Riskirajat valtion velalle on vedetty hatusta, ei tutkimuksista.

Suomen julkinen velka ylittää ennätykset tänä vuonna. 1990-luvun laman aikainen huippulukema rikottiin jo syksyllä, mutta vippaaminen ei loppunut siihen. Valtiovarainministeriö ennustaa, että valtion velka nousee lähiaikoina yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Sitoumuksista kertyy nyt kutakin kansalaista kohden lähes 19 000 euroa, ja summa vain paisuu. Velan kasvua on kauhisteltu, mutta onko pelolle oikeasti perusteita? Ei ole, jos kysytään talouden tutkijoilta.

Empiirisin tutkimuksin ei ole voitu osoittaa eri maille yhteistä kynnysarvoa, jonka jälkeen valtionvelka muuttuu myrkyksi. Esimerkiksi Euroopan unioni on asettanut viitearvoksi 60 prosenttia kansantuotteesta, mutta tämäkään suositus ei voi perustua näyttöön, koska sellaista ei ole.

Suomella voisi olla varaa velkaantua paljon enemmänkin.  Kansainvälisen valuuttarahaston tukijan Atish Ghoshin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella Suomen velka voisi huoletta nousta 125 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja todennäköisesti sen ylikin. Yläraja voi nousta noin korkealle, koska hallitukset tapaavat olla vastuullisia ja reagoivat politiikallaan, mikäli velka ja korot uhkaavat päästä hallinnasta.

Julkinen talous eri juttu

Valtionvelka on erilaista velkaa kuin yksityisen ihmisen pankkilaina. Kun yksityishenkilö ottaa velkaa, hänen on järkevää sovittaa se tulevaan maksukykyynsä. Maksukyky riippuu paljolti työnäkymistä ja palkkatasosta. Jos taantuma iskee ja työpaikka menee alta, lyhennä siinä sitten asuntolainaa.

Toisin on valtiolla. Valtio on käytännöllisesti katsoen ikuinen. Se voi lykätä velan poismaksua periaatteessa loputtomiin, kunhan vain hoitaa korot. Valtio voi myös vaikuttaa tulevaisuuden tuloihinsa luomalla talouskasvua ja verottamalla. Valtionvelkaa voi pienentää myös säätämällä valuutan arvoa – jos valtiolla vielä on oma valuutta.

Velan absoluuttinen rahallinen määrä ei ole kovin kiinnostava. Kiinnostavampaa on, miten paljon velkaa on suhteessa maksukykyyn. Julkisen velan määrä suhteutetaankin yleensä bruttokansantuotteeseen, joka kuvaa maan koko tuotannon arvoa yhtenä vuonna.

Kuinka paljon valtio lopulta voi ottaa velkaa? Viime kevääseen asti ehdoton yläraja meni monen mielestä 90 prosentissa bruttokansantuotteesta. Taloustieteilijät Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff­ olivat päätyneet tutkimuksissaan tulokseen, jonka mukaan talouskasvu tyssää, kun julkinen velkaantuminen nousee yli 90 prosenttiin. Yhdysvalloissa oli jo ylitetty sadan prosentin raja, ja moni vaati julkisten menojen leikkauksia.

Viime huhtikuussa Reinhartin ja Rogoffin todistelusta paljastui virheitä. Massachusettsin yliopiston tutkijat osoittivat, että aineistosta ei voi päätellä kuin lievää kasvun hidastumista rajapyykin jälkeen. Eräs ranskalaistutkimus on jopa todennut kasvun alkavan jälleen vauhdittua, kun velan määrä ylittää 115 prosenttia.

Näyttöä löytyy siitä, että kasvava velka ja hidastuva kasvu todella käyvät yhtä jalkaa. Kyse on kuitenkin korrelaatiosta, josta ei voi päätellä kumpi aiheuttaa kumman: suuri velka kehnon taloustilanteen vai kehno talous velanoton lisääntymisen.

