Metsästäjät tekevät riistalaskennoissa ilman korvausta joka vuosi 90 henkilötyövuotta ja ajavat 900 000 kilometriä.

Teksti: Marko Hamilo

Metsästäjät tekevät riistalaskennoissa ilman korvausta joka vuosi 90 henkilötyövuotta ja ajavat 900 000 kilometriä.

Mitä jos tutkimusryhmällä olisi laboratoriossa loputtomasti hyvin motivoitunutta, ilmaista työvoimaa, joka jaksaa kerätä ja merkitä muistiin havaintoja vaikka keskellä yötä? Molekyylibiologille tämä on vain haave, ornitologille itsestäänselvyys. Lintutieteilijöitä on Suomen yliopistoissa kourallinen, mutta lintutieteellisiin yhdistyksiin kuuluvia lintuharrastajia on maassa yli kymmenentuhatta, ja tuhannet heistä lähettävät havaintojaan tieteellisille yhdistyksille. Lisäksi lintuja rengastaa yli 600 koulutettua vapaaehtoista, jotka eivät saa työstään mitään korvausta. Ilman harrastajien havaintoaineistoja ei tiedettäisi juuri mitään Suomen lintukannoista tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kevätmuuton aikaistumisesta. Lintuja ei juuri voi havainnoida teknisesti, vaikka iso parvi saattaakin näkyä tutkassa. – Pitkien aikasarjojen ja laaja-alaisten havaintoaineistojen keräämisessä harrastajien vapaaehtoinen työpanos on korvaamaton, kertoo lintuekologian tutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta. – Tutkijat saavat rahoitusta yhteen hankkeeseen enintään 4–5 vuodeksi, mikä harvoin mahdollistaa vuosikymmenten havaintosarjoja. Yksittäinen tutkija tai ryhmä ei myöskään voi kerätä aineistoa kovin laajalta maantieteelliseltä alueelta. Lisäksi harrastajat havainnoivat ilmaiseksi. Vertailun vuoksi: Euroopan unioni määräsi vuonna 2006 Suomen palkkaamaan kaksi pyöriäistentarkkailijaa, vaikka ennestään oli tiedossa, että Itämeren pyöriäiset käyvät harvoin Suomen aluevesillä. Veronmaksajien kustantamat virkamiehet eivät löytäneet yhtään yksilöä.

Tähtiharrastajatkin hyödyttävät tiedettäMaallikko saattaa ajatella, että ainakin hiukkasfysiikka ja tähtitiede ovat aloja, joihin amatöörit eivät voi enää antaa merkittävää panosta. Hiukkaskiihdyttimet ja avaruuskaukoputket ovat ihmiskunnan kalleimpia laitteita, ja niitä pystyvät rahoittamaan vain supervallat tai kansainväliset yhteenliittymät. Väärin – ainakin tähtitieteen osalta. Harrastaja ei voi rakentaa autotalliinsa hiukkaskiihdytintä, mutta takapihan kaukoputkella voi vielä kilpailla Hubblen kanssa.– Tähtitiede on harvoja jäljellä olevia luonnontieteitä, joissa harrastelija voi omilla havainnoillaan edistää tutkimusta. Tähtitieteessä ilmiöiden havaitseminen on edelleen tärkeää, eikä siihen välttämättä tarvita erikoislaitteistoa, selittää tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja Walter Rydman. Rydmanin mukaan amatöörien panos voi olla merkittävä esimerkiksi seuraavissa:– Nopeutta vaativat havainnot. On lyhytkestoisia ilmiöitä, joista halutaan kattavaa tietoa mutta joita voi havainnoida vain ollessaan sopivassa paikassa maapallolla. Esimerkiksi käyvät gammapurkaukset. Suomalainen Arto Oksanen havaitsi sellaisen jälkihehkun vuonna 2007. – Ilmiöt, joiden tarkkailu vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Suurten havaintolaitteiden aika on kallista, eikä niitä useinkaan voi käyttää kovin moneen pitkäkestoiseen tutkimusprojektiin yhtäaikaisesti. Amatöörit hallitsevat omia instrumenttejaan ja käyttävät taivaan tarkkailuun vapaa-aikaansa. – Paljon havaintoja vaativat ilmiöt. Suuresta harrastajamäärästä on hyötyä, jos tarvitaan useita rinnakkaisia havaintoja samasta ilmiöstä tai sitä halutaan seurata eri puolilta maapalloa pitkän aikaa. Toinen esimerkki ovat maahan syöksyneet meteoriitit, joiden lentorata selviää sitä tarkemmin, mitä enemmän havaintoja siitä tehdään. – Ilmiöt, joihin tieteellinen kiinnostus ei keskity. Koska suurten teleskooppien rajallinen aika panostetaan tieteen pääaiheisiin, reuna-alueille jää tilaa. Esimerkiksi kun kesäkuussa tuntematon kappale törmäsi Jupiteriin, tapahtuman huomasi ensimmäisenä australialainen tähtiharrastaja. Tähtitieteen harrastajat ovat usein kiinnostuneita myös ilmakehän ilmiöistä. Esimerkiksi myrskybongarit auttavat meteorologeja havainnoillaan.

