Ilmaston lämmettyä maatalous kukoistaisi meillä kuin ei koskaan ennen - jolleivät kuivuus, syysmyrskyt ja tuholaiset vaivaisi. Koska vettä kuitenkin riittää paremmin kuin eteläisemmässä Euroopassa, Suomen odotetaan ottavan yhä suuremman vastuun maanosan ruoantuotannosta.

 

paremmin kuin eteläisemmässä Euroopassa, Suomen odotetaan ottavan yhä suuremman vastuun maanosan ruoantuotannosta.

Lämpötila lähenee kahtakymmentä celsiusastetta Jokioisiin johtavalla tiellä, vaikka syyskuu on jo pitkällä. Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n punatiiliset talot täplittävät Jokioisten kartanon maalaismaisemaa, missä tutkitaan muun muassa eri kasvien selviämistä ilmastonmuutoksesta. Tänä vuonna sadonkorjuu on aloitettu täällä varsin myöhään.

MTT:n kasvintuotannon tutkimuksen professori Pirjo Peltonen-Sainio avaa valoisan työhuoneensa oven. Hyllyllä jököttää jouluisten valokuvien vierellä pari kuivunutta kasvintynkää. Peltonen-Sainio ottaa ne käteensä.

- Katso, tässä on rypsin juuria viljelijöiden pelloilta. Huomaatko, kuinka juuret ovat kärsineet ja lähteneet kasvamaan sivulle, kun ne eivät ole pystyneet tunkeutumaan syvemmälle maahan. Tämä johtuu maan tiivistymisestä, liian yksipuolisesta viljelystä ja mekaanisesta rasituksesta. Pelloille on ajettu raskailla koneilla, eikä maa ole kantanut niitä. Jatkossa kuivuus pahentaa ongelmaa. Tällainen kasvi ei saa riittävästi vettä ja ravinteita, mikä näkyy satotappiona.

Viallisista juurista ja muista tuotannon riskeistä huolimatta rypsisatokin on ollut tänä vuonna hyvä koko maassa. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken mukaan satoa on kerätty jopa 50 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Sadetta on riittänyt, ja pinnalle jääneet juuret ovat saaneet riittävästi vettä.

Meillä näyttää nyt rikkaalta

Vuonna 2009 Suomessa on kasvanut vaivattomasti lähes jokainen siemen, joka on viitsitty kaivaa maahan. On ollut aurinkoa, sadetta ja tuulta. Elämme jo tulevaisuuden ilmastossa.

Ainakin ruoan osalta Suomi elää rikkaampana, runsaampana ja lihavampana kuin koskaan historiansa aikana. Aivan kuin täällä ei olisi kuultukaan maailmaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta tai kuivuudesta, joka muuttaa Etelä-Euroopan viljavia maita aroiksi, saati ruokapulasta, joka koettelee nykyisin jo noin miljardia ihmistä. Ilmastonmuutoksen myötä nälkä ei maailmasta ainakaan vähene.

Vaikka Suomessa nyt näyttää hyvältä, myös meillä maanviljely vaikeutuu ilmastonmuutoksen edetessä. Nykyrunsaus on vain tyyntä myrskyn edellä.

Tulevaisuus voi yllättää

Tulevaisuuteen voi kurkistaa perehtymällä Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kirjaan Muutamme ilmastoa (Karttakeskus 2008). Yksi kirjoittajista, erikoistutkija Kirsti Jylhä arvelee, että Suomi löytää itsensä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n pessimistisen A2-ennusteen ja optimistisen B1:n välimaastosta (ks. käyriä seuraavalla sivulla).

- Sen verran pessimistinen olen, että uskon meidän päätyvän lähemmäs A2:ta kuin B1:tä, Jylhä toteaa.
Suomessa ilmasto lämpenee vuosisadan puoliväliin mennessä 2-4 astetta. Lisä ei tule tasaisesti kaikkiin kuukausiin vaan talveen enemmän kuin kesään.

