Näin paljon kondomi uudistui viimeksi 1900-luvun alussa, kun lateksikondomi keksittiin. Innovatiivisimpia ovat naisten mallit.



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2007



Näin se toimii: Jäykistynyt penis laitetaan sumutinpurkkiin ja painetaan nappia. Purkin seinillä on suuttimia, jotka ruiskuttavat lateksikerroksen. Muutamassa sekunnissa lateksi kuivuu ja kondomi on käyttövalmis. Käytön jälkeen se rullataan tavalliseen tapaan pois.

Yksi lateksipatruuna riittää noin kahteenkymmeneen käyttökertaan.

Saksalainen kondomimyyjä Jan Vinzenz Krause on kehittänyt suihkekondomia lateksiekspertin, tohtori Hermann Lohwasserin kanssa. Krausella itsellään on kaupallinen koulutus, jonka hän muuten on osittain hankkinut Suomessa.

- Nestemäistä lateksia kyetään kyllä suihkuttamaan, mutta kukaan ei ole ennen meitä keksinyt tätä käyttötarkoitusta, kertoo Krause Tiede-lehden puhelinhaastattelussa.

Yleisperiaate on sama kuin tehtaassa, jossa kondomi valmistetaan kastamalla lateksiin peniksen muotoinen muotti. Massatuotantokondomilla on kuitenkin suuri rajoitus: Vaikka muotteja on muutamia kokoja, syntyy standardituotteita, jotka eivät koskaan ole täysin käyttäjän mittojen mukaisia.

Krausen mukaan suihketölkin tärkein etu on se, että kondomista tulee tarkalleen oikean kokoinen.

Sataprosenttisesti istuva kondomi myös pysyy päällä luistamatta.

Työtä on vielä. Yksi tavoite on valmistumisen nopeuttaminen. Lateksin täytyy kuivua, ennen kuin kondomi on valmis käyttöön. Ensimmäisten prototyyppien kuivuminen kesti 20-25 sekuntia, mutta tavoitteena on 7-10 sekuntia.

Keksijät uskovat, että suihkekondomi saadaan markkinoille vuoden 2008 aikana.

- Tosin innovaation aikataulua ei koskaan pysty ennustamaan; tämä on kuin Airbusin jumbon kehittämistä, Krause kuvailee kehittämisen oikullisuutta.

- Toisaalta toimimme Baden-Württembergissä, joka on innovatiivista seutua. Mersukin on kehitetty täällä.
Kuulostaa vakuuttavalta. Kun Mersukin on kyetty kehittämään, niin miksei onnistuisi suihkekondomikin.


Naisen molekyylikondomi suojaa hi-viruksilta

Myös naisten kondomia, joka tuli markkinoille vasta 1990-luvulla, parannellaan jo innokkaasti.

Utahin yliopistossa Yhdysvalloissa apulaisprofessori Patrick Kiserin tiimi tutkii kemiallista eli molekyylikondomia.
Molekyylikondomilla tutkijat tarkoittavat uudenlaista geeliä, joka suihkutetaan emättimeen. Geeli on tarkoitettu ensisijaisesti aidsin ehkäisyyn, mutta aine sisältää myös akryylihappoa, joka tappaa siittiöitä. Polymeeriseos on huoneenlämmössä nestemäistä mutta muuttuu kiinteähköksi geeliksi kehon lämpötilassa. Toinen oveluus, johon molekyylikondomin toiminta perustuu, on happamuuserojen hyödyntäminen.

Siemennesteen pH-arvo on lievästi emäksinen 7,5, vaginan puolestaan selvästi hapan 4-5. Emäksinen siemenneste "laukaisee" geelin: hi-viruksia tuhoava aine irtautuu polymeeristä.

Kauppoihin molekyylikondomia saadaan tutkijoiden mukaan odottaa vielä kymmenkunta vuotta.


Piikkikondomi pysäyttää raiskaajan

Tavallisesti kehittäjät yrittävät saada kondomin toimimaan entistä paremmin raskauden tai tautien tai molempien ehkäisijänä. Mutta eteläafrikkalainen keksijä Sonette Ehlers on löytänyt uuden käyttötarkoituksen: taistelun raiskaajia vastaan. 

Ehlers sai idean työskennellessään teknikkona Etelä-Afrikan veripalvelussa. Eräs raiskauksen uhri tokaisi hänelle: "Olisipa minulla ollut hampaat siellä."

Ehlers suunnitteli hammastetun kondomin, jonka hän on sitten patentoinut kauppanimellä Rapex.

Väline on suunnilleen samanlainen kuin naisten kondomi, mutta sisäpuolella on piikkejä, jotka tarttuvat raiskaajan penikseen. Keksijän mukaan kipu on niin kova, että hyökkääjä lopettaa varmasti. Piikkien poistamiseen tarvitaan lääkärin apua. Raiskaaja joutuu hakeutumaan hoitoon, jolloin kiinnijäämisen riski kasvaa.

Ehlersin mukaan piikkikondomi on helppo laittaa paikoilleen ja tarvittaessa ottaa pois. Ehkä naisilla on kohta kaksi kondomia: tavallinen partneria varten ja piikkiversio päällekarkaajan varalta.

Tätä nykyä raiskaajantorjuntakondomi on prototyyppivaiheessa.



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



Ranskalaisista kirjeistä konepistoolin piipunsuojiin


Kondomin varhaishistoria kätkeytyy tarujen hämärään. Varmaa on vain, että ihmiset ovat tuhansien vuosien ajan hakeneet keinoja syntyvyyden säännöstelyyn.

Ensimmäisen kirjallisen kuvauksen kondomista laati 1500-luvulla italialainen lääkäri Gabrielle Falloppio.

Vanhimmat meidän päiviimme säilyneet kondomit, noin vuodelta 1640, on tehty eläinten suolista Ne löydettiin englantilaisesta Dudleyn linnasta Birminghamin läheltä.

Varhaiset kondomit olivat epämukavia. Eräs aikalaisista, ranskalainen markiisitar de Sevigné marisi, että kondomi on "haarniska iloa ja hämähäkinseitti vaaraa vastaan".

Ensimmäisen kondomivallankumouksen toi kumin vulkanoinnin keksiminen vuonna 1839. Kumista alettiin valmistaa kondomeja 1840-luvulla.

Tuon ajan kumikondomit poikkesivat huomattavasti nykyisistä. Paksuus oli 1-2 millimetriä. Nykykondomit ovat yli kymmenen kertaa ohuempia, 0,04-0,10-millisiä.

Lisäksi kumi vanheni nopeasti ja haisi pahalta. Silti kondomien suosio lisääntyi. Ranskassa uusia kumituotteita alettiin kutsua englantilaisiksi sadetakeiksi, Englannissa ranskalaisiksi kirjekuoriksi. Syy tuhmaksi koetun välineen keksimisestä sysättiin naapurin niskaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Euroopan armeijat opettivat miehiä käyttämään kondomeja.

Sotilasbordelleissa oli kumipakko. Sodanjohto halusi varmistaa, että miehet ovat rintamalla tappelemassa eivätkä sairaaloissa potemassa sukupuolitauteja.

Vuonna 1919 saksalainen kumitehtailija Julius Fromm, jonka osuutta kondomihistoriassa on usein aliarvioitu, toteutti toisen kondomivallankumouksen. Hän keksi nykyaikaisen menetelmän valmistaa kondomeja kastamalla muotin lateksiliuokseen. Kondomeista tuli ohuita, kestäviä ja paljon entistä miellyttävämpiä.

Toisessa maailmansodassa Yhdysvaltojen armeija kunnostautui kondomivalistuksessa. Kondomeja jaettiin massoittain, ja käyttö opetettiin perusteellisesti. Kotirintamalla kondomista ei puhuttu, vaan käytettiin kiertoilmaisua "konepistoolin piipunsuoja".

Kondomi jatkoi 1900-luvun jälkipuoliskolla maailmanvalloitustaan, mutta itse tuote muuttui vain vähän. Liukastettu kondomi tuli 1950-luvulla. Muotoon valmistajat ovat säännöllisesti tehneet pieniä muutoksia. On lisätty nystyjä ja juomuja. On tehty erivärisiä ja -makuisia kondomeja. Naisten kondomi kehitettiin 1990-luvulla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.