Tuore kansanedustaja Anna Kontula on kasvanut pienestä asti ottamaan kantaa. Politiikka ja tutkimus käyvät hänen elämässään käsi kädessä.

Teksti: Jarno Forssell

Eduskunnan lisärakennuksen kuppilassa käy kuhina, kun tummiin pukeutuneet kansanedustajat ja heidän avustajansa tankkaavat energiaa iltapäivällä pidettäviä valtiopäivien avajaisia varten. Joukossa on poikkeuksellisen monia uusia kasvoja ja ilmassa on säätämisen tuntua.Yleisestä pukukoodista erottuu punertavahiuksinen ja beesiin housupukuun pukeutunut tamperelainen sosiologi Anna Kontula. Hän vetää perässään lentolaukkua ja tähyilee oikeaa neuvotteluhuonetta. Vanavedessä seuraa korvaamaton apu, kokenut eduskunta-avustaja.Kaikki on uutta viikon vanhalle kansanedustajalle. Vaali-iltana taakse jäi vuoden alussa alkanut Suomen Akatemian tutkijatohtorin virka, edessä on neljä vuotta lakien säätämistä Arkadianmäellä. Ihan ensimmäiseksi vuorossa ovat juhlalliset avajaiset suuressa salissa, sitten kirkonmenot Tuomiokirkossa ja illalla baletti Oopperatalossa. Kontula aikoo osallistua vain ensimmäiseen osuuteen. – Minulle kirkko ja kulttuuri ovat niin intiimejä asioita, että en mielelläni harrasta niitä työkaverien kanssa.Vahvoja mielipiteitä Kontulalla riittää. Kuunnellaan, miten ne ovat syntyneet.

Punaisen suvun lapsi

Pyöreäposkinen, punaiseen toppatakkiin pukeutunut arviolta nelivuotias pikkutyttö katsoo vakavasti vähän sivuun kamerasta. Huppu on tiukasti päässä, ja sen alta pilkottaa hatun lippa. Tytön edessä on mustalla tussilla käsin kirjoitettu kyltti, jonka teksti on sitä pienempää, mitä alemmas mennään.”EMME HALUA HIILIVOIMALAA TÄNNE! KOSKA SE SAASTUTTAA YMPÄRISTÖN. EMME TARVITSE ETELÄ-AFRIKKALAISTA HIILTÄ KOSKA VALTIO HARJOITTAA ROTUSORTOA.”Vanha valokuva Anna Kontulan kotisivulla antaa vinkkiä hänen historiastaan. Anna on punaisen suvun lapsi. Nimensä hän sai isotädiltä, joka istui Hämeenlinnan naisvankilassa piiloteltuaan jatkosodan aikana vasemmistolaisia sotapolitiikan kriitikoita, muun muassa runoilija Elvi Sinervoa. Hänen isoäitinsä puolestaan piilotteli kiellettyjä kirjoja ja näki kuinka sukulaisia ammuttiin heinäpellolle rintamakarkureina.Kontulan vanhemmat kuuluivat vasemmistoliikkeeseen, jakoivat lehtiä ja järjestivät tilaisuuksia. Oli luontevaa, että Annakin liittyi viisivuotiaana Rajaportin pioneeriosastoon Tampereen Pispalassa.Nuorena Anna arvioi saaneensa neutraalin kasvatuksen, jossa hän sai tehdä omat valintansa. Lapsuudenkotiin tilattiin Aamulehti. Vanhempien mielestä Annan oli hyvä lukea myös kokoomuslaista lehteä, jotta hän saisi maailmasta tasapuolisen käsityksen.– Nyt vanhempana ymmärrän, että olinhan minä aika aivopesty lapsi. Kodin arvomaailma on vaikuttanut paljon siihen, millaisia valintoja olen omassa elämässäni tehnyt.Kontula on siirtänyt saman aatemaailman myös omille lapsilleen, jotka ovat käyneet äitinsä tavoin pioneereissa ja mielenosoituksissa. Hänen tyttärensä pääsi jo kaksivuotiaana uutiskuviin Israelin suurlähetystön edessä.– Hän kiipesi mellakka-aidalla yllään pinkki lehmäkuvioinen hame. Aidan toisella puolella oli mellakkapoliiseja hampaisiin asti aseistautuneina. Kontrasti oli aika raju.

