Meillä keskustellaan harva se päivä Suomenlahteen laskettavan kaasuputken ympäristöhaitoista. Ehkä suuren öljyonnettomuuden riski olisi aiheellisempi huoli.

Teksti: Marko Hamilo



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Kun öljytankkeri 1990-luvulla saapui Itämereltä Hangon edustalle, se suuntasi todennäköisesti kohti Porvoota. Vuonna 1995 Suomenlahdella kulki 20 miljoonaa tonnia öljyä, joista 13 miljoonaa tonnia meni Porvooseen Sköldvikin öljynjalostamoon.

Tuosta öljykuljetukset Suomenlahdella ovat viisinkertaistuneet, ja tilastoissa näkyy Venäjän nousu öljy- ja kaasumahdiksi. Viime vuonna öljyä kuljetettiin Suomenlahden yli peräti 145 miljoonaa tonnia. Pelkästään Primorskin eli Koiviston satamasta Suomenlahden pohjukasta lähti maailmalle 76 miljoonaa tonnia öljyä.

Eikä tämä tähän jää. Venäjä rakentaa uutta Primorskin kokoista öljysatamaa Pietarin lähelle Ust-Lugaan. Vuonna 2015 Suomenlahden kautta ennustetaan kulkevan jo yli 250 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa.
Voiko suurta öljyonnettomuutta Suomenlahdella enää välttää? 


Kaljarahtia törmäyskurssilla

Öljyonnettomuus Suomenlahdella on melkein kuin käsikirjoitettu väistämättä tapahtuvaksi. On ehkä ollut vain hyvää tuuria, että sitä ei ole vielä sattunut.

Öljyalukset kulkevat Suomenlahtea pituussuunnassa. Niiden kurssi risteää Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivien nopeiden matkustaja-alusten kanssa.

Suomenlahdella vallitsevat tuulet ovat lounaanpuoleisia. Öljypäästö siis todennäköisimmin ajelehtisi juuri Suomen puoleiselle rannikolle, missä on herkkää saaristoluontoa. Viron rannikollahan saaristoa ei juuri ole.

Ja jos onnettomuus on tapahtuakseen, todennäköisimmin se sattuu huonolla kelillä. Silloin öljyntorjuntakin onnettomuuden jälkeen voi olla tosi hankalaa. Esimerkiksi jäät vaikeuttaisivat torjuntaa. Talvinen meri ei myöskään välttämättä ole tuttu ympäristö säiliöaluksen miehistölle, joka näkee jäätä ehkä vain Suomenlahdella.


Yhteentörmäys pahinta

Pahin periaatteessa mahdollinen onnettomuus olisi säiliöaluksen koko lastin menetys. Isoimmissa tankkereissa on yli 100 000 tonnia raakaöljyä. Tätä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä kovin realistisena uhkakuvana.

- Pahin tapaus, joka voidaan realistisesti kuvitella, on toisen aluksen törmäys suuren öljysäiliöaluksen kylkeen, jolloin kaksi lastitankeista tyhjenee mereen, sanoo Suomen ympäristökeskuksen öljyntorjuntaryhmän vetäjä, yli-insinööri Kalervo Jolma.

Kahden lastitankin tyhjentyminen tarkoittaa esimerkiksi Pohjanlahdella 5 000:ta tonnia, Saaristomerellä 15 000:ta tonnia. Koska isoimmat säiliöalukset liikkuvat Suomenlahdella, pahin realistinen uhkakuva olisi 30 000 tonnin vuoto mereen.

Muualla Suomessa öljyntorjuntavalmius riittää kahden lastitankin tyhjentymisestä aiheutuvaan onnettomuuteen. Suomenlahdella valmiudessa on 6 500-7 000 kuutiometrin vajaus.
- Sen paikkaisi kuudella suurella torjunta-aluksella, Jolma kertoo. Esimerkiksi niin, että Suomi hankkii kaksi monitoimialusta ja naapurivaltiot yhteensä neljä vastaavan kapasiteetin torjunta-alusta.


Onnettomuudet aisoissa

Parasta tietenkin olisi, jos torjuntavalmiuden riittävyyttä ei tarvitsisi koskaan testata. Eivät yhteentörmäykset nyt aivan vääjäämättömästi liikenteen lisääntymisestä seuraa.

- Liikenne on Itämerellä viime vuosina edelleen lisääntynyt, mutta alusonnettomuuksien määrä ei ole vastaavasti kasvanut, Jolma selittää.

Suomenlahdella yhteentörmäykset ovat jopa vähentyneet. Tosin yllättävästi karilleajojen määrässä on kasvua.
Öljypäästön riski on kuitenkin suurin nimenomaan yhteentörmäyksissä, ei karilleajoissa.


Paljon tehty ennakolta

Onnettomuuksien vähentymisen liikenteen kasvusta huolimatta ei pitäisikään olla mikään yllätys. Paljon ennaltaehkäisevää työtä on jo tehty.

Suomenlahdella on otettu käyttöön ensimmäisenä maailmassa ilmoitusjärjestelmä, eräänlainen laivojen lennonjohto. Sen ansiosta törmäyskurssilla olevia tai eksyneeltä vaikuttavia aluksia voidaan varoittaa.

Kuka tahansa voi vaikka silkasta uteliaisuudesta tutkia, minkä nimisiä aluksia Suomenlahdella kulloinkin kulkee, millä laivat on lastattu ja mihin ne ovat menossa. Matkustaja-aluksille ja isoille rahtialuksille pakollinen AIS-järjestelmä löytyy verkosta.

Liikenne on Suomenlahden pituussuunnassa jaettu kahteen kaistaan. Itään mennään lähempänä Viroa ja länteen lähempänä Suomea, mutta Helsingin ja Tallinnan välisen poikittaisliikenteen öljyalukset tietysti kohtaavat kaistajaoista huolimatta.

Öljyä kuljettavat alukset ovat myös parempia kuin ennen. Esimerkiksi yksirunkoisista säiliöaluksista on jo luovuttu.


Mikä laiva, millaista rahtia?
www.marinetraffic.com/ais/


Päivässä saastuu 20 km2,
kymmenessä 100 km2

Jos Suomenlahdella tapahtuu pahin realistisesti kuviteltavissa oleva öljyturma ja mereen pääsee 30000 tonnia öljyä, ensimmäisenä päivänä saastuu 20 neliökilometrin kokoinen alue. Kun öljy kulkee kahden-kolmen prosentin vauhtia tuulennopeu¬desta, kymmenen päivän kuluttua on tahriintunut 100 neliökilometriä.

Vetoavimmat uutiskuvat saadaan varmaankin linnuista, joita avustustyöntekijät yrittävät puhdistaa. Vahinko heijastuu kuitenkin koko merieläimistöön, sillä kasviplankton vähenee.

Alkuun onnettomuus näyttää peruuttamattomalta katastrofilta, mutta rannat puhdistuvat ja suurin osa lajeista toipuu vähitellen. Öljy ei siinä mielessä ole yhtä inhottava saaste kuin rehevöittävät päästöt, joiden haitat kasautuvat pitkällä aikavälillä.

Kaikkien aikojen pahimman öljykatastrofin, Alaskassa 20 vuotta sitten tapahtuneen Exxon Valdez -onnettomuuden jäljiltä useimpien alueen lajien kannat ovat elpyneet, mutta esimerkiksi tyynenmerensilli ja tyynenmerenlohi eivät ole toipuneet.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan Suomenlahdella suuri öljyvahinko olisi paha isku esimerkiksi muikulle ja otakilokki-kasville. Niiden kannat eivät ehkä koskaan palaisi ennalleen.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti