Tasan 50 vuotta sitten Neuvostoliitto laukaisi maailman ensimmäisen keinotekoisen satelliitin. Amerikkalaisille Sputnik oli shokki. Yhtäkkiä Yhdysvaltojen asema johtavana tiedevaltiona tuntui olevan uhattuna. Sputnikin vuoksi niin maan avaruusohjelma kuin koulukirjat pantiin täysremonttiin ja tieteelle koittivat loistoajat.


keinotekoisen satelliitin. Amerikkalaisille Sputnik oli shokki.
Yhtäkkiä Yhdysvaltojen asema johtavana tiedevaltiona tuntui olevan uhattuna.
Sputnikin vuoksi niin maan avaruusohjelma kuin koulukirjat pantiin
täysremonttiin ja tieteelle koittivat loistoajat.




4. lokakuuta 1957 NBC:n radiotoimittaja valmisteli kuulijoitaan vuosikymmenen tiedeuutiseen:

- Seuraavaksi kuulette äänen, joka peruuttamattomasti erottaa menneisyyden tulevaisuudesta.

Toimittajan selostusta seurasi rykelmä lyhyitä kolmen piipityksen sarjoja. Piip, piip, piip. Signaali oli peräisin Sputnikista, maailman ensimmäisestä keinotekoisesta Maata kiertävästä satelliitista, jonka Neuvostoliitto oli juuri singonnut radalleen R-7-raketillaan.

Sputnikista tuli heti kansainvälinen sensaatio. "Avaruusaika on saapunut", julisti englantilainen London Daily Express -lehti etusivullaan. "Yksi maailman suurimmista tieteellisistä saavutuksista", kirjoitti puolestaan The Times.

Vaikka pienen, noin 80-kiloisen satelliitin lopullinen merkitys jäi arveluiden varaan, yksi asia oli jo alkuhetkistä selvä: idän kommunistinen suurvalta oli tehnyt historiansa näyttävimmän julkisuustempauksen.


Ensin haukuttiin hallitus

Amerikkalaisille Sputnik tuli täydellisenä yllätyksenä. He olivat pitäneet itsestäänselvyytenä, että kun ensimmäinen askel avaruuden valloittamiseksi otettaisiin, se tehtäisiin amerikkalaisvoimin.

Pian alun ihmettely äityi pelonsekaiseksi loanheitoksi. Sanomalehtien pääkirjoitukset täyttyivät pisteliäistä kommenteista, joissa kyseenalaistettiin Yhdysvaltojen hallituksen suhtautuminen avaruushankkeisiin ja tieteeseen yleensä. Eikö Washingtonissa ymmärretty, kuinka suuri propaganda-arvo ensimmäiseen satelliittiin liittyi?

Poliitikot, tiedemiehet ja lukuisat muut julkisuuden hahmot yhtyivät arvostelijoiden kuoroon. Demokraattisen puolueen senaattori Lyndon B. Johnson kutsui Sputnikia "teknologiseksi Pearl Harboriksi". - Pian he pudottavat avaruudesta pommeja päällemme kuin autotielle kiviä sillalta viskovat pikkulapset, hän sanoi.

Vetypommin keksinyt fyysikko Edward Teller puolestaan uskoi, että venäläiset olivat jo kirineet teknisessä kehityksessä amerikkalaisten ohitse. - Olemme hävinneet Pearl Harboriakin tärkeämmän ja suuremman taistelun.

Oman katkeran lisämausteensa Sputnik-hysteriaan toivat lehdistössä kiertäneet huhut uuden kiertolaisen todellisista ominaisuuksista. Esimerkiksi Washington Post -lehdessä epäiltiin, että Sputnik saattoi hyvinkin olla huippumoderni vakoilusatelliitti, joka kartoitti Yhdysvaltoja sen etäisintä kolkkaa myöten. Toisen uutisen mukaan puolustusvoimat piilotteli panssarivaunujaan, lentokoneitaan ja muuta sotakoneistoaan Sputnikin valvovalta katseelta.


Sputnik 2: veitsi haavassa

Presidentti Dwight Eisenhower yritti toppuutella Sputnik-kohua. - He laittoivat vain pienen pallon taivaalle, hän sanoi. - Se ei aiheuta minulle hitustakaan syytä huoleen.

Entisen kenraalin rauhoittavat sanat kaikuivat kuuroille korville. Kun Neuvostoliitto 3. marraskuuta 1957 laukaisi jo toisen satelliittinsa - hämmästyttävät 503 kiloa painavan Sputnik 2:n, jonka lastina oli sekarotuinen avaruuskoira Laika - olivat ainekset koossa täysmittaiseen kriisiin.

