Tuore kansanedustaja Anna Kontula on kasvanut pienestä asti ottamaan kantaa. Politiikka ja tutkimus käyvät hänen elämässään käsi kädessä.

Teksti: Jarno Forssell

Eduskunnan lisärakennuksen kuppilassa käy kuhina, kun tummiin pukeutuneet kansanedustajat ja heidän avustajansa tankkaavat energiaa iltapäivällä pidettäviä valtiopäivien avajaisia varten. Joukossa on poikkeuksellisen monia uusia kasvoja ja ilmassa on säätämisen tuntua.Yleisestä pukukoodista erottuu punertavahiuksinen ja beesiin housupukuun pukeutunut tamperelainen sosiologi Anna Kontula. Hän vetää perässään lentolaukkua ja tähyilee oikeaa neuvotteluhuonetta. Vanavedessä seuraa korvaamaton apu, kokenut eduskunta-avustaja.Kaikki on uutta viikon vanhalle kansanedustajalle. Vaali-iltana taakse jäi vuoden alussa alkanut Suomen Akatemian tutkijatohtorin virka, edessä on neljä vuotta lakien säätämistä Arkadianmäellä. Ihan ensimmäiseksi vuorossa ovat juhlalliset avajaiset suuressa salissa, sitten kirkonmenot Tuomiokirkossa ja illalla baletti Oopperatalossa. Kontula aikoo osallistua vain ensimmäiseen osuuteen. – Minulle kirkko ja kulttuuri ovat niin intiimejä asioita, että en mielelläni harrasta niitä työkaverien kanssa.Vahvoja mielipiteitä Kontulalla riittää. Kuunnellaan, miten ne ovat syntyneet.

Punaisen suvun lapsi

Pyöreäposkinen, punaiseen toppatakkiin pukeutunut arviolta nelivuotias pikkutyttö katsoo vakavasti vähän sivuun kamerasta. Huppu on tiukasti päässä, ja sen alta pilkottaa hatun lippa. Tytön edessä on mustalla tussilla käsin kirjoitettu kyltti, jonka teksti on sitä pienempää, mitä alemmas mennään.”EMME HALUA HIILIVOIMALAA TÄNNE! KOSKA SE SAASTUTTAA YMPÄRISTÖN. EMME TARVITSE ETELÄ-AFRIKKALAISTA HIILTÄ KOSKA VALTIO HARJOITTAA ROTUSORTOA.”Vanha valokuva Anna Kontulan kotisivulla antaa vinkkiä hänen historiastaan. Anna on punaisen suvun lapsi. Nimensä hän sai isotädiltä, joka istui Hämeenlinnan naisvankilassa piiloteltuaan jatkosodan aikana vasemmistolaisia sotapolitiikan kriitikoita, muun muassa runoilija Elvi Sinervoa. Hänen isoäitinsä puolestaan piilotteli kiellettyjä kirjoja ja näki kuinka sukulaisia ammuttiin heinäpellolle rintamakarkureina.Kontulan vanhemmat kuuluivat vasemmistoliikkeeseen, jakoivat lehtiä ja järjestivät tilaisuuksia. Oli luontevaa, että Annakin liittyi viisivuotiaana Rajaportin pioneeriosastoon Tampereen Pispalassa.Nuorena Anna arvioi saaneensa neutraalin kasvatuksen, jossa hän sai tehdä omat valintansa. Lapsuudenkotiin tilattiin Aamulehti. Vanhempien mielestä Annan oli hyvä lukea myös kokoomuslaista lehteä, jotta hän saisi maailmasta tasapuolisen käsityksen.– Nyt vanhempana ymmärrän, että olinhan minä aika aivopesty lapsi. Kodin arvomaailma on vaikuttanut paljon siihen, millaisia valintoja olen omassa elämässäni tehnyt.Kontula on siirtänyt saman aatemaailman myös omille lapsilleen, jotka ovat käyneet äitinsä tavoin pioneereissa ja mielenosoituksissa. Hänen tyttärensä pääsi jo kaksivuotiaana uutiskuviin Israelin suurlähetystön edessä.– Hän kiipesi mellakka-aidalla yllään pinkki lehmäkuvioinen hame. Aidan toisella puolella oli mellakkapoliiseja hampaisiin asti aseistautuneina. Kontrasti oli aika raju.

