun myös toimet merirosvoja vastaan seuraavat ikivanhoja lainalaisuuksia, voi ennustaa, miten Somalian merirosvoille käy: kun toiminta alkaa liikaa haitata maailmantalouden mahteja, sietoraja ylittyy ja rosvot tukahdutetaan voimakeinoin.Kansainvälinen yhteistyö on jo laajaa. Intian valtamerellä kauppalaivoja turvaa lähes 50 valtiota. Panos näyttää järeältä, mutta menetelmät ovat vielä pehmeät ja rajoittuvat merenkulun suojeluun ja kaappausten estoon. Ani harva maa haluaa hyökätä merirosvoalusten kimppuun eikä yksikään merirosvojen satamiin. Merirosvoja ei juuri joudu edes lain eteen, koska mikään maa halua heitä risteikseen. Kallis ja monimutkainen oikeusprosessi, jonka kuluessa syytetyt saattavat anoa turvapaikkaoikeutta, ei houkuttele. Esimerkiksi Suomi olisi käynnistänyt rikostutkinnan suomalaisessa oikeudessa vain, jos Pohjanmaata vastaan olisi hyökätty.Tilanne yllyttää merirosvoja jatkamaan ryöstelyä. Se selittää myös toimintapiirin jatkuvan laajenemisen. Vaikka merenkulkua suojelevat alukset ja niiden sotakalusto ovat ylivertaisia, rosvot siirtyvät yhä kauemmaksi avomerelle. He toimivat jo Euroopan kokoisella alueella.

Paine iskeä satamiin kasvaa

Somalian merirosvojen lähtölaskenta saattaa kuitenkin olla alkamassa. Roomalais- ja barbareskiaikojen lailla piraatit koettelevat kauppamerenkulun kipurajaa. Merirosvous maksaa tuoreen yhdysvaltalaisarvion mukaan maailmantaloudelle jopa 10 miljardia euroa vuodessa. Kaappausten tihetessä rahtien kuljetus- ja vakuutusmaksut kohoavat jatkuvasti. Kuluttajat tuntevat kustannukset kukkarossaan.Paine iskeä merirosvojen tukisatamiin kasvaa, mutta maat, jotka pystyvät hyökkäämään tehokkaasti, epäröivät – syystä. Hampaisiin asti aseistettu Somalia on loputon suo, johon voi vajota pääsemättä kunnialla irti. 1990-luvun alussa Yhdysvallat marssi suurieleisesti ratkaisemaan Somalian sisällissotaa, mutta joutui peräytymään häntä koipien välissä, kun kaupunkisissit nöyryyttivät sen teknisesti ylivoimaisia joukkoja Mogadishussa. Se ei halua ottaa samaa riskiä uudelleen, varsinkaan, kun sen joukkoja on kiinni huonosti sujuneissa Afganistanin ja Irakin sodissa. EU ja Nato ovat yhtä haluttomia, Venäjä ja Aasian kauppamahdit vielä haluttomampia.

Ehkä hallitus pyytää apua

Mistä löytyy casus belli, oikeutus sodalle? Jos merirosvot räjäyttävät öljytankkerin tai alkavat surmata panttivankejaan, ollaan lähellä. Samoin käy, jos heidän toimensa nostavat runsaasti öljyn tai kulutustavaroiden hintaa. Somalian hallituksen virallinen pyyntö vapauttaa rannikko merirosvoista saattaisi avata kansainväliselle yhteisölle oven YK:n valtuutuksella tapahtuvaan operaatioon. YK:n tunnustama ja länsimaiden tukema Somalian hallitus tosin kykenee valvomaan vain pääkaupunkia Mogadishua. Merirosvot odottavat, että iskuja tulee. He ovat väläytelleet kutsuvansa apuun terroristijärjestö al-Qaidan ja koko maailman ääri-islamilaisen liikkeen, jos sotalaivat iskevät heidän satamiinsa. Toistaiseksi merirosvot ovat olleet varsin epäpoliittisia. Se ei silti tarkoita, etteivät he voisi radikalisoitua.

