Useimmat meistä haluaisivat pois betonitorneista. Tulevaisuudessa monen haave voi täyttyä. Puurakentaminen on pääsemässä pannasta. Kaupunkeihimme nousee pieniä puisia kerrostaloja.

TEKSTI: Jarno Forssell


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Useimmat meistä haluaisivat pois betonitorneista.
Tulevaisuudessa monen haave voi täyttyä. Puurakentaminen
on pääsemässä pannasta. Kaupunkeihimme nousee pieniä
puisia kerrostaloja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2003


 


Jos suomalainen saisi valita, hän asuisi pienessä puisessa talossa keskellä kaupunkia. Niinhän me luulemme tietävämme. Tässä asiassa luulo onkin tiedon väärti. Neljä viidestä haluaisi kodin pientalosta: omakoti-, pari- tai rivitalosta.

Todellisuus on kuitenkin karumpi - betonisempi: puolet suomalaisista asuu kerrostalossa, usein entiselle pellolle rakennetussa. Ei ole ollut valinnan varaa, ei ainakaan tähän asti. Rakennuttajat ja urakoitsijat ovat päättäneet puolestamme.

- Olemme rakentamisessa vielä mosse-vaiheessa, kritisoi Oulun yliopiston arkkitehtuurin professori Jouni Koiso-Kanttila. Hän viittaa takavuosien säännöstellyn kaupan Suomeen, jossa itäautot myivät hyvin. Niitä jopa jonotettiin, kun muuta ei ollut tarjolla.

- 60-70 prosenttia ihmisistä pitää asuinalueensa toivottavimpana materiaalina puuta. He kokevat, että puu toisi ympäristöön leppoisuutta, Koiso-Kanttila kertoo Oulun yliopiston Puustudion tekemien asukastutkimusten tuloksista.

Ihmisen kokoista matalasti

Kuusi vuotta sitten Oulun yliopiston arkkitehdit kyllästyivät mosse-ajatteluun ja päättivät näyttää, että betonibunkkerien ja omakotitalon väliin mahtuu inhimillisen kokoisia taloja, joihin voi kuka tahansa päästä asumaan.

- Ajattelimme, että voimmehan me tuottaa tutkimushankkeita, vaikka eihän niitä rakennusalalla kukaan lue. Ja jos lukeekin, niin ei usko, Koiso-Kanttila kuvaa alkutunnelmia.

Tutkijat kuitenkin suunnittelivat ja johtivat koerakennushankkeen, jossa Oulun yliopiston naapuriin rakennettiin 45 talon laajuinen kaupunginosa. Linnanmaan moderni puukaupunki valmistui viime syksynä. Hanke tehtiin samalla hinnalla ja korttelitehokkuudella kuin olisi tehty perinnäinen kerrostaloalue.

Eri puolilla maata kaavoittajat rohkaistuivat Oulun esimerkistä. Moderneja puukaupunkeja on rakenteilla jo 10 paikkakunnalla ja uusia projekteja lähdössä liikkeelle noin 20. Kaikkiaan hankkeisiin ollaan kaavoittamassa noin miljoona neliömetriä.

- Matala ja tiivis puurakentaminen vastaa hyvin pitkälle ihmisten toiveita pientaloasumisesta. Kolmen-kuuden asunnon pienkerrostalossa asuminen on pientalossa asumisen kaltaista pienine pihoineen ja autokatoksineen, Koiso-Kanttila tietää.

Turun palosta jäi pitkät jäljet

Puulla on vahva asema omakoti- ja rivitaloissa. Niistä suurin osa on puurakenteisia. Vähänkin suuremmissa kohteissa tähän sympaattisena pidettyyn materiaaliin suhtaudutaan epäillen. Puun ei uskota kestävän kosteutta, eristävän ääntä eikä olevan paloturvallinen.

- Turun palosta lähtien puu on ollut Suomessa lainsuojattoman asemassa. Vuonna 1827 määrättiin, ettei kaupungeissa sallita kuin yksikerroksiset puurakennukset. Tämä on iskostanut suomalaisten mieliin käsityksen, että puutalot ovat vaarallisia, Jouni Koiso-Kanttila sanoo.

Nyt palomääräykset ovat eurooppalaistuneet ja puusta voidaan rakentaa kolme-neljäkerroksisia asuin-, toimisto- ja tuotantorakennuksia. Puun käytölle asetetaan kuitenkin edelleen tiukemmat kriteerit kuin muiden materiaalien.

Asukkailta hyvät arvosanat

Puutalojen asukkaat ovat päässeet epäilyksistään. Tyytyväisyyttä mittaavissa tutkimuksissa puukerrostalojen asukkaista 79 prosenttia antaa asuintalolleen hyvän tai erittäin hyvän arvosanan, kertoo Oulun yliopiston Puustudion projektipäällikkö, tohtori Markku Karjalainen.