Jopa 10 000 metsästäjää osallistuu laskentoihinMetsäriistan runsauttakaan ei tunnettaisi kunnolla ilman harrastajia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti niin sanotut riistakolmiolaskennat yhdessä metsästäjien kanssa vuonna 1988. Kukin laskentareitti on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä. Käveltävää tai hiihdettävää tulee siis kaikkiaan 12 kilometriä. Kolmioiden kompassisuorat sivut merkitään maastoon, ja ne säilyvät samoina vuodesta toiseen. Havaintoja tehdään vuosittain lähes tuhannella kolmiolla. Kesällä lasketaan kolmen hengen ryhmissä kanalinnut kolmion sivuja pitkin ja talvella työpareittain kolmion sivun ylittävät riistanisäkkäiden jäljet.  Kaikkiaan riistakannan säännöllisiin vuotuislaskentoihin eri menetelmillä osallistuu noin 10 000 metsästäjää, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö Johanna Torkkel.

Lintuatlas on harrastajien suururakkaLintukirjassa on usein lajin kuvan ja määritysohjeiden vieressä levinneisyyskartta, josta käy ilmi pesimäalue. Miten lintukirjojen tekijät voivat tietää Suomen yli 200 pesimälajin levinneisyyden niin tarkasti? Siinä missä metsästäjät tarpovat kolmioitaan, lintututkijat ovat jakaneet Suomen kymmenen kertaa kymmenen kilometrin kokoisiin ruutuihin. Suomen lintuatlakseksi kutsutussa suurhankkeessa tavoitteena on selvittää maamme pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet ja tutkia levinneisyyksien muutoksia. Parhaillaan käynnissä on kolmannen valtakunnallisen lintuatlaksen viimeinen havainnointivuosi.Vuosina 2006–2009 lintuharrastajat saivat kartoitetuksi erinomaisesti, hyvin tai tyydyttävästi noin 71 prosenttia Suomen atlasruuduista – joita on sentään 3 859. Harrastuksen kasvaneesta suosiosta ja panoksesta tutkimukselle kertoo se, että edellisen atlaksen aikana 1986–1989 ornitologit saivat neljässä vuodessa kartoitetuksi vastaavanlaatuisesti vain 53 prosenttia maan pinta-alasta. Merkittävää on myös havaintojen toistuvuus.– Yksi tärkeimmistä vuosittaisten lintulaskentojen lopputuotteista on valtakunnallinen uhanalaisuustarkastelu, joka päivitetään noin kymmenen vuoden välein, kertoo Aleksi Lehikoinen. – Kaikista Suomen eliöryhmistä juuri lintujen uhanalaisuustilanne tunnetaan parhaiten. Siitä saamme kiittää laajaa harrastajakenttää.

Näin autat tutkimusta

BiologiaLuonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintopäiväkirja on nettipalvelu, jolla kuka tahansa voi pitää kirjaa kasvi-, eläin- ja sienihavainnoistaan sekä Suomessa että ulkomailla. Tallennettuja muistiinpanoja voi selailla eri tavoin. Hatikasta pääsee myös hakemaan tietoja muiden havaintopäiväkirjoista esimerkiksi lajinimen, paikan tai ajan perusteella. Havainnot ovat muiden käyttäjien saatavilla, ellei niitä ole erikseen merkitty salatuiksi.Yksittäiset havainnot ilmoitetaan kaikille avoimella tallennuslomakkeella. Rekisteröitymällä voi palata tarkastelemaan tallennettuja tietoja myöhemmin ja käyttää Hatikan muita toimintoja. Alhaisin vaatimustaso on talvisella ruokintapaikkaseurannalla ja kesäisten pesäkorttien täytöllä, joihin voi osallistua jo suppeilla lajintunnistustaidoilla. Ruokintapaikkaseurannassa tarkkaillaan oman lintulaudan kävijämääriä. Pesäkortin voi täyttää esimerkiksi kotipihan pöntössä pesivästä kirjosieposta tai kottaraisesta kirjaamalla havaintoja pesinnän eri vaiheista (munaluku, poikasten lukumäärä). Mikäli keväiset vesilinnut ovat lajeina tuttuja, voi osallistua niiden laskentoihin esimerkiksi kodin läheisellä järvellä tai merenlahdella.

Hatikka: www.hatikka.fiTietoja linnustonseurannan eri hankkeista: www.luomus.fi/elaintiede/seurannat/index.htm

Suomesta löytyvät luonnonvaraisten eläinten hyväkuntoiset raadot voi toimittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseoon. Eläinnäyte tallennetaan museon kokoelmiin tutkimuskäyttöä varten.Jos kyseessä on lintu, katso, onko sen jalassa rengas. Renkaan tiedot pyydetään ilmoittamaan rengastustoimistoon. Liitä näytteen mukaan löytötiedot, sillä ilman niitä näyte on museolle arvoton: – löytöpaikka (kunta, tarkempi paikka) – löytöaika (päivämäärä) – löytäjä (nimi ja osoitetiedot kiitoskirjettä varten) – löytötapa (esim. raato metsässä) tai kuolinsyy, jos tiedossa – välittäjä, jos muu kuin löytäjä.

TähtitiedeTähtitieteen harrastajien iloksi otetaan tämän vuoden aikana käyttöön taivaan ilmiöiden havaintotietokanta. Jos ihmiset innostuvat lähettämään sinne havaintojaan, voi kertyä riittävästi tietoja esimerkiksi meteorien putoamispaikkojen selvittämiseen.

GeologiaJos olet löytänyt mielenkiintoisen kiven tai kallion, ota siitä edustava näyte. Nyrkinkokoinen kappale riittää. Merkitse löytöpaikka karttaan. Voit merkitä paikan myös maastoon, jolloin sinne osaa vaikeuksitta mahdollisten jatkotutkimuksien yhteydessä.Pakkaa näyte tai näytteet tukevaan, mieluimmin alle kaksi kiloa painavaan pakettiin. Jos paketoitavia on monta, numeroi ne niin, etteivät löytöpaikat sekaannu. Jos lähetät vuoden aikana useita näytteitä, käytä juoksevaa numerointia. Liitä pakettiin saatelappu, josta ilmenevät lähettäjän nimi, osoite ja mahdollinen puhelinnumero sekä näytteiden tarkka löytöpaikka. Mainitse myös, onko näyte kalliosta vai irtokivestä.Lähetä paketti Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon Kuopioon.

