Suoraan sanottuna…

...ja siihen se useimmiten jääkin.Mielistelyn tarve juurtui meihin lapsuudessa. Aidon kantansa kertomisen sijasta useimmat valitsevat aikuisinakin jonkin neljästä kiemurtelutavasta.







Taas tuli sanotuksi kyllä, vaikka halusin sanoa ei. Homma jäi hoitamatta, ja kun eilen piti pyytää laiminlyöntiä anteeksi, murjaisinkin vitsin. Kun petetty siitä loukkaantui, aloin pitää filosofista esitelmää elämästä ja sen kovuudesta. Toinen koki sen puolusteluksi ja loukkaantui lisää. Anteeksi pyytämisen sijasta aloin rähjätä, ja nyt on vielä enemmän anteeksi pyydettävää. Miksen sanonut heti ei?

Yksi selitys sille, miksi lähes jokaisella on vaikeuksia puhua suoraan, juontaa varhaislapsuudestamme. Kun olimme vaahtosammuttimen mittaisia, vanhemmat tuntuivat jättiläisiltä, joista näimme suuret jalat, rinnan ja leuanalustan. Vihastunut jättiläinen oli veret pysäyttävä näky.

Ajan mittaan lapsi teki fiksun päätelmän: "Jos esitän todelliset ajatukseni ja tunteeni, jättiläinen voi suuttua ja tappaa minut. Viisainta on mielistellä ja anoa armoa." Yllättävää kyllä lapsi kokee myös olevansa kaikkivoipainen maailman napa. Niinpä hän pelkää: "Jos pahoitan jättiläisen mielen, jättiläinen murtuu ja kuolee. Kuka minusta sitten pitää huolta?"

Vaikka sittemmin kasvoimme itsekin jättiläisiksi, vanha pelko jäi liipaisimelle. Niinpä iso mies saattaa joutua paniikkiin pienen täti-ihmisen poikkipuolisesta sanasta. Kuka tahansa voi alkaa kiemurrella, kun pitäisi napauttaa esimerkiksi pomolle tai anopille: "Älähän keskeytä. Haluan sanoa tämän asian loppuun."

Amerikkalainen perheterapeutti ja kehonkielen tuntija Virginia Satir hahmotti neljä eri kiemurtelutyyppiä, jotka olen suomentanut hyvittelyksi (placating), syytteIyksi (blaming), järkeiIyksi (to be super-reasonable) ja pelleiIyksi (to be irrelevant).


1 Hyvittely

Lapsuudenkokemusten vuoksi mateleva mielistely on selkäytimessämme. Olemme oppineet, että meitä rakastetaan vain, jos toteutamme toisten toiveet eli olemme tarpeeksi fiksuja, ahkeria, mukavia ja niin edelleen.
Elämä on yhtä suorittamista, aina mielessä "pakko" ja "pitäisi". Jos emme pysty heti palvelemaan muita, rukoilemme henkisesti polvillamme:

"Teen mitä tahansa, jotta saan olla ystäväsi ja puhut minulle. Nuolen saappaasi, kunhan et suutu ja säästät minut. Kaikki paha on minun tyhmyyteni syytä. Pyydän anteeksi omaa olemassaoloani ja pyrin tästä lähtien pysymään nöyränä ja näkymättömänä. Älä enää lyö, mä olen kiltti jo."


2 Syyttely

Jossain vaiheessa mielistely voi alkaa kuvottaa siinä määrin, että reaktiona orastaa seuraava asenne:
"Kun herätän pelkoa, muut ihmiset ja koko tilanne ovat hallinnassani. Taistelen, kunnes toinen antautuu. Itse en pyydä anteeksi, koska se olisi alistumista. Rähjääminen on paras puolustus."

Siispä syyttäjä heristää sormea kuin pyssyä ja lataa otsasuonet pullottaen:

"Kuka täällä on taas tumpeloinut! Miksi toimit noin typerästi! Kaikki on sinun syytäsi! Jos sinua ei olisi, kaikki olisi hyvin! Olet taas pilannut koko porukan tuloksen! Et ole minkään arvoinen! Puolustaisit edes itseäsi, mokomakin vellihousu!"

Sisimmässään jokapaikanräyhääjä tuntee olevansa nollan arvoinen, eikä hän pysty tuomaan esiin syvimpiä toiveitaan ja tarpeitaan. Kaiken lisäksi rähjääminen voi pelästyttää - tai usein sattuessaan kuurouttaa - muut niin, etteivät he pysty ajattelemaan parempia ratkaisuja.


