Hirvi osuu autoilijan tielle useimmiten syksyn pimeydessä. Kuva: Malene Thyssen/Wikimedia Commons
Hirvi osuu autoilijan tielle useimmiten syksyn pimeydessä. Kuva: Malene Thyssen/Wikimedia Commons

Tappajatilaston kärkeä hallitsevat nykyisin sorkkaeläimet. Perässä tulevat koira ja ampiainen.

Suomen eläimet ovat kilttejä. Kun monissa maissa pitää varoa villieläimiä niin maalla kuin merellä, meillä ei ole yhtään vaarallista kalaa tai meduusaa. Myrkyllisiä käärmeitä on vain kyy, eikä sekään pyri aktiivisesti ihmisen kimppuun. Metsään eksyneen suurin realistinen huolenaihe on paleltuminen.

Karhu tappoi yhden ihmisen Ruokolahdella vuonna 1998, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Ilpo Kojola. Tapaus on saattanut jäädä monien mieleen, mutta siitä ei ole syytä tehdä dramaattisia päätelmiä. Se nimittäin jäi ainoaksi karhuturmaksi koko viime vuosisadalla.

Susi ei ole tappanut ketään sitten vuoden 1881, mutta muisto susien vaarallisuudesta on jäänyt ihmisten mieleen, ehkä siksi, että se edellinen kerta oli sitäkin hirveämpi. – Vuosina 1879–1881 todennäköisesti sudet tappoivat 22 lasta Lounais-Suomessa, Kojola kertoo.

Ahma ja ilves eivät ole tappaneet ihmisiä, ja siihen Suomen suurpedot loppuivatkin.

Metsästys vähentänyt kolareita

On Suomen metsissä sentään yksi iso tappaja, ja juuri tähän aikaan vuodesta se aktivoituu. Kyse on tietysti hirvestä, joka tekee tuttavuutta auton kanssa. Vuosina 2000–2009 hirvikolareissa kuoli Suomessa 76 ihmistä, peuraonnettomuuksissakin kaksi. Peuratilastoon on luettu törmäykset kaikkien muiden hirvieläinten paitsi hirven ja poron kanssa.

Vuonna 2010 kävi niin, ettei kuolemaan johtanut yksikään hirvi- eikä peuraonnettomuus, käy ilmi Liikenneviraston tilastoraportista Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2010. Näin ei ole aiemmin sattunut kertaakaan niiden 40 vuoden aikana, joina tienpitäjä on tilastoinut maanteiden hirvieläinonnettomuuksia.

Suurpetojen vaarattomuus on hyvä suhteuttaa niiden määrään. Esimerkiksi susia on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan vähän alle 150. Jos ne olisivat paljon yleisempiä, ne myös kohtaisivat ihmisiä paljon useammin.

Hirvikolarienkin määrä seuraa hirvien määrää. Metsästys on enemmän kuin puolittanut hirvikannan vuosituhannen vaihteen yli 200 000:sta runsaaseen 80 000 yksilöön. Samalla hirvionnettomuuksien määrä on laskenut yli 3 000:sta vuodessa alle puoleen. Viime vuonna hirveen törmättiin 1 302 ja peuraan tai kauriiseen 2 732 kertaa. Pohjois-Suomen tieliikenteessä jäi lisäksi vuoden aikana auton alle 3 749 poroa.

Hirvikolareita on pyritty vähentämään myös raivaamalla tienvarsia sekä rakentamalla hirviaitoja ja alikulkukäytäviä. Autokanta on yhä turvallisempaa ja tiet parempia.

Isoin riski syyshämärässä

Peurakolarit keskittyvät lounaiseen Suomeen ja porokolarit pohjoiseen, mutta hirvien kanssa törmätään lähes koko maassa. Hirvionnettomuuksien sesonki on juuri nyt: syys-, loka- ja marraskuu ovat vaarallisinta aikaa. Peuraonnettomuuksissa piikittää lokakuu.

Hirvieläinten kanssa ajetuista kolareista kaksi kolmasosaa tapahtui hämärässä tai pimeässä. Henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista 58 prosenttia sattui 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella ja 33 prosenttia satasen rajoitusalueella.

Suomessa on vain vähän moottoriteitä, joilla saa ajaa 120 kilometriä tunnissa, eikä niilläkään aina läpi vuoden. Siksi hirvionnettomuuksistakin vain kaksi prosenttia osui viime vuonna näille tieosuuksille. Liike-energian määrällä on kuitenkin merkitystä. Loukkaantumiseen johtaneista hirvieläinonnettomuuksista kuusi prosenttia tapahtui sadankahdenkympin alueella.

Ampiainen pahempi kuin kyy tai punkki

Muut tappavat luonnonvaraiset eläimet ovat Suomessa pienemmästä päästä. Kyytä pelätään, mutta Tilastokeskuksen mukaan kyynpuremaan on kuollut ihminen Suomessa viimeksi vuonna 1998. Kyy yleensä pakenee ihmistä ja puree vain yllättävissä tilanteissa ja uhattuna.

Duodecim-lehden mukaan kyynpuremia tulee terveydenhuollon tietoon Suomessa vuosittain 50–150. Ruotsalaisten tietojen mukaan kuolleisuus on 1–2 promillen luokkaa. Ruotsissa puremia on keskimäärin 200 vuodessa.

Punkit levittävät kahta ikävää taudinaiheuttajaa: puutiaisaivokuumetta eli Kumlingen tautia aiheuttavaa virusta sekä borrelioosia eli Lymen tautia aiheuttavaa bakteeria. Tilastokeskuksen mukaan borrelioosiin kuoli vuonna 2002 kaksi ihmistä ja vuonna 2008 yksi. Puutiaisaivokuumeeseen kuoli yksi ihminen vuonna 2009. Jos nämä neljä kuolemaa lasketaan punkkien tilille, kuolleiden määräksi vuosikymmenellä 2000–2009 tulee neljä.

Tilastokeskuksen kuolinsyylukujen valossa ampiainen on pahempi. Ampiaiset aiheuttivat vuosina 2001 ja 2003 kaksi kuolemaa sekä vuosina 2002, 2004 ja 2006 yhden. Vuosikymmenen tilastossa ampiaiset päihittivät siis vaarallisuudessa punkit 7–4.

Kesyt vaaralliset nauta ja koira

Muista kuin luonnonvaraisista eläimistä vaarallisimpia ovat Tilastokeskuksen mukaan koira ja nauta, jotka kumpikin tappoivat vuosikymmenen aikana yhdeksän suomalaista.

Näistä surmista sonnien vastuulle tuli neljä, lehmille samaten neljä. Vuoden 2003 sarakkeeseen jäi tarkemmin määrittelemätön nauta.

Hevonen aiheutti vastaavana aikana kuuden ihmisen kuoleman ja yllättäen kissa kahden. Vuonna 2000 yhden suomalaisen sai hengiltä pässi.

Vertailun vuoksi: Samana ajanjaksona 2000–2009 Suomessa hukkui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 20 ihmistä joka vuosi pelkästään jäihin vajoamalla. Lisäksi luonnonvesiin hukkui vuosittain satakunta uimaria.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2011

Eläintappajien top 5

Ihmisuhreja Suomessa vuosina 2000–2009

1. hirvi 76

2. nauta 9

2. koira 9

4. ampiainen 7

5. hevonen 6

Eläinten vertailua muihin riskeihin: Autot tappavat, sudet eivät, Tiede 3/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.