Metsästäjät tekevät riistalaskennoissa ilman korvausta joka vuosi 90 henkilötyövuotta ja ajavat 900 000 kilometriä.

Teksti: Marko Hamilo

Metsästäjät tekevät riistalaskennoissa ilman korvausta joka vuosi 90 henkilötyövuotta ja ajavat 900 000 kilometriä.

Mitä jos tutkimusryhmällä olisi laboratoriossa loputtomasti hyvin motivoitunutta, ilmaista työvoimaa, joka jaksaa kerätä ja merkitä muistiin havaintoja vaikka keskellä yötä? Molekyylibiologille tämä on vain haave, ornitologille itsestäänselvyys. Lintutieteilijöitä on Suomen yliopistoissa kourallinen, mutta lintutieteellisiin yhdistyksiin kuuluvia lintuharrastajia on maassa yli kymmenentuhatta, ja tuhannet heistä lähettävät havaintojaan tieteellisille yhdistyksille. Lisäksi lintuja rengastaa yli 600 koulutettua vapaaehtoista, jotka eivät saa työstään mitään korvausta. Ilman harrastajien havaintoaineistoja ei tiedettäisi juuri mitään Suomen lintukannoista tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kevätmuuton aikaistumisesta. Lintuja ei juuri voi havainnoida teknisesti, vaikka iso parvi saattaakin näkyä tutkassa. – Pitkien aikasarjojen ja laaja-alaisten havaintoaineistojen keräämisessä harrastajien vapaaehtoinen työpanos on korvaamaton, kertoo lintuekologian tutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopistosta. – Tutkijat saavat rahoitusta yhteen hankkeeseen enintään 4–5 vuodeksi, mikä harvoin mahdollistaa vuosikymmenten havaintosarjoja. Yksittäinen tutkija tai ryhmä ei myöskään voi kerätä aineistoa kovin laajalta maantieteelliseltä alueelta. Lisäksi harrastajat havainnoivat ilmaiseksi. Vertailun vuoksi: Euroopan unioni määräsi vuonna 2006 Suomen palkkaamaan kaksi pyöriäistentarkkailijaa, vaikka ennestään oli tiedossa, että Itämeren pyöriäiset käyvät harvoin Suomen aluevesillä. Veronmaksajien kustantamat virkamiehet eivät löytäneet yhtään yksilöä.

Tähtiharrastajatkin hyödyttävät tiedettäMaallikko saattaa ajatella, että ainakin hiukkasfysiikka ja tähtitiede ovat aloja, joihin amatöörit eivät voi enää antaa merkittävää panosta. Hiukkaskiihdyttimet ja avaruuskaukoputket ovat ihmiskunnan kalleimpia laitteita, ja niitä pystyvät rahoittamaan vain supervallat tai kansainväliset yhteenliittymät. Väärin – ainakin tähtitieteen osalta. Harrastaja ei voi rakentaa autotalliinsa hiukkaskiihdytintä, mutta takapihan kaukoputkella voi vielä kilpailla Hubblen kanssa.– Tähtitiede on harvoja jäljellä olevia luonnontieteitä, joissa harrastelija voi omilla havainnoillaan edistää tutkimusta. Tähtitieteessä ilmiöiden havaitseminen on edelleen tärkeää, eikä siihen välttämättä tarvita erikoislaitteistoa, selittää tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedottaja Walter Rydman. Rydmanin mukaan amatöörien panos voi olla merkittävä esimerkiksi seuraavissa:– Nopeutta vaativat havainnot. On lyhytkestoisia ilmiöitä, joista halutaan kattavaa tietoa mutta joita voi havainnoida vain ollessaan sopivassa paikassa maapallolla. Esimerkiksi käyvät gammapurkaukset. Suomalainen Arto Oksanen havaitsi sellaisen jälkihehkun vuonna 2007. – Ilmiöt, joiden tarkkailu vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Suurten havaintolaitteiden aika on kallista, eikä niitä useinkaan voi käyttää kovin moneen pitkäkestoiseen tutkimusprojektiin yhtäaikaisesti. Amatöörit hallitsevat omia instrumenttejaan ja käyttävät taivaan tarkkailuun vapaa-aikaansa. – Paljon havaintoja vaativat ilmiöt. Suuresta harrastajamäärästä on hyötyä, jos tarvitaan useita rinnakkaisia havaintoja samasta ilmiöstä tai sitä halutaan seurata eri puolilta maapalloa pitkän aikaa. Toinen esimerkki ovat maahan syöksyneet meteoriitit, joiden lentorata selviää sitä tarkemmin, mitä enemmän havaintoja siitä tehdään. – Ilmiöt, joihin tieteellinen kiinnostus ei keskity. Koska suurten teleskooppien rajallinen aika panostetaan tieteen pääaiheisiin, reuna-alueille jää tilaa. Esimerkiksi kun kesäkuussa tuntematon kappale törmäsi Jupiteriin, tapahtuman huomasi ensimmäisenä australialainen tähtiharrastaja. Tähtitieteen harrastajat ovat usein kiinnostuneita myös ilmakehän ilmiöistä. Esimerkiksi myrskybongarit auttavat meteorologeja havainnoillaan.

Jopa 10 000 metsästäjää osallistuu laskentoihinMetsäriistan runsauttakaan ei tunnettaisi kunnolla ilman harrastajia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti niin sanotut riistakolmiolaskennat yhdessä metsästäjien kanssa vuonna 1988. Kukin laskentareitti on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä. Käveltävää tai hiihdettävää tulee siis kaikkiaan 12 kilometriä. Kolmioiden kompassisuorat sivut merkitään maastoon, ja ne säilyvät samoina vuodesta toiseen. Havaintoja tehdään vuosittain lähes tuhannella kolmiolla. Kesällä lasketaan kolmen hengen ryhmissä kanalinnut kolmion sivuja pitkin ja talvella työpareittain kolmion sivun ylittävät riistanisäkkäiden jäljet.  Kaikkiaan riistakannan säännöllisiin vuotuislaskentoihin eri menetelmillä osallistuu noin 10 000 metsästäjää, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö Johanna Torkkel.

Lintuatlas on harrastajien suururakkaLintukirjassa on usein lajin kuvan ja määritysohjeiden vieressä levinneisyyskartta, josta käy ilmi pesimäalue. Miten lintukirjojen tekijät voivat tietää Suomen yli 200 pesimälajin levinneisyyden niin tarkasti? Siinä missä metsästäjät tarpovat kolmioitaan, lintututkijat ovat jakaneet Suomen kymmenen kertaa kymmenen kilometrin kokoisiin ruutuihin. Suomen lintuatlakseksi kutsutussa suurhankkeessa tavoitteena on selvittää maamme pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet ja tutkia levinneisyyksien muutoksia. Parhaillaan käynnissä on kolmannen valtakunnallisen lintuatlaksen viimeinen havainnointivuosi.Vuosina 2006–2009 lintuharrastajat saivat kartoitetuksi erinomaisesti, hyvin tai tyydyttävästi noin 71 prosenttia Suomen atlasruuduista – joita on sentään 3 859. Harrastuksen kasvaneesta suosiosta ja panoksesta tutkimukselle kertoo se, että edellisen atlaksen aikana 1986–1989 ornitologit saivat neljässä vuodessa kartoitetuksi vastaavanlaatuisesti vain 53 prosenttia maan pinta-alasta. Merkittävää on myös havaintojen toistuvuus.– Yksi tärkeimmistä vuosittaisten lintulaskentojen lopputuotteista on valtakunnallinen uhanalaisuustarkastelu, joka päivitetään noin kymmenen vuoden välein, kertoo Aleksi Lehikoinen. – Kaikista Suomen eliöryhmistä juuri lintujen uhanalaisuustilanne tunnetaan parhaiten. Siitä saamme kiittää laajaa harrastajakenttää.