3 Järkeily

Sivistynyt ja harkitseva ihminen ei sorru rähjäämiseen tai mielistelyyn. Hermoilu ei ole tyylikästä, ja tunteilu voi maksaa hätätilanteessa jonkun hengen. Vaikka sisikunta olisi kuinka sekaisin, pokan täytyy pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Järkeilijä laskee:

"Kun käyttäydyn aina analyyttisesti ja tiedän heti ratkaisut kaikkiin ongelmiin, muut ihailevat tyyneyttäni ja haluavat toimia kanssani yhteistyössä. Kun teen koko ajan työtä enkä hukkaa aikaa joutavuuksiin, ihmiset uskovat ja arvostavat minua."

Järkeilijää varmasti arvostetaan asiantuntijana, mutta viesti ei välttämättä mene perille. Kuulijoiden ajatukset alkavat helposti harhailla, kun järkeilijä listaa kuivaa faktaa yksitoikkoisella ja unettavalla äänellä. Harva ymmärtää, että järkeilijän olemus on sitä kankeampi ja ääni sitä monotonisempi, mitä syvemmästä tunteesta tai aremmasta toiveesta on kyse.


Sanoisin suoraan, mutta...


Vaikka suoruus tuottaa ajan mittaan parhaat tulokset, epäilys ja rimakauhu voivat yllättää:













HIDASTE KANNUSTIN





4 Pelleily

Zeniläisen sanonnan mukaan elämässä voi olla joskus niin vaikeaa, ettei ole muuta keinoa kuin nauraa kunnolla. Pelleily on yritys keventää tulenarkaa tunnelmaa ja vaihtaa puheenaihetta. Pelleilijä ajattelee:

"Koska tilanne on toivoton, miksi olla vakava? Ehkä minua siedetään paremmin ja pääsen toivottomasta yksinäisyydestäni, jos olen edes hauska. Kukaties ongelma katoaa tai lakkaa, kun ajattelee tai puuhaa jotain muuta - jos ei muuta, niin sidon kengännauhoja."

Tiukassa tilanteessa pelleilijä sählää ja pörrää. Mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä kouristuksenomaisemmin hän vitsailee ja viuhtoo. Muut pitävät pelleilijää pinnallisena tai vastuuttomana, vaikka oikeasti pilailija sitoutuu liiankin epätoivoisesti ja itsensä kustannuksella purkamaan uhkaavaa tilannetta.


Aitous kannattaa

Vaikka kiemurtelun tarkoituksena on selviytyä uhkaavasta tilanteesta kunnialla, kiemurtelu yleensä sotkee ihmissuhteet entistä syvemmälle liejuun. Jos haluan sanoa ei mutta sanon mielistelläkseni kyllä, ulkopuolisen silmissä sanani ja koko olemukseni ovat ristiriidassa. Kiemurteluni näyttää tarkkailijasta kieroilulta.

Noloa on sekin, ettei kiemurtelija itse huomaa käytöstään niin helposti kuin toinen. Kun havaitsen jonkun kiemurtelevan, yritän pysähtyä miettimään, mikä on se pyyntö, toive tai viesti, jota mielistelevä, räyhäävä, saarnaava tai ilveilevä kiemurtelija ei tohdi suoraan esittää. Arvostava suoruus houkuttelee toisenkin suoruuteen paremmin kuin pakottava kuulustelu.

Tietysti toivon, että aitouteen rohkaisemani kaveri auttaa vuorostaan minua kakistamaan ulos omat toiveeni. Leppeän rehellisessä ilmapiirissä voin helposti esittää aitoja anteeksipyyntöjä ja voin antaa minut suututtaneelle ideoita paremmasta toiminnasta. Voin esitelmöidä eloisasti, ja voin myös vaihtaa hilpeästi levyä tarvittaessa.

Askel aitouden suuntaan on oman kiemurtelun huomaaminen. Ensin harmittelen kiemurteluun lankeamista jälkeenpäin ja mietin, mitä olisin oikeasti halunnut sanoa tai tehdä. Pian yllätän itseni itse teossa, ja vähitellen osaan pysähtyä juuri ennen lankeamista. Voin ehkä jopa miettiä, mitä syvimmiltäni haluan ja tarvitsen. Haluanko sanoa kyllä vai ei?



Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.