Ilmaston lämmettyä maatalous kukoistaisi meillä kuin ei koskaan ennen - jolleivät kuivuus, syysmyrskyt ja tuholaiset vaivaisi. Koska vettä kuitenkin riittää paremmin kuin eteläisemmässä Euroopassa, Suomen odotetaan ottavan yhä suuremman vastuun maanosan ruoantuotannosta.

 

paremmin kuin eteläisemmässä Euroopassa, Suomen odotetaan ottavan yhä suuremman vastuun maanosan ruoantuotannosta.

Lämpötila lähenee kahtakymmentä celsiusastetta Jokioisiin johtavalla tiellä, vaikka syyskuu on jo pitkällä. Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n punatiiliset talot täplittävät Jokioisten kartanon maalaismaisemaa, missä tutkitaan muun muassa eri kasvien selviämistä ilmastonmuutoksesta. Tänä vuonna sadonkorjuu on aloitettu täällä varsin myöhään.

MTT:n kasvintuotannon tutkimuksen professori Pirjo Peltonen-Sainio avaa valoisan työhuoneensa oven. Hyllyllä jököttää jouluisten valokuvien vierellä pari kuivunutta kasvintynkää. Peltonen-Sainio ottaa ne käteensä.

- Katso, tässä on rypsin juuria viljelijöiden pelloilta. Huomaatko, kuinka juuret ovat kärsineet ja lähteneet kasvamaan sivulle, kun ne eivät ole pystyneet tunkeutumaan syvemmälle maahan. Tämä johtuu maan tiivistymisestä, liian yksipuolisesta viljelystä ja mekaanisesta rasituksesta. Pelloille on ajettu raskailla koneilla, eikä maa ole kantanut niitä. Jatkossa kuivuus pahentaa ongelmaa. Tällainen kasvi ei saa riittävästi vettä ja ravinteita, mikä näkyy satotappiona.

Viallisista juurista ja muista tuotannon riskeistä huolimatta rypsisatokin on ollut tänä vuonna hyvä koko maassa. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen Tiken mukaan satoa on kerätty jopa 50 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Sadetta on riittänyt, ja pinnalle jääneet juuret ovat saaneet riittävästi vettä.

Meillä näyttää nyt rikkaalta

Vuonna 2009 Suomessa on kasvanut vaivattomasti lähes jokainen siemen, joka on viitsitty kaivaa maahan. On ollut aurinkoa, sadetta ja tuulta. Elämme jo tulevaisuuden ilmastossa.

Ainakin ruoan osalta Suomi elää rikkaampana, runsaampana ja lihavampana kuin koskaan historiansa aikana. Aivan kuin täällä ei olisi kuultukaan maailmaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta tai kuivuudesta, joka muuttaa Etelä-Euroopan viljavia maita aroiksi, saati ruokapulasta, joka koettelee nykyisin jo noin miljardia ihmistä. Ilmastonmuutoksen myötä nälkä ei maailmasta ainakaan vähene.

Vaikka Suomessa nyt näyttää hyvältä, myös meillä maanviljely vaikeutuu ilmastonmuutoksen edetessä. Nykyrunsaus on vain tyyntä myrskyn edellä.

Tulevaisuus voi yllättää

Tulevaisuuteen voi kurkistaa perehtymällä Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kirjaan Muutamme ilmastoa (Karttakeskus 2008). Yksi kirjoittajista, erikoistutkija Kirsti Jylhä arvelee, että Suomi löytää itsensä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n pessimistisen A2-ennusteen ja optimistisen B1:n välimaastosta (ks. käyriä seuraavalla sivulla).

- Sen verran pessimistinen olen, että uskon meidän päätyvän lähemmäs A2:ta kuin B1:tä, Jylhä toteaa.
Suomessa ilmasto lämpenee vuosisadan puoliväliin mennessä 2-4 astetta. Lisä ei tule tasaisesti kaikkiin kuukausiin vaan talveen enemmän kuin kesään.

