Kaavamaiset odotukset kangistavat silloin, kun pitäisi panna parastaan. Näin stereotypia toteuttaa itsensä. Kuvitus: Olli Österberg
Kaavamaiset odotukset kangistavat silloin, kun pitäisi panna parastaan. Näin stereotypia toteuttaa itsensä. Kuvitus: Olli Österberg
Stereotypioita luodaan julkisessa puheessa.
Stereotypioita luodaan julkisessa puheessa.
Jos miesten matemaattista ylivertaisuutta tähdennetään ennen matematiikan testiä, naiset alisuoriutuvat.
Jos miesten matemaattista ylivertaisuutta tähdennetään ennen matematiikan testiä, naiset alisuoriutuvat.
Vanhukset reputtavat varmemmin ajokokeessa, kun heille muistutetaan, että vanhat ihmiset joutuvat useammin onnettomuuksiin.
Vanhukset reputtavat varmemmin ajokokeessa, kun heille muistutetaan, että vanhat ihmiset joutuvat useammin onnettomuuksiin.

Kaavamaiset oletukset saavat vanhan vanhenemaan nopeammin ja naisenhäviämään šakissa.

Tytöt eivät osaa matematiikkaa. Naiset eivät ota riskejä. Vanhukset ovat hajamielisiä. Lihavilla ei ole itsekuria. Miehet ajattelevat vain seksiä.

Stereotypioista ei ole maailmassa pulaa. Viime vuosien tutkimus on osoittanut, miten omaa ryhmää koskevat stereotyyppiset käsitykset menevät ihon alle ja estävät ihmisiä hyödyntämästä todellisia kykyjään.

Stereotypioiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen alkoi hahmottua uraauurtavassa tutkimuksessa vuonna 1995. Stanfordin yliopiston psykologi Claude Steele ja New Yorkin yliopiston psykologi Joshua Aronson halusivat selvittää, miksi valkoisten ja mustien koulutustasossa oli niin suuri ero.

Rasistinen selitys oli, että mustat ovat valkoisia tyhmempiä. Mutta mitä jos tasoero johtuikin siitä, että mustat olivat sisäistäneet heihin lyödyn leiman ja siitä oli tullut itseään toteuttava ennustus?

Oletus ryhmästä tyhmentää

Tutkimuksessaan Aronson ja Steele jakoivat valko- ja mustaihoiset koehenkilöt kolmeksi ryhmäksi ja antoivat heille tehtäviä, joissa tarvittiin analyyttistä ja kriittistä ajattelua. Vain yhdelle ryhmälle kuitenkin sanottiin, että testin tarkoituksena on mitata älykkyyttä – jota mustilla oletettiin olevan vähemmän. Vain tässä ryhmässä mustat pärjäsivät huomattavasti heikommin kuin valkoiset.

Aronson ja Steele loivat tulostensa pohjalta käsitteen stereotypiauhka. Se tarkoittaa ahdistusta, jossa ihminen pelkää niin kovasti vahvistavansa omaa ryhmäänsä koskevan kielteisen stereotypian, että hän alisuoriutuu ja pelko toteutuu. Jos ihmisille muistutetaan, että he ovat tyhmiä, he eivät kykene hyödyntämään kykyjään.

Sittemmin ilmiön olemassaolo on vahvistettu sadoissa tutkimuksissa mitä erilaisimpien stereotypioiden kohdalla.

Nainen häviää šakissa

Yksi tutkituimmista aiheista on miesten ja naisten erilainen menestys matemaattisissa aineissa.

Aika ajoin akateemisestakin maailmasta nousee käsityksiä, joiden mukaan erot johtuisivat loogiseen ja analyyttiseen ajatteluun taipuvaisista ”miesaivoista”. Miehillä olisi luontainen matematiikka-aisti ja naisilla hoivavaisto, ja siksi enin osa suurista matemaatikoista ja šakinpelaajista on miehiä.

Italialaisen Padovan yliopiston tutkijat osoittivat vuonna 2008, miten helposti stereotypiauhka vie naisilta mahdollisuudet menestyä matemaattisissa aineissa. He värväsivät tutkimukseensa miehiä ja naisia pelaamaan šakkia internetissä toisiaan vastaan.

Niin kauan kuin tutkijat eivät aktivoineet stereotypian uhkaa, naiset pelasivat yhtä hyvin kuin miehet. Näin tapahtui, jos naiset eivät tienneet vastapelaajan sukupuolta tai jos vastapelaajaa väitettiin naiseksi. Jos naisille kerrottiin, että vastapelaaja on mies, heidän suorituksensa romahti.

Koska šakki on hyvin miesvaltainen ala, stereotypiauhan aktivoimiseen riitti, että vastapelaaja oli mies. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että stereotypiauhkaa voidaan pahentaa sopivilla lisukkeilla.

Jos miesten matemaattista ylivertaisuutta tähdennetään naisille ennen matematiikan testiä, he alisuoriutuvat. Erityisen heikosti he menestyivät kanadalaisessa tutkimuksessa vuonna 2008, kun ennen testiä kerrottiin matemaattisten tasoerojen johtuvan naisten ja miesten geneettisistä eroista.

Uhka saa karttamaan riskiä

Kun teemme päätöksiä, käytössämme on kaksi mielen tasoa: rationaalinen tietoinen taso ja intuitiivinen alitajuinen taso. Stereotypiauhka vaikuttaa voimakkaammin ensin mainittuun. Uhka täyttää mielen huolella ja epäonnistumisen pelolla, ja ne vievät tilaa rationaaliselta päätöksenteolta. Ne voivat myös väsyttää ja johtaa huonoihin valintoihin.

Vuonna 2010 Stanfordin yliopiston tutkijat oivalsivat mekanismin voivan selittää, miksi naiset eivät halua ottaa riskejä.Tutkimuksessa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäiselle kerrottiin, että testissä oli kyse ongelmanratkaisusta. Toiselle kerrottiin, että tarkoituksena oli mitata matemaattista ja loogista päättelykykyä ja että kunkin osanottajan oli ennen testin aloittamista ilmoitettava sukupuolensa.

Tämän jälkeen molemmat ryhmät pantiin pelaamaan erilaisia uhkapelejä, joissa todennäköisyyksiä laskemalla ja riskiä ottamalla saattoi voittaa enemmän.
Ensimmäisessä ryhmässä naisten ja miesten riskinotossa ei näkynyt merkittäviä eroja. Sen sijaan jälkimmäisessä, jossa stereotypiauhka oli aktivoitu, naiset välttelivät riskiä huomattavasti enemmän kuin miehet.

Tutkijat arvelevat, ettei naisten riskienvälttelyssä välttämättä ole mitään biologista. Naiset eivät vältä riskejä, koska he ovat naisia, vaan koska negatiivinen stereotypiauhka syö heidän päätöksentekokykynsä. He pelkäävät niin kovasti epäonnistuvansa, etteivät jaksa laskea todennäköisyyksiä vaan pelaavat varman päälle.

Usko vanhentaa vanhuksia

Stereotypiauhka on kenties vaarallisin siellä, missä ihmiset eivät tunnista sitä. Moni esimerkiksi ajattelee, että ihmisen ikääntyessä aivojen toiminta hidastuu ja muisti heikkenee ja että se on pelkästään luonnollista.

Toisaalta suuri osa siitä, mitä tiedämme vanhusten kognitiivisten taitojen heikentymisestä, on testeistä tehtyjä päätelmiä. Ja juuri testeissä, joissa stereotypiauhka aktivoituu.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos vanhuksille kerrotaan muistin huononevan vanhemmiten, he pärjäävät muistitesteissä huomattavasti heikommin. Samoin ajokykyä mittaavissa kokeissa vanhukset reputtavat varmemmin, jos heille muistutetaan, että vanhana ihmiset joutuvat useammin auto-onnettomuuksiin.

Onkin mielenkiintoista pohtia, millainen vaikutus ikääntymiseen liitetyillä kielteisillä stereotypioilla on vanhusten kuntoon. Ovatko vanhukset parempimuistisia kuin kuvittelemme, ja onko käsitys muistiongelmista osin harhaa?

Voivatko vanhuusiän stereotypiat jopa nopeuttaa ikääntymisen kielteisiä vaikutuksia?

Luultavasti voivat, etenkin jos vanhus suuntaa stereotypiat itseensä. Yalen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että mitä kielteisempiä stereotypioita ikääntymisestä vanhukset elättelivät, sitä nopeammin heidän kuulonsa heikkeni.

Ajatusta voi häivyttää

Tutkijat ovat koettaneet löytää keinoja, joilla ihmiset pääsisivät testitilanteissa stereotypioidensa yläpuolelle.

Vuonna 2010 Coloradon yliopiston tutkijat julkaisivat mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa 12-vuotiaille amerikkalaisille koululaisille annettiin kirjoitustehtäviä ennen koetta. Ensimmäisessä ryhmässä lapset saivat valita jonkin itselleen tärkeän arvon, kuten perheen tai ystävät, ja kirjoittaa kymmenen minuutin ajan, miksi se on heille tärkeä. Toisessa ryhmässä kirjoitettiin aamurutiineista.

Ensimmäisessä ryhmässä koenumerot paranivat, ja kun kirjoitustehtävä uusittiin monta kertaa, numerot pysyivät hyvällä tasolla läpi kouluvuoden. Eniten tuloksiaan kohensivat alisuorittajat, jotka ilmeisesti olivat alittaneet tasonsa juuri stereotypiauhan takia. Koska kirjoitusharjoituksessa oli kyse lasten omista arvoista, he ehkä pääsivät lähemmäs omaa todellista olemustaan ja siksi välttivät stereotypiapelon.

Wisconsinin yliopiston tuoreessa tutkimuksessa puolestaan kokeiltiin vielä yksinkertaisempaa temppua. Miehiä ja naisia värvättiin matematiikkatestiin, ja naisten stereotypiapelko aktivoitiin muistuttamalla, että yleensä miehet pärjäävät testissä heitä paremmin.

Osa naisista sai kuitenkin osallistua testiin miehen salanimellä. Tässä ryhmässä tulokset olivat huomattavasti parempia kuin naisilla, jotka kirjoittivat kokeeseen oman nimensä.

Älä ruoki stereotypiaa

Näiden tutkimusten pohjalta voi kysyä, millainen rooli testeille pitäisi yhteiskunnassa antaa.

Opettajien tärkein työkalu opiskelijoiden mittaamiseen ovat kokeet. Myös soveltuvuutta työpaikkoihin testataan erilaisilla kokeilla. Me emme kuitenkaan istu testihuoneessa yksin, vaan päämme sisällä on kokonainen ryhmä ”toisia”, jotka joko hurraavat ja kannustavat tai buuaavat ja toivovat meidän epäonnistuvan.

Koska stereotypioita luodaan julkisessa puheessa, medialla on suuri vastuu siitä, millaista puhetta se sallii eri ihmisryhmistä. Kielteiset stereotypiat löytävät kohteensa, ja niillä voi olla elämänmittaisia vaikutuksia yksittäisten ihmisten elämään – varsinkin tilanteissa, joissa heidän pitäisi osoittaa, mihin he kykenevät.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013

MooM
Seuraa 
Viestejä5185
Liittynyt29.6.2012

Stereotyyppi latistaa kyvyt

asdf 09.03.2015 klo 13:10 En koe, että minua patistettaisiin mihinkään stereotypiaan. Johtuu varmaan siitä, etten ole ainakaan näkyvästi kovin poikkeuksellinen millään tavalla enkä minulla ole sellaisia tavotteita tai toiveita, joita kohti tavoitellessa pitäisi rikkoa yleisesti hyväksyttyjä normeja. Uskon Suomen olevan kaltaiseni perusheteromiehen tarpeisiin hyvinkin salliva, poikkeavammat ihmiset luultavasti kohtaavat ikäviä asenteita. En minäkään vapaaehtoisesti perinteiseen vanhuksen...
Lue kommentti

Suomalaisten tutkijoiden mukaan masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta. Kukin alatyyppi vaatisi myös omanlaisen hoidon.

Masennus ei ole sama sairaus kaikille siitä kärsiville. Tosiasiassa masennus jakautuu 12 alatyyppiin, jotka eroavat syntytavaltaan, oireiltaan ja jopa fysiologisilta ominaisuuksiltaan.

Teorian esittää ryhmä suomalaisia tutkijoita latvialaisen kollegansa kanssa Brain, Behavior, and Immunity -tiedelehdessä, ja siitä kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Uuden teorian takana ovat evoluutiopsykologi, dosentti Markus J. Rantala ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta, Severi Luoto Aucklandin yliopistosta ja Indrikis Krams Latvian yliopistosta.

He erottelevat masennuksen lajit niiden syiden perusteella.

Masennus voi johtua infektiosta, pitkäkestoisesta stressistä, yksinäisyydestä, traumaattisesta kokemuksesta, surusta, hylkäämisestä rakkaussuhteessa, synnytyksestä, hierarkiaristiriidasta, vuodenajasta, kemikaaleista kuten päihteistä, sekä ruumiillisesta sairaudesta tai nälkiintymisestä.

Hierarkiaristiriita kehittyy esimerkiksi silloin, kun ihminen jää työttömäksi tai kokee kolauksia urallaan. Masennus tarkoittaa tällöin sitä, että henkilö ikään kuin vetäytyy sosiaalisesta kisasta ja arvioi uudelleen tavoitteitaan ja mahdollisuuksiaan

Sairauskirjon ideaa tukee se huomio, että kliinistä masennusta potevilla ihmisillä on lukuisia erilaisia oireita. Oireet voivat olla jopa ristiriidassa keskenään.

Kun yhdet kärsivät unettomuudesta, toiset voisivat vain nukkua nukkumistaan. Joidenkin ruokahalu vähenee, toisilla lisääntyy.

Potilaat poikkeavat toistaan myös fysiologisesti. Aivojen välittäjäaine serotoniini ja stressihormoni kortisoli eivät käyttäydy samalla tavalla kaikkien masentuneiden elimistössä.

Masennukseen liittyy usein matala-aktiivinen tulehdus mutta ei aina. Myös tulehdus siis erottelee erilaisia masennuksen tiloja toisistaan.

Karlsson tunnistaa hoitotyönsä pohjalta kaksi suurinta masennuksen ryhmää.

”Toiset laukeavat isosta menetyksestä kuten hylkäämisestä tai läheisen kuolemasta. Toiset taas alkavat pitkäkestoisesta stressistä, joka voi aiheutua työttömyydestä tai työpaineista.”

Tutkijoiden mukaan masennuksen hoidossa pitäisi puuttua enemmän syihin, jotka sen aiheuttavat.

”Toistaiseksi on hoidettu masennuksen oireita. Meidän ideamme on, että hoidetaan sen syitä ja vähennetään alttiutta masennukselle eli matala-aktiivista tulehdusta. Samalla oireet hoituvat”, Rantala sanoo.

Kysely

Mikä sinua on masentanut?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017