Ensimmäisen suomalaisen almanakan julkaisi Agricola.

Suomenkielinen almanakka on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1705 alkaen, mutta ensimmäisen suomalaisen kalenterin julkaisi jo Mikael Agricola rukouskirjassaan vuonna 1544.

Ajanlasku oli tärkeä osa pappismiesten ammattitaitoa, sillä sunnuntait ja muut kirkolliset merkkipäivät oli osattava viettää oikeaan aikaan. Tehtävän visaisuutta lisäsi se, että osa pyhäpäivistä oli kiinteitä, osa liikkuvia. Vuoden vaihtuminen vaati erityistä tarkkuutta, samoin se, ettei vuosi jakaudu tasan seitsenpäiväisiksi viikoiksi.

Agricolan Suomessa ei voitu edes ajatella, että kalenteri olisi painettu uudestaan joka vuosi. Niinpä oli tehtävä ikuinen kalenteri, jossa oli kuukausittain päivien kokonaismäärä ja viikonpäivien asemesta seitsemän kirjainsymbolia.

Joka vuosi oli otettava selvää tai laskettava itse, mikä kirjain edusti mitäkin viikonpäivää. Tätä varten rukouskirjassa oli kaunis ympyräkaavio ja sivun mittainen selostus, ”kuinka suntain pokstaavi ompi löyttävä”. Ohje on liian pitkä toistettavaksi tässä, mutta Agricolan ajan lukijoille se todisti havainnollisesti, että ajanlasku oli todella laskemista.

Päivien järjestysnumeroiden ja tunnuskirjainten lisäksi kalenterissa oli muistiosarake, johon oli merkitty pyhimysten merkkipäiviä ja muita tärkeitä asioita.

Vuoden ensimmäisen päivän kohdalle oli punaisella värillä painettu ”Uuden vuoden päivä”.

Lisäksi oli tähtimerkki, joka osoitti, että kysymyksessä oli ”hylätty päivä”, sellainen huono päivä, jolloin ei kannattanut aloittaa mitään uutta tärkeätä työtä. Myös tammikuun kolmas, viides ja seitsemäs päivä olivat hylättyjä päiviä.

Tammikuun kuudennen päivän kohdalla muistiosarakkeessa luki ”Kolmen pyhän Kuni”. Enempää siihen ei mahtunut, mutta asioihin perehtyneelle tämä oli riittävä muistutus itämaan tietä­jien eli kolmen kuninkaan päivästä.

Joulunajan loppumiseen viittaavaa sanaa loppiainen ei Agricolalla ollut vielä lainkaan, se tuli käyttöön vasta ensimmäisessä täydellisessä Raamatun suomennoksessa vuonna 1642.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2008