Jos kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät A2-ennusteen mukaan, tammikuu lämpenee vuosisadan loppuun mennessä seitsemän astetta. Tällöin Maarianhaminassa olisi yhtä leutoa kuin nyt Lontoon-Pariisin suunnalla ja Helsingin ilmasto vastaisi nykyistä Brysseliä. Rovaniemi olisi kuin nykytammikuinen Porvoo.
Heinäkuun lämpötila nousisi runsaat kolme astetta. Tällöin keskilämpötila olisi laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa 19-20 astetta.

Kasvu ei pitene ihan kuin luulisi

Ennusteen toteutuessa Suomessa voisi lämmön ja sateiden puolesta lähivuosikymmeninä tai viimeistään vuosisadan lopulla viljellä maata entistä pohjoisempana ja kasvattaa entistä useampia lajeja.

- Sellaisetkin kasvit kuin rehumaissi, hamppu tai pellava ovat mahdollisia, jos niille on kysyntää, Peltonen-Sainio sanoo.

Palkokasveja voisi kasvattaa Etelä-Lappia myöten. Niiden viljelyä kannattaisikin lisätä, sillä niistä saisi kotimaista kasvisproteiinia ihmisille ja rehua eläimille. Lisähyötynä palkokasvit sitovat ilmasta typpeä ja jakavat sitä muille kasveille, jolloin vesistöjä kuormittavia typpilannoitteita tarvitaan vähemmän.

Lämpenevät keväät ja syksyt pidentävät periaatteessa kasvukautta. Lämmön puolesta kylvöille voidaankin mennä jo aiemmin keväällä. Sadot pitää kuitenkin korjata hyvissä ajoin, sillä runsastuvat syyssateet uhkaavat satoa ja sen laatua eikä lyhenevä syyspäivä salli tehokasta yhteyttämistä ja kasvua.

Kevätviljat, kuten vehnä, kaura ja ohra, eivät käytännössä hyödy kasvukauden pitenemisestä. Lämpimämmässä niiden kehitys nopeutuu ja niiden siemenet kypsyvät liian pikaisesti, mikä niukentaa satoa. Siksi kauden pituuden hyödyntämiseksi tarvitaan uusia kasvilajikkeita.

Lämmön taustalla oleva hiilidioksidin lisääntyminen puolestaan edistää kasvien fotosynteesiä ja tehostaa vedenkäyttöä. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu, esimerkiksi vehnän ja perunan tuotanto lisääntyy kokeiden perusteella keskimäärin 30 prosenttia nykyisestä.

Toisaalta hiididioksidilisän on havaittu vähentävän kivennäis- ja hivenaineiden sekä proteiinien pitoisuuksia kasvisolukoissa. Tämä puolestaan huonontaa sadon laatua.

Sadetta tulee väärään aikaan

Suomessakin teollisuus, maatalous ja kaupungit taistelevat tulevaisuudessa vedestä, kun ilmastonmuutos kuivattaa maailman tärkeitä viljelyalueita, ennusti brittiekologi Julian Caldecott Helsingin Sanomien syyskuisessa haastattelussa. Vesikriisin arvioidaan johtavan siihen, että jopa satojen miljoonien ihmisten täytyy muuttaa alueille, joilla puhdasta vettä riittää.

Suomessa vettä sentään saadaan vastedeskin, sillä täällä todennäköisesti sataa nykyistä enemmän.

- Ikävä kyllä sade tulee täsmälleen väärään aikaan, Peltonen-Sainio toteaa.

Erityisesti sade lisääntyy talvisin: A2-skenaarion mukaan noin 30 prosenttia. Keväisin, jolloin kylvön jälkeen vettä todella tarvittaisiin, sateet saattavat jopa vähentyä jonkin verran nykyisestä.

Sadonkorjuuaikaan tulisi olla tarpeeksi sateetonta, jotta vilja ei lakoontuisi, kasvustot eivät ränsistyisi eikä peltomaa pettäisi koneiden painon alla. A2-skenaario kuitenkin ennustaa loppukesälle noin 10 prosentin sateenlisäystä.

Sateista huolimatta kuivuutta ilmaantuu myös kasvukauden aikana, sillä korkeammassa lämpötilassa kasvit haihduttavat enemmän. Samalla lisääntyvä biomassa vaatii enemmän vettä.