Näin autat tutkimusta

BiologiaLuonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintopäiväkirja on nettipalvelu, jolla kuka tahansa voi pitää kirjaa kasvi-, eläin- ja sienihavainnoistaan sekä Suomessa että ulkomailla. Tallennettuja muistiinpanoja voi selailla eri tavoin. Hatikasta pääsee myös hakemaan tietoja muiden havaintopäiväkirjoista esimerkiksi lajinimen, paikan tai ajan perusteella. Havainnot ovat muiden käyttäjien saatavilla, ellei niitä ole erikseen merkitty salatuiksi.Yksittäiset havainnot ilmoitetaan kaikille avoimella tallennuslomakkeella. Rekisteröitymällä voi palata tarkastelemaan tallennettuja tietoja myöhemmin ja käyttää Hatikan muita toimintoja. Alhaisin vaatimustaso on talvisella ruokintapaikkaseurannalla ja kesäisten pesäkorttien täytöllä, joihin voi osallistua jo suppeilla lajintunnistustaidoilla. Ruokintapaikkaseurannassa tarkkaillaan oman lintulaudan kävijämääriä. Pesäkortin voi täyttää esimerkiksi kotipihan pöntössä pesivästä kirjosieposta tai kottaraisesta kirjaamalla havaintoja pesinnän eri vaiheista (munaluku, poikasten lukumäärä). Mikäli keväiset vesilinnut ovat lajeina tuttuja, voi osallistua niiden laskentoihin esimerkiksi kodin läheisellä järvellä tai merenlahdella.

Hatikka: www.hatikka.fiTietoja linnustonseurannan eri hankkeista: www.luomus.fi/elaintiede/seurannat/index.htm

Suomesta löytyvät luonnonvaraisten eläinten hyväkuntoiset raadot voi toimittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseoon. Eläinnäyte tallennetaan museon kokoelmiin tutkimuskäyttöä varten.Jos kyseessä on lintu, katso, onko sen jalassa rengas. Renkaan tiedot pyydetään ilmoittamaan rengastustoimistoon. Liitä näytteen mukaan löytötiedot, sillä ilman niitä näyte on museolle arvoton: – löytöpaikka (kunta, tarkempi paikka) – löytöaika (päivämäärä) – löytäjä (nimi ja osoitetiedot kiitoskirjettä varten) – löytötapa (esim. raato metsässä) tai kuolinsyy, jos tiedossa – välittäjä, jos muu kuin löytäjä.

TähtitiedeTähtitieteen harrastajien iloksi otetaan tämän vuoden aikana käyttöön taivaan ilmiöiden havaintotietokanta. Jos ihmiset innostuvat lähettämään sinne havaintojaan, voi kertyä riittävästi tietoja esimerkiksi meteorien putoamispaikkojen selvittämiseen.

GeologiaJos olet löytänyt mielenkiintoisen kiven tai kallion, ota siitä edustava näyte. Nyrkinkokoinen kappale riittää. Merkitse löytöpaikka karttaan. Voit merkitä paikan myös maastoon, jolloin sinne osaa vaikeuksitta mahdollisten jatkotutkimuksien yhteydessä.Pakkaa näyte tai näytteet tukevaan, mieluimmin alle kaksi kiloa painavaan pakettiin. Jos paketoitavia on monta, numeroi ne niin, etteivät löytöpaikat sekaannu. Jos lähetät vuoden aikana useita näytteitä, käytä juoksevaa numerointia. Liitä pakettiin saatelappu, josta ilmenevät lähettäjän nimi, osoite ja mahdollinen puhelinnumero sekä näytteiden tarkka löytöpaikka. Mainitse myös, onko näyte kalliosta vai irtokivestä.Lähetä paketti Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon Kuopioon.

Lintutiede– Yli 10 000 jäsentä BirdLife Suomen jäsenjärjestöissä– Yli 600 rengastajaa ja tuhansia havainnoitsijoita– Tutkijoita parikymmentäRengastuksella on selvitetty esimerkiksi, että suurin osa pesivistä aikuisista pysyy reviirillään ympäri vuoden tai palaa sille vuodesta toiseen ja että suurin osa linnuista kuolee ennen sukukypsyyttä.Suurimpia havainnointihankkeita on lintuatlas, jonka ansiosta Suomen lintujen levinneisyys tunnetaan 10 x 10 kilometrin ruutujen tarkkuudella.