Uusi polvi keksii uuden paikan

Nykyajan merirosvot saadaan kyllä aisoihin. Pahamaineisen Malakansalmen ja Singaporen edustan rauhoittuminen on hyvä esimerkki. Merialue, jonka kautta kulkee 55 000 alusta vuodessa, oli maailman vaarallisin merirosvoalue ennen Somalian rannikkoa. Hyökkäykset ovat muutamassa vuodessa merkittävästi laantuneet kolmesta syystä. Indonesia, Malesia, Singapore ja Thaimaa ovat yhteistyössä tehostaneet partiointia alueella. Singaporeen on avattu 14 Aasian maan yhteinen meriturvallisuuskeskus. Acehin sisällissota Indonesiassa on päättynyt; Vapaa Aceh -liikkeen väitettiin rahoittaneen sotansa suosimalla merirosvousta.Ehkä merirosvojen kukistamisen ainekset löytyvät vasta Somalian sisältä, kun maan vakautuminen alkaa. Juuri nyt klaanisotien raastamassa, köyhyyden ja epätoivon piinaamassa maassa ei ole voimaa, joka estäisi merirosvoja. Joka tapauksessa jonakin päivänä heidät lyödään kuten kaikki edeltäjänsä. Ja yhtä varmasti he saavat seuraajia – mutta minne?

Barbareskit värväsivät suomalaisiakin

Välimerellä 1400–1800-luvulla toimineet barbareskirosvot suhtautuivat vastustajiinsa ja panttivankeihinsa käytännönläheisesti. He värväsivät heitä riveihinsä, jos he edes muodollisesti kääntyivät islaminuskoon. Loikkareista kuuluisimpiin lukeutuu hollantilainen Jan Janszoon eli Murat Reis.Janszoon perusti Marokkoon Saléen merirosvovaltion. Hänen poikansa muutti Uuteen-Amsterdamiin eli nykyiseen New Yorkiin. Poikaa pidetään Vanderbiltien mahtisuvun, Jacqueline Kennedyn ja elokuvatähti Humphrey Bogartin esi-isänä.Suomalaispanoksen barbareskien tähtikaartiin antoi Pohjanlahden rannikolta kotoisin ollut Johan Öhman. Hän palveli 1700-luvun lopulla laivapoikana aluksessa, joka kaapattiin Tripoliin. Sen jälkeen hänestä tuli Mohammed al-Swid, ’Ruotsalainen’, joka toimi Tripolin merirosvosulttaanin merkittävänä neuvonantajana yli 20 vuoden ajan.

Tarkkoja liikemiehiä, eilen ja tänään

Entisajan merirosvot olivat armottomia taistelijoita, mutta myös tarkkoja talousmiehiä, joiden saaliinjako noudatti liikeyritysten voitonjakoa. Vastoin yleistä käsitystä he eivät useimmiten surmanneet panttivankejaan. Vangit olivat arvokasta vaihtotavaraa ja värväysmateriaalia. Saalis luopui vastarinnasta nopeammin ja vähemmällä vaivalla, kun sen ei tarvinnut taistella henkensä edestä. Tämä vähensi toimintakuluja.Myös somalimerirosvot toimivat bisnesorganisaation tavoin. Kaappausyritystä rahoittavat yhteiskunnan ja liike-elämän silmäätekevät, ja merirosvopäälliköt ovat firman toimitusjohtajia.Peruskaappaukseen tarvitaan vähintään 8–12 merirosvoa. Nämä kaappauksen toteuttajat ovat yrityksen ensisijaisia, A-osuuden yhtiökumppaneita. Maihin värvätään toinen mokoma B-osuuden haltijoita: kaapatun aluksen ja panttivankien vartijoita, tulkkeja sekä lunnasneuvottelijoita. Huolitsijat hankkivat polttoainetta, aseita, ammuksia ja veneitä. Maamiehistö saa puhelimia, puhelinaikaa ja khat-huumetta, panttivangit ruokaa.Kaikki hankinnat rahoitetaan kaappauksen investoijien pussista. He maksavat myös koulutuksen, joka varmistaa, että jokainen osaa ja tietää tehtävänsä.Kaappaushankkeen investointikulut kohoavat muutamaan kymmeneentuhanteen euroon, ansiot voivat nousta miljooniin. Lunnaat eli liikevaihdon jakaa toimitusjohtaja. Ensin hän maksaa pois huolitsijat, sitten hän lohkaisee sijoittajille noin 30 prosenttia. Suojasataman antanut kaupunki tai kylä korjaa 5–10 prosenttia. B-luokan yhtiökumppanit saavat noin 10 000 euroa kukin. Loput eli nettovoiton A-luokan merirosvot jakavat keskenään. 

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Hannu Pesonen on ulkomaanaiheiden erikoistoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.