Oikeastaan ainoita ratkaisuja kuivuusongelmaan olisivat massiiviset kastelujärjestelmät. Yksi mahdollisuus on, että pelloilta talvisin huuhtoutuva vesi otetaan talteen ja ohjataan takaisin silloin, kun sille on tarvetta. Tällainen suljettu kastelujärjestelmä ehkäisisi ravinteiden kulkeutumista pellolta vesistöihin.

- Tätä nykyä meillä on peltokäyttöön lähinnä 1960- ja 1970-luvulla tehtyjä sadetusputkia, jotka ovat auttamattoman vanhentuneita, Peltonen-Sainio kertoo.

Leuto talvi kiusaa kasveja

Talven leudontuminen on viljelykasvien nykylajikkeille tuhoisaa. Erityisesti lumipeitteen oheneminen tai pois jääminen altistaa jäätymisen ja sulamisen vuorottelulle. Jäätyminen voi rikkoa kasvin, sulaminen kuivattaa sen ja jääpeite tukahduttaa.

Myös syksyinen karaistuminen saattaa jäädä riittämättömäksi, ja sen vuoksi viljelykasveja voi menehtyä talvella.
Talven lyhenemisen ansiosta kasvin vararavinto voi riittää paremmin, kun kevät tulee entistä aiemmin. Toisaalta leudossa talvessa kasvi myös kuluttaa varastonsa entistä vauhdikkaammin loppuun.

MTT:ssä tutkitaankin parhaillaan, riittävätkö vararavinnot tulevaisuudessa ja miten niiden kerryttäminen onnistuu leutoina mutta hämärinä syksyinä. Aikaistunut kevät tai talven lämpimät jaksot saattavat purkaa karaistumisen, jolloin kasvin elintoiminnot alkavat liian aikaisin ja takatalvi tappaa oraan.

Leudon talven paljaita peltoja riivaa myös eroosio. Runsaat sateet ja sulavedet huuhtovat maa-aineksen ja ravinteet vesistöihin.

Todennäköisesti hyönteistuhotkin lisääntyvät. Kylmyys on hillinnyt hyönteisten lisääntymistä ja talvehtimista, mutta tulevaisuudessa monet voivat riehua lähes ympärivuotisesti.

Myös kasvitaudit yleistyvät varsinkin silloin, kun kasvustot pysyvät pitkään kosteina. Kirvat levittävät useita virustauteja. Lisäksi Suomeen todennäköisesti leviää uusia rikkakasvilajikkeita, joiden kasvu nopeutuu lisääntyneen hiilidioksidin ansiosta ja jotka hyötyvät aikaistuvasta keväästä ja pitkästä syksystä.

Valoa uupuu: syksy synkkenee

Päivä etenee, ja syyskuisen iltapäivän valo häikäisee jo pahasti. Matalalla oleva aurinko säteilee lähes kohtisuoraan silmiin; enää muutama tunti, ja se on tiessään. Pian tulevat pimeät talvipäivät, jolloin aurinkoa tuskin näkee viikkokausiin. Vaikka Suomen talvet alkaisivat lämpimyydeltään muistuttaa nykyistä Keski-Eurooppaa, täältä puuttuu edelleen kunnon valo pitkän osan vuotta.

Kaiken lisäksi talvemme saattavat ilmastoennusteiden mukaan jopa synkentyä. Pilvisyys lisääntyy erityisesti loppusyksystä ja alkutalvesta. Siksi esimerkiksi Keski-Suomen joulukuisin saama auringonsäteily voi vähetä parikymmentä prosenttia nykyisestä.

Viljelyä valon niukkeneminen haittaa erityisesti syksyllä. Ilman lämpenemisen, runsastuvien syys- ja talvisateiden sekä lisääntyvän eroosioriskin vuoksi Suomessa olisi edullista siirtyä yhä enemmän syyskylvöön. Syysviljat tarvitsevat kuitenkin aluksi paljon auringonvaloa, jotta ne ehtivät kasvattaa juuria ja kerätä vararavintoa ennen talvea. Peltonen-Sainion mukaan kannattaisikin jalostaa Suomen tuleviin oloihin sopivia syysmuotoisia viljelykasveja. Kastelujärjestelmien kaltaisia valojärjestelmiä ei ole toistaiseksi edes harkittu.

