Suhteesi sosiaaliseen mediaan heijastaa persoonallisuuttasi. Ei siis ihme, että työnantajalla on kiusaus kurkistaa, mitä Facebook ja muut naamakot sinusta paljastavat.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013

Teksti: Tuija Matikka

Suhteesi sosiaaliseen mediaan heijastaa persoonallisuuttasi. Ei siis ihme, että työnantajalla on kiusaus kurkistaa, mitä Facebook ja muut naamakot sinusta paljastavat.

Ollako vai ei olla somessa? Siinä vasta pulma, jota pohditaan kahvipöydissä. Mielipiteenvaihtoa seuratessa mieleen muistuu Massachusettsin teknisen yliopiston sosiaa­lipsykologin Sherry Turklen jo vuonna 1984 esittämä periaate: suhtaudumme tietokonesovelluksiin oman persoonallisuutemme mukaisesti.

Koska Facebookissa ja muissa sosiaalisen median naamakoissa ihmiset voivat vapaasti valita kaverinsa ja kertoa kiinnostuksensa kohteista, suhteemme näihin sovelluksiin peilaa sitä, millaisia ihmisiä olemme. Eipä ihme, että työhönottajalla on kiusaus kurkata työnhakijoiden naamakoihin.

Huomionhakuinen tai narsistinen luonne rakastaa naamakkoa yli kaiken, koska sen avulla voi olla jatkuvasti esillä. Kavereiden arvovaltaisuus ja suuri määrä on suosion suora mitta. Riippuvainen persoonallisuus taas näkee naamakossa oivan tavan olla yhteydessä läheisiin kaiken aikaa, jolloin yksinäisyyden tunne pysyy loitolla. Ujo eli estynyt seurailee mielellään toisten postauksia, vaikka ei itse puheenvuoroja käytäkään. Muutenkin hän kainoilee sympaattisen valenimen ja epämääräisen kuvan takana.

Joillekin pelkkää urkkimista

Huomionhakuiset, narsistiset, riippuvaiset tai ujot persoonat saattavat pitää somesta myös siksi, että se antaa niin aidon tunteen yhdessäolosta ja läheisyydestä. Olo on hyvä, lämmin ja hellä, kun verenkiertoon erittyy luottamus- ja rakkaushormonia, oksitosiinia. Professori Paul Zak Claremontin yliopistosta on mitannut yksittäisten facebookkaajien ja twiittajien oksitosiinipitoisuuksia. Tulokset vihjaavat, että jo muutaman minuutin ystävällismielinen someilu nostaa veren oksitosiinipitoisuutta ja vähentää stressihormoni kortisolia.

Kaikki ihmiset eivät nauti somen tuomasta oksitosiinipöllystä. Epäluuloinen persoonallisuus näkee naamakon urkintavälineenä, joten hän ei koske siihen tikullakaan. Eristäytyjä taas ei välitä naamakosta, koska hän ei perusta ihmisistä muutenkaan. Vaativa persoona vastustaa koko sosiaalista mediaa, koska ”siellä sitä vaan kaiket päivät roikutaan eikä tehdä oikeita töitä”.

Syvälliset pohdiskelijat kirjoittavat blogeihin ja keskustelupalstoille kilometrikaupalla tajunnanvirtaa päästäkseen selville siitä, mitä he loppujen lopuksi asioista ajattelevat. Tuloskeskeisemmät nettikeskustelijat pitävät pohdiskelijoita painajaismaisina vatvojina, joiden kommentit ohitetaan ajatuksiin sen kummemmin perehtymättä.

Käytöstavat pätevät

Vaikka persoonallisuutemme vaikuttaa siihen, miten sosiaalista mediaa käytämme, käyttäytymistämme somessa ohjailevat sosiaaliset säännöt ja lauman lait.

Kun keskustelemme ihmisten kanssa kasvokkain, olemme kohtalaisen kohteliaita. Hirtetyn kotona ei puhuta köydestä. Kiistaa synnyttäviä puheenaiheita, kuten uskontoa ja politiikkaa, vältellään.

Facebookin kaltaiset naamakot yhdistävät kasvokkain käydyn keskustelun ja tekstipohjaisen viestimisen. Koska käyttäjät esiintyvät naamakossa ainakin periaatteessa omalla nimellään ja kuvallaan, meno on huomattavasti kohteliaampaa kuin anonyymeillä palstoilla, joilla sosiaalisia pehmikkeitä ei tarvitse käyttää.