Lintutiede– Yli 10 000 jäsentä BirdLife Suomen jäsenjärjestöissä– Yli 600 rengastajaa ja tuhansia havainnoitsijoita– Tutkijoita parikymmentäRengastuksella on selvitetty esimerkiksi, että suurin osa pesivistä aikuisista pysyy reviirillään ympäri vuoden tai palaa sille vuodesta toiseen ja että suurin osa linnuista kuolee ennen sukukypsyyttä.Suurimpia havainnointihankkeita on lintuatlas, jonka ansiosta Suomen lintujen levinneisyys tunnetaan 10 x 10 kilometrin ruutujen tarkkuudella.

Riistantutkimus– Riistanhoitomaksun maksaa vuosittain 305 000 metsästäjää– Riistakannan säännöllisiin vuotuislaskentoihin osallistuu noin 10 000 metsästäjää– Riistakantojen tutkijoita on kymmenkunta”Vapaaehtoistyötä laskennoissa tehdään noin 90 henkilötyövuotta ja vuosittain ajetaan noin 900 000 kilometriä. Metsästäjien vapaaehtoistyö on ehdoton edellytys sille, että tutkimus pystyy niin laajaan seurantaan kuin nyt. Metsästäjät ovat oivaltaneet, että työ palvelee lopulta heitä itseään, kun metsästys voidaan suunnitella kestävästi.”Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö Johanna Torkkel

Lepakkotutkimus– Harrastajia noin 120– Lepakkonäytteitä lähetetään keskusmuseoon ja muihin luonnontieteellisiin museoihin – Näytteitä saadaan paitsi harrastajilta myös yleisöltä– Tutkijoita muutamia”Levinneisyystietojen ja muun perustiedon kerääminen on mahdotonta ilman aktiivisia harrastajia. Erityisesti kaivataan tietoa lepakoiden talvehtimispaikoista. Myös kaikenlaiset lepakkohavainnot Pohjois-Suomesta kiinnostavat. Havaintoja voi ilmoittaa Lepakkotieteellisen yhdistyksen havaintotietokantaan www.lepakkohavainnot.info”Eläinmuseon projektitutkija Eeva-Maria Kyheröinen

Hyönteistutkimus– Harrastajia noin 300– Useimmat lähettävät pyydettäessä havaintoja tutkijoille– Tutkijoita noin 15”Erityisesti vähän tutkituissa ryhmissä harrastajien panos on tärkeä esiintymien löytämisessä ja Suomen faunan selvittämisessä. Yleisesti systematiikan tutkimuksessa sillä on merkitystä varsinkin dna-aineiston saamisessa.”Eläinmuseon yli-intendentti Jyrki Muona

Perhostutkimus– Harrastajia 1 200– 95 prosenttia lähettää havaintoja– Tutkijoita parikymmentä”Harrastajien anti tutkimukselle on aina ollut merkittävä. Mielestäni sen merkitys on kasvanut harrastajien tietämyksen lisäännyttyä.”Eläinmuseon museomestari Jaakko Kullberg

Kasvitiede– Harrastajia kasveilla 1 500, sienillä 500– Tietoa lähettäviä harrastajia kasveilla noin 150, sienillä alle 50– Tutkijoita kasveilla noin 150, sienillä 25”Vakavasti harrastavat ihmiset, jotka toimittavat tietoja tutkijoille, ovat useimmiten tekemisissä kasvien levinneisyyskartoituksen kanssa. Heidän merkityksensä Suomen kasviatlakselle on varsin suuri. Satunnaisilta avustajilta tulee usein irtohavaintoja yksittäisistä lajeista levinneisyysalueen reunoilta tai ennestään tuntemattomista paikoista.”Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Mikko Piirainen

Tähtitiede– Tähtitieteellisellä yhdistyksellä Ursalla 15 000 jäsentä ja Tähdet & avaruus -lehdellä noin 70 000 lukijaa; näistä arvioiden harrastajia noin 50 000– Noin 200 lähettää havaintoja tiedeyhteisölle– Tähtitieteen tutkijoita 100–300”Harrastajien havainnot eivät ole tähtitieteelle kokonaisuudessaan kovin merkittäviä, mutta joillakin yksittäisillä havaintoaloilla ne ovat tärkeitä.”Tähdet & avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.