- Tiedän, että kansainvälinen vehnän ja maissin tutkimuskeskus Cimmyt on kehittänyt Meksikossa uusia vehnälajikkeita Pohjois-Aasian pitkien päivien oloihin. Tutkijat ratkaisivat Meksikon lyhyen päivän aiheuttaman valo-ongelman pystyttämällä valtavat valonheittimet koekentille, vähän kuin jalkapallostadionille, simuloidakseen pohjoisen pitkää, valoisaa kesää. Mutta se oli vain kokeilua.

Suomalainen ruoka alkaa kelvata

Peltonen-Sainio näyttää koneeltaan Kirsti Jylhän laatimia kuvia ilmastonmuutoksen etenemisestä Euroopassa. Sormi osoittaa, kuinka kuivuutta kuvaavat punainen ja keltainen väri leviävät Afrikasta Etelä-Eurooppaan.

- On melko todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Italia ja Ranska ja muut Euroopan ruoantuotannon ja ruokakulttuurin nykyiset suurvallat haluavat enemmän Suomessa tuotettua ruokaa, Peltonen-Sainio toteaa.
Täällä ruoantuotanto on kaikista uusista vaikeuksistakin huolimatta sentään yhä mahdollista.

Esimerkiksi osia Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta tulee viljelykelvottomiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Aroilmastovyöhykkeen ennustetaan leviävän Espanjassa yhä laajemmille alueille jo 2020-luvulla. Veden puutteesta tulee suurin syy Etelä-Euroopan maatalousongelmiin; vähentyviä makeanvedenvarantoja tarvitaan ensisijaisesti juomavedeksi. Alueen toivona on, että merivettä hyödyntävät kastelujärjestelmät kehittyvät nopeasti.

- Eräs sinänsä arvostamani eurooppalainen tutkimusryhmä kirjoitti Environmental Science and Policy -lehdessä vuonna 2006, että ruoantuotannon ongelmat voidaan ratkaista muun muassa tuplaamalla Ruotsin ja kymmenkertaistamalla Suomen peltoalat, Peltonen-Sainio kertoo. - Sellainen ei toki ole mitenkään mahdollista mutta viestii tuotantomme lisäämisen paineesta tulevaisuudessa.

Matka Jokioisista Helsinkiin alkaa hitaanlaisesti. Edessä köröttelee punainen avolavarekka, joka näyttää kuljettavan korjuujätettä. Rekka kaartaa pois, ja pääsen jälleen kiihdyttämään kuivalle tielle, kunnes tulee välähdys. Liian kovasta vauhdista seuraa yleensä sakko. Ikävä kyllä maapallon ekosysteemin antama sakko jää lastemme maksettavaksi.

Outi Toivanen-Visti on vapaa toimittaja.

Muuntogeenisiä kasveja tarvitaan

Hallitus hyväksyi marraskuussa maa- ja metsätalousministeriön laatiman lakiesityksen muuntogeenisestä kasvintuotannosta. Kiistelty rinnakkaiselolaki mahdollistaa muuntogeenisten kasvien viljelyn Suomessa. Lakiesitys on menossa eduskunnan käsittelyyn.

Muuntogeeniset kasvit saattavat tulevaisuudessa auttaa maatalouden sopeuttamista ilmastonmuutokseen, mutta geeniteknologia ei ole ainoa olemassa oleva tapa. Moniin ongelmiin on myös helpompia, nopeampia ja halvempiakin keinoja. Yhden muuntogeenisen lajikkeen kehittäminen kestää arviolta 10-15 vuotta, ja todennäköisesti kestää 20 vuotta, ennen kuin uusi lajike saadaan laajasti viljelykäyttöön.

Kasvintuotannon tutkimuksen professorin Pirjo Peltonen-Sainion laskelmien mukaan kasvinjalostus on yksinään tuonut noin 20 prosentin lisäyksen satoihin 30-40 vuodessa. Suurempi merkitys on kuitenkin ollut muilla toimilla, kuten koneistumisella, ravinteilla ja tuholaistorjunnoilla, jotka yhdessä kasvinjalostuksen kanssa ovat tuplanneet sadot.