Jos kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät A2-ennusteen mukaan, tammikuu lämpenee vuosisadan loppuun mennessä seitsemän astetta. Tällöin Maarianhaminassa olisi yhtä leutoa kuin nyt Lontoon-Pariisin suunnalla ja Helsingin ilmasto vastaisi nykyistä Brysseliä. Rovaniemi olisi kuin nykytammikuinen Porvoo.
Heinäkuun lämpötila nousisi runsaat kolme astetta. Tällöin keskilämpötila olisi laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa 19-20 astetta.

Kasvu ei pitene ihan kuin luulisi

Ennusteen toteutuessa Suomessa voisi lämmön ja sateiden puolesta lähivuosikymmeninä tai viimeistään vuosisadan lopulla viljellä maata entistä pohjoisempana ja kasvattaa entistä useampia lajeja.

- Sellaisetkin kasvit kuin rehumaissi, hamppu tai pellava ovat mahdollisia, jos niille on kysyntää, Peltonen-Sainio sanoo.

Palkokasveja voisi kasvattaa Etelä-Lappia myöten. Niiden viljelyä kannattaisikin lisätä, sillä niistä saisi kotimaista kasvisproteiinia ihmisille ja rehua eläimille. Lisähyötynä palkokasvit sitovat ilmasta typpeä ja jakavat sitä muille kasveille, jolloin vesistöjä kuormittavia typpilannoitteita tarvitaan vähemmän.

Lämpenevät keväät ja syksyt pidentävät periaatteessa kasvukautta. Lämmön puolesta kylvöille voidaankin mennä jo aiemmin keväällä. Sadot pitää kuitenkin korjata hyvissä ajoin, sillä runsastuvat syyssateet uhkaavat satoa ja sen laatua eikä lyhenevä syyspäivä salli tehokasta yhteyttämistä ja kasvua.

Kevätviljat, kuten vehnä, kaura ja ohra, eivät käytännössä hyödy kasvukauden pitenemisestä. Lämpimämmässä niiden kehitys nopeutuu ja niiden siemenet kypsyvät liian pikaisesti, mikä niukentaa satoa. Siksi kauden pituuden hyödyntämiseksi tarvitaan uusia kasvilajikkeita.

Lämmön taustalla oleva hiilidioksidin lisääntyminen puolestaan edistää kasvien fotosynteesiä ja tehostaa vedenkäyttöä. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu, esimerkiksi vehnän ja perunan tuotanto lisääntyy kokeiden perusteella keskimäärin 30 prosenttia nykyisestä.

Toisaalta hiididioksidilisän on havaittu vähentävän kivennäis- ja hivenaineiden sekä proteiinien pitoisuuksia kasvisolukoissa. Tämä puolestaan huonontaa sadon laatua.

Sadetta tulee väärään aikaan

Suomessakin teollisuus, maatalous ja kaupungit taistelevat tulevaisuudessa vedestä, kun ilmastonmuutos kuivattaa maailman tärkeitä viljelyalueita, ennusti brittiekologi Julian Caldecott Helsingin Sanomien syyskuisessa haastattelussa. Vesikriisin arvioidaan johtavan siihen, että jopa satojen miljoonien ihmisten täytyy muuttaa alueille, joilla puhdasta vettä riittää.

Suomessa vettä sentään saadaan vastedeskin, sillä täällä todennäköisesti sataa nykyistä enemmän.

- Ikävä kyllä sade tulee täsmälleen väärään aikaan, Peltonen-Sainio toteaa.

Erityisesti sade lisääntyy talvisin: A2-skenaarion mukaan noin 30 prosenttia. Keväisin, jolloin kylvön jälkeen vettä todella tarvittaisiin, sateet saattavat jopa vähentyä jonkin verran nykyisestä.

Sadonkorjuuaikaan tulisi olla tarpeeksi sateetonta, jotta vilja ei lakoontuisi, kasvustot eivät ränsistyisi eikä peltomaa pettäisi koneiden painon alla. A2-skenaario kuitenkin ennustaa loppukesälle noin 10 prosentin sateenlisäystä.

Sateista huolimatta kuivuutta ilmaantuu myös kasvukauden aikana, sillä korkeammassa lämpötilassa kasvit haihduttavat enemmän. Samalla lisääntyvä biomassa vaatii enemmän vettä.