Myyttien murtaja

Kontula peri myös kiinnostuksen sosiologiaan sitä yliopistossa opiskelleelta äidiltään. – Hän puhui minulle jo hiekkalaatikolla sosiologian teorioista. Kun pääsin opiskelemaan, ne tuntuivat jo tutuilta.Kontula aloitti tutkimusuransa perehtymällä sosiologian gradussaan taistolaiseen nuorisoliikkeeseen otsikolla Kuollut muttei kuopattu. Sen jälkeen hän on tutkimuksessaan keskittynyt yhteiskunnan marginaalissa oleviin kohteisiin.Väitöskirjassaan Punainen eksodus – Tutkimus seksityöstä Suomessa Kontula käsitteli seksityöläisiä, esseekokoelmassa Tästä äiti varoitti naisen seksuaalisuutta ja Näkymätön kylä -teoksessa vierastyöläisten asemaa Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyömaalla.– Kaikkia tutkimuksiani yhdistävät tutkimuskohteeseen liittyvät, julkisuudessa olevat vahvat myytit. Haluan murtaa näitä perättömiä myyttejä.Toinen Kontulan tavoite on emansipoida tutkimuskohteensa, vapauttaa heidät riippuvuussuhteiden vallasta. Saksalaisen filosofin ja yhteiskuntatieteilijän Jürgen Habermasin mukaan tiedon intressejä on kolme: tekninen, praktinen ja emansipatorinen. Kontula tunnustaa kuuluvansa viimeistä korostavaan koulukuntaan, jonka mukaan tutkimuksella tulee olla konkreettista merkitystä niiden ihmisten asemaan, joita tutkitaan.– Väitöstilaisuudessani oli paikalla monia tutkimiani seksityöläisiä. He kertoivat saaneensa tutkimuksestani oivalluksia omasta asemastaan ja kokivat sen vapauttavaksi.Emansipatoriseen tutkimukseen liittyy eettisiä ongelmia, jotka koskevat tutkijan ja tutkimuskohteen suhteita. Voiko tutkija valita, kuka vapautetaan näkymättömistä valtasuhteista ja kenen elämää parannetaan? Onko tutkijalla moraalinen oikeus sanoa asemaansa tyytyväiselle ihmiselle, että tämä on köyhä ja kurja? – Onneksi useimmiten voi vaihtaa puheenaihetta, kun näihin ongelmiin törmää, Kontula naurahtaa. – Eikä tutkimus ole näin monimutkaista käytännön elämässä.Tutkija vakavoituu. Hän sanoo, että jos emansipatorisen tutkimuksen edellytyksenä pidettäisiin sitä, että tutkimuskohde jo ennalta tiedostaa muutostarpeen, silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäisivät sivuun.

Hemmetin subjektiivinen tutkija

Työmaaparakki, 20 puolalaista rakennustyömiestä, yksi naispuolinen sosiologi, yhteiset vessa, suihku ja keittiö. Siinä oli Anna Kontulan tutkimuslaboratorio kuukauden ajan hänen kerätessään materiaalia viime vuonna julkaistua Näkymätön kylä -kirjaansa varten.– Aluksi minuun suhtauduttiin varovaisesti, sillä miehet eivät nähneet, että heidän elämässään olisi ollut mitään sellaista, mistä olisi voinut kirjoittaa kirjan. Uskottavampaa oli, että minä olin pomojen lähettämä vakoilija, Kontula kertoo.Arjen myötä yhteiselo alkoi sujua ja ennakkoluulot kadota. Roolien takaa löytyivät oikeat ihmiset, ja tutkija ihastui rakennusmiehiin, heidän jämerään tyyliinsä ja suoraan kulttuuriinsa.Kontulan tapana on mennä hyvin lähelle tutkimuskohdettaan. Kun hän teki väitöskirjaansa seksityöntekijöistä, hän istui näiden etujärjestön hallituksessa ja lobbasi eduskuntaryhmiä seksialaan liittyvästä lainsäädännöstä.– Totta kai minä olen hemmetin subjektiivinen! Tutkimus on yhteiskunnallista vaikuttamista. Oleellista on, että se tehdään reilusti: kerrotaan näkökulmat, ei vääristellä aineistoja eikä jätetä oleellisesti asiaan vaikuttavia seikkoja mainitsematta.

Sosiologi etsii yhteiskunnan sairauksia

Tutkija vertaa sosiologiaa historiantutkimukseen, joka sekin on hänen mukaansa aina nykyajan peilaamista menneisyyteen. Kulloinkin koetaan tärkeäksi tutkia sitä, mikä palvelee senhetkistä yhteiskunnallista ilmapiiriä tai poliittisia voimasuhteita.– Kertoohan se jostakin, että samaan aikaan, kun perussuomalaiset nousevat eduskuntaan näin vahvasti, hyllyt täyttyvät Mannerheimia käsittelevistä tutkimuksista. Niillä on selkeä yhteys.Kontula muistuttaa, että lääketiedekin pyrkii etsimään sairauksia, osoittamaan niiden syitä ja keksimään niihin parannuksia. Sosiologia tekee samaa yhteiskunnan tasolla.– Tutkijat pelkäävät liikaa käsiensä likaamista ottaakseen kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Maailma olisi kuitenkin paljon parempi paikka, jos tutkijoiden ja poliitikkojen välillä olisi vähän läheisempi yhteys.Tuore kansanedustaja on ennättänyt jo käydä tutustumassa tutkijoita ja kansanedustajia yhdistävään Tutkas-seuraan. Ensi tuntuma ei luvannut hyvää.– Vaikutti siltä, että molemmista maailmoista on onnistuttu poimimaan kaikkein huonoimmat perinteet. Kokoonpano vaikutti kuivalta, hierarkkiselta ja pönöttävältä. Kun vähän vihjailin terassille menoa, se herätti valtavaa pahennusta.

Paparazzit perässä

Anna Kontulan julkaisulista ei ole kovin pitkä, mutta hänen saamansa mediajulkisuus on valtava. Asiaa selittävät hänen tutkimustensa ja pamflettiensa aihepiirit, jotka ovat ylittäneet iltapäivälehtien uutiskynnyksen. Otsikkoja on revitty kansanedustajan tekemästä raiskauksesta, naisten seksuaalifantasioista ja osuuskuntabordelleista.Suurimmat otsikot ovat kuitenkin tulleet tutkimuksen ulkopuolelta. ”Seksitutkija” Kontulan ja kansanedustaja Kimmo Kiljusen viimevuotinen Aasian-matka synnytti skandaalin, joka sai paparazzit Kontulan perään. Kohun käydessä kuumimmillaan tutkija ihmetteli julkisesti, eikö medialla ole muuta tekemistä kuin ”toimia pillupoliisina”.Vuoden takaiseen kohuun liittyvät Kontulan ikävimmät kokemukset mediasta. Juorulehden toimittaja seurasi häntä lentokentältä kotiin, kuvasi hänen kotitalonsa ja julkaisi sen näyttävästi siitä huolimatta, että osoite oli salainen hänen saamiensa tappouhkausten vuoksi.Poliisi oli aiemmin saanut tietoonsa vihalistan, jolla oli satakunta maahanmuuttajiin myönteisesti suhtautuvaa henkilöä. Top 5:ssä oli maan kärkipoliitikoiden lisäksi tutkija Anna Kontula.– Se on yksi urani saavutuksista. Samalla ensimmäisenä likvidoitavien listalla olivat muun muassa presidentti Tarja Halonen ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Politiikka ei ole tähtiretki

34-vuotias sosiologi aloittaa nyt elämänsä pisimmässä pätkätyössä. Nelivuotinen kansanedustajanpesti ei kuitenkaan aiheuttanut enää samanlaisia tuuletuksia kuin kolmivuotisen akatemiaviran saaminen.Kontulan mielestä kansanedustajan ei pidä ajaa tietyn kohderyhmän etua, sillä yhteiskunnassa ”kaikki liittyy kaikkeen”. Hänen listallaan korkealla ovat vahvat julkiset palvelut, jotka ovat kaikkien etu.Kontulan mukaan kansanedustajan työn merkittävin osa tapahtuu muualla kuin Arkadianmäellä. Todellinen vaikuttaminen tapahtuu kentällä.– Monet asiat järjestyvät yllättävän hyvin, kun kansanedustaja osoittaa niihin vähän kiinnostusta. Kansanedustajuus on resurssi, jolla autetaan ihmisiä – ei tähtiretki, jolla pyritään askel askeleelta kohti ministeriyttä ja presidenttiyttä.

Mopo voi karata käsistä

Eduskuntatalon kuumin keskustelunaihe kevään lopulla ovat perussuomalaisten uudet kansanedustajat. Valtiopäivien avajaispäivän iltana Kontulakin on menossa television ajankohtaisohjelmaan keskustelemaan Jussi Halla-Ahon kanssa rasismista.– Perussuomalaiset ovat kuin norsuja posliinikaupassa. Jotain voi mennä rikki, mutta heidän kanssaan on ainakin toistaiseksi helppoa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.Kontulalla on takanaan osallistuvaa tutkimusta, jossa hän on ollut likellä tutkimuskohdetta. Eikö neljän vuoden kansanedustajakokemusta voisi hyödyntää myös tutkimusmielessä – vaikkapa seksuaalisen häirinnän koelaboratoriona?– Periaatteeni on, että en tutki ihmisiä kertomatta siitä heille, ja luulen, että kähmintä vähenisi huimasti, jos ilmoittaisin tekeväni aiheesta tutkimusta, Kontula pohtii. Hän arvelee, että eduskunta tuskin poikkeaa seksuaalisen häirinnän osalta kovin paljon muista hänen tuntemistaan työympäristöistä.– Ainoa ero on, että ihmiset ovat täällä kaukana kotoaan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Se saattaa päästää joillakin mopon karkaamaan käsistä.

Etappeja

1977 syntyy Porissa ja osallistuu ensimmäiseen vappumarssiinsa1982 liittyy Rajaportin pioneereihin Tampereella1989 kirjoittaa kokopitkän näytelmän (jota ei koskaan esitetty)1995 tulee äidiksi 18-vuotiaana1997 kirjoittaa ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulun lukiosta1998 aloittaa opinnot Tampereen yliopistossa2003 valmistuu maisteriksi2008 väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa ja valitaan Tampereen kaupunginvaltuustoon2009 julkaisee pamflettikirjan Tästä äiti varoitti2010 julkaisee tutkimuksen Näkymätön kylä2011 aloittaa Suomen Akatemian tutkijatohtorina, valitaan eduskuntaan

Osa palkasta sosiaalityöhön

Tutkija-kansanedustaja Anna Kontula aikoo käyttää maakunta-avustajansa työpanoksen ja osan omasta palkastaan uudentyyppisen Sosiaaliasema X:n perustamiseen Tampereelle. Miksi?– Saan nyt isompaa palkka kuin voisin kuvitella koskaan tutkijana saavani. Voin toteuttaa sillä hankkeita, joilla pystyy mallintamaan uusia toimintatapoja.Miten sosiaaliaseman toiminta eroaa tavallisesta sosiaalitoimistosta?– Auttajaa ja autettavaa ei erotella toisistaan, vaan ihminen voi olla molemmissa rooleissa yhtä aikaa. Tarkoituksena on voimaannuttaa autettavia vaatimaan parempaa asemaa ja hallitsemaan elämäänsä paremmin.Miten aiot hyödyntää tutkijanrooliasi aseman toiminnassa?– Sosiaaliaseman tehtävänä on myös dokumentoida epäkohtia, nostaa niitä yleiseen keskusteluun, tehdä niiden pohjalta ruohonjuuritason raportteja ja etsiä niihin poliittisia ratkaisuja.Onko sosiaaliaseman toiminta samalla sinun vaalityötäsi? – Sosiaaliasema ei ole suoraan sidoksissa vasemmistoliittoon, mutta uskon, että tällaisen työn tekeminen vasemmistolaisia lähellä olevien ihmisten ja vapaaehtoisten voimin aiheuttaa vyörymisreaktiota, joka näkyy myös kannatuslukemissa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Anna Kontula

Ikä: 34 Arvo: yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkijatohtori, kansanedustajaTutkimuslaitos: sosiologian laitos, Tampereen yliopistoTutkimusaiheet: harmaa työvoima, seksityöläisetH arrastukset: yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Jarno Forssell on  vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018