Hylätyksi tulemisen mahdollisuus hillitsee naamakkokäytöstä aivan kuten muissakin ryhmissä. Jos joku alkaa ryppyillä tai muuten häiritä, hänelle on helppo antaa kenkää tai hänen ”uutisensa” on helppo suodattaa pois. Osin naamakkoviestinnän sovinnollisuus johtuukin siitä, että jokainen voi valita laumaansa, keitä haluaa, eli vain mukavia ihmisiä.

Foorumit eriytymässä

Anonyymeillä keskustelupalstoilla käytös on usein toisenlaista. Nimimerkin suojista saatetaan solvata toisia sydämen kyllyydestä. Porttikiellot eivät auta, koska sosiaalisista säännöistä piittaamaton hankkii pian uuden nimimerkin. Omaa käytöstä ja totuudentorveutta puolustellaan sananvapaudella.

Raakuus selittyy osin sillä, että anonyymeillä palstoilla roikkuvat kiinteimmin ne, jotka on suljettu nokikkain kokoontuvista ryhmistä joko sosiaalisten taitojen puuttumisen, piittaamattomuuden tai outouden vuoksi. Anonyymejä keskusteluja raaistaa myös kukkotappelu. Tappelijoiden perimmäisenä tavoitteena ei ole valottaa asiaa monipuolisesti, vaan he haluavat päästä kukoksi tunkiolle ja koota lauman seuraajia. Ja heti kun lauma syntyy, alkaa nisäkkäille tyypillinen ”me vastaan ne” -taistelu.

Rakentavan keskustelun peruslakeja noudattavat kyllästyvät rienaajiin ja jättävät foorumin. Nettifoorumit eriytynevät tulevaisuudessa siten, että luonteeltaan sovinnolliset viestivät itseään kiinnostavista asioista omissa naamakoissaan ja riidanhaluiset jatkavat loputonta kinaamista anonyymeissä ryhmissä.

Omassa tutut naamat

Vaikka naamakot ovat ilmiönä varsin tuore, valistunut arvaukseni on, että ne vain vahvistavat suosiotaan. Naamakko nimittäin simuloi luontaista taipumustamme luoda laumoja samanmielisten kanssa.

Naamakko myös matkii useimpien ihmisen tapaa hahmottaa sosiaalisia suhteita. Aina kun luomme suhteen uuteen ihmiseen, otamme hänestä mielemme kameralla mielikuvan, jonka sijoitamme sopivaan kohtaan läheiskartallamme. Jos kysyn, minkä väriset hiukset viimeksi tapaamallasi sukulaisella on, nappaat hänen kuvansa esiin mielen läheiskartasta – niin kutsutusta sosiaalisesta panoraamasta – ja annat vastauksen.

Läheiskartassa ryhmittelemme samaan joukkoon kuuluvat ihmiset lähelle toisiaan. Mielikuvat ystävistä sijaitsevat yhtäällä ja kuvat vihamiehistä toisaalla. Jos naamakko-ohjelma näyttäisi tärkeimpien kavereiden kuvat suurina keskellä ja kaukaisemmat tutut pieninä kuvina reunoilla, naamakko peilaisi useimpien läheiskarttaa. Vaikka nykynaamakoissa kaverien kasvot ovat tasaveroisesti rinnakkain satunnaisessa järjestyksessä, tuttujen kasvojen näkeminen luo tunteen siitä, että oma lauma on turvallisesti koossa.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Naamakirjan 3 kultaista sääntöä

Viesti vastavuoroisesti. Jotkut ovat luonteeltaan hiljaisempia ja toiset innokkaampia. Silti viestien määrän ja sävyn tasapaino on tärkeää säilyttää. Pinnallisten kanssa viestitään pinnallisesti, syvällisempien kanssa syvällisemmin. Pidä naamakko- ja skypekohtaamiset ja nokikkaiset tapaamiset tasapainossa. Ole toisten kanssa oikeassa kosketuksessa.

Kunnioita rajoja. Vaikka kaiken ikuisesti muistavassa naamakossa ei kannata paljastaa itsestään kaikkea, kirjoita rehellisesti. Kunnioita omaasi ja toisen oikeutta muuttaa mielensä, esimerkiksi oikeutta poistaa aineistoa tai kavereita. Jos kaverisi paljastaa itsestään liikaa, suojele hänen yksityisyyttään ja rohkaise häntä samaan.

Kasvata sosiaalista pääomaa. Pyri rohkaisemaan kavereita. Mitä hienompaa joku esittää, sitä enemmän hän on rohkaisun tarpeessa. Eikä pahan puhujia siedetä somessakaan. Tykkääminen on ystävyyden liima, joten liimaile.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.