Oikeastaan ainoita ratkaisuja kuivuusongelmaan olisivat massiiviset kastelujärjestelmät. Yksi mahdollisuus on, että pelloilta talvisin huuhtoutuva vesi otetaan talteen ja ohjataan takaisin silloin, kun sille on tarvetta. Tällainen suljettu kastelujärjestelmä ehkäisisi ravinteiden kulkeutumista pellolta vesistöihin.

- Tätä nykyä meillä on peltokäyttöön lähinnä 1960- ja 1970-luvulla tehtyjä sadetusputkia, jotka ovat auttamattoman vanhentuneita, Peltonen-Sainio kertoo.

Leuto talvi kiusaa kasveja

Talven leudontuminen on viljelykasvien nykylajikkeille tuhoisaa. Erityisesti lumipeitteen oheneminen tai pois jääminen altistaa jäätymisen ja sulamisen vuorottelulle. Jäätyminen voi rikkoa kasvin, sulaminen kuivattaa sen ja jääpeite tukahduttaa.

Myös syksyinen karaistuminen saattaa jäädä riittämättömäksi, ja sen vuoksi viljelykasveja voi menehtyä talvella.
Talven lyhenemisen ansiosta kasvin vararavinto voi riittää paremmin, kun kevät tulee entistä aiemmin. Toisaalta leudossa talvessa kasvi myös kuluttaa varastonsa entistä vauhdikkaammin loppuun.

MTT:ssä tutkitaankin parhaillaan, riittävätkö vararavinnot tulevaisuudessa ja miten niiden kerryttäminen onnistuu leutoina mutta hämärinä syksyinä. Aikaistunut kevät tai talven lämpimät jaksot saattavat purkaa karaistumisen, jolloin kasvin elintoiminnot alkavat liian aikaisin ja takatalvi tappaa oraan.

Leudon talven paljaita peltoja riivaa myös eroosio. Runsaat sateet ja sulavedet huuhtovat maa-aineksen ja ravinteet vesistöihin.

Todennäköisesti hyönteistuhotkin lisääntyvät. Kylmyys on hillinnyt hyönteisten lisääntymistä ja talvehtimista, mutta tulevaisuudessa monet voivat riehua lähes ympärivuotisesti.

Myös kasvitaudit yleistyvät varsinkin silloin, kun kasvustot pysyvät pitkään kosteina. Kirvat levittävät useita virustauteja. Lisäksi Suomeen todennäköisesti leviää uusia rikkakasvilajikkeita, joiden kasvu nopeutuu lisääntyneen hiilidioksidin ansiosta ja jotka hyötyvät aikaistuvasta keväästä ja pitkästä syksystä.

Valoa uupuu: syksy synkkenee

Päivä etenee, ja syyskuisen iltapäivän valo häikäisee jo pahasti. Matalalla oleva aurinko säteilee lähes kohtisuoraan silmiin; enää muutama tunti, ja se on tiessään. Pian tulevat pimeät talvipäivät, jolloin aurinkoa tuskin näkee viikkokausiin. Vaikka Suomen talvet alkaisivat lämpimyydeltään muistuttaa nykyistä Keski-Eurooppaa, täältä puuttuu edelleen kunnon valo pitkän osan vuotta.

Kaiken lisäksi talvemme saattavat ilmastoennusteiden mukaan jopa synkentyä. Pilvisyys lisääntyy erityisesti loppusyksystä ja alkutalvesta. Siksi esimerkiksi Keski-Suomen joulukuisin saama auringonsäteily voi vähetä parikymmentä prosenttia nykyisestä.

Viljelyä valon niukkeneminen haittaa erityisesti syksyllä. Ilman lämpenemisen, runsastuvien syys- ja talvisateiden sekä lisääntyvän eroosioriskin vuoksi Suomessa olisi edullista siirtyä yhä enemmän syyskylvöön. Syysviljat tarvitsevat kuitenkin aluksi paljon auringonvaloa, jotta ne ehtivät kasvattaa juuria ja kerätä vararavintoa ennen talvea. Peltonen-Sainion mukaan kannattaisikin jalostaa Suomen tuleviin oloihin sopivia syysmuotoisia viljelykasveja. Kastelujärjestelmien kaltaisia valojärjestelmiä ei ole toistaiseksi edes harkittu.

- Tiedän, että kansainvälinen vehnän ja maissin tutkimuskeskus Cimmyt on kehittänyt Meksikossa uusia vehnälajikkeita Pohjois-Aasian pitkien päivien oloihin. Tutkijat ratkaisivat Meksikon lyhyen päivän aiheuttaman valo-ongelman pystyttämällä valtavat valonheittimet koekentille, vähän kuin jalkapallostadionille, simuloidakseen pohjoisen pitkää, valoisaa kesää. Mutta se oli vain kokeilua.

Suomalainen ruoka alkaa kelvata

Peltonen-Sainio näyttää koneeltaan Kirsti Jylhän laatimia kuvia ilmastonmuutoksen etenemisestä Euroopassa. Sormi osoittaa, kuinka kuivuutta kuvaavat punainen ja keltainen väri leviävät Afrikasta Etelä-Eurooppaan.

- On melko todennäköistä, että tulevaisuudessa myös Italia ja Ranska ja muut Euroopan ruoantuotannon ja ruokakulttuurin nykyiset suurvallat haluavat enemmän Suomessa tuotettua ruokaa, Peltonen-Sainio toteaa.
Täällä ruoantuotanto on kaikista uusista vaikeuksistakin huolimatta sentään yhä mahdollista.

Esimerkiksi osia Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta tulee viljelykelvottomiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Aroilmastovyöhykkeen ennustetaan leviävän Espanjassa yhä laajemmille alueille jo 2020-luvulla. Veden puutteesta tulee suurin syy Etelä-Euroopan maatalousongelmiin; vähentyviä makeanvedenvarantoja tarvitaan ensisijaisesti juomavedeksi. Alueen toivona on, että merivettä hyödyntävät kastelujärjestelmät kehittyvät nopeasti.

- Eräs sinänsä arvostamani eurooppalainen tutkimusryhmä kirjoitti Environmental Science and Policy -lehdessä vuonna 2006, että ruoantuotannon ongelmat voidaan ratkaista muun muassa tuplaamalla Ruotsin ja kymmenkertaistamalla Suomen peltoalat, Peltonen-Sainio kertoo. - Sellainen ei toki ole mitenkään mahdollista mutta viestii tuotantomme lisäämisen paineesta tulevaisuudessa.

Matka Jokioisista Helsinkiin alkaa hitaanlaisesti. Edessä köröttelee punainen avolavarekka, joka näyttää kuljettavan korjuujätettä. Rekka kaartaa pois, ja pääsen jälleen kiihdyttämään kuivalle tielle, kunnes tulee välähdys. Liian kovasta vauhdista seuraa yleensä sakko. Ikävä kyllä maapallon ekosysteemin antama sakko jää lastemme maksettavaksi.

Outi Toivanen-Visti on vapaa toimittaja.

Muuntogeenisiä kasveja tarvitaan

Hallitus hyväksyi marraskuussa maa- ja metsätalousministeriön laatiman lakiesityksen muuntogeenisestä kasvintuotannosta. Kiistelty rinnakkaiselolaki mahdollistaa muuntogeenisten kasvien viljelyn Suomessa. Lakiesitys on menossa eduskunnan käsittelyyn.

Muuntogeeniset kasvit saattavat tulevaisuudessa auttaa maatalouden sopeuttamista ilmastonmuutokseen, mutta geeniteknologia ei ole ainoa olemassa oleva tapa. Moniin ongelmiin on myös helpompia, nopeampia ja halvempiakin keinoja. Yhden muuntogeenisen lajikkeen kehittäminen kestää arviolta 10-15 vuotta, ja todennäköisesti kestää 20 vuotta, ennen kuin uusi lajike saadaan laajasti viljelykäyttöön.

Kasvintuotannon tutkimuksen professorin Pirjo Peltonen-Sainion laskelmien mukaan kasvinjalostus on yksinään tuonut noin 20 prosentin lisäyksen satoihin 30-40 vuodessa. Suurempi merkitys on kuitenkin ollut muilla toimilla, kuten koneistumisella, ravinteilla ja tuholaistorjunnoilla, jotka yhdessä kasvinjalostuksen kanssa ovat tuplanneet sadot.

- Nyt odotettavissa on niin isoja muutoksia, että tarvitsemme kaikkia keinoja sopeutuaksemme, myös geenien muuntelua, Peltonen-Sainio korostaa.

                                                     Miten turvata Suomen sadot

 

Ongelma Kasvit Toimenpidemahdollisuudet
  siemensatokasvit, kuten viljat  jalostus, viljalajin vaihto, joillain lajeilla pellon katteet kevään ajaksi
Veden niukkuus vaivaa keväällä.  kevätkylvöiset lajit, kuten kevätvehnä, ohra, kaura, rypsi ja rapsi  jalostus, kastelujärjestelmät, syyskylvöisten lajikkeiden suosiminen talvien leudontuessa
Taudit, tuholaiset ja rikkakasvit lisääntyvät.  kaikki lajit kestävyysjalostus, torjuntamenetelmät, hälytysjärjestelmät
Äärisäät lisääntyvät. 

kaikki lajit

hälytysjärjestelmät, varmoiksi havaitut lajikkeet, monimuotoisuuden lisääminen ja talviaikainen kasvipeitteisyys, joka lisää maan kykyä kestää äärisäitä ja eroosiota

Talvituhot lisääntyvät.

talvehtivat lajit jalostus, lajin vaihtaminen ja talvea heikosti kestävien, lähinnä ulkomaisten, lajikkeiden välttäminen
Maan ravinteiden riittävyys kyseenalaistuu biomassojen kasvaessa.  kaikki lajit

lannoitemenetelmien kehittäminen, viljelykierto, palkokasvien viljelyn lisääminen, jalostus

      Tiedot: Pirjo Peltonen-Sainio

 

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Maailman nälkä lisääntyy

Tilastotiedot ruokapulasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta maailman ruoantuotantoon ovat karua luettavaa:

- Vuonna 2030 maapallolla tarvitaan 55 prosenttia enemmän elintarvikkeita kuin nykyään. Tämä johtuu erityisesti Aasian ja Afrikan väestönkasvusta. Juuri näillä alueilla on vielä lisätty lihankulutusta, minkä vuoksi maata on raivattu rehuviljelyn käyttöön. (Fao)

- Vuonna 2009 maailman nälkäänäkevien määrä nousee runsaaseen miljardiin ihmiseen. Maailman lapsista neljännes on alipainoisia, ja tästä joukosta joka kolmas on pysyvästi aliravittu. (Unicef)

- Vuoteen 2050 mennessä maapallon väkiluvun ennustetaan nousevan kuudesta miljardista yhdeksään miljardiin. (YK)

- Tätä nykyä maapallon maapinta-alasta on viljelmiä tai laitumia noin 40 prosenttia. Uutta peltoa ei olisi enää varaa raivata, sillä ekosysteemi tarvitsee myös esimerkiksi metsää, joka on tärkeä hiilinielu ja ilmastonmuutoksen hillitsijä. Metsien nykyosuus on noin 30 prosenttia, luonnontilaisten pienempi. (Fao)

- Noin 70 prosenttia kaikesta ihmisten kuluttamasta vedestä kuluu maatalouteen. (Fao)

- Viljelymaan määrä on laskenut lähes puoleen maailman väkilukuun suhteutettuna neljässäkymmenessä vuodessa. Vuonna 1960 viljelymaata oli 1,5 hehtaaria henkeä kohden, vuonna 2003 luku oli enää 0,8. (Fao)

- Jos lämpötila nousee asteen, riisisato pienenee kymmenen prosenttia. (Global Crop Diversity Trust)

- Kiinasta tuli 29 prosentin osuudellaan vuonna 2008 maailman suurin lihantuottaja. (China Daily 3.9.2009)

- Venäjä on ilmoittanut, että maa aikoo nousta maailman suurimmaksi viljantuottajaksi viidessä vuodessa. Naapurimaat pelkäävät, että Venäjä pyrkii kontrolloimaan viljamarkkinoita kuten energiamarkkinoita. (AP 9.9.2008)

- Karjatalous tuottaa 18 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. (YK)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.