Asukkaat arvostavat puutalojen kauneutta, lämminhenkisyyttä ja kodikkuutta. Heitä miellyttää myös se, että puurakentaminen on ympäristöä säästävää. Paloturvallisuuttakaan ei epäillä. Valtaosa pitää uutta puukerrostalon asuntoaan paloturvallisempana kuin aiempaa kivi- tai betonitalon kotiaan.


 


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Sankaria ympäröivät tavikset

  perimän tai omalaatuisen vamman. Tällaisia samastumiskohteita tarjoavat elokuvat, tv-sarjat ja lehdet.

Poikkeusyksilöiden vastapainona on kasvoton tavanomaisten ihmisten, tavisten, massa. He asuvat loputtoman samanlaisilla esikaupunkialueilla ja elävät hyvin tavallista jästin elämää: syövät, nukkuvat, käyvät töissä, ulkoiluttavat koiraa ja saavat lapsia.

Sosiologi Kalle Haatanen Helsingin yliopistosta on tutkinut taviksen käsitettä ja kiinnittänyt huomiota sen positiiviseen kaikuun. Aikaisemmin massaan kuului yhteen suuntaan marssivia koneihmisiä, mutta "tavikset ovat vammattomia, enintään triviaalisti traumaattisia ja merkityksiä pakenevia keskinkertaisuuksia". He ovat "ihmisyys sinänsä", ja siksi jopa sankarit unelmoivat tavisten elämästä.

Toivottavasti sankareiden unelma ei toteudu. Pitäähän taviksilla olla sankarinsa.

Kellotonta kesää!

Pitkän talvikauden kello juoksuttaa meitä tapaamisiin, palavereihin ja päivän päätteeksi päiväkotiin hakemaan jälkikasvua - ennen sosiaalitätejä. Kesällä kaikki on toisin! Kello lentää laatikkoon, kun metsäsuomalainen kirmaa lomille, maalle ja merelle. Kellon mukana joutaa hyllylle koko moderni yhteiskunta.

Kellon syvällinen merkitys kirkastui keväisillä Sosiologipäivillä. Kellon sosiologiasta väitöstyön tehneen Jorma Pohjasen mukaan kello ei ole aikaa mittaava esine vaan yhteiskunnallinen ilmiö. Kelloon tiivistyvät yhteiskunnan voima ja sen vaatimukset jäsenilleen.

Toisaalta kello on sallinut yksilöllisyyden kehittymisen ja itseohjautuvuuden. Kello on kompassi, joka mahdollistaa suunnistamisen oman aikataulun mukaan. Ulkopuolista piiskaa ei tarvita, kun piiska kulkee mukana omassa ranteessa.

Mutta ei lomalla! Kellon orjuudesta kesäksi vapautuvat suomalaiset eivät enää saakaan päivetysraitoja ranteeseensa vaan rinnalleen - kännykkäpussista. Homo mobilicus telefonicus pitää piiskasta.

Ilmeellä on lyhyet jäljet

Kun seuraavan kerran istut työpaikkahaastattelussa ja näet pöydän kulmalla kannettavan tietokoneen ja seinällä videokameran, hymyile, sillä olet piilokamerassa. Tällä kertaa piilokamera ei ikuista hassuja tilanteita vaan kasvojesi huomaamattoman pieniä ilmeitä.

Manchesterin Metropolitan-yliopistossa kehitetty Silent Talker on tekoälyyn perustuva tietokoneohjelma, joka tulkitsee paljaalta silmältä piiloon jääviä kasvolihasten liikkeitä ja niistä syntyviä ilmeitä. Koska näitä liikkeitä on mahdoton ohjailla tai peittää, ohjelma paljastaa sanattomat viestimme, jotka muodostavat peräti 93 prosenttia viesteistämme!

Tohtori Zuhair Bandarin tutkimusryhmän kehittämä menetelmä on enemmän kuin valheenpaljastin. Se "näkee" kasvonilmeistä paitsi vilpin myös stressin, väsymyksen ja emootiot. Silent Talkerista ollaankin kehittämässä sovelluksia mm. lääketieteeseen.

Tilasto tietää:


Rahat palavat kotiin, autoon ja ruokaan

Suomalaisten kotitalouksien kulutus on lisääntynyt selvästi vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 1998 kotitalouksien menot olivat keskimäärin 23 100 euroa (vuoden 2001 hinnoin), mutta 2002 jo noin 25 700 euroa.

Suurimmat menoluokat ovat pysyneet ennallaan: asuminen ja energia lohkaisevat edelleen reippaan neljänneksen. Muita isoja rahanreikiä ovat liikenne ja elintarvikkeet.

Muutoksiakin on tapahtunut. Selvin lisäys on tietoliikennekuluissa. Niiden osuus on noussut 2,8 prosentista 3,7 prosenttiin.

Suomalaisten rahanreiät (% menoista)

                                        28,7


                                                            14,7


               13,2


                                      9,9


                 4,9


                              4,5


                                                      3,7


                                                            3,6


                                          3,4


                                            2,8


                                                           0,2


Muut tavarat ja palvelut                                    10,4

Sisältö jatkuu mainoksen alla