Myyttien murtaja

Kontula peri myös kiinnostuksen sosiologiaan sitä yliopistossa opiskelleelta äidiltään. – Hän puhui minulle jo hiekkalaatikolla sosiologian teorioista. Kun pääsin opiskelemaan, ne tuntuivat jo tutuilta.Kontula aloitti tutkimusuransa perehtymällä sosiologian gradussaan taistolaiseen nuorisoliikkeeseen otsikolla Kuollut muttei kuopattu. Sen jälkeen hän on tutkimuksessaan keskittynyt yhteiskunnan marginaalissa oleviin kohteisiin.Väitöskirjassaan Punainen eksodus – Tutkimus seksityöstä Suomessa Kontula käsitteli seksityöläisiä, esseekokoelmassa Tästä äiti varoitti naisen seksuaalisuutta ja Näkymätön kylä -teoksessa vierastyöläisten asemaa Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalla.– Kaikkia tutkimuksiani yhdistävät tutkimuskohteeseen liittyvät, julkisuudessa olevat vahvat myytit. Haluan murtaa näitä perättömiä myyttejä.Toinen Kontulan tavoite on emansipoida tutkimuskohteensa, vapauttaa heidät riippuvuussuhteiden vallasta. Saksalaisen filosofin ja yhteiskuntatieteilijän Jürgen Habermasin mukaan tiedon intressejä on kolme: tekninen, praktinen ja emansipatorinen. Kontula tunnustaa kuuluvansa viimeistä korostavaan koulukuntaan, jonka mukaan tutkimuksella tulee olla konkreettista merkitystä niiden ihmisten asemaan, joita tutkitaan.– Väitöstilaisuudessani oli paikalla monia tutkimiani seksityöläisiä. He kertoivat saaneensa tutkimuksestani oivalluksia omasta asemastaan ja kokivat sen vapauttavaksi.Emansipatoriseen tutkimukseen liittyy eettisiä ongelmia, jotka koskevat tutkijan ja tutkimuskohteen suhteita. Voiko tutkija valita, kuka vapautetaan näkymättömistä valtasuhteista ja kenen elämää parannetaan? Onko tutkijalla moraalinen oikeus sanoa asemaansa tyytyväiselle ihmiselle, että tämä on köyhä ja kurja? – Onneksi useimmiten voi vaihtaa puheenaihetta, kun näihin ongelmiin törmää, Kontula naurahtaa. – Eikä tutkimus ole näin monimutkaista käytännön elämässä.Tutkija vakavoituu. Hän sanoo, että jos emansipatorisen tutkimuksen edellytyksenä pidettäisiin sitä, että tutkimuskohde jo ennalta tiedostaa muutostarpeen, silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäisivät sivuun.

Hemmetin subjektiivinen tutkija

Työmaaparakki, 20 puolalaista rakennustyömiestä, yksi naispuolinen sosiologi, yhteiset vessa, suihku ja keittiö. Siinä oli Anna Kontulan tutkimuslaboratorio kuukauden ajan hänen kerätessään materiaalia viime vuonna julkaistua Näkymätön kylä -kirjaansa varten.– Aluksi minuun suhtauduttiin varovaisesti, sillä miehet eivät nähneet, että heidän elämässään olisi ollut mitään sellaista, mistä olisi voinut kirjoittaa kirjan. Uskottavampaa oli, että minä olin pomojen lähettämä vakoilija, Kontula kertoo.Arjen myötä yhteiselo alkoi sujua ja ennakkoluulot kadota. Roolien takaa löytyivät oikeat ihmiset, ja tutkija ihastui rakennusmiehiin, heidän jämerään tyyliinsä ja suoraan kulttuuriinsa.Kontulan tapana on mennä hyvin lähelle tutkimuskohdettaan. Kun hän teki väitöskirjaansa seksityöntekijöistä, hän istui näiden etujärjestön hallituksessa ja lobbasi eduskuntaryhmiä seksialaan liittyvästä lainsäädännöstä.– Totta kai minä olen hemmetin subjektiivinen! Tutkimus on yhteiskunnallista vaikuttamista. Oleellista on, että se tehdään reilusti: kerrotaan näkökulmat, ei vääristellä aineistoja eikä jätetä oleellisesti asiaan vaikuttavia seikkoja mainitsematta.

Sosiologi etsii yhteiskunnan sairauksia

Tutkija vertaa sosiologiaa historiantutkimukseen, joka sekin on hänen mukaansa aina nykyajan peilaamista menneisyyteen. Kulloinkin koetaan tärkeäksi tutkia sitä, mikä palvelee senhetkistä yhteiskunnallista ilmapiiriä tai poliittisia voimasuhteita.– Kertoohan se jostakin, että samaan aikaan, kun perussuomalaiset nousevat eduskuntaan näin vahvasti, hyllyt täyttyvät Mannerheimia käsittelevistä tutkimuksista. Niillä on selkeä yhteys.Kontula muistuttaa, että lääketiedekin pyrkii etsimään sairauksia, osoittamaan niiden syitä ja keksimään niihin parannuksia. Sosiologia tekee samaa yhteiskunnan tasolla.– Tutkijat pelkäävät liikaa käsiensä likaamista ottaakseen kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Maailma olisi kuitenkin paljon parempi paikka, jos tutkijoiden ja poliitikkojen välillä olisi vähän läheisempi yhteys.Tuore kansanedustaja on ennättänyt jo käydä tutustumassa tutkijoita ja kansanedustajia yhdistävään Tutkas-seuraan. Ensi tuntuma ei luvannut hyvää.– Vaikutti siltä, että molemmista maailmoista on onnistuttu poimimaan kaikkein huonoimmat perinteet. Kokoonpano vaikutti kuivalta, hierarkkiselta ja pönöttävältä. Kun vähän vihjailin terassille menoa, se herätti valtavaa pahennusta.

Paparazzit perässä

Anna Kontulan julkaisulista ei ole kovin pitkä, mutta hänen saamansa mediajulkisuus on valtava. Asiaa selittävät hänen tutkimustensa ja pamflettiensa aihepiirit, jotka ovat ylittäneet iltapäivälehtien uutiskynnyksen. Otsikkoja on revitty kansanedustajan tekemästä raiskauksesta, naisten seksuaalifantasioista ja osuuskuntabordelleista.Suurimmat otsikot ovat kuitenkin tulleet tutkimuksen ulkopuolelta. ”Seksitutkija” Kontulan ja kansanedustaja Kimmo Kiljusen viimevuotinen Aasian-matka synnytti skandaalin, joka sai paparazzit Kontulan perään. Kohun käydessä kuumimmillaan tutkija ihmetteli julkisesti, eikö medialla ole muuta tekemistä kuin ”toimia pillupoliisina”.Vuoden takaiseen kohuun liittyvät Kontulan ikävimmät kokemukset mediasta. Juorulehden toimittaja seurasi häntä lentokentältä kotiin, kuvasi hänen kotitalonsa ja julkaisi sen näyttävästi siitä huolimatta, että osoite oli salainen hänen saamiensa tappouhkausten vuoksi.Poliisi oli aiemmin saanut tietoonsa vihalistan, jolla oli satakunta maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuvaa henkilöä. Top 5:ssä oli maan kärkipoliitikoiden lisäksi tutkija Anna Kontula.– Se on yksi urani saavutuksista. Samalla ensimmäisenä likvidoitavien listalla olivat muun muassa presidentti Tarja Halonen ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Politiikka ei ole tähtiretki

34-vuotias sosiologi aloittaa nyt elämänsä pisimmässä pätkätyössä. Nelivuotinen kansanedustajanpesti ei kuitenkaan aiheuttanut enää samanlaisia tuuletuksia kuin kolmivuotisen akatemiaviran saaminen.Kontulan mielestä kansanedustajan ei pidä ajaa tietyn kohderyhmän etua, sillä yhteiskunnassa ”kaikki liittyy kaikkeen”. Hänen listallaan korkealla ovat vahvat julkiset palvelut, jotka ovat kaikkien etu.Kontulan mukaan kansanedustajan työn merkittävin osa tapahtuu muualla kuin Arkadianmäellä. Todellinen vaikuttaminen tapahtuu kentällä.– Monet asiat järjestyvät yllättävän hyvin, kun kansanedustaja osoittaa niihin vähän kiinnostusta. Kansanedustajuus on resurssi, jolla autetaan ihmisiä – ei tähtiretki, jolla pyritään askel askeleelta kohti ministeriyttä ja presidenttiyttä.