Haitat todistamatta

Syy-seuraussuhde kehnosta taloudesta velan kasvuun on ilmeinen. Jos taloudessa menee huonosti, työttömyyskorvauksia joudutaan maksamaan enemmän ja veroja kertyy vähemmän. Toisin sanoen valtion menot lisääntyvät ja tulot pienenevät. Silloin valtio tyypillisesti alkaa rahoittaa toimintaansa lainaamalla, ja valtionvelka lähtee nousuun.

Suuri velka voi kampittaa kasvua ainakin teoriassa. Se voi nostaa korkoja eli rahan hintaa, jolloin yritysten investoinnit käyvät kalliiksi ja talous kärsii. Toiseksi suuret velanhoitomenot saattavat pakottaa korottamaan veroja, mikä sekin syö kasvua. Lisäksi riskinä on, että lainanantajat alkavat vaatia suurempia korkoja, jos ovat velanottajan maksukyvystä huolissaan.

– On helppo löytää mekanismeja, joilla velka vaikuttaisi talouskasvuun, mutta empiirisesti niitä on ollut vaikea todentaa. Maiden väliset kasvuerot voivat johtua monenlaisista seikoista. Todistusaineisto, joka osoittaisi, että velka vaikuttaa kaikilla mailla samalla tavalla, on tosi heikko, luonnehtii kansantalous­tieteen professori Jukka Pirttilä Tampereen yliopistosta.

Käytettävä työkaluna

Velkaa on parasta pitää työkaluna. Taloustieteilijät puhuvatkin velka­instrumentista eli -välineestä. Se on tarkoitettu huonojen aikojen varalle.

Työkaluna velka on kuin palkeet, joilla voi puhaltaa happea hiljakseen kytevään talouteen ja nostattaa sen palamaan taas kelpo liekillä.

– Kun maa menee taantumaan tai lamaan, ei kannata korottaa veroja tai supistaa julkisia menoja, koska nämä toimet vain pahentavat laskusuhdannetta. Silloin otetaan velkaa, sanoo Kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta.

Valtio syöttää saamansa velkarahat talouteen esimerkiksi tulonsiirtoina tai julkisina investointeina. Ne pitävät yllä kysyntää, joka puolestaan vauhdittaa tuotantoa.  Kun  talous taas elpyy, valtionkin taloudenpito vahvistuu automaattisesti sitä mukaa kuin työttömyysmenot vähenevät ja verotulot kääntyvät kasvuun.

Velkatyökalulla voi tehdä muutakin hyödyllistä. Jos taloustilanne on sellainen, että yritykset eivät ota velkaa, valtio voi tulla hätiin. Valtio on vakaampi ja saa helpommin lainaa kuin yksityiset toimijat. Siksi se voi helpottaa yksityisen sektorin rahoitusta ottamalla lainaa ja lainaamalla sitä eteenpäin yrityksille.

Älä lyhennä lamassa

Julkiset investoinnit, kuten suuret tietojärjestelmien hankinnat tai tiestön kunnostus, kannattaa nekin rahoittaa velalla. Investoinnit hyödyttävät myös tulevia sukupolvia, ja siksi ne on syytä ottaa mukaan maksajiksi.

– Velka on tapa jakaa julkisten investointien kustannus eri sukupolvien kesken. Väitetään, että se on taakka tuleville sukupolville, mutta se on päinvastoin sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista, Haaparanta muistuttaa.

Nykyisessä taantumassa ei Suomenkaan kannata ryhtyä lyhentämään velkaa tai supistamaan julkisia menoja, koska se heikentää kysyntää. Vyönkiristys huonossa taloustilanteessa kurjistaa taloutta entisestään.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2014.

Miksi valtio lainaa?

  • Lainarahalla voi ylläpitää kysyntää, joka ruokkii taloudellista toimeliaisuutta.
  • Jos yritykset eivät saa velkaa, valtio auttaa lainaamalla niiden puolesta.
  • Investointien kustannukset jaetaan sukupolvien kesken.