Riistantutkimus– Riistanhoitomaksun maksaa vuosittain 305 000 metsästäjää– Riistakannan säännöllisiin vuotuislaskentoihin osallistuu noin 10 000 metsästäjää– Riistakantojen tutkijoita on kymmenkunta”Vapaaehtoistyötä laskennoissa tehdään noin 90 henkilötyövuotta ja vuosittain ajetaan noin 900 000 kilometriä. Metsästäjien vapaaehtoistyö on ehdoton edellytys sille, että tutkimus pystyy niin laajaan seurantaan kuin nyt. Metsästäjät ovat oivaltaneet, että työ palvelee lopulta heitä itseään, kun metsästys voidaan suunnitella kestävästi.”Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viestintäpäällikkö Johanna Torkkel

Lepakkotutkimus– Harrastajia noin 120– Lepakkonäytteitä lähetetään keskusmuseoon ja muihin luonnontieteellisiin museoihin – Näytteitä saadaan paitsi harrastajilta myös yleisöltä– Tutkijoita muutamia”Levinneisyystietojen ja muun perustiedon kerääminen on mahdotonta ilman aktiivisia harrastajia. Erityisesti kaivataan tietoa lepakoiden talvehtimispaikoista. Myös kaikenlaiset lepakkohavainnot Pohjois-Suomesta kiinnostavat. Havaintoja voi ilmoittaa Lepakkotieteellisen yhdistyksen havaintotietokantaan www.lepakkohavainnot.info”Eläinmuseon projektitutkija Eeva-Maria Kyheröinen

Hyönteistutkimus– Harrastajia noin 300– Useimmat lähettävät pyydettäessä havaintoja tutkijoille– Tutkijoita noin 15”Erityisesti vähän tutkituissa ryhmissä harrastajien panos on tärkeä esiintymien löytämisessä ja Suomen faunan selvittämisessä. Yleisesti systematiikan tutkimuksessa sillä on merkitystä varsinkin dna-aineiston saamisessa.”Eläinmuseon yli-intendentti Jyrki Muona

Perhostutkimus– Harrastajia 1 200– 95 prosenttia lähettää havaintoja– Tutkijoita parikymmentä”Harrastajien anti tutkimukselle on aina ollut merkittävä. Mielestäni sen merkitys on kasvanut harrastajien tietämyksen lisäännyttyä.”Eläinmuseon museomestari Jaakko Kullberg

Kasvitiede– Harrastajia kasveilla 1 500, sienillä 500– Tietoa lähettäviä harrastajia kasveilla noin 150, sienillä alle 50– Tutkijoita kasveilla noin 150, sienillä 25”Vakavasti harrastavat ihmiset, jotka toimittavat tietoja tutkijoille, ovat useimmiten tekemisissä kasvien levinneisyyskartoituksen kanssa. Heidän merkityksensä Suomen kasviatlakselle on varsin suuri. Satunnaisilta avustajilta tulee usein irtohavaintoja yksittäisistä lajeista levinneisyysalueen reunoilta tai ennestään tuntemattomista paikoista.”Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Mikko Piirainen

Tähtitiede– Tähtitieteellisellä yhdistyksellä Ursalla 15 000 jäsentä ja Tähdet & avaruus -lehdellä noin 70 000 lukijaa; näistä arvioiden harrastajia noin 50 000– Noin 200 lähettää havaintoja tiedeyhteisölle– Tähtitieteen tutkijoita 100–300”Harrastajien havainnot eivät ole tähtitieteelle kokonaisuudessaan kovin merkittäviä, mutta joillakin yksittäisillä havaintoaloilla ne ovat tärkeitä.”Tähdet & avaruus -lehden päätoimittaja Marko Pekkola

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.