Mopo voi karata käsistä

Eduskuntatalon kuumin keskustelunaihe kevään lopulla ovat perussuomalaisten uudet kansanedustajat. Valtiopäivien avajaispäivän iltana Kontulakin on menossa television ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan Jussi Halla-Ahon kanssa rasismista.– Perussuomalaiset ovat kuin norsuja posliinikaupassa. Jotain voi mennä rikki, mutta heidän kanssaan on ainakin toistaiseksi helppoa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.Kontulalla on takanaan osallistuvaa tutkimusta, jossa hän on ollut likellä tutkimuskohdetta. Eikö neljän vuoden kansanedustajakokemusta voisi hyödyntää myös tutkimusmielessä – vaikkapa seksuaalisen häirinnän koelaboratoriona?– Periaatteeni on, että en tutki ihmisiä kertomatta siitä heille, ja luulen, että kähmintä vähenisi huimasti, jos ilmoittaisin tekeväni aiheesta tutkimusta, Kontula pohtii. Hän arvelee, että eduskunta tuskin poikkeaa seksuaalisen häirinnän osalta kovin paljon muista hänen tuntemistaan työympäristöistä.– Ainoa ero on, että ihmiset ovat täällä kaukana kotoaan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Se saattaa päästää joillakin mopon karkaamaan käsistä.

Etappeja

1977 syntyy Porissa ja osallistuu ensimmäiseen vappumarssiinsa1982 liittyy Rajaportin pioneereihin Tampereella1989 kirjoittaa kokopitkän näytelmän (jota ei koskaan esitetty)1995 tulee äidiksi 18-vuotiaana1997 kirjoittaa ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulun lukiosta1998 aloittaa opinnot Tampereen yliopistossa2003 valmistuu maisteriksi2008 väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa ja valitaan Tampereen kaupunginvaltuustoon2009 julkaisee pamflettikirjan Tästä äiti varoitti2010 julkaisee tutkimuksen Näkymätön kylä2011 aloittaa Suomen Akatemian tutkijatohtorina, valitaan eduskuntaan

Osa palkasta sosiaalityöhön

Tutkija-kansanedustaja Anna Kontula aikoo käyttää maakunta-avustajansa työpanoksen ja osan omasta palkastaan uudentyyppisen Sosiaaliasema X:n perustamiseen Tampereelle. Miksi?– Saan nyt isompaa palkka kuin voisin kuvitella koskaan tutkijana saavani. Voin toteuttaa sillä hankkeita, joilla pystyy mallintamaan uusia toimintatapoja.Miten sosiaaliaseman toiminta eroaa tavallisesta sosiaalitoimistosta?– Auttajaa ja autettavaa ei erotella toisistaan, vaan ihminen voi olla molemmissa rooleissa yhtä aikaa. Tarkoituksena on voimaannuttaa autettavia vaatimaan parempaa asemaa ja hallitsemaan elämäänsä paremmin.Miten aiot hyödyntää tutkijanrooliasi aseman toiminnassa?– Sosiaaliaseman tehtävänä on myös dokumentoida epäkohtia, nostaa niitä yleiseen keskusteluun, tehdä niiden pohjalta ruohonjuuritason raportteja ja etsiä niihin poliittisia ratkaisuja.Onko sosiaaliaseman toiminta samalla sinun vaalityötäsi? – Sosiaaliasema ei ole suoraan sidoksissa vasemmistoliittoon, mutta uskon, että tällaisen työn tekeminen vasemmistolaisia lähellä olevien ihmisten ja vapaaehtoisten voimin aiheuttaa vyörymisreaktiota, joka näkyy myös kannatuslukemissa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Anna Kontula

Ikä: 34 Arvo: yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkijatohtori, kansanedustajaTutkimuslaitos: sosiologian laitos, Tampereen yliopistoTutkimusaiheet: harmaa työvoima, seksityöläisetH arrastukset: yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Jarno Forssell on  vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.