- Nyt odotettavissa on niin isoja muutoksia, että tarvitsemme kaikkia keinoja sopeutuaksemme, myös geenien muuntelua, Peltonen-Sainio korostaa.

                                                     Miten turvata Suomen sadot

 

Ongelma Kasvit Toimenpidemahdollisuudet
  siemensatokasvit, kuten viljat  jalostus, viljalajin vaihto, joillain lajeilla pellon katteet kevään ajaksi
Veden niukkuus vaivaa keväällä.  kevätkylvöiset lajit, kuten kevätvehnä, ohra, kaura, rypsi ja rapsi  jalostus, kastelujärjestelmät, syyskylvöisten lajikkeiden suosiminen talvien leudontuessa
Taudit, tuholaiset ja rikkakasvit lisääntyvät.  kaikki lajit kestävyysjalostus, torjuntamenetelmät, hälytysjärjestelmät
Äärisäät lisääntyvät. 

kaikki lajit

hälytysjärjestelmät, varmoiksi havaitut lajikkeet, monimuotoisuuden lisääminen ja talviaikainen kasvipeitteisyys, joka lisää maan kykyä kestää äärisäitä ja eroosiota

Talvituhot lisääntyvät.

talvehtivat lajit jalostus, lajin vaihtaminen ja talvea heikosti kestävien, lähinnä ulkomaisten, lajikkeiden välttäminen
Maan ravinteiden riittävyys kyseenalaistuu biomassojen kasvaessa.  kaikki lajit

lannoitemenetelmien kehittäminen, viljelykierto, palkokasvien viljelyn lisääminen, jalostus

      Tiedot: Pirjo Peltonen-Sainio

 

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Maailman nälkä lisääntyy

Tilastotiedot ruokapulasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maailman ruoantuotantoon ovat karua luettavaa:

- Vuonna 2030 maapallolla tarvitaan 55 prosenttia enemmän elintarvikkeita kuin nykyään. Tämä johtuu erityisesti Aasian ja Afrikan väestönkasvusta. Juuri näillä alueilla on vielä lisätty lihankulutusta, minkä vuoksi maata on raivattu rehuviljelyn käyttöön. (Fao)

- Vuonna 2009 maailman nälkäänäkevien määrä nousee runsaaseen miljardiin ihmiseen. Maailman lapsista neljännes on alipainoisia, ja tästä joukosta joka kolmas on pysyvästi aliravittu. (Unicef)

- Vuoteen 2050 mennessä maapallon väkiluvun ennustetaan nousevan kuudesta miljardista yhdeksään miljardiin. (YK)

- Tätä nykyä maapallon maapinta-alasta on viljelmiä tai laitumia noin 40 prosenttia. Uutta peltoa ei olisi enää varaa raivata, sillä ekosysteemi tarvitsee myös esimerkiksi metsää, joka on tärkeä hiilinielu ja ilmastonmuutoksen hillitsijä. Metsien nykyosuus on noin 30 prosenttia, luonnontilaisten pienempi. (Fao)

- Noin 70 prosenttia kaikesta ihmisten kuluttamasta vedestä kuluu maatalouteen. (Fao)

- Viljelymaan määrä on laskenut lähes puoleen maailman väkilukuun suhteutettuna neljässäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1960 viljelymaata oli 1,5 hehtaaria henkeä kohden, vuonna 2003 luku oli enää 0,8. (Fao)

- Jos lämpötila nousee asteen, riisisato pienenee kymmenen prosenttia. (Global Crop Diversity Trust)

- Kiinasta tuli 29 prosentin osuudellaan vuonna 2008 maailman suurin lihantuottaja. (China Daily 3.9.2009)

- Venäjä on ilmoittanut, että maa aikoo nousta maailman suurimmaksi viljantuottajaksi viidessä vuodessa. Naapurimaat pelkäävät, että Venäjä pyrkii kontrolloimaan viljamarkkinoita kuten energiamarkkinoita. (AP 9.9.2008)

- Karjatalous tuottaa 18 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. (YK)

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti