Suolan vaikutukset puhuttavat. Kuva: Dubravko Sorić/Wikimedia Commons
Suolan vaikutukset puhuttavat. Kuva: Dubravko Sorić/Wikimedia Commons

Kun vähennät suolan käyttöä, verenpaineesi laskee ja elät pidempään. Tuttu väite, mutta todisteet puuttuvat, todettiin Yhdysvaltain tiedeviikolla.

Suolakeskustelua on suurustettu kohta kolme vuosikymmentä. 1990-luvulla suolapaketin kylkeen soviteltiin samanlaista varoituslappua kuin tupakka-askeissa, koska suolansyönnin laskettiin aiheuttavan Suomessakin joka vuosi lähes 10 000 ennenaikaista kuolemaa, kuten aivohalvauksia ja sydänkohtauksia. Tarkemmassa tutkailussa huoli on paljastunut ylimitoitetuksi.

- Väestön enemmistö voi syödä suolaa melko huoletta ilman, että se kohottaa verenpainetta, viestitti suola-seminaarin brittiläinen puhuja George Davey-Smith Bristolin yliopistosta.

- Vähäsuolaisesta ruokavaliosta hyötyvät lähinnä iäkkäät verenpainepotilaat.

Suosituksilta puuttuu pohja

Mitä enemmän tutkimuksia on kertynyt, sitä vaatimattomammiksi ovat suolarajoituksen hyödyt kutistuneet. Samaan aikaan sydänlääkärit ja -järjestöt ovat monissa maissa käyneet taisteluun suolaa vastaan. Suomessa ja Yhdysvalloissa on pyritty nipistämään keskivertokansalaisen 10 gramman päiväannos puoleen. Se kertyy helposti tutuista ruoka-aineista ilman suolan lisäystä.

- Suositukset eivät perustu tieteellisiin tosiasioihin, huomautti Kalifornian Berkeleyn yliopiston professori David A. Freedman. Hänen mukaansa useat suolan vähentämisen hyötyjä osoittaneet tutkimukset ovat tarkemmassa syynissä osoittautuneet menetelmiltään kehnoiksi, jopa virheellisiksi.

Yksi kiistellyimmistä ja samalla siteeratuimmista töistä on kolmen englantilaisen vuonna 1991 British Medical Journalissa julkaisema yhteenveto maailman suolatutkimuksista, jota mm. Suomen Sydänliitto hyödynsi vuonna 1994 laatimissaan verenpaineen hoitosuosituksissa.

Ruokavalion kokonaisuus tärkeintä

AAAS:in suolaseminaarin asiantuntijat myöntävät ravinnon kohottavan verenpainetta, mutta eivät usko suolan syyllisyyteen.

- Vähärasvainen, kasvis- ja hedelmävoittoinen ruokavalio alentaa painetta, vaikka suolan saanti pysyisi ennallaan, kertoi Toronton yliopiston Alexander Logan. Hän on omissa tutkimuksissaan havainnut, että ylipainoiset ovat erityisen herkkiä suolan vaikutuksille.

Samanlaisia tuloksia saatiin jo Pohjois-Karjalassa 1980-luvulla: rasvarajoitus laski koehenkilöiden verenpainetta, suolan vähentäminen sen sijaan ei.

Vähäsuolaisuus myy Suomessa

- Kansanterveyslaitoksen professori Antti Aro myöntää, että Suomen suositukset on sorvattu suolalle herkän vähemmistön ehdoilla. - Ennen koko väestöä koskevien ohjeiden antamista olisi pitänyt osoittaa, että suolarajoitus vähentää sepelvaltimotautikuolleisuutta, joka on meidän pahin vitsauksemme.

Kansa on kuitenkin ottanut viestin hyvin vastaan: himosuolaamisesta on paljon helpompi luopua kuin tupakasta tai tirisevästä pihvistä.

  Aro sanoo. Hän ei pidä kehitystä pahana, kunhan se ei tapahdu muiden kansanterveysponnistusten kustannuksella. - Hieman harmittaa se, että ruisleipä leimataan suolaleiväksi mutta rasvainen lenkkimakkara kerää terveyspisteitä mineraalisuolasta.

Vähäsuolaisuus on painanut myös vaa’assa, kun elintarvikkeille on ryhdytty kevään kuluessa myöntämään Sydänmerkkejä. - Moni vähärasvainen juusto on jäänyt rannalle liian suolan takia, Aro sanoo.

Sydänmerkki on Sydänliiton ja Diabetesliiton myöntämä tunnus, jonka pitäisi auttaa poimimaan terveelliset vaihtoehdot. Kuinka kuluttaja sen näkee, on toinen juttu.

 

Onko suolarajoituksesta haittaa?

Joidenkin mielestä tutkijat ja terveysvalistajat ovat tuijottaneet liikaa verenpaineeseen ja unohtaneet lopputuloksen.

- Meillä ei ole näyttöä siitä, että suolarajoitus säästäisi ihmishenkiä - päinvastoin, sanoo Yhdysvaltain verenpaineyhdistyksen entinen puheenjohtaja Michael Alderman, joka löysi pari vuotta sitten yllättävän yhteyden: mitä vähemmän suolaa söit, sitä suurempi oli kuolemanriski.

Newyorkilaisprofessorin väestötutkimusta varjostavat tietyt heikkoudet ja hänen aiemmat kontaktinsa elintarviketeollisuuteen, jota on pidetty suolajupakan pääroistona.

Suolarajoituksen mahdollisista haitoista on muitakin viitteitä. Se kohottaa veressä reniini-entsyymin pitoisuutta, joka voi tukkeuttaa valtimoita ja lisätä sydänkohtauksen riskiä. Pulmiksi luetaan myös haitallisen LDL-kolesterolin kohoaminen ja insuliinin heikko teho elimistössä sekä univaikeudet ja erektiohäiriöt. Toisaalta reippaalla suolan käytöllä on havaittu yhteys osteoporoosiin ja astmaan.

- Lopullinen vastaus suolasta saataisiin vasta laajoista kansainvälisistä hoitokokeista, George Davey-Smith muistuttaa.

 Kirjoittaja on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2000