Suhteesi sosiaaliseen mediaan heijastaa persoonallisuuttasi. Ei siis ihme, että työnantajalla on kiusaus kurkistaa, mitä Facebook ja muut naamakot sinusta paljastavat.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013

Teksti: Tuija Matikka

Suhteesi sosiaaliseen mediaan heijastaa persoonallisuuttasi. Ei siis ihme, että työnantajalla on kiusaus kurkistaa, mitä Facebook ja muut naamakot sinusta paljastavat.

Ollako vai ei olla somessa? Siinä vasta pulma, jota pohditaan kahvipöydissä. Mielipiteenvaihtoa seuratessa mieleen muistuu Massachusettsin teknisen yliopiston sosiaa­lipsykologin Sherry Turklen jo vuonna 1984 esittämä periaate: suhtaudumme tietokonesovelluksiin oman persoonallisuutemme mukaisesti.

Koska Facebookissa ja muissa sosiaalisen median naamakoissa ihmiset voivat vapaasti valita kaverinsa ja kertoa kiinnostuksensa kohteista, suhteemme näihin sovelluksiin peilaa sitä, millaisia ihmisiä olemme. Eipä ihme, että työhönottajalla on kiusaus kurkata työnhakijoiden naamakoihin.

Huomionhakuinen tai narsistinen luonne rakastaa naamakkoa yli kaiken, koska sen avulla voi olla jatkuvasti esillä. Kavereiden arvovaltaisuus ja suuri määrä on suosion suora mitta. Riippuvainen persoonallisuus taas näkee naamakossa oivan tavan olla yhteydessä läheisiin kaiken aikaa, jolloin yksinäisyyden tunne pysyy loitolla. Ujo eli estynyt seurailee mielellään toisten postauksia, vaikka ei itse puheenvuoroja käytäkään. Muutenkin hän kainoilee sympaattisen valenimen ja epämääräisen kuvan takana.

Joillekin pelkkää urkkimista

Huomionhakuiset, narsistiset, riippuvaiset tai ujot persoonat saattavat pitää somesta myös siksi, että se antaa niin aidon tunteen yhdessäolosta ja läheisyydestä. Olo on hyvä, lämmin ja hellä, kun verenkiertoon erittyy luottamus- ja rakkaushormonia, oksitosiinia. Professori Paul Zak Claremontin yliopistosta on mitannut yksittäisten facebookkaajien ja twiittajien oksitosiinipitoisuuksia. Tulokset vihjaavat, että jo muutaman minuutin ystävällismielinen someilu nostaa veren oksitosiinipitoisuutta ja vähentää stressihormoni kortisolia.

Kaikki ihmiset eivät nauti somen tuomasta oksitosiinipöllystä. Epäluuloinen persoonallisuus näkee naamakon urkintavälineenä, joten hän ei koske siihen tikullakaan. Eristäytyjä taas ei välitä naamakosta, koska hän ei perusta ihmisistä muutenkaan. Vaativa persoona vastustaa koko sosiaalista mediaa, koska ”siellä sitä vaan kaiket päivät roikutaan eikä tehdä oikeita töitä”.

Syvälliset pohdiskelijat kirjoittavat blogeihin ja keskustelupalstoille kilometrikaupalla tajunnanvirtaa päästäkseen selville siitä, mitä he loppujen lopuksi asioista ajattelevat. Tuloskeskeisemmät nettikeskustelijat pitävät pohdiskelijoita painajaismaisina vatvojina, joiden kommentit ohitetaan ajatuksiin sen kummemmin perehtymättä.

Käytöstavat pätevät

Vaikka persoonallisuutemme vaikuttaa siihen, miten sosiaalista mediaa käytämme, käyttäytymistämme somessa ohjailevat sosiaaliset säännöt ja lauman lait.

Kun keskustelemme ihmisten kanssa kasvokkain, olemme kohtalaisen kohteliaita. Hirtetyn kotona ei puhuta köydestä. Kiistaa synnyttäviä puheenaiheita, kuten uskontoa ja politiikkaa, vältellään.

Facebookin kaltaiset naamakot yhdistävät kasvokkain käydyn keskustelun ja tekstipohjaisen viestimisen. Koska käyttäjät esiintyvät naamakossa ainakin periaatteessa omalla nimellään ja kuvallaan, meno on huomattavasti kohteliaampaa kuin anonyymeillä palstoilla, joilla sosiaalisia pehmikkeitä ei tarvitse käyttää.

Hylätyksi tulemisen mahdollisuus hillitsee naamakkokäytöstä aivan kuten muissakin ryhmissä. Jos joku alkaa ryppyillä tai muuten häiritä, hänelle on helppo antaa kenkää tai hänen ”uutisensa” on helppo suodattaa pois. Osin naamakkoviestinnän sovinnollisuus johtuukin siitä, että jokainen voi valita laumaansa, keitä haluaa, eli vain mukavia ihmisiä.

Foorumit eriytymässä

Anonyymeillä keskustelupalstoilla käytös on usein toisenlaista. Nimimerkin suojista saatetaan solvata toisia sydämen kyllyydestä. Porttikiellot eivät auta, koska sosiaalisista säännöistä piittaamaton hankkii pian uuden nimimerkin. Omaa käytöstä ja totuudentorveutta puolustellaan sananvapaudella.

Raakuus selittyy osin sillä, että anonyymeillä palstoilla roikkuvat kiinteimmin ne, jotka on suljettu nokikkain kokoontuvista ryhmistä joko sosiaalisten taitojen puuttumisen, piittaamattomuuden tai outouden vuoksi. Anonyymejä keskusteluja raaistaa myös kukkotappelu. Tappelijoiden perimmäisenä tavoitteena ei ole valottaa asiaa monipuolisesti, vaan he haluavat päästä kukoksi tunkiolle ja koota lauman seuraajia. Ja heti kun lauma syntyy, alkaa nisäkkäille tyypillinen ”me vastaan ne” -taistelu.

Rakentavan keskustelun peruslakeja noudattavat kyllästyvät rienaajiin ja jättävät foorumin. Nettifoorumit eriytynevät tulevaisuudessa siten, että luonteeltaan sovinnolliset viestivät itseään kiinnostavista asioista omissa naamakoissaan ja riidanhaluiset jatkavat loputonta kinaamista anonyymeissä ryhmissä.

Omassa tutut naamat

Vaikka naamakot ovat ilmiönä varsin tuore, valistunut arvaukseni on, että ne vain vahvistavat suosiotaan. Naamakko nimittäin simuloi luontaista taipumustamme luoda laumoja samanmielisten kanssa.

Naamakko myös matkii useimpien ihmisen tapaa hahmottaa sosiaalisia suhteita. Aina kun luomme suhteen uuteen ihmiseen, otamme hänestä mielemme kameralla mielikuvan, jonka sijoitamme sopivaan kohtaan läheiskartallamme. Jos kysyn, minkä väriset hiukset viimeksi tapaamallasi sukulaisella on, nappaat hänen kuvansa esiin mielen läheiskartasta – niin kutsutusta sosiaalisesta panoraamasta – ja annat vastauksen.

Läheiskartassa ryhmittelemme samaan joukkoon kuuluvat ihmiset lähelle toisiaan. Mielikuvat ystävistä sijaitsevat yhtäällä ja kuvat vihamiehistä toisaalla. Jos naamakko-ohjelma näyttäisi tärkeimpien kavereiden kuvat suurina keskellä ja kaukaisemmat tutut pieninä kuvina reunoilla, naamakko peilaisi useimpien läheiskarttaa. Vaikka nykynaamakoissa kaverien kasvot ovat tasaveroisesti rinnakkain satunnaisessa järjestyksessä, tuttujen kasvojen näkeminen luo tunteen siitä, että oma lauma on turvallisesti koossa.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Naamakirjan 3 kultaista sääntöä

Viesti vastavuoroisesti. Jotkut ovat luonteeltaan hiljaisempia ja toiset innokkaampia. Silti viestien määrän ja sävyn tasapaino on tärkeää säilyttää. Pinnallisten kanssa viestitään pinnallisesti, syvällisempien kanssa syvällisemmin. Pidä naamakko- ja skypekohtaamiset ja nokikkaiset tapaamiset tasapainossa. Ole toisten kanssa oikeassa kosketuksessa.

Kunnioita rajoja. Vaikka kaiken ikuisesti muistavassa naamakossa ei kannata paljastaa itsestään kaikkea, kirjoita rehellisesti. Kunnioita omaasi ja toisen oikeutta muuttaa mielensä, esimerkiksi oikeutta poistaa aineistoa tai kavereita. Jos kaverisi paljastaa itsestään liikaa, suojele hänen yksityisyyttään ja rohkaise häntä samaan.

Kasvata sosiaalista pääomaa. Pyri rohkaisemaan kavereita. Mitä hienompaa joku esittää, sitä enemmän hän on rohkaisun tarpeessa. Eikä pahan puhujia siedetä somessakaan. Tykkääminen on ystävyyden liima, joten liimaile.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.