Kymmenvuotinen tutkimushanke vietiin läpi keskellä sotaa. Nyt satelee kehuja sitkeydestä, tuloksista ja jatkotoimista.

TEKSTI:Jorma Keskitalo


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kymmenvuotinen tutkimushanke vietiin läpi keskellä sotaa.
Nyt satelee kehuja sitkeydestä, tuloksista ja jatkotoimista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

8/2001

Kun suomalaiset tieteentekijät lähtevät tutkimaan trooppista Tanganjikajärveä, he voivat törmätä vähintään yhtä vaarallisiin oloihin kuin löytöretkeilijät Stanley ja Livingstone aikoinaan. Professorit Kalevi Salonen Jyväskylästä ja Jouko Sarvala Turusta muistavat elävästi vuoden 1994 matkansa Afrikan suurten järvien alueelle. Heidän koneensa piti tehdä välilasku Kigaliin Ruandaan, mutta vähän ennen määränpäätä se käänsikin nokkansa kohti Burundin Bujumburaa. Edellä Kigaliin saapunut kone oli nimittäin tuhottu raketti-iskussa, ja siinä olleet Burundin ja Ruandan presidentit olivat saaneet surmansa.

Tanganjikajärven lähialueet - varsinkin Burundi, Ruanda ja Kongo - ovat olleet pitkään kriisipesäkkeitä. Suomalaiset ovat silti vieneet sitkeästi läpi tutkimus- ja kehitysyhteistyöhankkeensa. Onnistuneen projektin virallinen osuus on päättymässä vuodenvaihteessa, ja afrikkalaiset tutkijat siirtyvät hoitamaan seurantaohjelmaa.




Maailman toiseksi syvin järvi

Tanganjikajärvi sijaitsee Itä-Afrikan vajoamavyöhykkeessä. Sen rantavaltioi-ta ovat Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta (entinen Zaire), Tansania ja Sambia.

Järvi on 673 kilometriä pitkä ja 1 470 metriä syvä. Se on Baikalin jälkeen maapallon toiseksi syvin ja vesitila-vuudeltaan (18 880 km3) toiseksi suurin järvi. Toisin kuin Baikalin vesi Tanganjika-järven vesi ei sekoitu pinnasta pohjaan. Siksi vesi on keskimäärin sadan metrin syvyydestä alaspäin täysin hapetonta. Vesi on myös lämmintä: pinnassa noin 27 astetta, syvänteissä noin 23 astetta.

Baikalin tavoin Tanganjikajärvessä on poikkeuksellisen paljon kotoperäisiä eliö-lajeja, joita ei esiinny missään muualla maailmassa.

Kalasto on monipuolisin rantojen läheisyydessä. Se käsittää noin kolme-sataa lajia, joista kaksi kolmasosaa on kotoperäisiä. Tunnetuimpia kaloista ovat kirjoahvenet. Ulappavesissä kala-lajeja on sen sijaan niukasti, vain kuusi, jotka kuitenkin ovat kotoperäisiä. Kalastoon kuuluu kaksi makean veden sillilajia ja neljä lajia näitä saalistavia niilinahvenen sukulaisia.


Järvi elintärkeä väestölle

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n hallinnoima Tanganjikajärven tutkimusprojekti käynnistyi vuonna 1992. Suomelle lankesi päävastuu hankkeen rahoituksesta ja toteutuksesta, ja Kuopion yliopisto sai hoitaakseen sen tieteellisen koordinoinnin. Tutkijoita tuli mukaan myös muista Suomen yliopistoista ja ulkomailta.

Tanganjikajärvi valittiin kansainvälisen kehitysyhteistyöhankkeen kohteeksi, koska se on elintärkeä keskisen Itä-Afrikan väestölle. Järven vaikutuspiirissä elää yli 20 miljoonaa ihmistä, joille järvi on sekä työn että ravinnon lähde. Kalastuksesta saa suoraan tai välillisesti toimeentulonsa yli miljoona ihmistä, ja rantavaltioissa ravinnon eläinvalkuaisesta 25-40 prosenttia on peräisin kalasta.

Projektin päätavoitteita oli luoda tieteellinen perusta järven kalaston hallitulle hyödyntämiselle ja kouluttaa paikalliset tutkijat huolehtimaan järviluonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Järven ekosysteemin toimintaa tunnettiin kuitenkin niin huonosti, että osa tutkimuksesta on ollut luonnontieteellistä perustutkimusta, joka on selvittänyt muun muassa kalakantojen jakautumista, veden kemiaa ja virtauksia sekä planktonin koostumusta ja kasvua.

Valtaosa tutkimuksesta tehtiin Tanganyika Explorer -tutkimusaluksella, joka 1995 saatiin käyttöön uutuuttaan hohtavana. Laivan valmisti kreikkalaisten omistama burundilainen varustamo keskellä hutujen ja tutsien sisällissotaa. Projektin ylpeydenaihetta ei kuitenkaan rakennettu yksinomaan tieteelliseen käyttöön, ja niinpä salonkitilat olivat viihtyisät mutta laboratoriotilat pienet, joskin tutkimusvälineet olivat hyvin nykyaikaiset. Vuokrasopimus kesti kolme vuotta, ja sen jälkeen näytteiden ottajat ristelivät järvellä useilla pikkualuksilla.

Sota ympärillä koko ajan

Tanganjika-projektin tutkijoita voi syystä kiittää sinnikkyydestä ja peräänantamattomuudesta. Olot olivat noilla seuduin todella rauhattomat.

  ajan, eikä YK:n henkilöstöllä ollut lupaa mennä maahan, Jouko Sarvala kertoo. - Burundissa oli pari tosi levotonta jaksoa. Kun 1994 yövyin Bujumburassa, lähin ammunta kuului korttelin päästä ja YK:n apulaisasiantuntija Pekka Kotilainen kertoi, että kaupungissa tapettiin muutamia kymmeniä ihmisiä joka yö.

  aseistettu joukko, joka vaati rahaa ja polttoainetta. Exprolerin paikallinen, osin kongolainen miehistö kuitenkin selvitti tilanteen puhumalla. Ehkä myös YK:n lippu auttoi estämään ryöstön.

Poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä avustustyöntekijöiden henkinen kantti joutui koetukselle. Kranaattien pauke pani pohtimaan työn mielekkyyttä. Silti tutkimusta ja koulutusta jatkettiin suunnitelmien mukaan. Itse asiassa Tanganjika-projekti oli ainoa kansainvälinen tutkimus- ja kehityshanke, joka jatkui lähes keskeytyksettä näissä sotaisissa oloissa.

- Hankkeen toteutumisen kannalta oli hyvin tärkeää, että kaikista Tanganjikajärven rantavaltioista oli koko ajan tutkijoita aktiivisesti mukana, korostaa professori Hannu Mölsä Kuopion yliopistosta. Jouko Sarvala toteaa puolestaan: - Varsinkin kongolainen tutkimusväki hoiti tehtävänsä erittäin hankalissa oloissa. He joutuivat kahdesti jopa pakenemaan taisteluja.

Kalakannat jo hupenemassa

Tanganjikajärvi on vielä hyvässä kunnossa, paljon paremmassa kuin esimerkiksi Victorianjärvi, jossa vesihyasintti on levittäytynyt riesaksi asti. Tanganjika-projektin tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että hälytyskelloja on syytä soittaa, jos kalasto halutaan turvata.

Yleensä kalakannat pysyvät elinkelpoisina, jos niiden vuosituotannosta pyydetään vain noin 20-25 prosenttia. Tanganjikajärven kalastoa verotetaan tätä rankemmin, ja kannat ovat heikentyneet. Nykykalastajat tarvitsevat enemmän ja parempia pyydyksiä saadakseen saaliita, joita järvestä nostettiin vielä 1980-luvulla - tosin runsaat saaliit ovat aina perustuneet osittain siihen, että kalastus keskittyy ulappavesien muutamaan helposti pyydettävään lajiin.

Tanganjikajärven kalastuksen säätely on välttämätöntä, tutkijat esittävät loppupäätelmissään. Säätelyn on kuitenkin perustuttava tieteelliseen tietoon, jota tuottamaan tarvitaan pysyvä seurantaohjelma. Tutkijat korostavat, että alueen köyhissä ja levottomissa oloissa järven järkevä käyttö onnistuu parhaiten, kun rantavaltiot toimivat yhdessä ja alueen asukkaat otetaan mukaan päätöksentekoon.

Väkeä ei jätetä heitteille

  kehitysyhteistyön perinnäisiä virheitä ei toisteta. Kehitysmaihin on usein viety länsimaista huipputekniikkaa, joka on rahoituksen loputtua jäänyt ruostumaan, eivätkä paikalliset asukkaat ole lopulta hyötyneet kalliista projekteista.

Tanganjika-hankkeessa oli alusta alkaen selvää, että paikalliset tutkijat ja muu henkilökunta koulutetaan jatkamaan työtä itsenäisesti. Nykyään he seuraavatkin järven tilannetta omin voimin, mutta rahoitus tulee edelleen Suomesta. Tarkoitus on, että afrikkalaisiin kollegoihin pidetään yhteyttä myös tulevaisuudessa. - Paikalliset ihmiset ovat kiitelleet, että tämä on jotakin uutta. Heitä ei projektin päätyttyä hylättykään niin kuin aina ennen, Jouko Sarvala iloitsee.

Tiedeyhteisön laaja kiinnostus Tanganjikajärveä kohtaan takaa sen, että kansainväliset kontaktit säilyvät ja uusia hankkeita syntyy. Pienetkään tutkimusalukset tai edes laitosten autot eivät liikahdakaan ilman ulkopuolista raha-apua. Myös Tanganjikajärven rannalle perustetut tutkimusasemat tarvitsevat tukea toimiakseen. Suomalaiset luottavat joka tapauksessa siihen, että tehty työ on tuottanut pysyviä tuloksia.

Pidetään henki hyvillään

Paikallisten kalastajien mukaan Tanganjikajärvellä on oma henkensä, jolla on erikoisia mieltymyksiä ja jonka kanssa on syytä pysyä väleissä. Se ei esimerkiksi siedä sitä, että joillakin tietyillä alueilla kalastetaan valojen avulla.

Vaikka uusia pyyntimenetelmiä on otettu käyttöön, yöllinen valokalastus jatkuu vilkkaana, koska se tuottaa saalista helposti. Kun kalat nousevat illan hämärtyessä pintaan, niitä houkutellaan lampuilla tai soihduilla tiheiksi parviksi haavien ja kurenuottien ulottuville.

Suomalaiset tutkijat ovat osaltaan auttaneet ymmärtämään järven henkeä niin, että sotien koettelema väestö voisi saada järvestä elantonsa mutta samalla pystyisi vaalimaan ainutlaatuista luonnonperintöään, maailman arvokkaimpiin kuuluvaa järviekosysteemiä.

Jorma Keskitalo on biologi ja projektitutkija Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla