Alkoholikulttuurimme eurooppalaistaminen näyttää onnistuvan. Viime vuosina kulutus henkeä kohti on pysytellyt lähes aloillaan.




Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2009


"Jos kaikki Suomen järvet
viinaksi muuttuisi,
niin eikös meidän poikain
elellä kelpaisi.
Kyllä vaan!"


Mitä oikeasti tapahtuisi, jos Kaks kisälliä -laulun toive toteutuisi - jos alkoholi olisi käytännössä ilmaista ja vapaasti saatavilla?

Alkoholipolitiikka on perinteisesti perustunut ajatukseen, että silloin vasta pääsisikin helvetti valloilleen. Kävisi kuin laulussa: jos krapulaan ei saataisi parannusta, "helmaan Viinajärven loikattais kuolemaan".

Kun alkoholiveroa alennettiin varsinkin väkevien osalta tuntuvasti vuonna 2004, alkoholin kulutus lisääntyi jyrkästi. Helsingin kaduilla makasi sammuneita niin, että näkymää verrattiin Raatteen tien taisteluihin.


Hinta vaikuttaa

Suomalaiset eivät halua uskoa, kun tutkijat vakuuttavat hinnan ja saatavuuden vaikuttavan alkoholin kulutukseen. Moni voi hyväksyä ajatuksen, että verotus saattaa näkyä rappioalkoholistien käyttäytymisessä, mutta mitäpä se keskiluokan juomatapoihin vaikuttaisi.

Hinnan vaikutusta tuotteen kysyntään kutsutaan hintajoustoksi. Sitä on tutkittu vuosikymmeniä, eikä sen olemassaolosta ole mitään epäilyksiä. Kun viina halpenee, kohtuukäyttäjät vähentävät kohtuuttaan ja suurkuluttajat lisäävät suurkulutustaan.

Vuoden 2004 jälkeen alkoholiveroa on pariin kertaan korotettu, eikä kokonaiskulutus - johon kuuluu myös itse maahan tuotu ja muu tilastoimaton kulutus - ole enää kasvanut. Hintajousto elää ja voi hyvin.

Näyttää siis siltä, että yritykset eurooppalaistaa alkoholikulttuuriamme ovat epäonnistuneet. Niinpä holhoavat keinot eli ankara alkoholiverotus ja saatavuuden rajoittaminen olisivat edelleen ainoat tavat hillitä alkoholihaittojen kasvua Suomessa.


Laskukausi hillitsee

Väärin. Suomalaiset juomatavat ovat eurooppalaistumassa, eikä kokonaiskulutus enää välttämättä tästä kasva. Näin väittää Kuopion yliopiston kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen. Yksi hyvä merkki on Kauhasen mielestä sittenkin tuo kulutuksen kehitys vuoden 2004 jälkeen.

Viiden viime vuoden aikana elettiin nousukautta, ja käytettävissä olevat tulot kasvoivat viime syksyyn asti. Alkoholilla on tunnetusti myös suuri tulojousto: kun tilillä on enemmän rahaa, sitä menee myös enemmän juomiseen.

Tulojouston takia kulutuksen olisi pitänyt kasvaa nousukaudella 2004-2008, vaikka juomat hieman kallistuivatkin. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Suomessa on myös ollut aistittavissa kulttuurisia "heikkoja signaaleja", jotka muualla Euroopassa ovat yleensä viestineet siitä, että kulutuksen kasvu on pysähtymässä tai kääntymässä laskuun. Täysraittiiden osuus on ensi kertaa pitkiin aikoihin kasvussa. Humalajuominen ei ole enää viime vuosina lisääntynyt eivätkä päihdehoitojen määrät kivunneet. Nuorison alakulttuureissa myös päihteettömyys yleistyy.

Myös perinteiset tekijät hillitsevät alkoholin kulutusta. Hallitus kiristi veroruuvia vuoden alussa ja on taas nostamassa alkoholiveroa. Taantuma alentaa kulutusta, kun ihmisille jää vähemmän rahaa käteen.


Eurooppa yhdenmukaistuu

Vuosina 2004-2007 suomalaisten vuosittainen henkeä kohti laskettu alkoholinkulutus pysytteli 10,3 ja 10,5 litran välillä. Se saattaa vakiintua sille tasolle tai jopa kääntyä laskuun. Alkoholin kulutus on monessa Euroopan maassa vähitellen vakiintunut samalle tasolle.

Ranskalaiset ovat raitistuneet 1970-luvun 16 litrasta kymmeneen litraan samalla kun tanskalaiset ovat lisänneet kulutustaan seitsemästä litrasta. Saksalaiset taas ovat pysytelleet kymmenen litran tuntumassa jo sukupolven ajan.

Monissa Euroopan maissa halvimmat viinit maksavat vain euron pullo, ja niitä voi ostaa ruokakaupoista. Näissä maissa on siis päästy käytännössä jo tilanteeseen, josta juomalaulu Kaks kisälliä kertoo.

Me voimme toivoa, ettei kulutus enää nouse. Nykykäsityksen mukaan kymmenen litraa henkeä kohden ei välttämättä merkitse suuria alkoholihaittoja.


Kohtuus terveellistä

Vähäinen, mutta säännöllinen alkoholinkäyttö alentaa riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, joka on länsimaissa yleisin kuolinsyy. Siksi alkoholi tuottaa kuolleisuuteen niin sanotun J-käyrän: kohtuukäyttäjät elävät pitempään kuin raivoraittiit, mutta tietyn rajan jälkeen haitat ylittävät hyödyt. Alkoholin suojavaikutukset tulevat tosin esiin vasta yli 40-vuotiailla.

Parhaat hyödyt alkoholista saa noin yhdestä annoksesta päivässä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan vielä neljä annosta päivässä on yhtä terveellistä kuin raittius.
Eurooppalainen kymmenen litraa vuodessa henkeä kohden ei olisi kummoinenkaan terveysongelma, jos alkoholin käyttö jakautuisi tasaisesti aikuisten kesken - raskaana olevat naiset ja sairaat tietysti pois luettuna. Se tarkoittaisi vielä alle 20:tä annosta viikossa.


Turvallisinta nauttia kaksin


Alkoholi aiheuttaa paljon haittoja, koska hyvin suuri osa kokonaiskulutuksesta kasautuu suurkuluttajille, joilla haitat ylittävät kirkkaasti hyödyt. Alkoholinkulutus myös kasaantuu monilla viikoittaiseen känniin, vaikka lasi viiniä joka päivä olisi terveellisempää.

Mielikuvissa duunari vetää perjantaikännit, kun koulutettu nauttii lasin viiniä joka ilta. Viime syksynä julkaistiin Pia Mäkelän ja Tapio Paljärven tutkimus, joka vahvisti mielikuvan ainakin osin: työntekijät saavat paljon enemmän alkoholihaittoja samastakin alkoholimäärästä.

Yllättäen kävi samalla ilmi, että vain viidennes eroista selittyy juomatavoilla. Yhtä merkittäväksi selittäjäksi nousi se, että toimihenkilöt elivät yleisemmin parisuhteessa. Parisuhde vaikuttaa yleensä positiivisesti terveyteen, ja ilmeisesti tilanne on samanlainen myös alkoholihaittojen osalta.

Myös epäterveellinen ruokavalio ja liian vähäinen liikunta - jotka jo sinänsä ovat terveys¬riski - lisäävät alkoholiin liittyviä terveyshaittoja. Nämäkin riskitekijät kasaantuvat vähiten koulutetuille.


Lähde: Journal of Epidemiology and Community Health

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.