Erityisen huolestuttavaksi Sputnik 2:n teki se, että se paljasti venäläisten suunnittelevan miehitettyjä avaruuslentoja.

Yhdysvaltojen vastaus Neuvostoliiton avaruushaasteeseen tuli 6. joulukuuta 1957, jolloin merivoimien kehittämä Vanguard-satelliitti oli määrä laukaista taivaalle. Vanguard-hanketta riivanneista teknisistä ongelmista huolimatta Valkoinen talo oli päättänyt ilmoittaa laukaisupäivän. Näin haluttiin maksimoida tapahtuman saama julkisuus.

Sadat kansainväliset toimittajat ja tuhannet muut uteliaat kerääntyivät Cape Canaveraliin Floridaan todistamaan amerikkalaisen avaruusohjelman alkua. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntu.


Nähtiin täydellinen floppi

Lopulta, kello 11:44 Floridan aikaa, Vanguard-satelliitin lähtölaskenta päättyi.

Laukaisu oli täydellinen katastrofi. 22-metrinen TV-3-kantoraketti nousi hädin tuskin metrin korkeudelle, romahti ja räjähti sitten tuhansiksi sirpaleiksi. Räjähdystä seurannut valtaisa tulimyrsky herätti katsojissaan kauhua.

- Oli kuin helvetin portit olisivat auenneet, muisteli paikalla ollut raketti-insinööri Kurt Stehling myöhemmin. - Hirvittävä jyrähdys kuului ja tuntui jopa valvontabunkkerin puolimetristen betoniseinien ja luodinkestävän lasin lävitse. Hetkiseksi meidät valtasi täydellinen epäusko - - Tämä ei vain voinut olla totta.

Epäonnistuneesta Vanguard-laukaisusta tuli maailmanlaajuinen naurunaihe. Lehdistössä sitä kutsuttiin Kaputnikiksi ja Flopnikiksi. Englantilainen folklaulaja Rory McEwen sävelsi sen kunniaksi jopa kappaleen. Lyndon B. Johnson summasi osuvasti amerikkalaisten tuntemukset, kun hän kuvaili koko hanketta "täysin nöyryyttäväksi".

Viimeisen silauksen julkiselle löylytykselle antoivat venäläiset diplomaatit. 7. joulukuuta 1957 Neuvostoliiton YK:n edustusto tarjosi Yhdysvalloille taloudellista apua osana ohjelmaa, joka oli tarkoitettu teknisesti kehittymättömien valtioiden tukemiseksi.


Saksa kasvatti ekspertin

Wernher von Braunille - epäilemättä 1900-luvun merkittävimmälle rakettisuunnittelijalle - Sputnik koitui onnenkantamoiseksi. Hän työskenteli Yhdysvalloissa avaruustekniikan parissa, mutta ei aivan polttopisteessä, koska oli syntyperältään saksalainen ja loikkari.

Von Braun oli toisessa maailmansodassa tehtaillut Saksalle V-2-raketteja, joiden tuhovoima riitti kokonaisten korttelien räjäyttämiseen. Ne olivat Hitlerin viimeinen, epätoivoinen yritys kostaa liittoutuneille tappiolliseksi kääntynyt sota.

Natsi-Saksan vedellessä viimeisiä henkäyksiään Wernher von Braun rakettiryhmineen päätti antautua Yhdysvaltain armeijan edustajille. Amerikkalaiset, joilla ei ollut arsenaalissaan mitään V-2:een verrattavaa, rekrytoivat saksalaisryhmän oitis palvelukseensa ja siirsivät sen kaikessa hiljaisuudessa Texasin autiomaahan jatkamaan tutkimustaan.

Operaatio Paperiliittimenä tunnettu natsiasiantuntijoiden häikäilemätön pestaaminen herätti monissa vastustusta. Joulukuussa 1946 ryhmä tunnettuja amerikkalaisia - allekirjoittaneisiin kuului muun muassa Albert Einstein - lähetti asiasta virallisen protestikirjeen presidentti Harry S. Trumanille.

"Käsityksemme mukaan nämä yksilöt ovat vaarallisia rasismin ja uskonnollisen vihamielisyyden kannattajia. Heidän aikaisempi asemansa natsipuolueen jäseninä ja tukijoina herättää kysymyksen heidän soveltuvuudestaan Yhdysvaltain kansalaisiksi tai toimimaan tärkeissä tehtävissä amerikkalaisen teollisuuden, tieteen tai koulutuksen piirissä."

Saksalaisten tarjoama teknologinen tietämys painoi kuitenkin vaakakupissa moraalisia näkökantoja enemmän, ja von Braunin sallittiin jatkaa rakettien kehittämistä Yhdysvaltain maavoimien alaisuudessa.


Taitaja sai tilaisuutensa

Ohjusten rakentelu sotilaskäyttöön oli von Braunille vain leipätyö, keino päästä puuhastelemaan rakettimoottorien parissa. Hänen todellinen intohimonsa oli jo nuoruudesta asti ollut avaruus. Kun natsimenneisyyteen liittyvä kohu laantui, von Braun aloitti näyttävän kampanjan avaruusmatkailun puolesta. Eikä hänen mielikuvituksensa rajoittunut yksinkertaisiin satelliitteihin.

- Antakaa minulle viisi miljardia dollaria, ja lähetän ihmisen Kuun kamaralle, von Braun julisti 1954. Muita hänen jo varhain hellimiä suunnitelmiaan olivat pysyvä, miehitetty avaruusasema Maan kiertoradalla ja tutkimusretket Marsiin.




Sputnikia seurasivat ufot


Sputnikista (suom. matkalainen, matkatoveri) tuli myös kulttuuri-ilmiö. Se löysi nopeasti tiensä niin ravintoloiden ruokalistoille - maistuisiko Sputnik-leivos? - kuin popkulttuuriin. Esimerkiksi ruotsalainen The Spotnicks -rockbändi pukeutui lavalle avaruusasuihin.

Venäläissatelliitti ruokki ihmisten mielikuvitusta. Syksyllä 1957 uutistoimituksiin suorastaan tulvi ilmoituksia selittämättömistä ufohavainnoista, joiden väitettiin olevan todiste avaruusolentojen vierailuista kotiplaneetallamme. Suositun teorian mukaan juuri Sputnik, ihmiskunnan ensi harppaus kohti tähtiä, olisi houkutellut ne paikalle.

Käytännössä näissä havainnoissa oli lähes aina kyse Sputnik 2:sta, joka oli nähtävissä paljain silmin sopivassa valaistuksessa ilta- tai aamuhämärässä.

Kaikkia havaintoja ei kuitenkaan voitu kuitata pelkällä neuvostosatelliittien ohituksella. Lokakuussa 1957, vain muutama päivä ensimmäisen Sputnikin laukaisun jälkeen, saatiin historian tiettävästi ensimmäinen ilmoitus ulkoavaruuden asukkien suorittamasta sieppauksesta. Häikäilemättömän kidnappauksen uhri oli brasilialainen maanviljelijä Antonio Villa Boas, joka kertomansa mukaan tungettiin valtavaan kolmijalkaiseen avaruusalukseen, jossa hänet pakotettiin parittelemaan viehättävän kissasilmäisen vaaleaverikön kanssa.

Kuukautta myöhemmin vastaava tapaus sattui Birminghamissa, Englannissa. Tällä kertaa sieppauksen kohteena oli 27-vuotias kotiäiti Cynthia Appleton. Etäisestä Gharnasvarnin planeetasta kotoisin olevat vierailijat paljastivat Cynthialle, että hänen seuraava lapsensa olisi ihmismäisestä ulkomuodostaan huolimatta kosmista syntyperää.

Kun Cynthian aviomies kuuli tapahtuneesta, hän yritti ehdottaa, että avaruusoliot kantaisivat vastuun lapsen taloudellisesta hyvinvoinnista. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä edistyneet gharnasvarnilaiset eivät Cynthian mukaan tunteneet rahan käsitettä.







Explorer täytti odotukset

Explorerin kohtalon hetki koitti 31. tammikuuta 1958. Kello 22:48 Floridan aikaa 21-metrinen Jupiter-C-raketti - muunneltu versio Redstonesta - syöksyi maata järisyttävän jyrinän saattelemana kohti tähtiä. Seitsemää minuuttia myöhemmin 14-kiloinen Explorer-1 asettui onnistuneesti radalleen. Amerikan avaruusohjelma oli vihdoinkin saatu käyntiin.

Explorerin jälkeisinä viikkoina voitonriemuinen Wernher von Braun suorastaan kylpi kansansuosiossa. Tuskin kukaan rohkeni enää kyseenalaistaa tuoreen kansallissankarin hovikelpoisuutta.

Yhdysvallat oli nyt lunastanut paikkansa kansainvälisessä avaruuskilvassa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että Sputnikin herättämä paniikki olisi pyyhkäisty unohduksiin. Tuo tuskin jalkapallon kokoinen pikku piipittäjä oli istuttanut amerikkalaisiin epävarmuuden siemenen, jonka satoa korjattiin vielä vuosikymmeniä.

Sputnikin ehdottomasti suurin vaikutus näkyi Yhdysvaltain tiede- ja koulutuspolitiikassa. Loppuvuodesta 1957 suoritetun gallupin mukaan peräti 70 prosenttia amerikkalaisista oli sitä mieltä, että maan koululaisten tuli opiskella ahkerammin kilpaillakseen venäläisten kanssa. Muuttunut asenne ilmeni lukuisina kongressin hyväksyminä lakialoitteina, joiden tarkoituksena oli kohentaa erityisesti luonnontieteiden osaamista.


Koulukirjatkin pantiin uusiksi

Syyskuussa 1958 tuli voimaan uusi koulutuslaki (National Defense Education Act), joka lisäsi luonnontieteiden osuutta oppilaiden lukujärjestyksessä. Laki toi myös miljardien dollarien lisäinvestoinnit julkisille kouluille ja yliopistoille. Pelkästään näillä rahoilla tuotettiin noin 15 000 uutta tohtoria vuodessa.

Myös koulukirjat rukattiin uuteen uskoon. Sputnik oli herättänyt epäilyn, etteivät amerikkalaiskoululaisten oppimateriaalit olleet ajan tasalla. Niinpä niiden laatiminen jätettiin huippututkijoiden harteille. Samalla myös kuuluisa evoluutioteoria pääsi luikertelemaan lopullisesti biologian oppikirjoihin; Sputnik-sokki onnistui hetkeksi  vaientamaan jopa uskontoon pohjautuvan vastarinnan.

Monet amerikkalaisista koululaisista oppivat nopeasti vihaamaan venäläisten kiertoradalle tunkemaa alumiinipalloa. Kirottu piipittäjä oli moninkertaistanut heidän kotiläksynsä! Yksi lisääntyneen työtaakan kanssa tuskailleista oli muuan David Obst:

"Olin kuudennella luokalla ja nautin koulunkäynnistä. Sitten Sputnik ilmaantui - - Yhtäkkiä opettajani toi sanomalehden luokkaamme ja luki siitä: ’Venäläiset oppilaat käyvät koulua kuusi tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, kaikkiaan 213 päivää vuodessa verrattuna amerikkalaisten vain 180 päivään, ja heillä on neljä tuntia kotiläksyjä joka ikinen päivä.’ Minusta ja luokkatovereistani tuli heti vakaumuksellisia antikommunisteja."


Rahahanat aukenivat tieteelle

Sputnikin vanavedessä myös perinteiseen tieteelliseen tutkimukseen pumpattiin valtavasti lisää rahaa. Esimerkiksi vuosina 1957-1961 liittovaltion perustutkimukselle myöntämä rahoitus yli kolminkertaistui. Teknologiseen kehitystyöhön varatut varat puolestaan kaksinkertaistettiin, noin yhdeksään miljardiin dollariin vuodessa. Harvardin tieteenhistorian professori Daniel J. Kevles onkin kutsunut Sputnikin jälkeistä vaihetta amerikkalaisen tieteen kulta-ajaksi.

Jälkikäteen arvioiden amerikkalaisten reaktio Sputnikiin oli vahvasti ylimitoitettu: Neuvostoliitto ei suinkaan ollut se teknologian ja tieteen ihmemaa, mitä sen saavutukset avaruusmatkailun edelläkävijänä antoivat olettaa.

Sputnikilla oli kuitenkin Amerikan tiedettä ja yhteiskuntaa tervehdyttävä vaikutus. Se sai päättäjät suhtautumaan vakavissaan luonnontieteiden kehitykseen ja koulutukseen. Ja tokkopa vuoden 1969 kuumatkaakaan olisi ikinä toteutettu, ellei Sputnik olisi temmannut amerikkalaisia mukaan avaruuskilpaan. Venäläissatelliitti oli haaste, johon Yhdysvaltojen oli kansallisen itsetunnon nimissä vastattava.

Monella tapaa Sputnik oli hienompi juttu amerikkalaisille kuin venäläisille.



Timo Holmström on tieteen historiaan erikoistunut vapaa toimittaja.


Päälähteet: history.nasa.gov; P. Dickson, Sputnik: The Shock of the Century (Walker 2007); W. A. McDougall, ...the Heavens and the Earth: A Political History of the Space Age (Basic Books 1985)

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.